Jaa siellä oli ollut peli taas eilen. Aamu-tv:stä huomasin.
Tätä tämä nykyään sitten näköjään on. Meikäläinen, joka jossain vaiheessa osasi suunnilleen ulkoa otteluohjelman, joka ei missään nimessä olisi jättänyt yhtäkään peliä väliin, ei nykyään edes tiedä, milloin Jokerit pelaa. Meikäläinen, jolle Jokerit on tullut elämään oikeasti verenperintönä. Muita vaihtoehtoja ei ollut sattuneista syistä. Itse en valinnut Jokereita, se joukkue ja se seura kuuluivat elämääni ihan sieltä naistenklinikalta asti. Olen pelannut myös tuolle logolle monia vuosia.
KHL:n ekalla kaudella olin vielä mukana sillä samalla pikkupojan innolla (ehkä jopa hieman innokkaammalla) kuin Liiga-kausinakin. Eteläpääty oli paikka, johon oli aina ilo mennä. Siellä Old Chiefsien joukossa oli mukava istua ja heittää läppää erätauoilla, huutaa tuomareille, huutaa vastustajan maalivahdeille ja tärkeimpänä, huutaa Jokereille. Jatkoajassakin olin yksi niistä, jotka yrittivät puhua KHL:stä positiiviseen sävyyn ja kaikki negatiiviset puheet yms. politikointi olivat itseni mielestä täyttä skeidaa. Toisella kaudella olin edelleen innoissani, mutta jotain oli alkanut muuttua. Huomasin sen jo oikeastaan ensimmäisen kaudella, kun tappiot eivät vituttaneet lainkaan eivätkä vastustajien tekemät maalit herättäneet minkäänlaisia tunteita. Eihän katsomossa ollut edes ketään, jotka niitä maaleja olisi juhlineet. Ei ollut Kärppäfaneja mahatifoineen eikä IFK-fanilaumoja, joista ei ikinä kuulunut mitään, muuten kun IFK:n tehdessä maalin. Muistan kuinka nuo asiat vituttivat pahimmillaan monta päivää jälkikäteen. Nyt en tuntenut mitään, kun joku tuntematon venäläinen teki Jokereita vastaan maalin. En tuntenut mitään, kun Jokerit poistui kentältä tappio niskassaan.
Kolmannella kaudella en uusinut enää kausikorttiani, kävin katsomassa ottelun siellä, ottelun täällä. Istuin katsomossa 111 ja olin muuttunut fanista neutraaliksi katsojaksi. Neljännellä kaudella kävin katsomassa alle 10 peliä ja sama toteutuu myös tällä kaudella. Todennäköisesti pelien määrä jää yhteen tai kahteen, riippuen siitä saanko jostain sen kuuluisan ilmaislipun. Rahalla en lippua peleihin osta. Yhden pelin olen nähnyt tällä kaudella ja siitäkin lähdin kolmannen erän kymmenennellä minuutilla kotiin, koska "oli parempaakin tekemistä".
Elättelen edelleen toiveita, että jonain päivänä saisin katsella, kun Jokerit pelaa Suomen mestaruudesta. Valitettavasti luulen vain, ettei tuota päivää tule koskaan tapahtumaan. En edelleenkään koe, että minua venäläiset rahat tai politiikka tai edes Putin häiritsisivät KHLssä ja siinä, että Jokerit tuossa sarjassa pelaa. Mua ei edelleenkään kiinnosta edes suomalainen politiikka puhumattakaan venäläisestä politiikasta. Mua häiritsee se, ettei tuossa sarjassa koe minkäännäköisiä tunteita. En myöskään usko, että pudonneet katsojamäärät johtuvat negatiivisesta uutisoinnista. Uskon, että ne johtuvat ihan vaan siitä perinteisestä uutuuden viehätyksen katoamisesta. Sekä myös siitä, että kotisohvalta näkee nykyään hyvän ja suht laadukkaasti toteutetun ottelutapahtuman aina kiinteään kuukausi hintaan.
Viaplaystä puheen ollen, tänään päätin Viaplay-tilaukseni, sillä en löydä sille enää käyttöä.