Jos enemmän takaisin ketjun aiheeseen, niin KHL:n suhteen fiilikseni ovat olleet käytännössä aina selvät, aivan alkua lukuunottamatta jolloin kävin katsomassa yhden ottelun. Kannatin Jokereita intohimoisesti vuodet 1994-2014, mutta siirron jälkeen fiilis vain kuoli. Suuri syy tähän oli vastustajat, tai niiden puute. Vuoden 2013 Lukko-katastrofin jälkeen lähti telkkari vaihtoon ns. väkivaltaisesti, ja olin jo lähtökuopissa Raumalle vetämään Azevedoa ja Kilpeläistä henkilökohtaisesti turpaan (vitsi, vitsi). KHL-siirron jälkeen tällaista tunneskaalaa ei voinut mitenkään saavuttaa, ja tuo yksi katsomani ottelu vain vahvisti tätä tunteettomuutta. Ajan kuluessa myös sarjan poliittinen luonne aukeni itselle paremmin, mikä vain lisäsi inhoani.
Ja nyt viimein tämä surullinen saaga on päättymässä. Olen satavarma että Jokerit ei tähän kaadu ja tulee jatkamaan jossain sarjassa, ja luulisi että siitä tulisi iloinen fiilis. Mutta ei, ei oikein lähde. Toki se on hyvä että tulevat takaisin, mutta mitään riemunkiljahduksia ei pysty huutamaan. Tunnelman suurin latistaja on ehdottomasti se fakta, että paluu on maksettu ukrainalaisella verellä. Lisäksi Yari & co:n mahdollinen jatko on iso kivi kengässä. Katsotaan jos sota loppuisi, paskamaa saataisiin johonkin ruotuun ja Yari & co poistuisivat takavasemmalle. Ehkä sitten.