Taisin käydä ensimmäistä kertaa hallilla 2010, ja kausikortin hommasin ensimmäistä kertaa KHL-siirron jälkeen. Tästä johtuen Liigalla ei ole itselle mittavaa nostalgia- tai perinnepainoa lukuunottamatta niitä viboja, mitä vaarini on iskostanut tarinoillaan ollessaan joukkueenjohtajana -89 divarissa ennen nousua SM-liigaan. Riskiä voimakkaasta muutosvastarinnasta ei ollut.
KHL-ajan alussa kuitenkin tiesin jo jääkiekosta kuitenkin jotain, ja fiiliksiä nosti merkittävä pelin tason nouseminen ennalta tuttujen isompien nimien siivittämänä. Itse pidän lätkästä juuri urheilullisuuden ja kilpailullisuuden kautta. Muutos tuntui oman katsomismentaliteetin vinkkelistä erittäin mieluisalta, kun Liiga-kulttuurissa pääpaino oli tappeluntoivonnassa, räikeissä tuomarivirheissä ja enemmän vastustajavihassa kuin kannattamisessa.
Moni kaipaa muiden seurojen kannattajien kanssa vääntämistä, ymmärrän mistä se johtuu ja se ihmisille suotakoon, mutta itse sitä kyllä kummaksun. Minulle on mielekkäämpää olla osana entistä isompaa yhteisöä jonka kanssa on mahdollista keskustella rakentavasti kasvokkain ja keskittyä peli-, seura- ja sarjatapahtumiin.
Tilanne ei ole tietenkään kovinkaan lähellä optimaalista, mutta kyllä kansainväliset pelit kiinnostavat minua aina enemmän kuin Liigan viime vuosina korostunut lapsekas puuhastelu. Jos huhut toteutuvat ja KHL kansainvälistyy entisestään, mennään vielä parempaan suuntaan. Silti kaikkein parasta olisi, jos syntyisi jonkinlainen puhdas European Hockey League tms, jonka johto olisi monikansallinen, seurojen taloudelliset lähtökohdat olisivat tasaisempiä eikä kulissipelissä olisi yhtä paljon pelkäämistä. Pidän unelmaa yllä.