Lähtökohdat huomioiden pidän itse tämän kauden joukkuetta Jokereitten KHL-ajanjakson kovimpana ja parhaiten koottuna, paperilla siis.
Lyhyesti sanottuna nykyinen joukkue on leveämpi, mutta sen terävin kärki puuttuu, tai on varsin kapea verrattuna edellisiin, varsinkin ensimmäisen kauden joukkueeseen.
Sentteritilanne on leimallisesti Jokereiden kaltaisella köyhällä joukkueella vaikea, koska taattua laatua ei voi ostaa jokaiseen ketjuun, mutta tällä kaudella tilanne on erityisen vaikeasti arvattavissa. Regin ja Wirtanen ovat pelipaikoillaan riittävät (=varsin hyvät pelaajat), mutta Hishonista tai Niemestä ei ole olemassa minkäänlaista takuuta. Niko Kapasen merkitys oli pelillisesti suuri tai valtava, vaikka moni katsoikin tämän tehneen viime kaudella helppoja virheitä.
Pakisto on Jokereiden KHL-aikakaudella ollut korkealaatuinen koko ajan. Ongelmia ja puutteita on totta kai ollut, rahan puute on tässäkin taustalla. Ensimmäisen kauden kärkikuusikko Gunderson, Jaakola, Väänänen, Karalahti, Lajunen ja Ohtamaa oli kovempi tai yhtä kova kuin nykyinen Genoway, Jaakola, Kulda, Lajunen, Jensen ja Rissanen jos kohta Rissasesta on vaikea antaa vielä tässä vaiheessa kunnollista arviota.
Mitä puolestaan tulee hyökkäyspään kärkiosaamiseen, nykyisessä rosterissa kiekollista taitoa ja aitoa tuloksellista uhkaa on tuomassa uutena vain Sakari Salminen. On hyvin mielenkiintoista seurata, pääseekö hän pienen suvantovaiheen jälkeen takaisin urallaan entiselle tasolleen, jolla esim. Juhamatti Aaltosen korvaaminen voisi tulla kyseeseen, vai vaelteleeko mies Jokereissa varjojen mailla. Toistaiseksi otteet ovat olleet sekä lupaavia että vaihtelevia. Tuloksellisesti kolme syöttöpistettä kuulostaa aika kuvaukseen sopivalta, mutta kausi on vasta uhmaiässä. Joka tapauksessa Salmiselta ei ole vain lupa, vaan aivan pakko odottaa suuria tekoja, koska joukkueessa ei ole kovin montaa muutakaan, jolle vastaavia saappaita voisi sovittaa.
Jesse Joensuu on oleellinen pelaaja. Hänen hankintansa on ollut nappiosuma, sillä ensimmäisellä kaudella tuollaista pelaajaa ei ollut. Sääli, että viime kauden alku meni kuntouttaessa, mutta hienoa oli nähdä kuinka hyvin Joensuun peli toimi, kun vaivat kaikkosivat.
Kolmanneksi tärkein tuloslaituri on Pekka Jormakka, jolla on kieltämättä paljon potentiaalia olla jatkuva uhka hyökkäyspäässä. Toisaalta Jormakassa kiteytyy jatkuva uhka rimpuilla hanakasti pelin ulkopuolella. Asenteesta mikään ei tule jäämään kiinni, mutta keskittyminen ja sitä kautta suorittamisen tasaisuus on toinen juttu.
Tällä kaudella ensimmäisen kategorian hyökkääjät ovat siis Regin, Joensuu, Salminen ja Jormakka. Nämä ovat pelaajia, joiden taso tiedetään. Secondary scoringia sopii odottaa Keräseltä, Niemeltä, Hishonilta ja Huhtalalta.
Jos verrataan ensimmäiseen kauteen, ykkösmiehet olivat Kapanen, Hagman, Omark, Koukal ja Aaltonen. Toiseen kategoriaan menivät flopanneet Harju ja McLean sekä Huhtala ja Sallinen.
O'Neill menee samaan kategoriaan Steve Mosesin kanssa, mikä ei tarkoita, että O'Neillin kausi on pettymys jos tämä ei pysty samanlaiseen show'hun.
Näillä premisseillä pidän ensimmäisen kauden joukkuetta paljon kovempana kuin nykyistä. Toki jos lopputulosta miettii, vääjäämättä muodostuva ongelma on nimenomaan laadun ja leveyden välinen suhde; nyt joukkue on leveämpi kuin aiemmin, mitä tarkoittaa ettei rahaa ole jäänyt kärkiosaamisen hankkimiseen. Edellisillä kausillä vaarallisuutta ja tiettyä kokemuksen tuomaa varmuutta on ollut enemmän, mutta saavutettu runkosarjamenestys on kuivunut käsiin joukkueen kapeuden myötä. Tällä kaudella Jokerit ei välttämättä saa pudotuspeleihin kotietua, mutta itse pudotuspeleissä joukkuetta riittää entistä pidempään.
Kevättalven päätteeksi on mielenkiintoista todeta, kumpi menetelmä joukkueen kokoamisessa on ollut toimivampi.