Kiinnostusta voidaan ruokkia todella monella tavalla.
Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka helsinkiläisen jääkiekkoilun katsojaluvut 1960-luvulla, niin Töölön Vesa oli heikoimmilla. Sen katsojaluvut olivat luokkaa 200-800 pahimpina kriisivuosina ja toisaalta HIFK:lla, jolla tilanne oli paras, saattoi olla jopa miltei 2000 katsojaa per ottelu. Matseja pelattiin sääolosuhteiden mukaan reilut toistakymmentä. Kun siirryttiin sisähalliin ja pelattiin merkityksellinen peli Vesan ja HIFK:n välillä, katsojaluku pomppasi n. viisinkertaiseksi, vaikka lipun hintakin kasvoi jonnekin viiden markan korville.
Pari vuotta myöhemmin HIFK nosti lippujensa hintoja, josta syntyi kapinahenkeä, ja kun hintoja sitten paineen alla laskettiin entiselleen, yleisömäärät kasvoivat tuntuvasti.
Ts. Yleisömääriin vaikuttavat keskeisimmin olosuhteet ja eritoten muutokset olosuhteissa (Hartwall Areenan uudistetut laitteistot vetivät taatusti kiinnostuneita), hinta, peliesitykset eli menestyminen sekä ennen kaikkea mielikuvat kaikista näistä.
Kuitenkin näistä mainituista hinta on ainoa tekijä (kenties matkustusetäisyyksien ohella), jonka vaikutus yleisömääriin liittyy ihmisten konkreettisiin mahdollisuuksiin tulla paikalle. Näin ollen hinta (matkustusetäisyyksien ohella) on se tekijä, jonka kautta kiinnostusta voidaan ohjailla. Jos tuote on todella kiinnostava, hintaakin voidaan nostaa. Jos taas tuote on "vain" suht kiinnostava, hinnassa pitää tulla vastaan. Jokerit on ehdottomasti tässä jälkimmäisessä kategoriassa, mistä kertoo heikko liikevaihto ja siihen johtaneet tuntuvat tarjouspaketit.