Kaikki vakuuttelevat ; En olisi ikinä uskonut, että Suomessa voi tapahtua tällaista.
Mutta onko kyse enemmänkin siitä, että ihmiset eivät HALUA uskoa tällaista voivan tapahtua ja siitä ihmisten perusongelmasta, että ongelmia aletaan ratkoa vasta sitten, kun ne ovat jo räjähtäneet käsiin. Miten ihmeessä tällaista ei voisi tapahtua Suomessa. Kyynisempi vasemmistolainen voi nyt sanoa ; Tähän se Amerikan apinointi ja tosi-tv elämä johtaa.
Itse en ajattele asiaa noin yksioikoisesti, mutta siinäkin ajatuksessa on varmasti osa totuudesta. Mutta itsekin pienen tytön vanhempana minä peräänkuulutan vanhempien vastuuta. Kasvatuksella on aivan valtava merkitys siihen mitä lapsesta tulee. Säännöillä ja rakkaudella kasvatettu lapsi osaa ottaa myös elämän vastoinkäymiset niin kuin ne pitää ottaa, osana elämää. Lapsi, jolle puhutaan kotona ja jota kuunnellaan kotona ei mielestäni voi ajautua tällaiseen umpikujaan. Mutta suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa vanhemmilla ja ystävillä ei ole aikaa kuunnella tai puhua, niin...
Mitään lopullista ratkaisua en edes yritä etsiä tälle asialle
Ensimmäinen reaktioni oli, että pullamössö-sukupolvi näytti taas sen kuinka hukassa nuori voi olla. Nuoret, jotka eivät koskaan saa olla lapsia, tai nuoret, jotka eivät osaa olla muuta kuin lapsia ilman vastuuta vielä silloinkin, kun pitäisi yrittää jo olla aikuinen. Nuoret, joilla on nykyään aivan liikaa aikaa ajatella...ja masentua.
Toivottavasti tämä saa monen vanhemman ajattelemaan ; Olenko minä ollut tarpeeksi lapseni kanssa ? Koska minä olen viimeksi jutellut lapseni kanssa ?
Nuorten mielenterveystyön vähäisistä resursseista on puhuttu eduskunnassa ja medioissa jonkun verran. Mutta koskaan se ei ole ollut esim. keskeinen kysymys vaalien alla tai valtion budjettia sorvatessa. Nyt siitä varmasti puhutaan vähän aikaa enemmän.
Olkaa ja puhukaa lastenne kanssa. Sen voi tehdä niinkin, että se ei ole liiallista hyysäämistä tai että se tekisi lapsesta uusavuttoman.
