Sen verran omasta historiastani, että päädyin heti ensimmäisellä luokalla koulukiusatuksi. Syitä oli kaksi, ensiksi se että kärsin r-viasta jota en sitten enemmän tai vähemmän luupäänä koskaan oppinut. Toiseksi siksi, että uimataitoni on edelleen melkoisesti "below par". Olen siis jossain määrin samaa "kohderyhmää", kuin Jokelan ampuja.
Asiaan.
Olen tällä hetkellä työpaikassa, jossa tämän Jokela-casen kanssa joutui turhankin läheiseen kosketukseen. Vaikka omin silmin on tullut seurattuna niin WTC kuin Myyrmannikin, tuli tästä aivan saatanan vaikea työpäivä. Silti nyt, kun tavallaan päätyy tiedonvälityksen keskelle tapahtumien polttopisteeseen, sitä vasta tavallaan tajuaa kaiken tapahtuneen. Lähiomaisten surun, viranomaisten suuren työponnistuksen, valtiovallan ihmetyksen ja järkytyksen. Omankin järkytyksen.
Töiden jälkeen pää löi totaalisesti tyhjää. Oli pakko lähteä muutamalle oluelle katsomaan futista ja miettimään tätä, mitä tulinkaan todistaneeksi. Ehkä muutaman vuoden jälkeen tajuan tämän merkityksen. Jos koskaan.
Olkoon sitten jeesustelua tai mitä tahojaan, mutta tältä tässä vaiheessa nyt tuntuu. Ehkä olo selkiää, kun painaa lähetä-nappia.