Eli Yrjö-Koskinen, Danielsson-Kalmari, Meurman ja vielä Paasikivikin olivat harrastuneita isovenäläisyydestä? Minusta vanhasuomalaisista ei oikein löydä bobrikoffareita missään reaalisessa merkityksessä, etenkään liikkeen johdosta.
Minusta voisikin enemmän esittää hypoteesin, että järjestelmästä riippumatta Johan Bäckman on enemmän tällainen 1800-luvun arvoja edustava suomalainen slavofiili? Myöntyväisyyslinjan puolella henkilökohtainen etu saattoi yksilön omassa päässä tulla tulkituksi valtioviisaudeksi?
Varovainen saa ja pitää olla, mutta Paasikivikin on ollut väärässä niin monessa asiassa, että oikein huvittaa. Olisiko itsenäistymisjulistusta annettu koskaan ilman Venäjällä tapahtuneita merkittäviä muutoksia? Talvisotaa ei oltaisi käyty "vanhasuomalaisen" tradition vaikutuksen alla kasvaneiden politiikkojen toimesta, moiseen riskinottoon he olisivat olleet aivan liian pelokkaita ja arkoja.
Kommunistithan itse yrittävät selitellä, että reaalisosialismi jäi kokeiluna onnistumatta juurikin sen takia, että isovenäläisyys väritti kommunismin käytännön soveltamista liikaa, saati sitten Venäjän kaikenpuolinen yhteiskunnallinen ja muu historiallinen takapajuisuus. Mielestäni olet ainakin osittain jäljillä, kun olet monta kertaa todennut, että isovenäläinen uhoaminen on monesti motivoinut järjestelmää ja poliittista suhdannetta enemmän alemmuudentunnosta?
Mutta tätä alemmuudentunnetta ei tule ruokkia myötäilemällä, naapurisuhteita rakennetaan kestävämmäksi sitä kautta, että venäläisiin suhtaudutaan täysin sillä arvostuksella mitä nämä ansaitsevatkin, mutta periksi antaminen varsinkin asioissa, joissa venäläinen itsekin ymmärtää olevansa väärässä, johtaa vain onnettomuuksiin. Venäläisillä ei esimerkiksi ole kovin korkeaa käsitystä näistä hyödyllisistä idiooteista ja muista, jotka nielivät propagandaa liian tosissaan. Ulottuen moniin vieläkin politiikassa aktiivisiin yksittäisiin poliitikkoihin. Liturgia on liturgiaa, käytäntö on käytäntöä.
Myöntyväisyyslinja, jota poliittisten suhdanteiden niin aina edellyttäessä harrastettiin siis opportunistisesti, ei saa synninpäästöä pelkästään sen takia, että vaihtoehdot jäivät kokeilematta ja pahimmat pelot toteuttumatta lähinnä Venäjän oman kehityksen kautta 1900-luvun alussa ja sittemmin toisen maailmansodan jälkeen.