Mitä Jessen mailan pituuteen ja kulmavääntöihin tulee, niin eikös tuolla Anttilan Mörölläkin ole suhteellisen pitkä keppi ja aina se sieltä näyttää tulevan voittajana kulmista kiekon kanssa ulos, kerta toisensa jälkeen. Ei pärjää vaikka olisi kuin vikkeläliikkeinen pikkukaveri liukkaana saippuana siinä vastassa pyörimässä. Eli kaiketi sillä mailan pituudella ei sittenkään ole niin ratkaisevaa merkitystä niissä(kään) kahinoissa. Puljuhan voisi ottaa koodia Mörköön ja kysellä vähän vinkkejä siitä puolesta.
Muuten olen sitä mieltä että tässä vaiheessa uraa olisi aika kyseenalaista lähteä edes kokeilemaan mitään mailanvaihtamisia, etenkin kun tuosta Jessen mailasta on kuitenkin selkeästi ollut hyötyäkin, kuten tässäkin ketjussa on jo useasti esille nostettu. Se kokeilu saattaisi kosahtaa pahastikin nilkoille.
Jokaisella on joitakin heikkouksia ja kuten vanha klisee kuuluu, niin pelaaja on parhaimmillaan kun pääsee pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Jessellä ne vahvuudet ovat syöttelyt, kiekonriistot/karvaaminen, nopea luistelu ja maalinedustapelaaminen. Noiden elementtien perusteella pitäisi sitten löytyä ne ketjukaverit, jotka noita vahvuuksia tukevat ja toisaalta paikkaavat heikkouksia. Niinhän se kaiketi menee se ketjuruletin kasaaminen. On meillä monia muitakin pelaajia, jotka eivät siellä kulmissa ole vahvimmillaan. Joten parempi laittaa sinne kulmaan jotain Anttilaa riehumaan sitten, kun lopputulema on todennäköisimmin siten positiivinen.
Lisäisin vielä edelliseen mutuilupohdiskeluuni sen, kun tunnen aika hyvin tuota amerikkalaista kulttuuria, että McDavidhan on näitä ns. milleniaaleja, ja etenkin jenkkilässä tuon sukupolven meininkiin kuuluu erittäinkin raaka kilpailu. Milloin naisista, milloin duuneista, milloin mistäkin mistä on jatkuva resurssipula. Sellainen veljellinen ja vilpitön auttamisenmeininki on aika vähissä. Selkään tulee puukkoa tuon tuosta ja itsekkyys kukoistaa. Tähtikultti ja yksilön menestys on kaikki kaikessa, jota kaikenmaailman Instagramit sun muut typerät sovellukset vain buustaavat. Kaikessa mennään yksilö edellä ja jokainen tuntuu olevan elämää suurempi stara. Kaveria (lainausmerkeissä) ollaan vain silloin kun siitä on itselle jotain selkeää hyötyä, muutoin ei heihin aikaa tai energiaa tuhlata. Noin niinkuin hieman kärjistettynä. Joten en yhtään ihmettele, jos kaikki tämä sukupolvimeininki heijastuu myös McDavidin toimintaan kiekkoilijana ja joukkueensa kapteenina. Ja sitä kautta myös koko Oilersiin.
Luin juuri jostain, että 22% näistä milleniaaleista sanoo (tutkimus USA:sta), ettei heillä ole yhtään ystävää. Onhan tuo jo aika hurjaa, mutta kertoo paljon siitä ilmapiiristä, missä mennään.
Ja sellainen meininki ei ihan kaikille sovi. Uskaltaisin väittää, että J. Puljujärvi on hyvinkin yksi sellaisista, joille sellainen ei sovi. Luulisin että Puljulle on hyvinkin tärkeää että ympärillä on kavereita ja ihan sellaisia vilpittömiä kavereita, jotka luovat sillä kaveruudellaan sitä hyvää ilmapiiriä, jossa Jessen kaltaiset persoonat pääsevät puhkeamaan kukkaan. Sellaisia, jotka päinvastoin lietsovat sitä hymyä ja kielen roikottamista kuin yrittävät pakottaa luonnonlapsen johonkin sellaiseen muottiin, missä kaikki se mikä kaverissa on parasta, kuolee ja kuihtuu pois.
Kyllä jääkiekkomaailmaan aina yksi hoopo virne naamalla viilettävä, maaleja villisti tuuletteleva ilopilleri mahtuu.
