No, yritin tuoda esiin kantani, että Jessen ehkä kannattaa vetää tämän kärppäkauden jälkeen KHL:ää, voisi sopia paremmin sinne kuin NHL:ään. Kyllä sieltäkin kivan uran ja massit tekee. Ja mainetta voi saada maajoukkueessa, kun saa tasonsa lähelle odotuksia mitä U20-mestaruusvuosi loi.Mitä tällä vittuilulla ajattelit saavuttavasi tässä ketjussa?
Tuohan oli nyt varmaan lievimmästä päästä olevaa vittuilua, alkavalla kaudella vieraspaikkakunnilla Jesse kuulee varmaan moneen potenssiin pahempaa, mutta tuolla ei ole paskankaan väliä, jos Jesse aikoo vielä palata Pohjois-Amerikkaan. Aiheena tuo on varmaan ensimmäinen oppitunti, joka Jessen tarttee käydä Pohjois-Amerikan tavoitteen saavuttamiseksi. Vittuilusta ja paskasta ei nyt kannata provosoitua.Mitä tällä vittuilulla ajattelit saavuttavasi tässä ketjussa?
On se - supertähti - teidän joidenkin mielessä niin kovasti taas. En vertaa ja sillain, mutta kovempi on kuin Pate Laine vai miten se meni? Varmaan pärjää liigassa suht hyvin ja vertailuna kun on vieressä eläköitymisketju, niin kyllähän meno varmasti raikasta on. Ennen oli tietysti laadukkaampaa vitjaseuraa liigassa kun Aho sentteröi, mutta sitä tasoa on vaikea saada joka kaudeksi. Voi muutenkin olla, että Jessen kannattaisi kerätä massinsa eurooppalaisista kaukaloista, sopivaan KHL-seuraan kun pääsisi, niin tulot olisi änäritasoa eikä tarttis sinne rapakon taakse välttämättä haikaillakaan.
Hyvää koulua hän saanee vieraskaukaloissa kaiken maailman omasta mielestään hauskoilta hallihuutelijoilta.
Toisaalta Jesse saattaa olla myös klassinen esimerkki pelaajasta jonka lopullinen taso ei ole vielä 21-vuotiaana ihan täysin selvillä. Ihan jo pelkästään suomalaisia NHL-pelaajia katsellessa tulee esimerkkejä joilla se kypsyminen kesti hetken. Selkein esimerkki varmasti Olli Jokinen jonka piti tehdä parikin seurasiirtoa ja kasvaa vielä siellä Panthersissa pari kautta ennen kuin 24-vuotiaana sitten breikkasi NHL:ssä.Jesse saattaa olla klassinen esimerkki pelaajasta, joka on liian hyvä SM-liigaan, mutta ei tarpeeksi hyvä NHL:ään.
Pavel Rosa oli tässä aika hyvä. Bluesia vastaan säälipleijareissa 2010 kaveri sai paskaa niskaan melko huolella yleisöltä, toki ihan aiheesta kun oli aiemmin filmannut vastustajalle suihkukomennuksen. Oli ihan täysin yleisön hampaissa ja täräyttää sitten 2-2 tasoituksen kolmannessa erässä, Kärpät lopulta voitti tuon pelin.Joo ja voihan nuo huutelut kääntää myös itselle voimavaraksi. Ja jos alkaa vituttaa liikaa niin lyö kiekon yläpesään niin yleensä vaimenee.
Onhan noita esimerkkejä kumpaankin suuntaan vaikka kuinka. Mulla nousee päällimmäisenä esiin Roope Hintz, jolle en olisi ikinä povannut minkäänlaista uraa NHL:ssä. Kakkoskierroksen varaus, joka tahkosi AHL:ää vielä viime syksynä. Ja nyt näyttää siltä, että vain taivas on rajana, jos sekään. Kuten MG, myös Roope on kehittynyt pelaajana isoja askeleita tulokaskautensa jälkeen. MG laittoi hiukan lihasta kroppaan ja opetteli luistelemaan. Roopesta en tiedä mitä teki, söi varmaan superpähkinöitä (en nyt viittaa D-vitamiiniin, vaan tälleen positiivisessa hengessä). Jos Jesse löytää saman pähkinäpensaan, kyllä siitä vielä peluri tulee. Kyse on vain ihan puhtaasti vahvuuksien kehittämisestä ja heikkouksien karsimisesta. Ja siitä suoritusvarmuudesta.Toisaalta Jesse saattaa olla myös klassinen esimerkki pelaajasta jonka lopullinen taso ei ole vielä 21-vuotiaana ihan täysin selvillä. Ihan jo pelkästään suomalaisia NHL-pelaajia katsellessa tulee esimerkkejä joilla se kypsyminen kesti hetken. Selkein esimerkki varmasti Olli Jokinen jonka piti tehdä parikin seurasiirtoa ja kasvaa vielä siellä Panthersissa pari kautta ennen kuin 24-vuotiaana sitten breikkasi NHL:ssä.
Mikael Granlundilla oli myös omat ongelmansa alkuun, toki hän saavutti hyvän tason jo oikeastaan toisella kaudellaan mutta ihan mutulla heittäisin että yllättävän moni oli Jatkoajassakin valmis laittamaan äijän KHL-kaukaloihin kevättalvella 2013. Toisaalta kausi 2015-16 oli taas vähän hankalampi ainakin pisteiden valossa.
Ulkomaalaisista Dylan Strome oli 2015 vuoden kolmosvaraus, mutta pelasi vielä kaksi kautta tuon jälkeen junnuissa sitten yksi kausi siten että 20 peliä NHL:ssä ja loput AHL:ssä ja lopulta viime kaudella 21-vuotiaana - samassa iässä kuin Pulju nyt - sai treidin Chicagoon ja oikeastaan siellä vasta breikkasi kunnolla.
Toki nykyään NHL:ään nousee paljon pelaajia jotka ovat lähes valmiita pelaajia jo suunnilleen heti draftin jälkeen, mutta ei tässä nyt vielä 21-vuotiaan Puljun kohdalla kannata kovin syväluotaavia analyysejä tehdä siitä millainen pelimies tuosta vielä tulee.
Sanoisin että sentteripelissä tämän päivän Kristof on parempi kuin 18-vuotias Aho. Toki Aho pelasi junnukisat sentterinä hyvin ja paikoin Liigassakin, mutta fakta on se että kaudella 2015-16 Aho siirrettiin sitten kuitenkin välierissä takaisin laituriksi koska Tapparaa vastaan ei vielä sentteripelissä riittänyt.Kristof, jonka laidalla hän pelaa ainakin juuri nyt, ei varmastikaan ihan paljoa ole huonompi kuin se poikanen, joka Aho vielä 4 vuotta sitten oli. Toki Aho oli jo silloin mieletön, mutta ei Kristof silloiselle Aholle hirveästi kalpene.
Edmonton on kyllä tunnettu kunnon hautausmaana mitä tulee prospekteihin. Sieltä löytyy kuitenkin vielä Jesse Niinimäkeä ja Jani Ritaa
Ja Rita nyt ei oikeasti ollut pieniä hetkiä lukuunottamatta mikään tähtipelaaja edes SM-Liigassa. Sieltä löytyy yksi yli 20 maalin kausi HPK:sta ja sitten se 32 maalin tykkikausi Jokereista, mutta muutenhan tuo on ollut sellainen 10-15 maalin mies. 146 maalia 583:ssa ottelussa on aika tarkalleen 15 maalia per kausi jos tuon jakaa 60 ottelun pätkiin.Näiden kavereiden kohdalla ei voida puhua hautuumasta, koska ongelma ei ollut mielestäni Edmontonissa vaan itse pelaajassa. Kumpikin oli kyllä kovia lupauksia junnuissa, mutta sitä tarvittavaa harppausta seuraavalle tasolle ei tapahtunut koskaan. Rita oli junnuissa fyysisiltä ominaisuuksiltaan ylivertainen, mutta keskinkertainen taidoiltaan ja Niinimäen ongelmat taisivat olla luonteessa ja asenteessa harjoitteluun.
Ja vielä iso aski kaiken lisäksiMinä taas näin vain yhden selkeän harhasyötön ja pari keskialueen hyvää ideaa, jotka jäivät tahmajäähän. Toisaalta varmaan 5 ihan huippuluokan jakelua suoraan maalintekosektoriin. Osa näistä oikeasti yllättäviä ja omalle pelaajalle millin tarkkaan lapaan. Lisäksi koko ajan pelkkiä järkeviä ratkaisuja kiekon kanssa, ei turhaa höntyilyä vaan syöttölinjat salaman nopeasti käyttöön, oikeaan aikaan rauhallisia hyökkäysalueelle ajoja ja sopivasti malttia kiekon kanssa.
Tässä kannattaa myös muistaa, että Puljun edellinen peli on helmikuulta, sen jälkeen hän on mm. tehnyt kuukausia kestäneen kuntoutustyön lonkkaleikkauksen jäljiltä. Kyllähän tuo oli ihan käsittämättömän hyvä esitys siihen nähden, vaikka vastustaja olikin mitä oli.
...ja se puuttuva peliäly. Vittu joo.
Ulkomaalaisista Dylan Strome oli 2015 vuoden kolmosvaraus, mutta pelasi vielä kaksi kautta tuon jälkeen junnuissa sitten yksi kausi siten että 20 peliä NHL:ssä ja loput AHL:ssä ja lopulta viime kaudella 21-vuotiaana - samassa iässä kuin Pulju nyt - sai treidin Chicagoon ja oikeastaan siellä vasta breikkasi kunnolla.
Toki nykyään NHL:ään nousee paljon pelaajia jotka ovat lähes valmiita pelaajia jo suunnilleen heti draftin jälkeen, mutta ei tässä nyt vielä 21-vuotiaan Puljun kohdalla kannata kovin syväluotaavia analyysejä tehdä siitä millainen pelimies tuosta vielä tulee.
Tulee siitä, Pyörälän Mika on tavannut pelata vierustovereitaan NHL:ään ihan hyvällä prosentilla. ;)No, ehkä siitä vielä pelimies tulee.
Itse asiassa Strome kävi jo kaudella 2016-17 pelaamassa kauden alussa seitsemän peliä NHL:ssä tehoin 0+1 mutta lähti sitten takaisin OHL:ään kun taso ei riittänyt. Toki tuossa taisi olla taustalla se että miestä ei voitu laittaa AHL:ään kun oli junnusarjasta tullut, tai ainakin näin olen itse käsittänyt.Puljun olisi pitänyt ehdottomasti kulkea Stromen tietä. Kurjaa, että hänen lähipiirinsä ei tajunut kaverin olevan täysi raakile vaan päästi tämän hyppäämään syvään päähän ilman uimataitoa. No, ehkä siitä vielä pelimies tulee.
Älähän nyt, luepppa Jessen ketjuja joissa hänen pelejään näkemättömät hehkuttavat heikkouksina luistelun, laukauksen ja peliälyn.
Rauhallisuutta tekemiseen ja onnistumisia alle niin itseluottamuksen kohotessa Jesse on varmaan lähellä parasta pelaajaa, joka Liigassa on koskaan pelannut. Sehän ei muuten sitten tarkoita, että takoo ennätykset uusiksi vaan kykenee olemaan illasta toiseen käänteentekevä pelaaja.
Monien ominaisuuksiensa puolesta Puljujärvi on aivan väärässä sarjassa. Liike, fysiikka ja taitotaso on ihan omaa luokkaansa mutta samanlainen höntyily, hosuminen ja puristaminen on otteissa mukana kuin oli lähtiessään Edmontonin. Laukausta voi myös kehittää. Rauhallisuutta tekemiseen ja onnistumisia alle niin itseluottamuksen kohotessa Jesse on varmaan lähellä parasta pelaajaa, joka Liigassa on koskaan pelannut. Sehän ei muuten sitten tarkoita, että takoo ennätykset uusiksi vaan kykenee olemaan illasta toiseen käänteentekevä pelaaja. Jos kasvamista ja kehitystä ei tapahdu niin Pulju pelaa silti pisteiden valossa hyvän kauden mutta mitään tykkikautta tuskin on realistista odottaa ja Top-6 roolin saaminen NHL:stä vaikeutuu.
Tulee olemaan muuten varmasti Liigan paras takakarvaaja.
Koska NHL askissa kaikki on nopeampaa kuin Liigassa ja sellainen laajahko kaartelu ja pelin ulkopuolella kiekon odottelu kuin Bern pelissä ei vain käy päinsä NHL:ssä.
Kysymys kuulu: Oppiiko Puljujärvi vain "pahoille tavoille" isossa kaukalossa, jonka johdosta sopeutuminen pieneen kaukaloon muuttuu Kärpissä pelatessa taas askeleen vaikeammaksi? Toivon parasta, mutta pelkään pahinta, sillä hänen ei tarvitse Suomessa pelatessaan mennä koskaan hänen heikkouksiaan poistavien mukavuusalueidensa ulkopuolle.
