Tulee mieleen keskustelua lukiessa ja Jessen uraa seuratessa eräs Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirja. Siinä on hyvin paljonkin suomalaisten urheilijoiden ja valmennuksen tapaa suhtautua asiaansa kritisoitu vanhanaikaiseksi ja huonoksi. Urheilulajien absoluuttiselle huipulla ei voi antaa elämäntavoillaan, väärällä harjoittelulla, epävakaalla asenteella, motivaatiolla jne yhtään etumatkaa muille. En voi tietää miten nämä näkyvät Jessen tilanteessa, mutta en voi kirjan lukeneena olla kyseenalaistamatta sitä, että ovatko nämä kaikki kunnossa ja onko asioissa keskitytty oikeisiin juttuihin. Harjoittelun hyvyyttä ei mitata hien määrässä tai välttämättä muussakaan määrässä, mikäli mieli, elämäntavat ja muut asiat eivät ole kohdillaan. Aina on tietysti ihmisiä jotka pärjäävät huipulla pelkällä lahjakkuudella ja taidolla, mutta eivät kaikki.