Täällä kun on noista Oilersin prospecteista puhuttu, niin lajittelin kavereita vähän sen mukaan miten on tuotu varauksen jälkeen mukaan joukkueeseen. Ja omasta mielestäni on ainakin aika hankala sanoa mikä tapa olisi toista parempi, koska ei ole mitään rinnakkaista todellisuutta mihin pystyisi samaa pelaajaa vertaamaan. Voihan se olla, että vaikkapa Yakupov ei olisi enää edes Pohjois-Amerikassa jos olisi varattu johonkin toiseen joukkueeseen tai kehitystä olisi tehty toisella tavalla. Tai sitten saattaisi olla pistepörssin kärjessä..
Eli vuodesta 2004 Oilersin ensimmäisellä kierroksella varaamat hyökkääjät ja muutama kakkoskierroksen kaveri, koska Landerista aina paljon puhutaan. Riley Nashin jätin pois, koska ei koskaan tehnyt sopimusta.
1)Varaamisen jälkeen suoraan NHL:ään isoon ja vastuulliseen rooliin (tai ainakin isoille minuuteille):
Hall, Nugent-Hopkins, Gagner, McDavid, Yakupov (työsulkukausi eli pelasi Venäjällä alkukauden)
2)Varaamisen jälkeen suoraan NHL:ään pieneen rooliin ja pienille minuuteille:
Puljujärvi, (Draisaitl)
3)Varaamisen jälkeen vähintään vuosi junioreissa, Euroopassa tai AHL:ssä:
Eberle, (Draisaitl), Pääjärvi, Cogliano, Schremp, Lander (2.kierros), Pitlick (2. kierros),
Draisaitl on kahdessa kategoriassa, koska pelasi alkukauden melko pienillä minuuteilla NHL:ssä ennen paluuta junioreihin.
Nyt sitten kun mietitään, että miten eri pelaajilla homma on mennyt, niin aika yleinen mielipide taitaa olla se, että ensimmäisen kategorian kavereista Gagner ja ehkä RNH olisi pitänyt laittaa AHL:n kautta. Toki organisaation tilanne oli silloin se, että piti saada uutta toivoa kannattajille ja uusia kirkkaita tähtiä joukkueeseen. Gagner oli silloin kuudennella vuorolla varattu kaveri ja muut noista ovatkin ykkösvarauksia. Aika yleisestihän ykkösvaraukset (hyökkääjät) ovat tulleet suoraan NHL:ään. Olisiko Gagnerin tai Yakupovin puolustuspelaaminen parempaa jos olisivat pelanneet vuoden AHL:ssä? Osuisiko Yakupov joskus maaliinkin jos olisi pelannut vuoden AHL:ssä? Mahdoton sanoa.
Kaikki ykköskategorian kaverit olivat pelanneet ennestään Pohjois-Amerikassa eli mitään kaukalo-, kieli- tai kulttuuriongelmia tuskin isommin oli.
Toisessa kategoriassa ei olekaan ennestään kuin Draisaitl joka kävi haistelemassa tunnelmaa ja lähti sitten junioreihin. Hänkin oli pelannut Pohjois-Amerikassa jo pari kautta ennen varausta. Puljujärvi on nyt vähän samassa tilanteessa, mutta rooli on vielä pienempi kuin Draisaitlilla. Lienee todennäköistä, ettei pysy ylhäällä koko kautta. Puljujärvellä menossa ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikassa.
Kolmannessa kategoriassa onkin sitten mielenkiintoista hajontaa. Pääjärvi ja Lander pelasivat molemmat vielä varauksen jälkeen kauden (Pääjärvi) tai kaksi (Lander) Timråssa. Kummallakaan ei ollut kokemusta Pohjois-Amerikkalaisista sarjoista. Ja molemmat tulivat suoraan NHL:ään ilman käyntiä AHL:n kautta. Pääjärvellä oli varsin menestyksekäs tulokaskausi kun taas Lander jumittui nelosketjun minuuteille. Molemmat ovat oikeastaan tuon jälkeen olleet siinä NHL:n ja AHL:n rajamailla tai marginaaliroolissa NHL:ssä. Olisiko AHL-vuosi heti alkuun auttanut asiaa? Vähän samanlaista urakulkua siinä mielessä kuin Draisaitlilla, että aloittivat ylhäällä ja sitten kävivät hakemassa vauhtia AHL:stä. Heillä vaan ei oikein ole lähtenyt ura nousuun sen koukkauksen jälkeen.
Kolmannen kategorian kavereista Eberle ja Cogliano ovat tehneet merkittävät NHL-urat. Eberle pelasi varauksen jälkeen kaksi vuotta junioreissa ja sitten aina keväällä vielä jokusen pelin AHL:ssä. Ja sieltä sitten NHL:ään. Cogliano pelasi varauksen jälkeen kaksi vuotta yliopistossa ja sitten suoraan NHL:ään. Näistä omasta mielestäni tuo Eberlen käymä polku tuntuu järkevältä, mutta tuohan ei tietenkään kaikille ole mahdollista.
Schremp ja Pitlick taas tulivat AHL:n kautta. Schremp pelasi varauksensa jälkeen kaksi vuotta junioreissa, sitten käytännössä kolme vuotta AHL:ssä kunnes nousi Islandersissa NHL:ään. Pari vajaata kautta Islesissä, 18 peliä Thrashersissä ja sitten Eurooppaan. Ehkä se taso vaan ei riittänyt. Schrempin kanssa ei ainakaan hätäilty. Pitlickillä vähän samaa reittiä eli vuosi junioreissa ja sitten viitisen kautta AHL:ssä ennen kuin tällä kaudella näytti siltä, että ottaa paikan ylhäältä. Toki hän on niin epäonninen kaveri, että loukkaantumisetkin ovat vaikuttaneet kehitykseen paljon. Ja on muutenkin enemmän noiden alempien ketjujen pelaaja.
Ja sitten jo käsitelty Draisaitl, joka tosiaan aloitti varauksen jälkeen NHL:ssä, pelasi loppukauden junioreissa, aloitti seuraavan kauden AHL:ssä (6 peliä, 1+1) ja sen jälkeen on tehnyt kovaa jälkeä NHL:ssä.
En tiedä voiko näistä vetää mitään varsinaisia johtopäätöksiä, mutta ensinnäkin on aika harvinaista, että Oilers on varannut Euroopassa pelaavan eurooppalaisen hyökkääjän ensimmäisellä kierroksella. Heitä on tällä ajanjaksolla ollut kaksi eli Pääjärvi ja Puljujärvi (Lander tokalla kierroksella). Heistä Puljujärvi on ainoa joka tuli suoraan Pohjois-Amerikkaan varauksen jälkeen. Luin vanhaa Pääjärven haastattelua missä hän kertoi, että puolisen kautta meni siihen, että kaikki kaukalon ulkopuoliset asiat alkoivat sujua. Laskujen maksamiset ja ruokaostokset yms. En tiedä onko Puljujärvellä joku tuttu Suomesta apuna, mutta varmasti on ollut iso muutos elämässä joka tapauksessa. Ja tietenkin kun on harjoitellut elämistä Pohjois-Amerikkalaisessa kulttuurissa lienee ihan hyväkin, että on saanut olla edes samassa kaupungissa ja samojen ihmisten parissa koko alkukauden.
Toinen asia on sitten se, että tuo sama kolmikko (Pääjärvi, Puljujärvi ja Lander) ovat tulleet Euroopasta suoraan NHL-tasolle ja opettelemaan pohjois-amerikkalaista peliä NHL:ään. Kaikki muut ovat pelanneet jo ennestään Pohjois-Amerikassa.
Landeriin ei ehkä sen takia kannata liikaa verrata, että hän ei ihan noin kärkipään varaus tai lupaus ollut alkujaankaan. Eli Pääjärvi ehkä olisi se lähin vertauskohta taustan ja potentiaalin puolesta. Mutta mikä sitten meni Pääjärven kanssa pieleen. Vai menikö mikään. Ensimmäisellä kaudella sellaista 15 minuutin jääaikaa ja 34 pistettä 80 pelissä. Toisella kaudella ei enää sitten pisteitä kertynytkään ja rooli alkoi muuttua puolustavampaan suuntaan. Johtuen toki siitä, että kahteen ensimmäiseen ketjuun riitti enemmän tulosta tekeviä laitahyökkääjiä (Hall, Eberle, Hemsky, Smyth…). Pääjärven laukausprosentti toisella kaudella oli 2,5% mikä on todella heikko eikä lähelläkään normaalia. Mutta jos Ben Eager tekee enemmän pisteitä, niin ei se ehkä ihan pelkistä ketjukavereistakaan ollut kiinni.
Mutta olisiko jotain voitu tehdä toisella lailla? Olisiko auttanut jos olisi pelannut ensin kauden AHL:ssä. Aivan mahdoton sanoa, mutta vähän pistää silmään se, että ei Pääjärvi missään vaiheessa ole pystynyt edes AHL-tasolla dominoimaan samalla lailla kuin etukäteen heikompana pidetty Lander. Tällä kaudella esimerkiksi Wolvesissa Pääjärvellä 12 ottelussa 4+4 ja Landerilla Condorsissa 10 ottelussa 8+8. Eikä Pääjärvi ainakaan Oilers-aikana puolustussuuntaankaan ollut Landeria parempi pelaaja.
Ei näistä mielestäni voi mitään johtopäätöksiä vetää sen suhteen mikä on järkevä reitti ja mikä ei. Outo kulttuuri ja kieli varmasti vaikeuttavat sopeutumista ja se on sitten organisaation asia saada sille puolelle riittävästi tukea. Ja siihenhän se Chiarellikin viittasi Puljujärven kohdalla. Kaukalon ulkopuliset asiat vaikuttavat varmasti myös pelaamiseen ja nythän vaikuttaa siltä, että valmentaja ei Puljujärveen luota. Mutta jos taustalla on ongelmia esimerkiksi kielen kanssa, niin helpottuuko tilanne jos Puljujärvi laitetaan AHL:ään samojen ongelmien kanssa? Olisiko kaikkein paras ratkaisu ollut jättää kaveri vielä Suomeen pelaamaan ja opettelemaan englantia? Tosin jos mies ei tähän mennessä ole tajunnut kieltä opetella, niin tuskin olisi sitä silloinkaan tehnyt. Nyt on vähän pakko.