Kylläpä meidän Jergus jaksaa taas puhuttaa.
Luulisin kyllä tuon Jeren kommentin pronssipelin kiinnostavuudesta olevan aika kohdillaan. Eiköhän valtaosan pelaajista mielipide ole se, että pronssien ratkaisemiseen olisi varmasti viisaampikin keino. Pronssinen mitali varmasti kiinnostaa monia, varsinkin nuorempia pelaajia, sekä näitä vähän heikommin menestyvien seurojien jätkiä (esim. Kalpa, TPS, Pelicans, JYP). Harvassahan ovat ne isommat sarjat missä pronssisista mitaleista pelataan, Suomessa tämä näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kyllä Jerelle olisi ollut käyttöä MM-skaboissakin. SM-liigan puolustajien p/o-tilaston ykkösnimi, jolla löytyy rautainen kokemus näistä karkeloista, olisi ollut varmasti hyvä lisä Leijonille. Eiköhän suurin syy Jeren tiputtamiseen kisakoneesta ole juuri maajoukkueen imago, johon ei haluta taas lehtien otsikoissa olevan alkoholistinarkkarijuopporentturikollisen tuovan lisätahroja. Näin jälkikäteen syö taas enemmän miestä tuo Jeren loukkaantuminen taannoissa Euro Hockey-tourin turnauksessa.
Tottakai Jere on itse oman tiensä valinnut ja sitä polkua tulee loppuelämänsä tallaamaankin. Tämän vuoden pronssipelistä pois jääminen ei ole kuitenkaan sen luokan uutispommi, että sitä IFK:n piireissä montaa kuukautta vatvottaisiin. Jere ei ole suurempi kuin IFK, mutta Jergus on nuoremman sukupolven IFK-kannattajien ikoni. Ja kyllä aivan varmasti Karalahdelta löytyy IFK sydäntä ja paljonkin. Miehen tempaukset saattavat välillä tuntua hieman oudoilta ja välinpitämättömiltä, mutta en minä nyt jaksa omia pelihousujani repiä, jos hyvin kauden muuten klaarannut äijämme missaa pronssimatsin Oulussa. Mielummin jäi himaan kuin olisi darrassa lähtenyt sinne pyörimään.
Sitä en ihmettele, että täällä on paljonkin maakuntien faneja lynkkaamassa Jereä. Karalahden ja IFK:n välinen suhde on kuitenkin niin uniikki, että ei toista samanlaisesta valtakunnasta löydy. Ei me tulla ikinä Jerestä saamaan 56 ottelua plus pleijarit satalasissa painavaa luistelukonetta, mutta toivottavasti saaamme vielä seuraavaksi viideksi vuodeksi puolustuksen tukipilarin, joka ei koskaan tule pelaamaan ainuttakaan pronssipeliä punanutussa. IFK on aikanaan Mobergin johdolla auttanut Jeren semmoisesta suosta, että Karalahti on siitä varmasti loppuelämänsä kiitollinen. Ja kyllä Jere sen tajuaa, eikä nämä pronssipeleistä pois jäämiset tai muut törttöilyt ole kohdistettu v*ttuiluna IFK:n suuntaan. Jere on vaan todellakin Jere. Taiteilijaluonne, jota ei kyllä ikinä pystytä muokkaamaan johonkin tiettyyn muottiin tai sitomaan käsiä siten, ettei välillä rapa roiskuisi. Ne ketkä eivät tätä pysty hyväksymään, olivat ne sitten omia tai vastustajia, tulevat varmasti Jereä "vihaamaan" niin pitkään kuin mies pelikentillä pyörii. Itse sen hyväksyn.
Monet täällä ovat myös ottaneet kantaa Jeren siviilielämän tulevaisuuden vaikeuksiin. Kyllä Jere on ehtinyt elämänsä aikana niin paljon jo kokemaan, että ihan vähästä kaveri ei hätkähdä. Se on varma, että peliuran jälkeen saattaa tulla vaikeuksia, mutta eiköhän herra niistäkin selviydy. Jerellä on kuitenkin rakastava perhe, jonka mies asettaa elämässään ykköseksi. Heti toisena tulee se toinen perhe, HIFK. Kun aika IFK:ssa on ohi, tulee Jere keskittymään vieläkin enemmän perheeseensä. Eiköhän Karalahdella kotonakin ymmärretä minkälaisesta miehestä on kyse. He tuntevat Jeren satavarmasti paremmin kuin yksikään meistä ja eiköhän siellä olla kuitenkin ihan tilanteen tasalla näiden asioiden suhteen. Rankka työ vaatii rankat huvit.
Aina sattuu ja tapahtuu - HIFK & Jere Karalahti