Mä otan tähän asiaan kantaa nyt toistaiseksi viimeisen kerran tästä aiheesta. Susanna Karalahti ei ole uhriutunut julkisesti eikä ole hirveästi asioitaan julkisuudessa kommentoinut, pikemminkin päinvastoin. Lehdet sen sijaan ovat kaivaneet asiaan liittyviä asioita ja siksi niistä on kirjoitettu. Jos ja kun mun henkilökohtaiset mielipiteeni on tuotu esiin joidenkin mielestä ehkä kärkkäälläkin tavalla, ei ole Susannan vika eikä minun mielipiteitäni pitäisi kääntää Susannaa vastaan.
Olen melko varma, että Susanna Karalahtikin tekisi nyt monta asiaa toisin kuin mitä on aikoinaan tehnyt. Mutta se nyt ei enää auta, kun päätökset on tehty. Päätökset on varmaankin tehty perheen yhteisen edun nimissä sitä silmällä pitäen, että yhdessä ollaan hamaan tappiin asti. Mielestäni yksi olennainen osa päätöksissä on ollut myös Jeren vaatimus, ettei vaimo tee täysipäiväisesti töitä. Väheksyä ei voi myöskään sitä, että Jerellä on ollut taipumus kadota omille teilleen sekä kauden aikana että sen jälkeen js että perhe on elänyt arkea myös eri maissa. Käytännössä arki on siis ollut monessa mielessä yh:n arkea, mutta päätöksiä on kuitenkin ollut tekemässä kaksi ihmistä. Parisuhteessa pitää toisinaan valita myös "taistelunsa" ja kun perheellä on ollut taloudelliset mahdollisuudet huomioida toisen puolison ammatin erikoisuudet ja "luonteen heikkoudet", on valittu, kuten valittu. Oman moraalini mukaan nämä valinnat pitäisi myös Jeren huomioida nyt, kun avioliitto on ajanut karille. Näin tekisi suoraselkäinen mies. Jerehän on julkisestikin antanut kiitosta ex-vaimolleen näistä asioista. Olisi eri asia, jos Jerellä ei näitä rahoja olisi ollutkaan, mutta ainakin verotietojen mukaan rahaa on jäänyt varsin mukavasti myös lapaseen joka kuukausi eikä reilun tonnin elarit pitäisi vaikuttaa elämiseen mitenkään. Henk.koht. pitäisin huolen siitä, että lapsillani on kaikki, mitä tarvitsevat ja vasta sitten miettisin itseäni, mutta valitettavan moni muu vanhempi sukupuolesta riippumatta ei näin toimi.
Itse olisin tehnyt eri valinnat kuin Karalahdet. Olisin laittanut Jeren luiskaan jo ajat sitten ja rakentanut oman elämäni ja itsenäisyyteni kuntoon. Mutta kun rakkaus ja usko toiseen, varsinkin päihdeperheissä, ei useinkaan toimi fiksuimmalla mahdollisella tavalla. Huoli toisesta ja hänen pärjäämisestään, jos kaikki muuttuu, on hyvin dominoiva aspekti elämässä. Ja yhteinen lapsi mutkistaa asias vielä entisestään. Uskon kuitenkin, että Karalahden entinen perhe pärjää, riippumatta siitä, maksaako Jere jenin pesoa. Ovathan he pärjänneet tähänkin asti.
Mutta tämä tästä aiheesta.