Kiitos kaikille palautteesta.
Pitänee hankkia opuksia aiheesta, tosiaan uteliaisuus pimiötyöskentelyä kohtaan on tällä hetkellä melko järkyttävän suuri, kokemusta ei ole kuin alle 10v nassikkana faijan mukana touhuilusta, silloin ainakin oli yhtä suurta seikkailua... Noiden aineiden kanssa läträily (ja niiden säilytys) pitää ottaa kyllä tarkaan huomioon, ihan noiden kissojen takia. Yksi veijareista pitää jo kloriittia omana huumeenaan (jos jostain saa kloriitin hajun nenään, menee ihan sekaisin, haluaisi nuolla kaikki pinnat jotka ko. aineella pesty. Tästä syystä kloriittia ei juuri käytetä meidän taloudessa), joten pitää myrkkyjen kanssa olla melko tarkkaavainen.
Ihmiset ovat kyllä hankala kohde, ja tällä hetkellä itselleni se "juttu" jota tahtoo kokeilla, kokemusta ei juuri ole ja vähän vielä tapaillaan aihetta. Potretit ovat tosiaan hyvin usein melko henkilökohtaisia ja niihin on vaikea saada se "jokin".
Tuhoon tuomittua huttua en usko, ei kannata olla itselleen liian kriittinen. Kuvat rohkeasti esille ja muiden sylki päälle. Itse ainakin arvotan todella paljon kriittistä palautetta, sen kautta oppii parhaiten. Ja jos joku aihe tuntuu hankalalta, niin helpommaksi sen tekee juurikin kuvaaminen. Mitä enemmän ruutuja, sitä helpommaksi se muuttuu.
Kuvankäsittelystä lienee yhtä monta mielipidettä kuin on käsittelijää. Muistini mukaan noista suurinta osaa ei ole järjettömästi veivattu "veivattu". Ainoa missä kuvan sisältöön on puututtu taitaa olla tuo golfkenttä kuva (ja itseasiassa myös tuo hauki, kuvattu lehtimainokseen ja katon ilmastointiputket on peitetty raskaalla tummentamisella. Vinjentointia on monessa, onhan se nykyään yhtä "cool" kuin hdr-kuvat (joista itse harvoin välitän).
Tuo M/V-kuvien kehittäminen ja valottaminen on mielenkiintoista puuhaa ja siinä pääsee kokeilmaan vaikka mitä kikkoja. Vanhan ajan manuaalinen PhotoShop... Muista muuten että jos olet kahvin juoja, älä ota pimiöön kahvia mukaan. Kehitteissä ja kiinnitteessä on myrkyllisiä aineita jotka saattavat jäädä kahviin "kiinni" eli juotavat pimiön ulkopuolelle.
Pitänee hankkia opuksia aiheesta, tosiaan uteliaisuus pimiötyöskentelyä kohtaan on tällä hetkellä melko järkyttävän suuri, kokemusta ei ole kuin alle 10v nassikkana faijan mukana touhuilusta, silloin ainakin oli yhtä suurta seikkailua... Noiden aineiden kanssa läträily (ja niiden säilytys) pitää ottaa kyllä tarkaan huomioon, ihan noiden kissojen takia. Yksi veijareista pitää jo kloriittia omana huumeenaan (jos jostain saa kloriitin hajun nenään, menee ihan sekaisin, haluaisi nuolla kaikki pinnat jotka ko. aineella pesty. Tästä syystä kloriittia ei juuri käytetä meidän taloudessa), joten pitää myrkkyjen kanssa olla melko tarkkaavainen.
Ihmisten kuvaaminen on supervaikeaa ja siksi en kuvaakaan ihmisiä koskaan, koska tulos on tuhoontuomittua huttua. Muutenkin omat otokseni ovat näihin verrattuna suurelta osin räpsyjä. Opeteltavaa on!
Ihmiset ovat kyllä hankala kohde, ja tällä hetkellä itselleni se "juttu" jota tahtoo kokeilla, kokemusta ei juuri ole ja vähän vielä tapaillaan aihetta. Potretit ovat tosiaan hyvin usein melko henkilökohtaisia ja niihin on vaikea saada se "jokin".
Tuhoon tuomittua huttua en usko, ei kannata olla itselleen liian kriittinen. Kuvat rohkeasti esille ja muiden sylki päälle. Itse ainakin arvotan todella paljon kriittistä palautetta, sen kautta oppii parhaiten. Ja jos joku aihe tuntuu hankalalta, niin helpommaksi sen tekee juurikin kuvaaminen. Mitä enemmän ruutuja, sitä helpommaksi se muuttuu.
Kuvankäsittelystä lienee yhtä monta mielipidettä kuin on käsittelijää. Muistini mukaan noista suurinta osaa ei ole järjettömästi veivattu "veivattu". Ainoa missä kuvan sisältöön on puututtu taitaa olla tuo golfkenttä kuva (ja itseasiassa myös tuo hauki, kuvattu lehtimainokseen ja katon ilmastointiputket on peitetty raskaalla tummentamisella. Vinjentointia on monessa, onhan se nykyään yhtä "cool" kuin hdr-kuvat (joista itse harvoin välitän).