Eihän sillä ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, onko asian tiimoilta isoa liikehdintää vai ei. Kyse on siitä, että jokaiselle on taattava samat oikeudet, jos kerran konseptia lähdetään muuttamaan. Miksi homot olisivat ihmisryhmänä sen tärkeämpi?
En ole tutustunut Suomen polyamoristen suhteiden tai lähisukulaissuhteiden määriin. Enkä ole tosiasiassa niistä kovin kiinnostunutkaan. Edellytän selkeää linjaa näiltä tasa-arvon rummuttajilta, jotka eivät usein tunnu olevankaan tasa-arvoa kannattavia.
Emme elä itsetarkoituksellisesti jotain ideologiaa täyttävässä hattaramaailmassa vaan oikeassa yhteiskunnassa, jossa tehdään pragmaattisia päätöksiä oikeita ihmisiä varten. Yhteiskunta on sen kokoinen yksikkö, että sen toimintoja suunnitellaan ihmisryhmiä eikä yksittäistapauksia varten.
Nykyisin kun yhteiskunnassa tavallinen ihminen voi olla avoimesti homo tai lesbo, samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudelle on noussut riittävän merkittävä tilaus järjestelmän muuttamiseksi. "Riittävän merkittävä" perustuu kokonaisarvioon, jossa painaa ryhmän pääluvun lisäksi myös mm. se, että kyse ei ole sisäänpäinkääntyneestä kultista tms. yhteiskunnan ulkopuolisesta omalakisesta ryhmästä vaan kokonaisuutena arvioiden tavallista, lainkuuliaista elämää elävistä tavallisista ihmisistä, jotka tässä yhdessä asiassa tuodaan perusoikeuksiensa osalta samalla viivalle muiden tavallisten ihmisten kanssa.
Moniavioisuudelle tai lähisukulaisten väliselle avioliitolle ei ole merkittävää, käytännössä minkäänlaista, yhteiskunnallista tilausta, minkä vuoksi se ei ole yhteiskunnallisessa keskustelussa olennainen kysymys.
Yhteiskunnallista olennaisuutta voit arvioida esimerkiksi siitä, osallistuuko asiaa ajavaan tai "ajavaan" yhteiskunnalliseen keskusteluun
a) moniavioisessa suhteessa tai lähisukulaisten välisessä suhteessa eläviä tai sellaiseen halajavia ihmisiä samalla tavalla kuin homoja ja lesboja osallistuu omia oikeuksiaan koskevaan keskusteluun nykyisin vai
b) punaniskoja ja uskovaisia.
Jos tällainen tilaus joskus kehkeytyy, minulla ei ole mitään moniavioisuutta vastaan.
Isän ja lapsen välinen, veljen ja sisaren välinen tms. lähisukulaisen välinen intiimi suhde on mitä todennäköisimmin luonteeltaan epäterveen alisteinen ja on toivottavaa, että henkilöiden lähipiiri puuttuu asiaan alistetun osapuolen turvaamiseksi. Jos tällainen suhde kuitenkin on olemassa, siitä ei tee vähemmän sairasta tai enemmän tervettä se, ovatko henkilöt avioliitossa vai eivät. Toisin sanoen jos kehkeytyy edellä mainittu riittävä yhteiskunnallinen tilaus, siis pääluvultaan huomattava ryhmä kokonaisuutena arvioiden yhteiskunnan sisäpuolella eläviä, elämänhallintaa osoittavia ihmisia elää intiimissä suhteessa lähisukulaisten kesken ja heidän sallitaan se tehdä, silloin voidaan yhtä hyvin sallia heidän mennä naimisiin.