Siis olisiko jo korkea aika tulla kaapista ulos?
Olen kahdenkympin paremmalla(?) puolella, joten jos olisin homo, olisi ehdottomasti erittäinkin korkea aika tulla kaapista ulos, jotta voisin toteuttaa itseäni ja identiteettiäni avoimesti. Freudin ajatukset ovat nykypsykologiassa jo suurelta osin vanhentuneita, mutta suppression ja repression kielteiset vaikutukset esim. ihan fyysiseen terveyteen, puhumattakaan psyykkisestä, ovat edelleen kokeellisella tutkimuksella todettuja. Oman seksuaalisuuden (tietoinen) kieltäminen menee tuonne suppression alle, joten voidaan sanoa, että tieteen näkökulmasta kaapissa oleminen on epäterveellistä. Siksipä kaapista kannattaa tulla ulos, jos homo sattuu olemaan. Olisikin mielestäni suotavaa, että ympäröivä yhteiskunta pyrkii luomaan mahdollisimman tasa-arvoiset olosuhteet, jotta se kaapista ulostulo helpottuisi.
Nyt kun kuitenkin olen hetero, en kyllä viitsi äkkiseltään ajateltuna tulla valheellisesti kaapista ulos. Jotakin olen lukenut siitä, millaisia psyykkisiä vaikutuksia homouden kieltämisellä ja "kääntymisellä" heteroksi (esim. ulkoisen paineen vaikutuksesta) saattaa olla, mutta toisin päin (oikeasti hetero -> käyttäytyy kuin homo) tuo lienee ainakin länsimaisessa yhteiskunnassa harvinaisempaa. Lisäksi jos ilmoittaisin olevani homo, minuun saattaisi kohdistua ulkoista painetta harrastaa seksiä miesten kanssa, ja siihen en kyllä usko pystyväni. Lisää stressiä siis vielä siitäkin. Ja edelleen lisäksi, kääntyessäni homoksi menettäisin myös rakkaan tyttöystäväni, en pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaan todennäköisesti myös ystävänä. Tämä siksi, että mulla on ylipäätään huonoja kokemuksia exien kanssa ystävänä pysymisestä, ja uskon tilanteen olevan vieläkin vaikeampi, jos ilmoitan hälle että olen ollut koko ajan homo. Saattaisi tulkita luottamuksen pettämiseksi.
Joten asiaa nyt punnittuani, en näe oikeastaan yhtäkään hyvää syytä tulla kaapista ulos. Mikä tuon ehdotuksesi pointti muuten oli, tämän keskustelun kannalta?
Hyvin moni meuhkaa tänään ympäri keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa, kuinka nyt ollaan perustavaa laatua olevien asioiden kanssa tekemisissä ja hop kaikki allekirjoittamaan. Minä koen nämä varsin vahvoiksi reaktioiksi. Eikä siinä mitää, totesin sen olevan vain hellyyttävää. Toisaalta myös huvittavaa ja ehkä vähän jotain muutakin.
Jaa, enpä ole huomannut. Toki jotkut suhtautuvat asiaan hyvinkin (liioitellun) fanaattisesti, mutta se nyt pätee melkein asiaan kuin asiaan. Kannattaa seurata esim. tuota SM-liiga puolta huomisesta lähtien kun playoffit alkavat. Siellä osa porukasta suhtautuu matseihin niin kuin ne olisivat maamme tärkein asia.
Omassa tuttavapiirissä, sen vähän mitä tästä asiasta ollaan keskusteltu, on asiaan suhtauduttu varsin maltillisesti. Osa meinaa allekirjoittaa, ja osaa ei kiinnosta riittävästi että jaksaisivat ottaa kantaa. Toistaiseksi kukaan ei ole ilmoittanut ryntäävänsä barrikaadeille, jotta Teija ja Sari eivät saisi olla laillisesti naimisissa.