Mun mielestä homoilla ja lesboilla tulee olla samat oikeudet kuin muillakin. Minä ymmärrän kuitenkin hyvin myös niitä, jotka ovat eri mieltä. Tämä on kaksipiippuinen juttu, koska me eletään Suomessa, ja tää valtio on pullollaan konservatiivisesti ajattelevia uppiniskaisia körmyjä. Mitä sitten? Mä antaisin jokaiselle, kuten esimerkiksi Markooliolle, oikeuden olla aivan mitä mieltä ikinä tahtoo. Kyllähän kaveri tuossa jo perusteleekin asiaansa, ja mielestäni ei tuon enempää tarvitse, koska mitään vedenpitävää on tästä aiheesta äärettömän vaikeaa kaivaa esille.
Itse olen antanut naiseni tuttavapariskunnan (lesboja) hoitaa omaa poikaani jos meillä on ollut jotain menoa. Nuo ihmiset ovat maailman ihastuttavimpia, ja soisin koska tahansa niin lapseni, kuin omankin henkeni heidän käsiinsä. He ovat myös silminnähden onnellisia saadessaan yhdessä hoitaa lapsia, ja soisin tällaiselle pariskunnalle adoptio-oikeuden koska tahansa. Mielestäni hyvä toimeentulo, järkevästi hoidetut raha-asiat, tarpeeksi hyvä elinympäristö ja muut vastaavat taustatekijät ovat sellaisia joiden pitäisi merkitä esimerkiksi sukupuoliasiaa enemmän kun ehdokkaita kartoitetaan.
Yksi ongelma mulle itselle tulee mieleen, kun ihan rehellisesti mietin pitkässä juoksussa lapsen kehittymistä ja tämän asettumista tarha- tai kouluympäristöön. Miten muut lapset suhtautuvat siihen että yhdellä (radikaalitilanteessa jossa muiden vanhemmat ovat normi-heteropariskuntia) ei olekaan äitiä ja isää vaan kaksi äitiä tai kaksi isää. Mitä jos lapselta itseltään aletaan asiaa kyselemään, mitä jos lasta aletaan tästä kiusaamaan? Haukutaan erilaiseksi, luonnonoikuksi jne. Kun muutenkin joskus selviää, että on adoptoitu ja järkyttyy siitä, herää myös todellisuuteen, että elää melko poikkeavassa järjestelyssä, ja on melko erilaisesta kodista kuin muut lapset. Mitä tällainen tekisi lapsen omalle henkiselle hyvinvoinnille?
Eli jos mietitään lapsen perspektiivistä tätä koko asiaa, on se mielestäni paljon kimurantimpi. Täällä nyt ajatellaan aika pitkälti vanhempien lähtökohdista, ja sivuutetaan nuo kehitysvaiheessa tapahtuvat henkiset vastoinkäymiset, jotka mielestäni asettaa suurimmat haasteet lapsen oikeanlaiselle, terveelle kehitykselle.