Olen tosissani. Muistaakseni on tehty tutkimuksia, jossa on verrattu heteroparien ja homoparien kasvatusta eikä niissä ole ollut eroja. Lapsesta voi tulla ihan yhtä tasapainoinen heteroparin kuin homoparin kasvattamana. Näitä tutkimuksia on muistaakseni myös linkitetty tänne, koska tämä keskusteluhan on käyty täällä tasaisen väliajoin. Samat argumenti ja samat poterot on edelleen meillä kaikilla.
Vaikka en ole itse nähnyt näitä linkitettyjä tutkimuksia saatikka niihin tutustunut, niin periaatteessa voin aivan hyvin hyväksyä sen että ihmisestä tulee ihan yhtä tasapainoinen melkein kenen tahansa kasvattamana. Se ei ole pointtini. En väitä, että homoparien kasvattamana lapsesta tulisi vähemmän tasapainoinen. Väitän kuitenkin, ettei äidin ja/tai isän arvoa voi laskea eikä mitata ja että lapselle pitää antaa oikeus molempiin, jos se vain on mahdollista. Tottakai voidaan pelkistää, että kasvatuksen arvo on vaikkapa lapsen tasapainoisuus tai koulumenestys tai oletettavissa oleva elinikä. Jos nyt joku haluaa, niin ehkä tällä tavoin voidaan yrittää keinotekoisesti vertailla eri kasvattajia. Mutta ei tiede kyllä edelleenkään voi aidosti laittaa arvoa jonkun tietyn isän tai äidin lapseensa käyttämälle ajalle ja verrata sitä jonkun toisen perheen tilanteeseen vieläpä niin, ettei ympäristö asiaan vaikuta.
Miten selittäisin näkökulmani? Niin kuin kirjoitin, niin spartalaiset erottivat vauvat äideistään ja perheistään. Silti (ainakin) osasta kasvoi tasapainoisia yksilöitä. Yksinhuoltajien lapsista kasvaa (suuresta osasta) tasapainoisia yksilöitä. Jos homo- ja heteroparien kasvattamista lapsista kasvaa samalla tavalla tasapainoisia yksilöitä, niin miksi eri kasvatustapojen välillä pitäisi nähdä eroa? Ehkä tämä on se perimmäinen kiinostava asia. Väität, ettei sillä ole väliä miten tai kenen toimesta lapsi kasvatetaan, kunhan tulos on hyvä, lapsi on saanut rakkautta ja hänestä tulee tasapainoinen.
Onko kyseessä minun rajoittuneisuuteni, kun tuo pelkkä "lopputulos" ei riitä minulle? Vai onko niin, että äidillä ja isällä on sellaista arvoa, mitä ei voida laittaa helposti, jos ollenkaan, numeeriselle mittarille? Jos vain lopputuloksella on merkitystä, niin oikeastaanhan kannattaisi tehdä tehokkuuden takia kuten Spartalaiset ja kasvattaa lapset kootusti erossa vanhemmistaan tietenkin ilman sen aikaisia metodeja. Kyllä niistä edelleenkin ihmisiä tulisi, ja varmaan tasapainoisia.
Kyse on oikeasti arvovalinnasta. Jos pelkällä lapsen kasvattamisella menestyksellä aikuiseksi on väliä, niin sitten tosiaan lapsia voi kasvattaa melkein kuka tai mikä kombinaatio tahansa, esim yritys tai sotilasjoukko, joka pääsee adoptioprosessin läpi. Kyllä hyvinkin ihmeellisissä järjestelyissä voidaan taata riittävät kasvun resurssit ja jopa rakkautta. Minulle kuitenkin pelkkä lopputulos ei ole tärkeä. Arvovalintani ei perustu siihen, etteikö lapsi voisi kasvaa tasapainoiseksi homoparin kasvattamana. Jos et allekirjita sitä, että äidillä/isällä tai ihmisellä ylipäätään on mittaamatonta arvoa, niin valitset varmaan toiset arvot. Minä en pysty ottamaan lapselta kumpaakaan vahempaa, en isää enkä äitiä pois. Näin voi toki silti käydä. Lapsi voi joutua olemaan ilman jompaa kumpaa tai molempaa vanhemista. Mutta yhteiskunnan pitää pyrkiä antamaan lapselle molemmat, jos se on mahdollista.
Tottakai jos orpolapselle ei helposti löydy heteroparia sijaisvanhemmaksi, on täysin yhtä hyvä vaihtoehto antaa hänet homoille tai kenelle tahansa joka pystyy hänet rakkaudella kasvattamaan - no ei. Vaikkapa Googlen resurssit riittävät lapsen kasvattamiseen paremmin kuin Matin ja Maijan - ilman muuta. Homo-Petteri ja homo-Tuomas saattavat olla yhtä hyviä tai parempia kasvattajia kuin Matti ja Maija - näin voi olla. Minkä tahansa maan puolustusvoimat kasvattaa pojista miehiä - hmmm, ehkä. Kenelle se adoptiolapsi pitää antaa ja millä perusteella? Parhaat edellytykset on globaalilla yrityksellä tai armeijalla. Joku organisaatioissa voi jopa aidosti osata antaa rakkautta siinä kuin joku muukin adoptiota havitteleva. Tutkimusten mukaan homot ja heterot ovat yhtä hyvä vanhempia. Luultavasti jos yritykset saisivat kasvattaa lapsia, ne olisivat tutkimusten mukaan parempia vanhempia kuin pariskunnat. Kenelle lapsi annetaan? Ei tämä oikeasti ole rakettitiedettä. Silti eri aikoina eri yhteiskunnissa on tehty ja tehdään erilaisia valintoja. Mutta oma mielipiteeni on, että annetaan lapsi miehelle ja naiselle, ja jos se ei ole mahdollista niin sitten harkitaan muuta.
Ei kai tarvinne sanoa, etten pidä mielipidettäni absoluuttisena totuutena, kun juuri olen kirjoittanut rivikaupalla, että eriaikoina on tehty erinlaisia valintoja?
