En tiedä, harmittaako täällä jotakin nyt fiktiivisten homojen esiintyminen televisioviihteessä vai oikeiden homojen osuus viihdeteollisuuden toteuttajista.
Fiktiivisiä homoja haluavat nähdä luultavasti a. osa homoista b. osa niistä jotka kannustavat homokollektiivia ulos kaapeistaan sekä c. ne, jotka sanovat että "ällöttää, yäk" (katsoohan moni kauhuakin). Kaupallista viihdettä tuottavien intressissä lienee tarjota koukkuja mahdollisimman monenlaisille kaloille.
Itsekin jossain vaiheessa ärsyynnyin homohahmojen "pakollisuudesta", mutta lähinnä siksi ettei se tunnu enää juonen kannalta järkevältä tietynlaisen ennalta-arvattavuuden takia. Nykyään en seuraa niin en ärsyynnykään. Suosittelen muillekin parempaa ajankäyttöä.
Sitten ne tosi homot, jotka tuottavat viihdettä, kulttuuria, mediaa. Saattaakohan heidän näkyvää rooliaan (?) selittää se, että ihmiset kulkevat elämässään mukavan tuntuisia polkuja? Homomiehillä tuskin on kovin mukavaa ja (työ)rauhallista ammattikoulun raksalinjalla. Ehkäpä teatterialan ilmapiirissä saa olla enemmän se mikä on (tai haluaisi olla). Kun näitä mukavia polkuja sitten kulkee, saattaa päätyä rakentamaan taloja tai tanssimaan telkkariin. Mieti omaa polkuasi. Mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että päädyit tekemään sitä mitä teet? Mieti työyhteisöäsi laajemmin. Voiko olla että tosi monella on samantyyppisiä vaikuttajia taustallaan?
TV-viihteessä muuten on nimenomaan homomiehiä paljon. Siis fiktiivisiä ja kai tosihomojakin. Lesbot ovat harvemmassa ainakin siis fiktiossa. Jos tosilesbotkin ovat harvassa, kuten luulen, niin palataanpa tähän mukavien polkujen äärelle. Kun nyt kuitenkin ollaan jääkiekkopalstalla, on helppoa osoittaa yksi esimerkki siitä, missä niitä mukavia polkuja joillakin kulkee. Vai onko tietoni vanhentuneet jo?