Me ihmiset olemme mestareita kusettamaan itseämme, ja selittämään itsellemme kuinka punainen onkin sinistä.
Voisin lainata koko viestin, mutta lainaan vain tämän.
Toisaalta ymmärrän tämän näkemyksen. Noinhan se pahimmillaan menee. Mutta siinä unohtuu se, että siinä ns. väärässä ihmisessä voi olla joitain sellaisia hyviä piirteitä, joita haluaa ihan hirveästi. Ne painavat vaakakupissa enemmän kuin ne huonot piirteet, jotka
ehkä nähdään, mutta lakaistaan maton alle. Eivät ihmiset ole mustavalkoisia, useimmissa on sekä hyviä että huonoja piirteitä. Kyllä minäkin myönnän ihastuneeni joskus naiseen pelkän ulkonäön takia, vaikka olen tajunnut, että muuten nainen on aika kusipää. Ja toimiihan tämä toiseenkin suuntaan, kun puhutaan ns.
jännämiehistä, eli sellaisista miehistä, joilla on epäluotettavan häntäheikin maine, mutta joihin naiset aina uudelleen lankeavat.
Jos nämä asiat pystyisi päättämään järjellä, maailmassa olisi paljon vähemmän parisuhdeongelmia.