Ei välttämättä, mutta perustelit tuossa äsken homoparien adoptio-oikeuden vastustusta lapsen oikeudella isään ja äitiin, vaikka Suomen lainsäädäntö ei edes heterojen kohdalla näe tätä mitenkään kynnyskysymyksenä.
Se, että Suomen laissa on jo valitettavia "virheitä" tai miksi niitä nyt haluaakaan kutsua, ei ole mikään peruste sille että niitä virheitä pitäisi tehdä lisää.
Lisäksi haluaisin olla paikalla, kun kerrot työtoverilleni hänen olevan itsekäs ihminen ja toimineensa väärin. Ko. nainen menetti aviomiehensä 35-vuotiaana tapaturmaisesti ja adoptoi tämän jälkeen aids-orvoksi jääneen pojan Afrikasta. Fiksumpaa ja tasapainoisempaa 13-vuotiasta jolppia en muista tavanneeni kuin tämä kaveri. Ei riittäisi allekirjoittaneen pokka, pakko myöntää.
On olemassa iso, itsekäs ryhmä, jotka haluavat lapsen vaikka sitten yksin, koska se on mukamas joku oikeus. Siinä ryhmässä on varmasti joku fiksu ihminen, joka pystyy kasvattamaan fiksun lapsen. Tottakai on. Mutta ihan tilastoja katsomalla voidaan havaita, että yksinhuoltajien lapsilla on aivan järjettömän paljon enemmän ongelmia elämässään kuin niillä, joilla on sekä isä että äiti. Tämän tiedon pohjalta, kun joku yksinelävä ihminen haluaa väkisin tehdä/saada lapsen, niin en voi pitää sitä minään muuna kuin suuren luokan itsekkyytenä. Niin kauan kuin on olemassa myös se mahdollisuus, että lapsi adoptoidaan perheeseen, jossa on sekä isä että äiti, niin jokainen adoptio yksineläville pitäisi olla mahdotonta. Jos nämä parit joskus uhkaisivat loppua, niin sitten voidaan katsoa asiaa uudelleen. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miksi ylipäätään yksineläville on annettu mahdollisuus adoptioon?
Ja ennen kuin joku besserwisseri tulee mölisemään, niin poislukien ne harvat ääritapaukset, joissa lapsen koko perhe ja suku kuolee räjähdyksessä, ja jäljelle jää vain yksinelävä eno/täti, niin tottakai se eno/täti on ensisijainen, tuleva adoptiovanhempi jos vain suinkin mahdollista.
Tämä on totta ja varmasti ihan realistinen ongelma tiettyyn rajaan asti. Toisaalta pitää pohtia haluaako Suomi perustaa omat eettispoliittiset ratkaisunsa ihmisoikeuksia polkevanvaltion valintoihin vai tehdäänkö omat päätökset muilla perusteilla. Venäjä ei kuitenkaan liene ainoa maa, josta lapsia annetaan adoptoitavaksi.
Ylipäätään ajatusmalli, että homoparit (siis nimenomaan miesparit, ei lesbot, joilla nytkin on mahdollisuus adoptioon tai keinohedelmöitykseen) jotenkin rynnisivät adoptio"markkinoille" ja heikentäisivät merkittävästi heteroparien mahdollisuuksia on hieman erikoinen. Määrät lienevät kuitenkin melko pieniä ja adoptioprosessi itsessään on kaukana mistään automaatista.
Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten lesbopareilla on mahdollisuus tällä hetkellä adoptioon, mutta miespareilla ei ole?
Samoin se määrä niitä lapsia, joita ylipäätään olisi mahdollisuus adoptoida Suomessa/Suomeen, on hyvin pieni. Näin ollen kaikki diipa daapa -selittelyt homojen adoptio-oikeuden puolesta sen takia, että se olisi joku lapsen etu, on ihan järjenvastaista, koska sitä se ei ole. Päinvastoin, se pienentäisi sitä adoptiolasten määrää Suomeen entisestään, joten ihan täysin faktisesti nykytiedon ja -käytäntöjen valossa homoparien adoptio-oikeus Suomessa heikentää lasten mahdollisuutta tulla adoptoitavaksi Suomeen. Miten tämä voisi olla hyvä asia?
