Jatkoajan viininystävät

[ms.qvist]

Alkossa pitäisi olla, ainakin suurimmissa kaupungeissa, erikseen joku oma olutmyymälä ja oma viinimyymälä.

Samoilla linjoilla kanssasi.

Lahden Sokoksen alakerrassa olevaa myymälää mainostetaan viineihin painottuneena myymälä, mutta käytännössä siellä on vain hiukan enemmän niitä viinejä ja kuohuviinejä ja vastaavasti hiukan vähemmän niitä väkeviä - ei siis millään muotoa radikaalisti viineihin suuntautunut myymälä. Valikoima saisi olla viinien suhteen huomattavasti laajempi perusviineistä aina niihin kalliimpiin vaihtoehtoihin saakka.

Samaten siidereiden ystävänä toivoisin alkon valikoiman monipuolistuvan entisestään ja etenkin toivoisin lisää siidereitä brittien ja normandian suunnalta - sen sijaan sokerimehulitkut voi jättää valikoimasta pois. Ne vähätkin.

vlad.

 

[kahden suunnan sentteri]

Samaten siidereiden ystävänä toivoisin alkon valikoiman monipuolistuvan entisestään ja etenkin toivoisin lisää siidereitä brittien ja normandian suunnalta - sen sijaan sokerimehulitkut voi jättää valikoimasta pois. Ne vähätkin.

Ehdottomasti. Olutmyymälöihin mahtuisi sellainen siiderivalikoima mitä nyt alkoissa on olutvalikoimaa. Muista kuin olut- ja viinimyymälöistä, eli yli 90 %:sta myymälöitä voisi sitten löytää niitä sokerimehulitkuja, kossuja, ynnä muita mitkä tavallaan on paljon tärkeämpiä kuin meidän viinit ja oluet.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Edellisten lisäksi Hugelin voinee mainita perusvarmana alsacelaissuorittajana, jonka pulloihin uskaltaa tarttua vuodesta ja rypäleestä riippumatta ja harvoin saa huonoa, vaikka nyt ei mitään huippuakaan toisaalta.

No varmasti. Vihjeeksi laivaristeilijöille, että Hugel Gewürtztraminer kuuluu mm. Viking Linen Tallinnan reitin perusvalikoimaan, ja neljänneksen Alkon hintaa edullisemmin. Kelpo tuote, jos näin aromaattinen valkoviini miellyttää.

Viikkarin laivoista muistui mieleeni, että kerran Tallinnan laivalta tarttui mukaan tuon saman Hugelin Réserve-versiota. Sitä oli tarjolla vain pieni erä, ja nappasin kaikki hyllyyn jääneet pullot mukaani. Hinta oli varmaankin alle puolet Alkon tasosta. Ymmärtääkseni Vikingillä ei ihan jatkuvasti ilmesty myyntiin tällaisia erikoiseriä, mutta jos ilmestyy, niin silloin saattaa avautua loistotilaisuus täydentää viinikaapin sisältöä kohtuuhintaan.

 

[Tkachuk7]

Tämä ketju on liian harvassa käytössä täällä JA:ssa. Meissä kirjoittelijoissa keskimäärin alkaa olla sen verran kokemusta ja perspektiiviä eri elämänaloilta, että luulisi tälle ketjulle olevan enemmänkin käyttöä.

However, minua kiinnostaisi kuulla kirjoittelijoilta heidän suosikkiviineistään, olivatpa ne sitten punaisia, valkoisia, tai roséta, kalliita tai halpoja, tai jotain siltä väliltä. Varsinkin kohtuuhintaiset, sanotaanko pullo 15€ ja alle kiinnostaa. Kalliimmille jne. löytyy sitten ihan omat mediat ja forumit missä jaaritella tästä hienosta elintarvikkeesta, jota on nautittu enemmän tai vähemmän jo tuhansia vuosia tässä maailmankolkassa. (Tai no, ei nyt ihan kikrjaimellisesti tässä meidän maailmankolkassa.)

Kyllä; HYVÄT oluet ovat myös helvetin hyviä, enkä ollenkaan halua aliarvioida niitä. Itsekin jatkuvasti maistelen niitä sun näitä uutuuksia/klassikoita tai jotain, mutta pysytään tässä ketjussa viineissä.

Omat hinta-laatusuosikit, jotka valitettavavasti saattavat osua kouraan millä tahansa kauppareissulla isompaan markettiin, kiinnostavat erityisesti :P

Oma ehdoton hinta-laatusuosikki on/oli italialainen Canaletto, joka myytiin aina loppuun nopeasti. Nykyinen suosikki on sisilialainen luomuviini Mont'Albano, joka on mielestäni ihan timanttinen "arkiviini". Vähän isompaa settiä hakiessa valinta on Maestro Italiano, 3l pönikässä, joka valitettavan usein tarttuu kouraan läheisessä megamarketissa asioidessa.

Mont'Albanolle ja Maestrolle on yhteistä sisilialainen rypäle Nero D'Avolo joka meikäläiselle toimii näköjään aina. Maestrossa on blendaamassa Shiraz, jota viljellään vähän siellä sun täällä, ja aina toimii. Kolmas rypäle, josta seuraa aika mieleinen lopputulos, on näköjään espanjalainen Tempranillo. Oletan muuten, että kaikki kolme ovat sellaisia paahteisen ja kuivan alueen viinejä.

Etelä-Afrikasta tuleva Juno (Shiraz) litran kartongissa on erinomaisen hyvä esimerkki halvasta punaviinistä, joka käy joka tilanteeseen, niinsanotusti.

Viini on suurimmassa osassa Eurooppaa ihan arkipäiväinen elintarvike, mutta tuntuu että Suomessa ei uskalla muka edes ostaa viiniä, jos ei tiedä sen alkuperää, rypälelajiketta ja sen historiaa. Väärä asenne; viini on ihan peruskamaa ja sen ominaisuuksia pitää saada ja voida vertailla siinä missä minkä tahansa elintarvikkeen, ilman että tarvitsee tuntea itseään juntiksi/köyhäksi/hölmöksi. Jos voit vertailla eroa täys- kulutus- rasvattoman ja jokuihmejuoma- maidon välillä, olet pätevä arvioimaan viinien eroja.

Edit: joo-o, prkl

 

[ms.qvist]

Tämä ketju on liian harvassa käytössä täällä JA:ssa. Meissä kirjoittelijoissa keskimäärin alkaa olla sen verran kokemusta ja perspektiiviä eri elämänaloilta, että luulisi tälle ketjulle olevan enemmänkin käyttöä.

Tunnen pienen piston sydänalassa kun en ole pahemmin vieraillut tässä ketjussa aivan viimeaikoina vaikka viinejä on säännönmukaisesti tullut ostettua ja nautiskeltua - nytkin laissa on perushyvää, ei siis mikään erityislaatuinen kokemus, Gérard Bertrandin Terroir Picpoul de Pinetiä vuodelta 2013. Vaikka viini on hapokas niin tämä viini ei kuitenkaan mielestäni vedä vertoja tietyille ranskalaisille Alsacen alueen viineille tai eräille itävaltalaisille viineille (eri rypälelajike). Viineissä minua kiehtoo erityisen paljon sen hapokkuus ja käytännössä - tähän mennessä - tilanne on se, että mitä hapokkaampi viini niin sen parempi minulle. Suorastaan nautin sydämeni kyllyydestä todella hapokkaista viineistä, joissa läsnä mukavalla tapaa kirpeää "potkaisua", syvä hedelmäinen raikas maku ja kyllä yrittysyyttäkin ynnä mineraalisuutta saa olla mukana, tai melkeinpä voisin sanoa, että pitää olla mukana. Toisinaan maun ei tarvitse olla siinä mielessä raikas, jona me usein sanan "raikas" miellämme kunhan muut elementit ovat voimakkaasti edustettuna eli on voimakasta hapokkuutta, ryhtiä, miellyttävää kirpeyttä etc.

Toki pyrin nautiskelemaan (nykyään hyvin harvoin juomalla juon viinejä) valkoviinejä suhteellisen laajalta alalta, siis muitakin kuin alsacelaisia, itävaltalaisia ja tiettyjä aussien tahi uusiseelantilaisten viinejä unohtamatta tietty muutamia germaanien tuotteita, mutta edellä mainitut alueet ovat minulle niitä rakkaimpia ja läheisimpiä kun viinit otetaan puheeksi. Sen sijaan italialaisia valkoviinejä pyrin välttelemään parhaani mukaan, koska toistaiseksi kohdalle ei ole osunut (kohtuu hintaisissa eli max. 25 euroa) ainoatakaan tasapainoista miellyttävää kokonaisuutta - italialaiset valkoviinit ovat aivan liian usein kevyitä ja vetisiä maultaan. Ikävä kyllä!

En erityisemmin pidä makeista viineistä, poikkeuksen muodostavat muutamat ukrailaiset Tokaj-alueen jälkiruokaviinit, joita mielusti nautin sen pari lasillista mainion aterian jälkeen jälkiruoan kera. Mutta muutoin imelät viinit eivät todellakaan kuulu suosikkeihini, eivät missään nimessä.

Tämä nyt on tällainen tynkäviesti tähän ketjuun - pitäänee varmaan joku kerta ajatuksella kirjoitella hiukan pidemmälti ja avata omia tuntemuksiani paremmin.

vlad.

 

[TQoFE]

Sen sijaan italialaisia valkoviinejä pyrin välttelemään parhaani mukaan, koska toistaiseksi kohdalle ei ole osunut (kohtuu hintaisissa eli max. 25 euroa) ainoatakaan tasapainoista miellyttävää kokonaisuutta - italialaiset valkoviinit ovat aivan liian usein kevyitä ja vetisiä maultaan. Ikävä kyllä!

Olen muuten samaa mieltä kanssasi, arvon Vlad, mutta tämä italialainen sauvignon blanc (linkki Alkon sivuille) oli mielestäni edulliseen hintaansa nähden ihan mainio. On herukkaa ja on happoja, kuten sauvignon blancissa kuuluu ollakin.

Käyttöviineiksi ostan yleensä noin 12-20 euron viinejä, alue ja rypäle ruoasta ja fiiliksestä riippuen. Viinikaappiin tulee inspiraation tai löydön hetkellä ostettua helmiä, joita availlaan sopivan tilaisuuden tullen. Joskus tosin se sopiva tilaisuus pitää varta vasten järjestää jos huomaa, että jokin viini alkaa olla kehityskaarensa ehtoopuolella.

Punaviineissä pidän chianteista, vanhan tyylin riojalaisista, Burgundin pinot noireista ja klassisista Bordeauxin cabernet-merlot -blendeistä - tosin mitään noista ei saa edes käyttöviiniksi siedettävänä alle 15 eurolla. Ripassoista en pidä, liian persoonattomia ja helppoja.

Valkoviineissä pidän sauvignon blanceista, grüner veltlinereistä ja rieslingeistä. Huonoa Uuden Seelannin valkoviiniä en muista juoneeni, mutta mieleistä Argentiinan valkoviiniä ei ole ravintoloissa tai Alkon hyllyllä tullut vastaan, joten niitä välttelen italialaisten lisäksi. Tuota aiemmin linkittämääni oli maistettava, kun harvemmin sitä italialaiseen sauvignon blanciin törmää.

 

[kahden suunnan sentteri]

Valkoviineissä pidän sauvignon blanceista, grüner veltlinereistä ja rieslingeistä. Huonoa Uuden Seelannin valkoviiniä en muista juoneeni, mutta mieleistä Argentiinan valkoviiniä ei ole ravintoloissa tai Alkon hyllyllä tullut vastaan, joten niitä välttelen italialaisten lisäksi.

Makuja on monia, mutta minusta tuo itseironisesti nimetty "cat's pee on a gooseberry bush" kuvaa aika prikulleen uusiseelantilaisen sb:n olemusta. Toki sopivalla ruokaparituksella kaikesta viinistä saa loihdittua mahtavaa. Muilta osin viinimieltymyksesi saavatkin veden kielelle.

 

[Vaughan]

Ripassoista en pidä, liian persoonattomia ja helppoja.

Minä taas olen suuri Valpolicella-viinien ystävä. Ripassot ovat tietenkin jo valmistusmenetelmältään kompromissejä, mutta hinta/laatu-suhteeltaan hyviä käyttöviinejä. Niissä on enemmän makua kuin tavallisissa Valpolicelloissa, mutta ne ovat olennaisesti halvempia kuin Amaronet.

Lyhyt perehdytys mainittuihin viineihin:

Valpolicella on alue Pohjois-Italiassa Venetton maakunnassa lähellä Veronaa ja Gardajärveä. Perusviinit ovat yleensä keskitäyteläisiä, joskin niissä on oma tunnistettava perusmakunsa.

Alueella tehdään myös viiniä, jonka koko nimi kuuluu Amarone della Valpolicella. Sen valmistuksessa rypäleiden annetaan hieman "rusinoitua" ennen puristamista, mikä tekee mausta erittäin voimakkaan. Siinä on käytännössä aina kuivatun hedelmän - tai rusinan aromia - mutta ilman makeutta. Sokerin annetaan käydä alkoholiksi, jota Amaroneissa piisaa tyypillisesti 15-16 %. Valmistusmenetelmä tarkoittaa valitettavasti myös korkeaa hintaa. Alkossa halvimmatkin ovat yli 20 €, eikä ulkomailtakaan taida löytyä alle 15€ Amaroneja. Tunnetuimman valmistajan, Masin, Costasera* Amarone (linkki Alkoon) maksaa kotimaisessa monopolissa 38,50 € (Tallinnassa halvin löytämäni oli 29,90 €)

Valpolicella Ripassot puolestaan tehdään ottamalla Amaronen valmistuksesta jäljelle jäänyt rypälemassa ja "uudelleenkäytetään" (mihin termi "ripasso" viittaa) yhdistämällä se tavallisen Valpolicella-viinin kanssa. Siten Amaronen aromia tarttuu enemmän tai vähemmän myös halvempaan viiniin. Tuloksena maku on jotain kepeähkön perusviinin ja voimakkaan Amaronen väliltä. Alkosta saatava Tommasin Ripasso (linkki Alkoon, jossa hinta 19,48 €) kuuluu ihan huippuviinien joukkoon. Tallinnasta olen tavannut ostaa Zoninin Ripassoa (linkki: copatinto -blogi) n. kympillä, koska siinä hinta ja laatu todella kohtaavat.

Parhaan Valpolicella-kokemuksen saa ostamalla kaikilla kolmella menetelmällä tehtyä viiniä - mielellään samalta valmistajalta - jotta voi vertailla eroja. Ainakin Tommasilta löytyy Alkosta kaikkia kolmea.

* Costasera viittaa "illan puoleisiin" rinteisiin. Niissä riittää kuulemma sopivasti aurinkoa, ja Gardajärveltä nouseva kosteus tekee hyvää kasvulle, eli syntyy parhaat rypäleet.

Ps. Alueella tehdään myös erinomaista jälkiruokaviiniä nimeltään Recioto della Valpolicella.

 

[ms.qvist]

Olen muuten samaa mieltä kanssasi, arvon Vlad, mutta tämä italialainen sauvignon blanc (linkki Alkon sivuille) oli mielestäni edulliseen hintaansa nähden ihan mainio. On herukkaa ja on happoja, kuten sauvignon blancissa kuuluu ollakin.

Kiitoksia vinkistä! Pitänee laittaa kyseinen viini harkintaa ja jopa antaa italialaiselle viinille kerrankin mahdollisuus - siitä onkin vierähtänyt melkoinen tovi kun viimeksi olen italialaista viintä ostanut tai edes maistanut.

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Lahden Sokoksen alakerrassa olevaa myymälää mainostetaan viineihin painottuneena myymälä, mutta käytännössä siellä on vain hiukan enemmän niitä viinejä ja kuohuviinejä ja vastaavasti hiukan vähemmän niitä väkeviä - ei siis millään muotoa radikaalisti viineihin suuntautunut myymälä. Valikoima saisi olla viinien suhteen huomattavasti laajempi perusviineistä aina niihin kalliimpiin vaihtoehtoihin saakka.

Ei tuo lahden Sokoksen viinivalikoima minusta mikään kehno ole, hakkaa se tavallisten myymälöiden viiniannin ihan selkeästi. Tietysti jos myymälää markkinoidaan viinipainotteisena, niin enemmänkin on toki sallitua odottaa. Eikä Suomessa ihan maailmanluokan viinikauppoja edes ole. Tosin Arkadian Alko on tilaus- ja erikoisvalikoiman tuotteineen jo mukavan monipuolinen sekä edustava.

Ajoin viime kesänä Lahden keskustan läpi siten, että piti poiketa hakemassa mökkievästä Sokoksesta lapsille. Samalla tulin käyneeksi oheisessa Alkossa, ja oikeastaan ihan tarkoituksella. Totesin nettisivujen saldoista, että hyllystä voisi löytyä Zenato Amarone Riservaa, vuosikertaa 2007, jota Alko oli tilannut mukavan erän. Olin pari sesonkia aiemmin ostanut kaksi pulloa tätä erinomaista tuotetta, vk 2003, varastoitavaksi, kun olin toisaalla päässyt sitä maistamaan. Ainakin tuo vuosikerta 2003 tarjosi oivallisen vastineen suht rapealle 60 euron hankintahinnalleen. Lahdessa oli kuin olikin Riservaa hyllyssä, ja kolme pulloa lähti kaappiin kypsymään saman tien! Käyn tosin duunissa Helsingissä ja sieltä olisin saanut esim. juuri Arkadian myymälästä tuotteet näppärästi, mutta kesäloma-aikaan on mukava tehdä ostoksia siellä missä sattuu kulloinkin liikkumaan.

 

[ms.qvist]

Ei tuo lahden Sokoksen viinivalikoima minusta mikään kehno ole, hakkaa se tavallisten myymälöiden viiniannin ihan selkeästi. Tietysti jos myymälää markkinoidaan viinipainotteisena, niin enemmänkin on toki sallitua odottaa. Eikä Suomessa ihan maailmanluokan viinikauppoja edes ole. Tosin Arkadian Alko on tilaus- ja erikoisvalikoiman tuotteineen jo mukavan monipuolinen sekä edustava.

Kyllähän se normimyymälöiden sortimentin hakkaa - etenkin punaviinien kohdalla, joita näyttäisi olevan hyllyissä kelpo valikoima - mutta erityisesti valkoviineissä toivoisin olennaisesti laajempaa valikoimaa ja sitä että niitä "yksilöitä" edes keskihintaisten viinien yläpäästä löytyisi useammin (ja varsinkin alsacelaisissa), tässä suhteessa siis pienoinen kriitti sallittua kun huomioidaan se, että ainakin aiemmin myymälä mainosti itseään viineihin keskittyneenä myymälänä. Mutta tietty kokonaisuutena on oltava tyytyväinen siihen, että tällainen hiukan erikoistuneempi myymälä Lahdesta löytyy ja vieläpä keskustasta, jolloin sinne on helppo taivaltaa autottomankin.

Mainitaan vielä se, että myös shampanjoiden kohdalla valikoima näyttäisi olennaisesti keskivertoalkoa paremmalta - asia josta on oltava kiitollinen, vaikka ei niitä shampanjoita kauhean useasti tule ostettua. Jokunen kerta vuodessa kuitenkin.

vlad.

 

[Valioyksilö]

Viininystäviltä saisi varmaan vinkkiä, että millä metodilla kannattaisi opiskella viinejä? Paitsi että nautin vapaa-ajallani viiniä mielellään, niin aiheen parempi tuntemus olisi paikallaan ihan jo nykyisen työnkuvan kannalta. Mitkään sertifikaatit ja höpön löpöt ei kiinnosta, vaan haen enemmänkin sellaista napakkaa "alueella x tuotetun rypäleen y viinille on ominaista" tyylinen tieto. Hyviä kirjavinkkejä tai nettiteoksia?

Tänään muuten lasissa maistuva Black Cottage Sauvignon Blanc 2014.

Suositelkaas jotain punkkua spekseillä täyteläistä ja runsaasti kirsikkaa (alle 15 €), kun on jäänyt niin vähälle tuo punainen viime aikoina.

 

[finnjewel]

Nostellaanpa tätäkin ketjua.
Tuli eilen avattua vuosi sitten Tallinnasta hankittu italialainen punaviiniputeli,

Valpolicella 2013 Tommasi Viticulture.

Usean sadan punkkupullon lipittelykokemuksella voin vakuuttaa, että on kyllä varsin hintavastaava tapaus. Toki tiesin Valpolicellan laatutavaraksi, mutta en silti olisi uskonut alle 15 €:lla saavani näin tasapainoista ja miellyttävää ainetta. Jos olisi toinenkin pullo, niin varmaan menisi samalla kertaa sekin. Sanoisin, että ei kaikkein maustetuimpien ruokien kanssa, mutta melkein kaikkeen muuhun.
Menee kyllä TOP-5:een kaikkien maistamieni joukossa.

 

[Vaughan]

Valpolicella 2013 Tommasi Viticulture.

Usean sadan punkkupullon lipittelykokemuksella voin vakuuttaa, että on kyllä varsin hintavastaava tapaus

Tommasi on aina ollut laadukas tuottaja. Joitain vuosia sitten Tommasin Ripassoa ylistettiin useammasakin lähteessä, ja sitä pidettiin parempana kuin monia halvemman pään amaroneja. Se on toki hinnoittelultaankin ripassojen yläpäässä, n. 19€.

Pääsenpä samalla myös snobbailemaan, että meilläkin juotiin eilen Tommasia. Vikingin tukholmanlaivalta sai juurikin Tommasin Amarone della Valpolicella Classico 2011 hintaan 23,50€. (Linkistä pääseen Alkon kuvaukseen, ja tarkistamaan vertailuhinnan: 38,90€).

Kyseessä oli erinomainen "klassinen" amarone - tuhdimpi kuin halvemmat, mutta "rusinaisuus" tulee silti esiin voimakkaammin kuin joissain pitempään kypsyneissä amaroneissa, jotka oman (erittäin suppean) kokemukseni perusteella alkavat muistuttaa muita pitkään kypsyneitä tuhteja viinejä. (On tietenkin makuasia mitä arvostaa: "nuoren" amaronen voimakasta ominaismakua, vai kypsyneen tasapainoisuutta.) Tommasi ei ehkä kuitenkaan ylittänyt kilpailijansa Masin Costaseraa. Pitäisi vertailla rinnakkain, jotta osaisi sanoa varmaksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Valpolicella 2013 Tommasi Viticulture.

Jokin tämän viinin vuosikerta taisi lähimenneisyydessä olla ehdolla vuoden viiniksi tms. Oikein hyvästä tuotteesta on kysymys. Ei tietenkään mikään ronskiarominen meditaatioviini kuten monet saman seudun amaronet, mutta tasapainoinen venetolainen. Oikein hyvä kaveri monen pataruoan kanssa, voisi sopia myös vahvalla juustolla höystetylle pastalle.

Tommasin tuotteita saa myös Alkosta. Alkon perusvalikoimassa on muutamia mainioita ripassoja ja amaroneja Veneton maakunnasta. Tommasiin viineihin rahansa laittanut pettyy harvoin, ja Zenaton punaviinit ovat kauttaaltaan hyviä tai erinomaisia. Isoksi tuottajaksi Masi pukkaa markkinoille hienoja tuotteita eri hintaluokissa, löytyy myös arvokkaampia tuotteita kypsytettäväksi.

Zenaton viineistä uskallan suositella jokaista viiniä Alkon valikoimista. Naudanlihan ja grilliruoan arkiseksi kumppaniksi sopii noin 10 euron hintaluokassa vaikkapa Zenato Appassimento, mutta vähän tanakamman viinin ystävä valitsee samalle aterialle Ripassa Valpolicella Superioren. Tämä ei häpeile olemassaoloaan myöskään hyvän riistan seurassa. Alkon perusvalikoiman Zenato Amarone on siitä kiitollinen tuote, että sitä on laajalti saatavilla suoraan hyllystä vuoden ympäri. Tosi tuhti viini, monelle liha-aterialle vähän turhankin rankka, mutta aivan erinomainen viini kovien ja suolaisten juustojen kanssa. Alkon hinta on 40 euroa per pullo, mutta hinnan ja laadun suhde on enemmän kuin kohdallaan. Lisäksi Alkon tilausvalikoimasta on voinut viime vuosina ostaa Zenato Amarone Riservaa, jonka vuosikertaa 2008 on tänä vuonna myynnissä (69,90 eur/plo). Kallis, mutta aivan erinomainen tuote. Kannattaa ostaa säilytykseen, voi ihan huoletta kypsyttää viinikaapissa 10-15 vuotta, ja viini vain paranee. Minulla on kolmen eri vuosikerran Zenato Amarone Riservaa kypsymässä. Vanhin on 2003, en ole ajatellut avata vielä muutamaan vuoteen.

Pääsenpä samalla myös snobbailemaan, että meilläkin juotiin eilen Tommasia. Vikingin tukholmanlaivalta sai juurikin Tommasin Amarone della Valpolicella Classico 2011 hintaan 23,50€. (Linkistä pääseen Alkon kuvaukseen, ja tarkistamaan vertailuhinnan: 38,90€).

Laivoilta tekee välillä hyviä löytöjä. Viikkarin valikoimiin on tänä vuonna tullut kalliimman pään tuotteista maineikas Antinori Tignanello, jota on saanut Tallinnan laivalta hitusen yli 50 euroa/plo ja Tukholman reitiltä muutaman euron halvemmalla. Alkossa tuo maksaa suolaiset 70 erkkiä. Huom: Tignanello näkyy poistuneen Viking Linen nettihinnastosta, joten saattaa olla ettei sitä enää kohta saa. Parisen viikkoa sitten Tignanelloa kuitenkin oli Mariellan taxfreessa.

Tommasin tuotteissa on ollut pitkään aika kohtuulliset laivahinnat verrattuna Alkon hintoihin. Jos laivaostoksissa haluaa tehdä mahdollisimman isot säästöt Alkon hintatasoon nähden, niin joissakin tuotteissa laivan hinta voi olla jopa puolet halvempi kuin maissa. Hinnat kuitenkin elävät, jos porukka innostuu ostamaan. Vielä pari vuotta sitten espanjalaisen Torresin perusvalikoiman lippulaivatuote Mas La Plana oli Vikin Linen laivoilla suorastaan halpa, vain vähän yli 20 euroa, kun Alkossa siitä pyydettiin jotakin 42-45 euron kieppeillä (nyt julkeat 49,90 EUR). Viking XPRS:n nykyinen hinta Mas La Planalle on näköjään 35,90 EUR, jolla tuo viini ei ole enää mikään löytö. Viini on hyvä, mutta ei se mielestäni ole ihan tuon arvoinen. Puhumattakaan Alkon 50 euron ryöstöhinnasta, sillä rahalla tekee jo monia mielenkiintoisempiakin hankintoja.

 

[Footless]

Jokin tämän viinin vuosikerta taisi lähimenneisyydessä olla ehdolla vuoden viiniksi tms. Oikein hyvästä tuotteesta on kysymys. .

Tommasin ripasso valittiin vuoden viiniksi Viini-lehden toimesta 4-5 vuotta sitten. Erinomainen tuote vuodesta toiseen.

 

[I.Colliander]

Moi

Minkähänlaisia suosituksia teiltä saisi pienen kahdeksan pulloa vetävän viinikaapin täytteeksi maksimissaan 20 euron pulloilla. Tiedän, että kysymys on lavea, mutta jos saisin ehdotuksia tyyliin muutama Italiasta, muutama Ranskasta, muutama Espanjasta jne. Ja punaviinejä pelkästään.

-ic

 

[banaaninviljelijä]

Ehdotan ehdottomasti koukkuselkäviinejä ja ykkösenä ehdotan Gato Negro Cabernet Sauvignon ja toisena ehdotan Rönnvikin viinitilalta Kostian kutsua, sinikorkkista. Seuraaaksi taidankin avata pullon Tommasi Ripasso Valpolicella punnkua vuodelta 2012. Sain naapurilta kiitokseksi avusta. Vielä en suosittele, ku en ole vielä maistanut.

 

[Footless]

Moi

Minkähänlaisia suosituksia teiltä saisi pienen kahdeksan pulloa vetävän viinikaapin täytteeksi maksimissaan 20 euron pulloilla. Tiedän, että kysymys on lavea, mutta jos saisin ehdotuksia tyyliin muutama Italiasta, muutama Ranskasta, muutama Espanjasta jne. Ja punaviinejä pelkästään.

-ic

Koskas ne pitäis juoda? Vuoden sisään vai kymmenen?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jos on kahdeksan pullon kaappi ja alle 20 euron pulloista on kyse, niin ehkäpä @I.Colliander ei tähtää kovin pitkäaikaiseen säilytykseen. Korjaa toki I.Colliander jos ajatuksesi on jotakin muuta. Ratkaisu vain tuntuisi sopivan tilanteeseen, jossa kotiin tavoitellaan pientä reserviä, josta voi napata valmiiksi sopivan tarjoilulämpöisen pullon käyttöön silloin kuin tarve vaatii.

Makuasioita nuo juomavalinnat kuitenkin ovat. Jos mielessä on lisätä samalla omaa perehtyneisyyttä viineihin, niin yksi vaihtoehto voisi olla tutustuminen yhden maan tai jopa yhden viininviljelyalueen viineihin kerrallaan. Omasta juomatahdista - korjaan ambitiotasosta - riippuen ekaksi valitulta alueelta voi siirtyä nopeammin tai hitaammin kokeilemaan myös muiden seutujen viinejä.

Edellä mainittua vaihetta voisi edeltää vielä sellainenkin tilanne, että kahdeksan pullon kaappi täytetään max kahdeksan eri seudun viineillä, jotka voi sitten valita suositusten tai oman arvion perusteella. Niitä sitten maistellaan omaan tahtiin. On aika todennäköistä, että 1-2 viiniä herättää muita enemmän kiinnostusta, olivatpa omat kriteerit ja mieltymykset millaiset hyvänsä. Tästäpä voikin edetä niin, että viinikaappiin ryhdytään keräämään näiden yhden tai kahden seudun erilaisia viinejä. Kenties muutaman tuottajan eri viinejä samasta rypäleestä, ehkä myös eri rypäleistä tehtyjä viinejä, sitten pikku hiljaa kokeillaan eri hintaluokkien viinejä, otetaan myöhemmin ehkä rinnalle viinejä jostakin aivan toisilta seuduilta, jne.

I.Colliander voisi vielä tarkentaa, mihin käyttöön nuo viinit tulisivat, ja mitä näiltä viineiltä ja mahdolliselta viiniharrastukselta odotetaan. Siis onko ajatus arkisissa ruokaviineissä, ihan sellaisenaan tai esim. juuston kanssa nautittavissa viineissä, vai jätetäänkö nämä asiat täysin auki. Ja onko tosiaan tarkoitus pitää tarjoilulämpöistä pikkuvarastoa yllä, vaiko säilyttää mahdollisesti pidempään.

 

[I.Colliander]

I.Colliander voisi vielä tarkentaa, mihin käyttöön nuo viinit tulisivat, ja mitä näiltä viineiltä ja mahdolliselta viiniharrastukselta odotetaan. Siis onko ajatus arkisissa ruokaviineissä, ihan sellaisenaan tai esim. juuston kanssa nautittavissa viineissä, vai jätetäänkö nämä asiat täysin auki. Ja onko tosiaan tarkoitus pitää tarjoilulämpöistä pikkuvarastoa yllä, vaiko säilyttää mahdollisesti pidempään.

Tarkoitus on pitää tarjoilulämpöistä pikkuvarastoa yllä. Ainakaan tässä vaiheessa minulla ei ole hinkua lähteä kypsyttelemään viinejä. Viiniä nautin yleensä ihan sellaisenaan tai juustojen kanssa.

-ic

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tarkoitus on pitää tarjoilulämpöistä pikkuvarastoa yllä. Ainakaan tässä vaiheessa minulla ei ole hinkua lähteä kypsyttelemään viinejä. Viiniä nautin yleensä ihan sellaisenaan tai juustojen kanssa.

-ic

Asia selvä. Ehdotan sinulle muutamaa vaihtoehtoista tapaa edetä. Keskitytään toistaiseksi vanhaan mantereeseen.

1) Hankit noin 8 pulloa italialaisia punaviinejä 1-3 alueelta. Suosittelen esimerkiksi Piemonten, Toscanan ja Veneton viinejä, syynä hyvä valikoima, saatavuus ja asiallinen laatu sekä Alkon valikoimissa että meikäläisille tavallisimmissa tax free -myymälöissä. Alle 20 euron hintaluokassa löytyy asiallisia vaihtoehtoja. Kolmivarttisia amaroneja ei taida saada Alkosta yhtään 20 eurolla, ns. kunnolliset ovat Alkossa alkaen noin 30 euroa. Sen sijaan Alkosta löytyy monia mukavia Veneton ripassoja ja Toscanan chianteja 15-20 eurolla. Muutama esimerkki Alkon valikoimista: Péppoli (Toscana), Zenato Ripassa Valpolicella (Veneto) Pio Cesare Barbera (Piemonte). Tuo eka on chianti, nehän ovat klassisesti mukavia esimerkiksi paistetun maksan kanssa. Piemontesta on peräisin myös Alkon edukas (8,98 eur) Trifula, erittäin käyttökelpoinen arkiviini, hinta-laatusuhde mielestäni erinomainen.

2) Hankit noin 8 pulloa ranskalaisia punaviinejä 1-3- alueelta, esimerkiksi Bordeaux ja Rhône. Tosin varsinkin Bordeaux'n viineistä joutuu maksamaan mielestäni keskimääräistä kovempaa hintaa kuin muiden alueiden ja maiden vastaavan tasoisista tuotteista. Ei näitä kuitenkaan pelkästään hintaan vedoten kannata ohittaa, mutta voit joutua kiusaukseen joustaa budjetissasi ylöspäin. Alle 20 euron hinnalla ei valitettavasti saa kovin ihmeellisiä Bordeaux'n viinejä, mutta on tuolla nyt jotakin. Chateau Bonnin Pichon'in nyt myynnissä olevaa vuosikertaa en ole maistanut, mutta eiköhän tuokin ole "ihan ookoo". Sama juttu Chateau de Seguin Cuvee Prestige'n kanssa, tuokin on varmaan päätynyt asiallisista syistä Alkon valikoimiin. Alkosta saa myös yli 30 euron hintaista Chateau Grange Neuvea, jonka muutamat vuosikerrat ovat olleet aivan loistavia. Jos haluat ehdottomasti laadukkaan Bordeaux'n viinin kaappiisi maksamatta aivan törkyhintoja, niin tuon viinin kohdalla voisi harkita lipsumista omasta budjetista.

3) Hankit noin 8 pulloa espanjalaisia punaviinejä 1-3 alueelta, esim. Katalonia ja Rioja. Alle 20 euron hintaluokassa on ihan asiallisia tuotteita. Erityisesti espanjalaisten kohdalla, varo halpoja pulloja. En ole espanjalaisten suhteen sillä lailla mikään asiantuntija, että osaisin syvällä rintaäänellä tehdä suosituksia.

4) Yhdistelet kohtien 1-3 viinejä omien mielihalujesi mukaisesti.

Yleisesti ottaen, Alkossa on parempi vältellä alle kympin punaviinejä. Niissäkin on muutamia kelvokkaita tai jopa hyviä tuotteita, mutta noin mielestäni ei maksa vaivaa omistaa viinikaappia ja tunkea sinne jotain halvimpia mehuja, joista tulee vain paha mieli. Jos haluaa juoda itsensä mukavaksi punaviinillä vaivaamatta makukysymyksillä päätään, niin viinikaappi ei oikein näyttele siinä touhussa mitään roolia. En kohdista tätä kommenttia I.Collianderille vaan ihan yleisesti, kun nimimerkki puhui edellä juustoistakin.

 

[I.Colliander]

Kiitos!

Lähden liikkeelle ykköskohdasta.

Tällaiset päättyivät listalle. En pitänyt 20 euron rajaa nyt ihan ehdottomana ja nappasin listalle myös yhden Amaronen.

007122 Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2011, Italia, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
400897 Pèppoli 2012, Italia, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
401477 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2011, Italia, 0,75 l, á 25,90 €, 1 kpl
411517 Trifula 2014, Italia, 0,75 l, á 8,98 €, 1 kpl
434797 Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2013, Italia, 0,75 l, á 14,99 €, 1 kpl
447377 Pio Cesare Barbera d'Alba 2013, Italia, 0,75 l, á 18,98 €, 1 kpl
449567 Villa Cafaggio Chianti Classico 2012, Italia, 0,75 l, á 19,99 €, 1 kpl
455007 Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2010, Italia, 0,75 l, á 35,90 €, 1 kpl

Jos on joku, joka kannattaa ehdottomasti ottaa pois listalta, otan tiedon tietenkin mielelläni vastaan.

-ic

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kiitos!

Lähden liikkeelle ykköskohdasta.

Tällaiset päättyivät listalle. En pitänyt 20 euron rajaa nyt ihan ehdottomana ja nappasin listalle myös yhden Amaronen.

007122 Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2011, Italia, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
400897 Pèppoli 2012, Italia, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
401477 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2011, Italia, 0,75 l, á 25,90 €, 1 kpl
411517 Trifula 2014, Italia, 0,75 l, á 8,98 €, 1 kpl
434797 Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2013, Italia, 0,75 l, á 14,99 €, 1 kpl
447377 Pio Cesare Barbera d'Alba 2013, Italia, 0,75 l, á 18,98 €, 1 kpl
449567 Villa Cafaggio Chianti Classico 2012, Italia, 0,75 l, á 19,99 €, 1 kpl
455007 Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2010, Italia, 0,75 l, á 35,90 €, 1 kpl

Jos on joku, joka kannattaa ehdottomasti ottaa pois listalta, otan tiedon tietenkin mielelläni vastaan.

-ic

Kyllä tuollaista pulloriviä kehtaa esitellä jo vähän nokkavammallekin viinihifistelijälle. Chianteista olisin sinuna valinnut juuri joko Pèppolin tai Marchese Antinorin, tai molemmat. Marchese Antinorin classico on mielestäni loistotuote, tykkään siitä kovasti, vaikka omassa jemmassani sitä ei juuri nyt olekaan. Alkon standardivalikoiman amaroneissa on muutama hieno viini, joista ainakin Zenaton amaronea kannattaa joskus kokeilla, vaikka sen hinta onkin hivenen suolainen. Kovia juustoja seuraksi.

Sitten vaan Alkoon tai vaikkapa laivareissulle. Ei noita viinejä tietysti tarvitse heti kerralla ostaa, tai ihan miten vaan. Olennaisempaa on, että niitä myös maistellaan, ja kaappiin ostetaan uutta pulloa tilalle silloin tällöin. Siitä sitten vähitellen avautuu, mitä oikeasti haluaa kaapissaan kulloinkin pitää. Tärkeintä on se, että hankkimasi viinit maistuvat sinulle ja sopivat käyttötarkoituksiisi. Tuo on paljon tärkeämpää kuin mitä joku viiniguru tai epämääräinen JA-nimimerkki väittää!

 

[SamSpade]

Kiitos!

Lähden liikkeelle ykköskohdasta.

Tällaiset päättyivät listalle. En pitänyt 20 euron rajaa nyt ihan ehdottomana ja nappasin listalle myös yhden Amaronen.

007122 Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2011, Italia, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
400897 Pèppoli 2012, Italia, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
401477 Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2011, Italia, 0,75 l, á 25,90 €, 1 kpl
411517 Trifula 2014, Italia, 0,75 l, á 8,98 €, 1 kpl
434797 Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2013, Italia, 0,75 l, á 14,99 €, 1 kpl
447377 Pio Cesare Barbera d'Alba 2013, Italia, 0,75 l, á 18,98 €, 1 kpl
449567 Villa Cafaggio Chianti Classico 2012, Italia, 0,75 l, á 19,99 €, 1 kpl
455007 Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2010, Italia, 0,75 l, á 35,90 €, 1 kpl

Jos on joku, joka kannattaa ehdottomasti ottaa pois listalta, otan tiedon tietenkin mielelläni vastaan.

-ic

Jättäisin pois, tai ainakin kokelilisin "pikkuveljeä" tuossa Zenaton tapauksessa, eli Zenato valpolicella superiore on erittäin hyvä omassa (noin 13€ hintaluokassa).
Useimmat tästä listalta olivat tuttuja ja tuo Cecilia Beretta on noussut yhdeksi suosikeistani tuossa 15€ hintaluokassa.
Armigero valpolicella ripasso, noin 13€ on myös kokeilemisen arvoinen, samoin kuin saman talon melko edullinen Amarone.