Kyse on kerrostumista ja niiden seurauksista. Lähestyin asiaa neutraalisti ja en koe mitenkään vääränä todeta, että aiempaa enemmän Jatkoajassa lähestytään asioita IF:n (ja varmaan muidenkin aatteiden) tulokulmasta.
Ymmärrän. Ilmaisin itseäni vähän väärin puhuessani tuosta lokeroinnista. Mitä yritin viestiä, että tästä aiheesta huolen kantamisen ei kuuluisi joutua määritellyksi yhden ideologian teesien kautta. Jos tuo selventää ajatusta.
Itseäni IF:n (moderneissa) tulkinnoissa hiertää muutama epäloogisiksi kokemani asia, joista keskeisimpänä ajatus siitä, että jokainen rodullistettu, seksuaalivähemmistöön kuuluva, nainen, vammainen jne. olisi aina inherentisti aktiivisen syrjinnän kohde, ja että jokainen ei-alisteisessa asemassa oleva, siis cis-mies, hetero, valkoinen, länsimainen jne., olisi aina vähintään tiedostamattaan syrjinnän aiheuttaja. Minusta tämä ei ole todellinen eikä totuudenmukainen tapa ajatella, monestakaan syystä. Kumpaankaan "ryhmään" ei tulisi asettaa ketään minään automaationa, vaan näyttöön (tai esim. henkilökohtaiseen kokemukseen) perustuen.
Toki on varmasti niin, että IF:n nousun myötä keskustelu erilaisista syrjinnän muodoista on monipuolistunut ja valtavirtaistunut ja se on hyvä asia. Esim. juurikin erilaisten kehitysvammojen tai vaikkapa vaikeiden neuroepätyypillisyyksien kanssa elävät ovat tulleet otetuiksi huomioon selvästi aiempaa paremmin, ja mm. kielenkäyttö heistä puhuttaessa on parantunut.
Oma havaintoni on, että eniten tekemistä piisaa edelleen niiden kaikkein suurimpien alisteisissa asemissa olevien ryhmien kanssa: stereotypiat ja vanhat (ja väärät) asenteet eri etnisyyksiä, naisia ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan istuvat valitettavan tiukassa.