Jatkoajan utopistit eli yhteiskuntafilosofinen ketju

[dana77]

Kyllä minä olisin noista valmis keskustelemaan. Taustalla on tietysti suuri historian polkuvaikutus - nuo ovat perinteikkäimpiä kulttuurin muotoja, joita julkinen talous rahoittaa vahvasti kaikkialla muuallakin. Verorahoista aika pieni osa menee kulttuurin tukemiseen, mutta itse pidän kuitenkin pääosin ihan positiivisena juttuna, että kulttuuria tuottavat muutkin kuin markkinavoimat.

Miltä tämä lause kuulostaisi jos kulttuuri korvattaisiin esim urheilulla tai jollain muulla hyödykkeellä. Eroaako kulttuuri muutoin kun siinä, että ihmiset eivät ole monesta tuotetusta kulttuurista valmiita maksamaan?

Olisiko se positiivinen juttu, että meillä pelattaisiin julkisesti rahoitettua jääkiekkliigaa ettei kaikki jääkiekko olisi tuotettu markkinavoimin? Entä miksei meillä ole julkisesti rahoitettuja räp-artisteja, rock-bändejä tai idols-artisteja? Olisiko se positiivista, että prostituutiota tuotettaisiin muutenkin kuin markkimavoimien toimin?

Onko kulttuuri samanlainen hyödyke kuin maatalous, että jos sinne ei kaadeta tukiaisia, niin kulutus ja tuotanto loppuu kuin seinään ja kuolemme nälkään ja tylsyyteen? Eikö sitä kulttuuria voi tarvittaessa ostaa ulkomailta halvemmalla, kuten ruokaakin?

 

[olkikuukkeli]

Miltä tämä lause kuulostaisi jos kulttuuri korvattaisiin esim urheilulla tai jollain muulla hyödykkeellä. Eroaako kulttuuri muutoin kun siinä, että ihmiset eivät ole monesta tuotetusta kulttuurista valmiita maksamaan?

Olisiko se positiivinen juttu, että meillä pelattaisiin julkisesti rahoitettua jääkiekkliigaa ettei kaikki jääkiekko olisi tuotettu markkinavoimin? Entä miksei meillä ole julkisesti rahoitettuja räp-artisteja, rock-bändejä tai idols-artisteja? Olisiko se positiivista, että prostituutiota tuotettaisiin muutenkin kuin markkimavoimien toimin?

Onko kulttuuri samanlainen hyödyke kuin maatalous, että jos sinne ei kaadeta tukiaisia, niin kulutus ja tuotanto loppuu kuin seinään ja kuolemme nälkään ja tylsyyteen? Eikö sitä kulttuuria voi tarvittaessa ostaa ulkomailta halvemmalla, kuten ruokaakin?

Kulttuuria on monenlaista. Kyllä Suomessa esimerkiksi aika paljon tuetaan urheilua, jotta esim. useammalla olisi varaa harrastaa ja kai kv-kisoissa menestymisellä nähdään olevan jonkinlaista brändiarvoakin. Jos rajoja vedetään, niin ammattilaisurheiluliigoja ei valtion mielestäni pitäisi perustaa, mutta ehkä vähintään epäsuorin keinoin niitä voidaan tukea (ja tuetaankin).

Suomen kaltaisessa pienessä valtiossa kulttuurin tukeminen edellyttää tietysti arvokeskustelua - onko olemassa sellaista syystä tai toisesta tärkeää kulttuurialaa, jota ei maassamme ole tarjolla ilman valtion tukia? Millainen tuen tarve sillä on (kuinka iso osuus verovaroista siihen pitää käyttää) ja kuinka moni kannattaa sen tukemista. Mielestäni aika perus demokraattista päätöksentekoa tämäkin edellyttää.

Ei näihin itsestäänselviä vastauksia ole, mutten pysty kyllä suoraan sanomaan, että kulttuurin tukeminen olisi turhaa. Esimerkiksi kunnat järjestävät suosittujakin yleisötapahtumia kuntalaisille viihdykkeenä. Millainenhan olisi kulttuuritarjonta Suomen pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa ilman julkishallinnon vetoapua?

 

[BigRedCat]

Kyllä minä olisin noista valmis keskustelemaan. Taustalla on tietysti suuri historian polkuvaikutus - nuo ovat perinteikkäimpiä kulttuurin muotoja, joita julkinen talous rahoittaa vahvasti kaikkialla muuallakin. Verorahoista aika pieni osa menee kulttuurin tukemiseen, mutta itse pidän kuitenkin pääosin ihan positiivisena juttuna, että kulttuuria tuottavat muutkin kuin markkinavoimat.

Tuo polkuriippuvuus on hyvä nosto eikä lienekään sattumaa että juuri eliitin suosiossa olevat kulttuurin muodot saavat anteliaita tukia. Nimenomaan tuota polkua ajatellessa ei voi välttyä miettimältä että on saatu kätevästi maksatettua oma ylevä harrastus muilla ja kehitelty mielikuvituksellisia perusteluita miksi näin on parasta.

Oma vilpitön näkemykseni on, että paras tapa kulttuurin tukemiseksi valtiolta on luoda jonkinlaisia puitteita. Esim. kumpi on arvokkaampaa, se että lapset pääsevät toteuttamaan itseään laulamaan, soittamaan ja piirtämään (vaikka ei olisi varaa tuhansien eurojen klassisiin instrumentteihin) vai se että harvalukuinen eliitti saa pönöttää oopperassa muiden maksaessa suuren osan laskusta? Näistä lapsista sitten kasvaa pienestä osasta taiteilijoita jotka löytävät yleisönsä ja mesenaattinsa isompi osa on saanut elämäänsä luovan harrastuksen tai vähintään kuluttaa taidetta ja kulttuuria mieltymystensä mukaisesti. Mistä taivaasta on saapunut kyseenalaistamaton totuus että juuri joku tietty kulttuurin muoto on niin arvokas että siihen pitää syytää säkeittäin rahaa vaikka yleisö on pieni?

Ja korostan, että minä kuulun oopperan tukemisesta hyötyviin.

edit: Suuret pisteet sinulle arvon @olkikuukkeli suhtautumisestasi suurempaan henkilökohtaiseen panostukseen suoraan työn tai välillisesti rahoituksen muodossa. Pelkkä "arvostus" ilman valmiutta mihinkään kun on täysin tyhjä käsite. Aionkin jatkossa kysellä ko. selitystä tarjoavilta mielipidettä sellaisesta kannasta, että arvostan julkista sektoria ja kaikkea sen tuottamaa hyvää aivan valtavasti, mutta en ole valmis maksamaan veroja sen ylläpitämiseksi. Mitähän sieltä vastattaisiin... Mutta takaisin asiaan, kiitos jo tässä vaiheessa poikkeuksellisen rakentavasta ja asiallisesta keskustelusta!

 

[BigRedCat]

Onko väärin sanoa, että talouden sääntelyn purku on kiihdyttänyt kasvua ennen kaikkea rahoitusmarkkinoilla ja se puolestaan on lisännyt katastrofaalisten talouskriisien määrää? Toki talouskasvu kriisien välillä on kiihtynyt, mutta inhimillisesti katsoen on vaikea sanoa, onko ihmisten elintaso oikeasti keskimäärin paljoa parantunut, vaikka kehittyvä lääketiede yms. pitää meidät toki pidempään hengissä. Hyödykkeet ovat halvempia kuin ennen, mutta samalla työttömyys on yleisempää ja ihmisten turvattomuuden kokemus mm. taloudellisen epävarmuuden vuoksi kasvussa.

Siirsin keskustelun tänne sopivampaan ketjuun. Jälleen minusta erittäin aiheellista ja mielenkiintoista pohdintaa. Omasta mielestäni elintaso on keskimäärin parantunut aivan valtavasti, siis todella paljon. Lääketiede ei vain pidennä elinikäämme vaan myös poistaa kaikenlaisia vaivoja jotka muutoin aiheuttaisivat elämänlaadun jopa täydellistä romahtamista johtaen fyysisiin tai henkisiin rajoitteisiin ja kipuihin, joita niin ikään lääketiede kykenee ennennäkemättömän tehokkaasti hoitamaan.

Rahoitusmarkkinoiden kysymys ei todellakaan ole yksioikoinen. Vähän populistisena selityksenä ongelmien syyksi tarjotaan yleensä sääntelyn purkua (Glass-Steagal jne.) enkä yritä tässä kiistää, etteikö näin osin olisikin. Ongelma on kuitenkin ollut jonkinlainen sekasikiö, jota kai voisi pitää sen kehutun sekatalouden nurjana puolena kun päädytään tekemään vääriä tai huonosti yhteensopivia valintoja. Mutta palatakseni sääntelyn purkuun, katsomalla kuinka paljon pankit ovat lisänneet compliance-henkilökuntaa ja lakiasiantuntijoita palvelukseensa, on ihan selvää ettei rahoitusalan sääntely ole todellakaan keventynyt. Päinvastoin.

Toisaalta taas yritykset ylläpitää kasvun ja rahoitusmarkkinoiden vakautta päädytään onnistumaan pienten ja yleisempien "kriisien" estämisessä ja vastapainona saadaan harvempia mutta syvempiä ja pidempiaikaisia kriisejä ja ongelmia. Esim. en yhtään ihmettelisi jos tietyt finanssikriisin aiheuttaneet valuviat jotka jätettiin korjaamatta aiheuttaisivat samantyyppisen kriisin vielä vakavampana versiona seuraavien esim. 10 vuoden aikana. Luultavasti historiassa nähtäisiin kyseessä olevan saman kriisin jatkumo.

 

[olkikuukkeli]

Siirsin keskustelun tänne sopivampaan ketjuun. Jälleen minusta erittäin aiheellista ja mielenkiintoista pohdintaa. Omasta mielestäni elintaso on keskimäärin parantunut aivan valtavasti, siis todella paljon. Lääketiede ei vain pidennä elinikäämme vaan myös poistaa kaikenlaisia vaivoja jotka muutoin aiheuttaisivat elämänlaadun jopa täydellistä romahtamista johtaen fyysisiin tai henkisiin rajoitteisiin ja kipuihin, joita niin ikään lääketiede kykenee ennennäkemättömän tehokkaasti hoitamaan.

En voi tätä tietenkään lähteä kiistämään, koska olet aivan oikeassa. Lääketiede on kehittynyt isoin harppauksin ja se on alan asellainen, että vaikutukset näkyvät sukupolvissa mitattuna varsin nopeasti ihmisen hyvinvoinnissa. Huonosti muotoiltu pointtini oli enemmänkin siinä, että vaikeasti määriteltävä elämänlaatu makrotasolta tarkasteltuna ei ole noussut talouden kanssa samaa tahtia. Ihmisten keskimääräisen hyvinvoinnin maksimointi ei välttämättä ole siis sama asia kuin talouskasvun maksimointi.

Pitää tarkastella tuota rahoitusmarkkinakysymystä kun on enemmän aikaa!

 

[BigRedCat]

Ihmisten keskimääräisen hyvinvoinnin maksimointi ei välttämättä ole siis sama asia kuin talouskasvun maksimointi.

Tämä on tietysti ihan itsestäänselvä tosiasia. Keskimääräinen hyvinvointi ei sekään välttämättä ole järkevä maksimoinnin kohde, sillä se voi maksimoitua eriarvoisuudenkin maksimissa mitä tuskin kukaan pitää hyvänä. Keskustelua herättää sitten ne tulo- ja varallisuuserojen syyt ja seuraukset.

Toisaalta hyvinvointia emme osaa laskennallisesti aggregoida mutta lienee yksimielinen tosiasia että materiaalisen hyvinvoinnin puute ei ainakaan edesauta asiaa. On helppo laskea että kun sinulla on tonni ja minulla satanen, meillä on yhteensä 1100€. Mutta jos sinulla menee loistavasti ja minulla aivan surkeasti, onko yhteenlaskettu hyvinvointi sama kuin jos molemmilla menee ihan hyvin? Itse en ajattele yksilöllistä hyvinvointia lineaarisella asteikolla.

 

[dana77]

Huonosti muotoiltu pointtini oli enemmänkin siinä, että vaikeasti määriteltävä elämänlaatu makrotasolta tarkasteltuna ei ole noussut talouden kanssa samaa tahtia. Ihmisten keskimääräisen hyvinvoinnin maksimointi ei välttämättä ole siis sama asia kuin talouskasvun maksimointi.

Tästä asiasta unohdin sanoa edellisessä viestissäni toiseen ketjuun, että työttömyyden määrä ei ole myöskään kasvanut jos verrokkina on se kultainen 70/80-luku kun oli Kekkonen ja YYA. On itseasiassa vaikea löytää muita mittareita kuin mutu, missä näkyisi että elämä silloin oli jollain tavalla autoisampaa. Toki keski-ikästen mielestä musiikki oli varmasti parempaa ja myötämieliset tytöt kauniimpia.

 

[BigRedCat]

Yhdysvallat on vapain markkinatalous maailmassa eikä siellä pitäisi olla kenenkään mielestä mitään kovin kadehdittavaa.

Tuo Yhdysvallat-vertauksesi on erinomainen osoitus siitä mistä norsunluutornista näitä asioita kommentoidaan. Kaltaistesi markkinatalouden vähättelijöiden pahin ja kamalin tosimaailman esimerkki on Yhdysvallat. Miten minusta tuntuu että esim. Venezuelassa saatetaan nähdä sielläkin pientä kadehdittavaa? Joku syy kuubalaisillakin lienee, että ovat henkensä kaupalla Yhdysvaltoihin paenneet.

Kun taas käännetään tilanne, niitä ihan todellisia kauhuesimerkkejä (vrt. USA) löytyy pilvin pimein ja vielä nykypäivänäkin. Tulee ihan surulliseksi kun ajatteleekin Venezuelaa, Pohjois-Koreaa, Kiinaa, Neuvostoliittoa, Itä-Saksaa, Kambodzaa... Mutta katsokaa miten ikävä paikka on Amerikan Yhdysvallat ja muistakaa varoa markkinaliberalismia!

Tämänpäiväinen uutinen sai minut palaamaan tähän utopiakeskusteluun, jossa yleensä antikapitalistit ja markkinatalousvastaiset tykkäävät kauhistella Yhdysvaltoja. Mitään vastausta lainattuun suhteellistamiseen pyrkivään viestini kohtaan en tietenkään saanut.

Rehellisyyden nimissä pitää silti muistaa, että myös luettelemiini onneloihin on ollut jos nyt ei tunkua niin kuitenkin pyrkimystä päästä. Pohjois-Koreaankin löytyy Etelästä loikkaavia, kuten linkin takaa käy ilmi.

Pohjois-Korea löysi eteläkorealaisen kalastusvirkailijan aluevesiltään – kuulusteli, ampui ja poltti ruumiin

Virkailijan epäillään yrittäneen loikata Pohjois-Koreaan.

yle.fi

"Pohjois-Korea on ampunut eteläkorealaisen kalastusvirkailijan aluevesillään, kertoo Etelä-Korean armeija uutistoimistojen mukaan.

Etelä-Korean mukaan miestä kuulusteltiin partiointialuksella. Sitten hänet ammuttiin, valeltiin öljyllä ja sytytettiin tuleen."

@Kalikka oli sitä mieltä että kommunistit ja markkinaliberalistit (joita ei jostain syystä kysyttäessäkään nimennyt ainuttakaan) ovat "yhtä halveksuttavia". Omasta puolestani voin sanoa, että jos ääripäät ovat Yhdysvallat ja luettelemani nykyajan ja menneisyyden sosialistiparatiisit, ei ole kamalan vaikeaa miettiä missä päässä jatkumoa haluaa olla.

Toki palstalla on esitetty sellaisiakin näkemyksiä tiettyjen kirjoittelijoiden toimesta, että länsimaiden ylivertainen hyvinvointi olisi vain kuvitelmaa ja aivopesun tulosta, kun taas "oikeasti" onnellisempia olisivat enemmän tai vähemmän jatkuvassa puutteessa ja pelossa elämään joutuvat mutta kapitalismin ikeestä vapaat kansalaiset. Ehkä siellä Pohjois-Koreassakin ollaan "oikeasti" onnellisia ja keskitytään elämässä aidosti tärkeisiin asioihin kaupallisen hapatuksen sijaan. Siis sellaisiin kuin hengissäpysyminen ja nälkäkuoleman siirtäminen päivä kerrallaan eteenpäin.

 

[Kalikka]

Mukava huomata @BigRedCat, että viestini on puhutellut sinua. Toisaalta toivoisin, että et palstaveljesi @dana77 kanssa kuitenkaan yrittäisi joka välissä väittää minun sanoneeni jotain sellaista mitä en ole sanonut. Ymmärrän toki, että asiassa pysyminen ei riittävissä määrin vakuuta teitä itseäkään siinä, että olisitte oikeassa.

Toisaalta tietysti pahoittelen, jos sinusta tuntuu, että olen halveksinut sinua markkinaliberalistina. Ehkä tämä tunne kumpuaa siitä, että itse halveksut kommunisteja? Minä taasen en halveksu kommunisteja tai markkinaliberalisteja. Pidän molempia vaan oman ääripäänsä idealisteina, jotka yrittävät löytää ikuisen onnen ja absoluuttisen ratkaisun omasta idealogisesta ääriliikkeestään, vaikka maailma ympärillä iskee koko ajan vasten kasvoja sitä todellisuutta, että näin idealistinen järjestelmä ei vaan voi toimia - puhuttiinpa sitten kummasta ja jommasta.

 

[dana77]

Toisaalta tietysti pahoittelen, jos sinusta tuntuu, että olen halveksinut sinua markkinaliberalistina. Ehkä tämä tunne kumpuaa siitä, että itse halveksut kommunisteja? Minä taasen en halveksu kommunisteja tai markkinaliberalisteja. Pidän molempia vaan oman ääripäänsä idealisteina, jotka yrittävät löytää ikuisen onnen ja absoluuttisen ratkaisun omasta idealogisesta ääriliikkeestään, vaikka maailma ympärillä iskee koko ajan vasten kasvoja sitä todellisuutta, että näin idealistinen järjestelmä ei vaan voi toimia - puhuttiinpa sitten kummasta ja jommasta.

Haastetaan tämä ajatus. Pystytkö esittämään ensimmäistäkään asiaa, jossa markkinaliberalismin ajatukset olisivat kauppatieteen tutkimustulosten vastaisia? Minä väitän että et pysty. Kommunismin kohdalla tuo ei ole vaikeatakaan. Sen takia juttusi kuulostavat samalta kuin monien muiden alojen denialistien höpinät tiedeuskovaisuudesta.

Näkisin että parempi analogia markkinaliberalismin kanssa on ateismi vs uskonto. Kaikki tieteelliset tutkimukset viittaavat siihen ettei Jumalaa ole tarvittu tai tarvita tässä maailmakaikkeudessa mihinkään. Niinpä kompromissi että uskoo vähän kuulostaa yhtä hassulta kun puheesi että totuus on "siltä väliltä".

Ja vakio disclaimeriksi sanottakoon taas kerran, että markkinatalous ei kaikkiin kysymyksiin vastaa eikä kukaan liberaaleinkaan ihminen esitä, että esim eduskuntaa pitäisi yksityistää. Minä en edes mikään kovin liberaali henkilö ole vaan kannatan monenlaista holhousta, mutta voin siinä mielessä kotimaisia liberaaleja puolustaa. He ovat saamistaan ääri-leimoista huolimatta varsin turvallisia hyvinvointivaltion puolestajia eikä maailman mittareilla äärimmäisiä edes vähää alusta.

 

[olkikuukkeli]

Rehellisyyden nimissä pitää silti muistaa, että myös luettelemiini onneloihin on ollut jos nyt ei tunkua niin kuitenkin pyrkimystä päästä. Pohjois-Koreaankin löytyy Etelästä loikkaavia, kuten linkin takaa käy ilmi.

Pohjois-Korea löysi eteläkorealaisen kalastusvirkailijan aluevesiltään – kuulusteli, ampui ja poltti ruumiin

Virkailijan epäillään yrittäneen loikata Pohjois-Koreaan.

yle.fi

"Pohjois-Korea on ampunut eteläkorealaisen kalastusvirkailijan aluevesillään, kertoo Etelä-Korean armeija uutistoimistojen mukaan.

Etelä-Korean mukaan miestä kuulusteltiin partiointialuksella. Sitten hänet ammuttiin, valeltiin öljyllä ja sytytettiin tuleen."

Epäilen, ettei varsinaista kommunismia kannattavia tältä palstalta löydy. Tuohon teemaan liittyen arvioin muuten taannoin Kontulan julistautumista kommunistiksi tuolla tämän ketjun ensimmäisellä sivulla. Pyrkimykset kommunismiin ovat olleet niin räikeitä epäonnistumisia, että pitäisin todella outona sellaisen järjestelmän kannattamista, varsinkin kun monet kommunismin hyvät puolet voi aivan hyvin toteuttaa markkinatalouspohjaisestikin (esim. osuuskunnat, kiertotalous).

Jatkoajan keskustelupalsta on ainoa media, jossa ylipäätään jaksan politiikasta keskustella. Äärimielipiteitä ei esiinny paljon ja yleensä keskustelukumppanit tuntevat aatteensa keskimääräistä paremmin. Näiden väittelyiden pohjalta olen ainakin itse saanut paljonkin ajateltavaa, hyviä lukuvinkkejä ja saanut muokattua/hiottua omia yhteiskuntafilosofisia/-poliittisia näkemyksiäni. Tämä tuskin olisi mahdollista jos keskustelua kävisivät libertaarit ja kommunistit omista poteroistaan.

Harmillisesti tosielämässä riittää tällä hetkellä niin paljon tekemistä, ettei ole ollut aikaa tämän ketjun porinoihin osallistua nähtyä enempää. Hieno homma kuitenkin, että ketju on ns. löytänyt tarkoituksensa!

 

[dana77]

Pyrkimykset kommunismiin ovat olleet niin räikeitä epäonnistumisia, että pitäisin todella outona sellaisen järjestelmän kannattamista, varsinkin kun monet kommunismin hyvät puolet voi aivan hyvin toteuttaa markkinatalouspohjaisestikin (esim. osuuskunnat, kiertotalous).

Minä taas olen ymmärtänyt, että meidän itänaapurissa tätä pyrkimystä jatkettiin 70 vuotta ja vielä yli 50 vuoden kohdallakin koko läntinen maailman pelkäsi yritystä ihan tosissaan. Jos länsimaissa olisi luotettu siihen, että järjestelmä kaatuu omiin jalkoihinsa ja tukehtuu omaan mahdottomuuteensa itsestäänkin, niin olisi voitu Korean ja Vietnamin sodat kokonaan käymättä. Ps kaikkia yrityksiä ei ole lopetettu vieläkään ja niitäkin ääliöitä on, jotka kommunistipuolueita äänestävät Suomessa nykyäänkin. Puolueitakin on parikin kappaletta.

Kiertotalous ei ole mikään kommunismin puoli. Osuuskunnan hyödyt ovat taas varsin olemattomat.

 

[olkikuukkeli]

Kiertotalous ei ole mikään kommunismin puoli. Osuuskunnan hyödyt ovat taas varsin olemattomat.

Tällaisilla argumenteilla em. Kontula kuitenkin kommunismia perusteli. Todellisuudessahan markkinatalousjärjestelmä ei tietenkään estä kiertotalouden tai osuuskuntien toimimista ja voidaan suhtautua melko kyseenalaistaen siihen, että esim. jossain Neuvostoliitossa ne olisivat toimineet hyvin.

Markkinataloudelle voi asettaa ikään kuin rajaehdot, joiden sisällä järjestelmä toimii itsestään. Suunnitelmatalous kaatuu jatkuvaan kollektiiviseen päätöksentekoon, loputtomiin sopimuksiin ja sitä kautta hitaaseen reagointiin mitä ihmisten tai luonnon tarpeisiin vastaamiseen tulee. Toki meidän markkinatalousjärjestelmät ovat epäonnistuneet jälkimmäisessä tavoitteessa myös, koska nuita mainitsemiani rajaehtoja ei ole määritelty järkevästi.

 

[dana77]

Todellisuudessahan markkinatalousjärjestelmä ei tietenkään estä kiertotalouden tai osuuskuntien toimimista ja voidaan suhtautua melko kyseenalaistaen siihen, että esim. jossain Neuvostoliitossa ne olisivat toimineet hyvin.

Muotoilisin niin, että voidaan suhtautua kyseenalaistaen että ne olisivat toimineet missään kommunistisessa järjestelmässä hyvin tai kohtuullisesti, tai edes välttävästi jos ei my little pony -animaatioiden versiota kommunismistä lasketa.

Joskus tietty kansanryhmä esittää, että koko vihreä liike olisi kommunistien keksintö ja tarkoitettu sabotaasinomaiseksi kapulaksi kapitalismin rattaisiin. Väitteen totuudenperäisyys on kyseenalainen, mutta kuvaa silti hyvin kommareiden suhtautumista luonnonsuojeluun, että he voisivat asiasta ajatellakin noin.

Markkinataloudelle voi asettaa ikään kuin rajaehdot, joiden sisällä järjestelmä toimii itsestään. Suunnitelmatalous kaatuu jatkuvaan kollektiiviseen päätöksentekoon, loputtomiin sopimuksiin ja sitä kautta hitaaseen reagointiin mitä ihmisten tai luonnon tarpeisiin vastaamiseen tulee.

Tämän muotoilisin niin, että ero on siinä, että luotetaanko keskusjohtoiseen päätöksentekoon vai hajautettuun päätöksentekoon ja muistetaan, että sen lisäksi että keskusjohtoinen ei toimi, niin sen lisäksi se on altis korruptiolle, turmeltumisella ja laiskuudelle.

Eräässä kirjassa oli tarina, että aikoinaan neuvostoliitosta oli matkustanut puolueen edustaja Lontooseen tutustumaan kapitalismiin. Hän näki kaupungin vaurauden ja pyysi saada tavata miehen, joka vastaa siitä että jokaisessa Lontoon kaupassa oli leipää. Sellaista ei luonnollisesti ollut olemassa. Markkinatalous on järjestelmä, jossa kaupassa on leipää, vaikka kukaan ei vastaa siitä. Kommunismi on puolestaan järjestelmä, jossa sitä ei aina ole, vaikka asiasta nimetty vastuuseen kokonainen hiearkinen järjestelmä.

 

[Ollakseni]

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

Valitusvirsi suomalaisen oikeiston tilasta. Suomessa oikeistokin on sosiaalidemokraattisen ajattelun vallassa. Geneettisen perimän vaikutus halutaan kieltää miltei täysin.

 

[dana77]

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

Valitusvirsi suomalaisen oikeiston tilasta. Suomessa oikeistokin on sosiaalidemokraattisen ajattelun vallassa. Geneettisen perimän vaikutus halutaan kieltää miltei täysin.

En ota tässä nyt kantaa lainattuun kirjoitukseen, vaan kirjoittajaan. En ole asiaa itse selvittänyt enkä niin kiinnostunutkaan, mutta sitä vastoin mieleen on jäänyt liberaalin Pursiaisen näkemys henkilöstä. Häntä selvästi harmitti, että Erhrooth on niin näkyvä oikeiston edustaja, sillä herrat olivat kohtuullisen selvästi eri linjoilla näkemyksissään. Pursiainen piti vahingollisena, että arvokonservatiivinen ja jopa typerä Ernrooth leimaa koko poliittisen spektrin laitaa. Jari on ilmeisesti ajattelultaan jonkun sortin käännynnäinen jonka muutos on ollut varsin raju ja ehkä siksi ajattelu on varsin kirveellä veistettyä.

Jos nyt itse kirjoitusta kommentoisin niin olisi siinä jotain hyvää mutta oli se voinut parempikin olla.

 

[olkikuukkeli]

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

Valitusvirsi suomalaisen oikeiston tilasta. Suomessa oikeistokin on sosiaalidemokraattisen ajattelun vallassa. Geneettisen perimän vaikutus halutaan kieltää miltei täysin.

Jari Ehrnroothin järkeilyn tasoa kuvastaa parhaiten se, että ajatuksiaan puolustaakseen hänen on keksittävä aina joku pöljä olkiukko, jonka hän sitten argumentoi suohon. Sama on toistunut hänen kirjoituksissaan jo vuosikausia.

 

[olkikuukkeli]

Noniin, kuten monesti käy, spesifin ketjun alla syntyy yleisemmän tason mielenkiintoista keskustelua. Tässä tapauksessa inflaatiosta - mitä se on, miten se tulisi määritellä ja onko mielekästä tarkastella inflaation kehitystä saman valuutta-alueen sisällä?

Kokeillaan vielä kerran, jos vaikka aukeaisi.

Inflaatio-sanan merkityksestä, ja miten sitä käytetään löytyy hyvä artikkeli, artikkeli on ladattavissa. Inflaatio on siis alun perin merkinnyt rahan arvon laskua. (Ei ulkoisen arvon laskua. Rahan ulkoinen arvo, siis arvo suhteessa muihin valuuttoihin, unohda se.) Rahan arvolla tarkoitetaan tässä sitä arvoa, mitä rahalla saa (tuotteita/palveluita). Siis arvoa vaihdantavälineenä = (yksinkertaistettuna) paljonko satasella saa omenoita, appelsiineja, vasaroita tai parturipalveluja.

Ja koska hyödykkeen (rahan) vaihdanta-arvo markkinoilla (edelleenkään ei puhuta rahan ulkoisesta arvosta!) riippuu kysynnän ja tarjonnan laista, on rahan arvo suoraan riippuvainen siitä, kuinka paljon rahaa on markkinoilla. Tätä taas keskuspankki voi säädellä koroilla tai osallistumalla joukkovelkakirjamarkkinoille. Ja tämä on keskuspankin rooli, säädellä rahan määrää markkinoilla, ja siten samalla säädellä rahan arvoa markkinoilla (edelleenkään ei puhuta rahan ulkoisesta arvosta.)

Keynes käytti inflaation merkitystä eri tavalla = mainitsemasi "oppikirjatapa".

Wahlroos, Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta s. 139-140


Ja tässä tullaan nyt siihen, miksi tämä kaikki -inflaation määrittelystä lähtien - liittyy Suomen talouspolitiikkaan.

Jonkin tuotteen hinnan nousu ei ole inflaatiota. Mutta, jos inflaatio määritellään -ei rahan arvon laskuna, vaan hintojen nousuna, ollaan ongelmissa. Silloin ei kerta kaikkiaan ole ymmärretty syyn ja seurauksen suhdetta.*
Wahlroos, sama s. 135.


Hintataso voi olla eri paikoissa erilaista. Eurolla saa siis paikasta a enemmän omenoita tai bensaa kuin paikasta b. Siihen on eri syitä. Raha on kuitenkin sama. Ja koska inflaatio koskee rahan arvoa, on se siten sama kaikkialla, niin Italiassa kuin Suomessakin. Edelleenkään ei puhuta rahan arvosta suhteessa muihin valuuttoihin, eli rahan ulkoisesta arvosta.

Eikä kyse ole vain Nallesta. Kun Milton Friedmanilta, vuoden 1976 taloustieteen nobelin palkinnon voittajalta, kysyttiin vuosia sitten, minkä muistokirjoituksen hän haluaisi hautakiveensä. Hän mietti hetken, ja vastaisi että "inflaatio on aina ja kaikkialla rahataloudellinen ilmiö".

* Syyn ja seurauksen väärinymmärryksestä malliesimerkki on SP:n entinen pääjohtaja Mauno Koivisto, joka presidenttinä ollessaan vastusti markan devalvointia perustellen: "vahva markka johtaa vahvaan talouteen". Valitettavasti Manu oli ymmärtänyt syyn ja seurauksen suhteen väärin, katastrofaalisin seurauksin.

Wahlroos kirjoitti HS:ssa omia näkemyksiään siitä, kannattaako Suomen tehdä inflaatiota hillitseviä toimenpiteitä vai ei. Lyhyesti, Nallen mukaan ei. Hän menee kuitenkin tätäkin pidemmälle ja sanoo, ettei paikallista inflaatiota kannata edes mitata. Wahlroos jopa virheellisesti esittää, ettei esim. Amerikassa alueelliseen inflaatioon tai kuluttajahintaindekseihin kukaan kiinnitä huomiota tai ettei niitä kukaan nimitä sillä termillä. Tämä on niin vastoin todellisuutta, että on hämmentävää lukea tällaisia väitteitä professoritason talousvaikuttajalta.

No, @Dynamo ansiokkaasti yllä kertaa Friedmanin kuuluisaa näkemystä inflaatiosta, joskin yksinkertaistetussa muodossa. Friedman esitti (edelleen relevantin näkemyksen), että raha inflaatio on rahataloudellinen ilmiö (quantity of money per unit of output). Kun Friedman piti kuuluisia luentojaan, yksinkertainen kaava näytti tosiaan tuottavan vakuuttavia tuloksia, joskin käytännössä suoraan näiden luentojen jälkeen (kuten tulevaisuutta ennustettaessa yleensä käy!), käyrät erkanivat. Tosin tässä täytyy huomioida, ettei Friedmankaan sanonut, että inflaatioon vaikuttaisi pelkästään rahan määrä, vaan että se on merkittävin tekijä.

Periaatteessa voi olla niinkin, että tuo yksinkertainen kaava toimisi pitkällä aikavälillä, mutta kun puhutaan vuosikymmenissä mitattavista eroista, on ehkä relevanttia tarkastella inflaatiota tarkemmilla välineillä. Tiedämme 100% varmuudella, että lyhyt- ja pidempiaikaisempaankin inflaatioon vaikuttavat tuotannontekijöiden hinta, monet poliittiset päätökset jne. Tiedämme myös, että saman valuutta-alueen sisällä, etenkin euroalueen kansallisvaltioista koostuvan sellaisen, yleinen hintataso (=inflaatio) voi melko rajustikin vaihdella. Monesti syytkin (esim. työmarkkinapolitiikka, energia-asiat yms.) ovat paikallisia.

On siis ainakin itselleni aika epäselvää, mikä Wahlroosin suuri ajatus tässä on. Lukiotason kannanotto inflaation määritelmään? EU-kritiikki? Yksinkertaistava se joka tapauksessa on ja perusteiltaan myös yksinkertaisesti väärässä. Vai olenko itse ymmärtänyt jotain väärin? Tällä palstalla on varmasti ihmisiä, jotka ymmärtävät taloudesta paljon enemmän kuin minä.

 

[mjr]

Btw, oma yhteiskunnallinen ideaalini on tekno-utopia - eli sivilisaatio, joka on (todennäköisesti satunnaisen ja suunnittelemattoman) teknologisen ja tieteellisen kehityksen kautta päässyt pois niukkuuden olosuhteista, jotka pakosta aina aiheuttavat hierarkioita ja konflikteja. Luulisin että tälläisessä tilanteessa myös ihmisluonnon petomaisuus ja ahneus myös selkeästi hellittäisi. Siis sangen scifiä - Iain Banksin luoma fktiivinen sivilisaatio "Kulttuuri" on hyvä esimerkki. Tämä tietysti olisi olennaisesti myös post-kapitalistinen yhteiskunta, markkinamekanismi olisi sangen irrelevantti tilanteessa, jossa ei yksinkertaisesti ole pulaa mistään hyödykkeestä tai palvelusta. En nyt pidätä henkeäni tätä odotellessa, mutta olisihan tämä paljon mieluisampi vaihtoehto kuin tämä primitiivinen nykytilanne.

 

[Euro71]

Btw, oma yhteiskunnallinen ideaalini on tekno-utopia - eli sivilisaatio, joka on (todennäköisesti satunnaisen ja suunnittelemattoman) teknologisen ja tieteellisen kehityksen kautta päässyt pois niukkuuden olosuhteista, mikä pakosta aina aiheuttaa hierarkioita ja konflikteja. Luulisin että tälläisessä tilanteessa myös ihmisluonnon petomaisuus ja ahneus myös selkeästi hellittäisi. Siis sangen scifiä - Iain Banksin luoma fktiivinen sivilisaatio "Kulttuuri" on hyvä esimerkki. Tämä tietysti olisi olennaisesti myös post-kapitalistinen yhteiskunta, markkinamekanismi olisi sangen irrelevantti tilanteessa, jossa ei yksinkertaisesti ole pulaa mistään hyödykkeestä tai palvelusta.

Minä puolestani en usko, että automaatiolla tuotettu yltäkylläisyys muuttaisi ihmisen perusviettejä eli siis poistaisi hierarkioita, epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa tai muitakaan ihmisluonteen lieveilmiöitä. Mutta siitä olen kyllä vahvasti samaa mieltä, että elintaso lieventää niitä ja että mikään maailmassa ei edistä paremmin tasa-arvoa kuin elintason lisääminen.

Alvin Toffler kirjoitti 1970 kirjan Future Shock, joka on suomennettu nimellä Hätkähdyttävä tulevaisuus. Luin sen kauan sitten enkä oikeastaan muista siitä muuta kuin sen, missä Toffler spekuloi elinkeinon muuttuvan työstä omistamiseksi. Toisin sanoen, ihmisen elintason määrää se, kuinka paljon ja mitä tuotantokoneita hän omistaa.

Minusta sellainen tulevaisuuden suunta on edelleen varteenotettava mahdollisuus. Ihmisen tekemän työn merkitys on vähentynyt ja vähenee, työttömyys muuttuu rakenteelliseksi - on töitä, mutta niiden tekemiseksi tarvitaan poikkeuksellisia yksilöitä.

Tuotannon omistaminen muuttuu siis keskeiseksi. Voisi ajatella, että valtioilla on omat omistuksessaan olevat, hyvinvointia tuottavat koneet, joiden tuottoa jaetaan kansalaisille. Kansalaisista tulee Suomi-osuuskunnan omistajajäseniä. Samalla valtioiden rakenne ja käyttäytyminen muuttuu lähemmäs yritysmaailmaa, omistuksessa olevaan tuotantokoneistoon pitää investoida, ja sen ja sen tuotannon arvonvaihtelu heilahtelee pörssin mukaan.

Ihmiset sitten - pyrkivät varmaan keinottelemaan osuuksia tuotantokoneiden tuotosta käytettävissä olevin keinoin. Syntyy voittajia ja häviäjiä. Häviäjät anovat armopaloja niiltä, joiden omistuksessa olevat koneet tuottavat maallista mammonaa niine keinoin, joita on käytössä - kun ihmistyöllä ei ole arvoa, niin keinot lienevät esimerkiksi miellyttäminen ja alistuminen hyvinvointia jakavan ihmisen tahtoon ja mielijohteisiin, mitä ne itse kullakin ovat. Ehkä syntyy sellaisia tiiviitä kultteja, on ydinryhmä, jolla on omistus ja heidän ympärillään kulttilaisia valmiina palvelemaan johtoa.

Ehkä pidemmällä tähtäimellä lähestytään Asimovin Solarian yhteiskuntamallia, jossa ihmiset elävät suurilla "tiloilla" tiukasti toisistaan eristettyinä robottiensa keskellä. Mutta minusta Asimov on tuossa spekulaatiossaan turhan humaani - luulen ennemmin, että tiukasti toisistaan eristetyissä yhteisöissä elää ihmisiä hyvinkin primitiivisessä hierarkiassa, jonka huipulla on kyseisen tilan omistajat.

Mutta yhtä kaikki, tuo yllä esitetty on vain yksi spekulatiivinen skenaario. En vain vielä jaksa uskoa, että kaikkialle tunkeva automaatio saisi ihmisen jättämään omat primitiiviset laumaeläimen viettinsä. Ennemmin sellainen maailma tuntuu minusta kuin automaattiselta eläintarhalta, josta hoitajat ovat aikoja sitten kadonneet ja apinat ovat päässeet karkaamaan häkeistään ja elelevät itsekseen pienissä laumoissa ruokinta-automaattien ympärillä, säännöstelemässä sitä, kuka saa kuinkakin paljon sieltä ruokaa ottaa, vaikka ruoka ei olekaan mihinkään loppumassa.

 

[mjr]

Minä puolestani en usko, että automaatiolla tuotettu yltäkylläisyys muuttaisi ihmisen perusviettejä eli siis poistaisi hierarkioita, epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa tai muitakaan ihmisluonteen lieveilmiöitä. Mutta siitä olen kyllä vahvasti samaa mieltä, että elintaso lieventää niitä ja että mikään maailmassa ei edistä paremmin tasa-arvoa kuin elintason lisääminen.

Varmaan sangen todennäköistä, ehkäpä yltäkylläisyys vain korostaisi huonoja puoliamme ja saisi aikaan velttoutta ja näköalattomuutta. On jotenkin kovin luontevaa ajatella, että "kärsimys jalostaa" - mikä on mielestäni sinänsä tyhmä klisee. Ja onhan tuollainen kulttuurinen tilanne jotain, mitä emme ole koskaan kokeneet: universaali vapaus niukkuudesta. Sehän voisi vapauttaa meissä paljon positiivisia ja luovia impulsseja ja heikentää niitä huonoja ja tuhoisia. Anyways, ainakaan mihinkään ideologisesti suunniteltuun ja hallittuun edistykseen en usko tämän eläinlajin pystyvän, emme pysty hallitsemaan kaoottista historiallista muutosta ja omaa usein petomaista, lyhytnäköistä ja ahnetta luonnettamme.

 

[Dynamo]

@olkikuukkeli

Inflaation määritelmä:
A) se oli alun perin rahan arvon alenemista, joka siis näkyy kuluttajille hintojen nousuna. Alun perin rahaa tehtiin hopeasta, ja kun hopeaa oli saatavilla niukasti, kolikkojen hopeapitoisuutta laskettiin. Tämä johti rahan arvon alenemiseen, siis rahaa tarvittiin enemmän vaihdossa hyödykkeisiin.

B) Keynes alkoi käyttämään inflaation määritelmänä "lähes mitä tahansa hintojen nousua", kuten Nalle taisi sanoa, mutta noin yleisesti ottaen Keynesin jäljiltä inflaatiolla on ollut alkuperäisestä poikkeava määritelmä "yleinen hintatason nousu". Ja kai nykyään sitten voidaan sanoa, että inflaatiolla on kaksi määritelmää. EKP, kuten myös SP:n pääjohtaja Olli Rehn näyttävät käyttävän yleistä hintatason nousua inflaation määritelmänä.

Milton Friedman ja Nalle taas käyttävät inflaation määritelmänä rahan arvon alenemista, niin kuin inflaatio oli alun perin määritelty (A).
Oman arvioini mukaan Friedmanilla oli paremmat edellytykset ymmärtää inflaatio -sanan merkitys kuin Keynesillä, ihan jo senkin vuoksi, että edellinen vaikutti vuosikymmeniä myöhemmin ja oli jo törmännyt Keynesin teorioiden ongelmiin. Esim. Wahlroos: Markkinat ja demokratia (2012) luku 4, Vapaa vaihdanta s. 147-151)

Mitä eroa näillä sitten on? Lyhyesti: syyn ja seurauksen suhde. Kumpi on syy, ja kumpi seuraus.

Jos inflaatiota halutaan hillitä, niin määritelmän A mukaisesti keskuspankin tehtävänä on säädellä rahan määrää markkinoilla, ja siten vaikuttaa inflaatioon. Loppuosa jää enemmän (tai vähemmän) markkinoiden hoidettavaksi. Sekä Friedman että Nalle kannattavat hyvin vapaata markkinataloutta, jossa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hyödykkeiden (sis. tavarat ja palvelut) hinnat. Tämä onkin se ongelma, joka ei sitten sovi kaikkien oikeudenmukaisuuden käsitteeseen. Vapaassa markkinataloudessa pääomat kun tuntuvat kasaantuvan epäsymmetrisesti.

Määritelmän B mukaisesti inflaatiota voitaisiin säädellä myös esim. puuttumalla palkankorotuksiin. Valtio voisi puuttua vaikkapa tavaramarkkinoiden toimintaan inflaation hillitsemiseksi. Toimiakseen tällainen edellyttäisi valtion täydellistä tietoa markkinoista, jota sillä ei tietenkään ole. 1970-luvulla tämä huomattiin (talouden sakatessa stagflaatioon), ja tuolloin Friedmanin teoriat selittivät paremmin kuin Keynesin, miksi talous sakkaa, ja mitkä ovat oikeat korjausliikkeet.

Jos inflaatio määritellään kohdan A mukaisesti, rahan arvon alenemisena, on seurauksena se, että rahalla on sama arvo paikasta riippumatta. Silloin hyödykkeiden hintaeroilla ei ole merkitystä. Ei paikallisesti (kun K-kaupan hinnat nousevat 10 % ja S-marketin eivät, K-kaupan tuotteissa ei ole inflaatiota). Hintaeroilla ei myöskään ole merkitystä silloin, kun Espanjassa hinnat nousevat 10 % ja Saksassa taas eivät. Rahan arvo on sama paikasta riippumatta, vaikka rahalla ei saakaan hyödykkeitä joka paikassa samaan hintaan.

Jos taas inflaatio määritellään kohdan B mukaisesti, niin sitten voi olla paikallista inflaatiota, Suomessa hinnat ovat nousseet 10 % ja täten täällä on 10 %:n inflaatio.

Kun kohdan B määritelmä perustuu suurelta osin Keynesin vanhentuneisiin teorioihin, itse miellän paremmaksi käyttää inflaatiosta määritelmää A. Rehn käyttää määritelmää B, onhan Rehn tunnustautunut Keynesiläiseksi. Henkilö | Olli Rehnillä on kansan ja eliitin suosio sekä täydellinen ansioluettelo presidentiksi. HS Visio selvitti, millainen poliitikko hän todella on.
Mutta miksi? Sitä en ymmärrä, (taloustiede ei ole leipälajini, vaikka toki olen siitä valveutuneen kansalaisen tavoin kiinnostunut). Mitä Keynes, jonka teoriat kuopattiin jo vuosikymmeniä sitten Friedmanin ja Chicagon koulukunnan toimesta, tekee enää taloustieteelliseen tietoon perustuvan päätöksenteon pohjana? Miksi siihen Keynesiin edelleen viitataan?

(Lukiotason kannanotoista puheenollen: Friedmanilta ei ole taidettu suomentaa kuin yksi teos. Leninin ja Marxin teoksista on varmaan suomennettu kaikki yli sata, tai mitä niitä nyt onkaan. Olisiko yksi syy tässä: kapitalismia ylistävää Friedmania ei ole haluttu suomentaa, koska ajatukset ovat liian kapitalistisia, tässä kapitalistisessa maailmassa. Joo, kyllä munkin hissan ope kertoi, kuinka Rooseveltin New Deal pelasti jenkkien talouden ja siitä kolme vuotta myöhemmin Keynesin kirjoittama Yleinen teoria on toimiva resepti. Kerrotaankohan nuorille edelleen samaa paskaa? New Deal enemmänkin syvensi melko tavanomaista taantumaa suureksi lamaksi, ainakin jos Nalleen on uskominen. En tosiaan tiedä, miten aihetta nykyään kouluissa käsitellään.)

Nalle, tosiaan. Kaikki mitä se sanoo on paskaa, koska se on rikastunut ja diipadaapa.

 

[olkikuukkeli]

@olkikuukkeli

Inflaation määritelmä:
A) se oli alun perin rahan arvon alenemista, joka siis näkyy kuluttajille hintojen nousuna. Alun perin rahaa tehtiin hopeasta, ja kun hopeaa oli saatavilla niukasti, kolikkojen hopeapitoisuutta laskettiin. Tämä johti rahan arvon alenemiseen, siis rahaa tarvittiin enemmän vaihdossa hyödykkeisiin.

B) Keynes alkoi käyttämään inflaation määritelmänä "lähes mitä tahansa hintojen nousua", kuten Nalle taisi sanoa, mutta noin yleisesti ottaen Keynesin jäljiltä inflaatiolla on ollut alkuperäisestä poikkeava määritelmä "yleinen hintatason nousu". Ja kai nykyään sitten voidaan sanoa, että inflaatiolla on kaksi määritelmää. EKP, kuten myös SP:n pääjohtaja Olli Rehn näyttävät käyttävän yleistä hintatason nousua inflaation määritelmänä.

Milton Friedman ja Nalle taas käyttävät inflaation määritelmänä rahan arvon alenemista, niin kuin inflaatio oli alun perin määritelty (A).
Oman arvioini mukaan Friedmanilla oli paremmat edellytykset ymmärtää inflaatio -sanan merkitys kuin Keynesillä, ihan jo senkin vuoksi, että edellinen vaikutti vuosikymmeniä myöhemmin ja oli jo törmännyt Keynesin teorioiden ongelmiin. Esim. Wahlroos: Markkinat ja demokratia (2012) luku 4, Vapaa vaihdanta s. 147-151)

Mitä eroa näillä sitten on? Lyhyesti: syyn ja seurauksen suhde. Kumpi on syy, ja kumpi seuraus.

Jos inflaatiota halutaan hillitä, niin määritelmän A mukaisesti keskuspankin tehtävänä on säädellä rahan määrää markkinoilla, ja siten vaikuttaa inflaatioon. Loppuosa jää enemmän (tai vähemmän) markkinoiden hoidettavaksi. Sekä Friedman että Nalle kannattavat hyvin vapaata markkinataloutta, jossa kysynnän ja tarjonnan laki määrää hyödykkeiden (sis. tavarat ja palvelut) hinnat. Tämä onkin se ongelma, joka ei sitten sovi kaikkien oikeudenmukaisuuden käsitteeseen. Vapaassa markkinataloudessa pääomat kun tuntuvat kasaantuvan epäsymmetrisesti.

Määritelmän B mukaisesti inflaatiota voitaisiin säädellä myös esim. puuttumalla palkankorotuksiin. Valtio voisi puuttua vaikkapa tavaramarkkinoiden toimintaan inflaation hillitsemiseksi. Toimiakseen tällainen edellyttäisi valtion täydellistä tietoa markkinoista, jota sillä ei tietenkään ole. 1970-luvulla tämä huomattiin (talouden sakatessa stagflaatioon), ja tuolloin Friedmanin teoriat selittivät paremmin kuin Keynesin, miksi talous sakkaa, ja mitkä ovat oikeat korjausliikkeet.

Jos inflaatio määritellään kohdan A mukaisesti, rahan arvon alenemisena, on seurauksena se, että rahalla on sama arvo paikasta riippumatta. Silloin hyödykkeiden hintaeroilla ei ole merkitystä. Ei paikallisesti (kun K-kaupan hinnat nousevat 10 % ja S-marketin eivät, K-kaupan tuotteissa ei ole inflaatiota). Hintaeroilla ei myöskään ole merkitystä silloin, kun Espanjassa hinnat nousevat 10 % ja Saksassa taas eivät. Rahan arvo on sama paikasta riippumatta, vaikka rahalla ei saakaan hyödykkeitä joka paikassa samaan hintaan.

Jos taas inflaatio määritellään kohdan B mukaisesti, niin sitten voi olla paikallista inflaatiota, Suomessa hinnat ovat nousseet 10 % ja täten täällä on 10 %:n inflaatio.

Kun kohdan B määritelmä perustuu suurelta osin Keynesin vanhentuneisiin teorioihin, itse miellän paremmaksi käyttää inflaatiosta määritelmää A. Rehn käyttää määritelmää B, onhan Rehn tunnustautunut Keynesiläiseksi. Henkilö | Olli Rehnillä on kansan ja eliitin suosio sekä täydellinen ansioluettelo presidentiksi. HS Visio selvitti, millainen poliitikko hän todella on.
Mutta miksi? Sitä en ymmärrä, (taloustiede ei ole leipälajini, vaikka toki olen siitä valveutuneen kansalaisen tavoin kiinnostunut). Mitä Keynes, jonka teoriat kuopattiin jo vuosikymmeniä sitten Friedmanin ja Chicagon koulukunnan toimesta, tekee enää taloustieteelliseen tietoon perustuvan päätöksenteon pohjana? Miksi siihen Keynesiin edelleen viitataan?

(Lukiotason kannanotoista puheenollen: Friedmanilta ei ole taidettu suomentaa kuin yksi teos. Leninin ja Marxin teoksista on varmaan suomennettu kaikki yli sata, tai mitä niitä nyt onkaan. Olisiko yksi syy tässä: kapitalismia ylistävää Friedmania ei ole haluttu suomentaa, koska ajatukset ovat liian kapitalistisia, tässä kapitalistisessa maailmassa. Joo, kyllä munkin hissan ope kertoi, kuinka Rooseveltin New Deal pelasti jenkkien talouden ja siitä kolme vuotta myöhemmin Keynesin kirjoittama Yleinen teoria on toimiva resepti. Kerrotaankohan nuorille edelleen samaa paskaa? New Deal enemmänkin syvensi melko tavanomaista taantumaa suureksi lamaksi, ainakin jos Nalleen on uskominen. En tosiaan tiedä, miten aihetta nykyään kouluissa käsitellään.)

Nalle, tosiaan. Kaikki mitä se sanoo on paskaa, koska se on rikastunut ja diipadaapa.

Ensinnäkin, ärsyttävää tämä lainaaminen nykyään, hankala poimia tuosta väite kerrallaan...

Mutta katsotaanpas tätä nyt vähän. Näkemyksesi keynesiläisestä taloustieteestä on hyvin yksinkertainen ja vääristynyt. Keynesin käsitys inflaatiosta ei ollut "lähes mikä tahansa hinnannousu", eikä varsinkaan jälkikeynesiläisistä taloustieteilijöistä kukaan esimerkiksi vastusta rahapolitiikan käyttöä, onhan se esim. EU:n hintavakaustavoitteidenkin keskiössä. Keynesiläisyys ei myöskään ole mikään kuollut ja kuopattu talousteoria, vaan aktiivisesti käytössä edelleen, vaikka 1970-luvulla törmättiin ns. alkuperäisen keynesiläisyyden rajoitteisiin. Jos nämä talouspolitiikan paradigman muutokset kiinnostavat, Mark Blyth tarjoaa mielestäni hyvän yleiskatsauksen (mikäli muutkin kuin Nallen kirjat kelpaavat).

En edelleenkään ymmärrä tuota "rahan arvon vähenemistä", mikäli sillä ei tarkoiteta yleisen hintatason nousua. Miten sitä mitataan, ellei jollain yhtenäistetyllä kuluttajahintaindeksillä? Rahan arvo ei ole ihan lähimenneisyydessä ollut sidottu metalleihin... Friedmanin yksinkertaistettu inflaatiomalli ei myöskään ole toiminut käytännössä vuoden 1974 jälkeen. Miksi? Oma selitykseni on, että inflaatiokehitys on huomattavan paljon monimutkaisempi ilmiö kuin Wahlroos (syystä tai toisesta) haluaisi myöntää. Mitkä edes ovat hyviä argumentteja esim. EKP:ta tai Yhdysvaltojen keskuspankin käyttämiä laskutapoja vastaan? Ne kuitenkin antavat selkeästi tuloksia, joiden mukaan paikallinen inflaatio/inflaatiotahdin eroavaisuudet ovat ihan oikea ilmiö.

Kysyt myös näin: Mitä Keynes, jonka teoriat kuopattiin jo vuosikymmeniä sitten Friedmanin ja Chicagon koulukunnan toimesta, tekee enää taloustieteelliseen tietoon perustuvan päätöksenteon pohjana? Miksi siihen Keynesiin edelleen viitataan? Ehkä ja toivottavasti kärjistät tyylikeinona, mutta tämäkään ei mikään valtavirran käsitys ole. Sekä Keynesin että Friedmanin näkemyksiä on testattu ja korjattu heidän jälkeensä ja harva vakavasti otettava taloustieteilijä tukeutuu dogmaattisesti joko monetarismiin tai keynesiläisyyteen, eivätkä ne ole edes taloustieteellisessä mielessä täysin toistensa vastakohtia.

Esität asian ikään kuin Wahlroosia ja hänen hienoja ideoitaan vastaan olisi esitetty ad hominem- eikä tiedollisia argumentteja. Haastan sinut löytämään yhdenkin sellaisen teksteistäni. Olen todennut, että taloustieteilijänä esiintyessään Wahlroos antaa usein kiistanalaisia, yksinkertaistettuja kommentteja ja suoranaisesti valehtelee tai on ideologisesti sokea (vrt. Yhdysvaltojen paikallinen inflaatio). Minua ei kiinnosta pätkän vertaa, paljonko Nallella on rahaa. Tuo käsitys New Dealista on hyvä esimerkki hänen ajattelunsa yksioikoisuudesta, koska nykynäkemyksen mukaan se ei todellakaan "syventänyt lamaa", vaikka jotkut RBC-teoreetikot ovat näin esittäneet. Oletan, että tuo on Wahlroosin lähde ottaen huomioon, kuinka harvoin tuollaiseen tulokseen on päädytty. Lähinnä tuo osoittaa Nallen poimivan rusinoita pullasta samaan tapaan kuin kaiken maailman ravintogurut, joiden mielestä yksi heidän ennakkonäkemystään vastaava tutkimus kumoaa kaikki tuhannet muut tutkimukset tuloksineen.

Ad hominemeilla en jatkossakaan aio mitään tietoväitettä vastaan argumentoida, mutta onhan Björn Wahlroos todella mielenkiintoinen persoona. Käytännössä mennyt ääripäästä (taistolaisuus) ääripäähän ("aynrandilaisuus") keskellä juuri pysähtymättä. Jotkut ihmisethän ovat taipuvaisia yhteen totuuteen tai äärimmäiseen ajatteluun, kenties ihan totuudenjanossaan.

Markkinatalous muuten lienee todennäköisin selitys Friedmanin teosten suomennustahdille, ellei sinulla ole osoittaa jotain todisteita siitä, että tällaista toimintaa olisi Suomessa yritetty estää.

 

[Ollakseni]

Btw, oma yhteiskunnallinen ideaalini on tekno-utopia - eli sivilisaatio, joka on (todennäköisesti satunnaisen ja suunnittelemattoman) teknologisen ja tieteellisen kehityksen kautta päässyt pois niukkuuden olosuhteista, jotka pakosta aina aiheuttavat hierarkioita ja konflikteja. Luulisin että tälläisessä tilanteessa myös ihmisluonnon petomaisuus ja ahneus myös selkeästi hellittäisi. Siis sangen scifiä - Iain Banksin luoma fktiivinen sivilisaatio "Kulttuuri" on hyvä esimerkki. Tämä tietysti olisi olennaisesti myös post-kapitalistinen yhteiskunta, markkinamekanismi olisi sangen irrelevantti tilanteessa, jossa ei yksinkertaisesti ole pulaa mistään hyödykkeestä tai palvelusta. En nyt pidätä henkeäni tätä odotellessa, mutta olisihan tämä paljon mieluisampi vaihtoehto kuin tämä primitiivinen nykytilanne.

En ole Banksin kirjoja lukenut, mutta jos se on tietyllä tavalla samanlainen kuin esimerkiksi Star Trekin maailma jossa ihmiset ovat päässeet melko pitkälti eroon rasistisista, seksistisistä ja muista taipumuksistaan. Samoin on päästy eroon niukkuudesta kun replikaattorilla voi tehdä suunnilleen kaikkea mahdollista ja energiaa löytyy käytännössä rajattomasti.

Tästä hieman samanlaisesta tilanteestahan on toinenkin kuvaus ja se löytyy sarjakuvien maailmasta. Dredd sarjakuvissa robotit hoitavat työt, mutta ihmisluonne ei ole muuttunut. 90% ihmisistä on työelämän ulkopuolella joten suuret joukot päätyvät ryöstelemään, katsomaan tuijotuskisoja ja tekemään ties mitä typerää kun heillä ole mitään päämäärää elämässään.

 

[Dynamo]

Asioita joutuu vähän yksinkertaistamaan ja samalla vetämään mutkia suoriksi, kun ei ole tarkoitus mitään romaaneja tänne kirjoitella. Pitkillä kirjoituksilla keskustelupalstalle on myös se ongelma, että keskustelu jostain pitkästä kirjoituksesta usein hajaantuu kirjoituksen eri osien välille.

Mark Blythin videoon tutustun myöhemmin tarkemmin, mieluisin lähde on minulle on kirjat tai artikkelit. Mutta kyllä mä tuon puolentoista tunnin pätkän jossain vaiheessa katson, jos vaikka oppisin siitä, mikä on tietysti aina hyvä juttu.

En edelleenkään ymmärrä tuota "rahan arvon vähenemistä", mikäli sillä ei tarkoiteta yleisen hintatason nousua. Miten sitä mitataan, ellei jollain yhtenäistetyllä kuluttajahintaindeksillä?

Nallen kirjoituksessa Hesarissa oli inflaatio määritelty mielestäni selkeästi:

Inflaatiolla tarkoitetaan taloustieteissä rahan ostovoiman heikkenemistä. Koska rahan arvoa ei tietenkään voi mitata samassa rahassa, olemme jo kauan sitten päättäneet, että sen laskua mitataan kuluttajahintaindeksin muutoksilla. Tästä johtuu, että useimpien mielestä inflaatio on sama kuin hintojen nousu.​

Tuossa se on: inflaation määrittely, ja sitten kerrotaan, että miten sitä mitataan. Mutta koska on vain yksi raha, on sillä siis vain yksi arvo.

Tuo käsitys New Dealista on hyvä esimerkki hänen ajattelunsa yksioikoisuudesta, koska nykynäkemyksen mukaan se ei todellakaan "syventänyt lamaa", vaikka jotkut RBC-teoreetikot ovat näin esittäneet. Oletan, että tuo on Wahlroosin lähde ottaen huomioon, kuinka harvoin tuollaiseen tulokseen on päädytty.

Nalle itse asiassa kirjoittaa:
"New Deal" ei paljon auttanut ja saattoi jopa pahentaa asioita sysätessään syrjään yksityisen aloitteellisuuden. Korkeintaan siihen sisältyneet julkiset investoinnit nostattivat toiveita ja saattoivat tuottaa pientä helpotusta lyhyellä tähtäyksellä.
... jatkoa, jota en jaksa tähän näpytellä sanatarkasti, lyhyesti:
Suurimmaksi syyksi lamaan Nalle kirjoitti olleen Yhdysvaltain tiukan rahapolitiikan ja sitoutumisen kultakantaan, ja taantuma ei olisi eskaloitunut suureksi lamaksi (mahdollisesti), jos USA olisi irtautunut kultakannasta niin kuin britit tekivät v. 1931, mutta USA:n irtautuminen tapahtui vasta vuonna 1933. Lähde on tässä (yllättäen) Milton Friedman.
Siteerasin siis aiemmin Nallea väärin, joka on tietysti my bad.

Kirjoista ja lähteistä: Joo, Nallen kirjoja on hyllyssä. Nalle kirjoittaa sujuvasti. Suosikkini on Kuinkas tässä näin kävi.

Hyllyni tuorein hankinta on Rahan tulevaisuus, Miten digitaalinen mullistus muuttaa valuuttoja ja rahoitusta (Edward S. Prasard, (2021, Suomennos Kimmo Pietiläinen 2022). Sen vähän, mitä olen kirjaa selaillut Prasard näyttää käyttävän inflaatiota terminä nimen omaan rahan arvon heikkenemisenä.

Ad hominem argumenteista: onhan nämä vähän henkilöön käyviä.

Haluaisin sanoa, että tämä on yllättävää, mutta Wahlroos on professoritason taloustieteilijäksi monesti yllättävän pihalla kommentoimistaan asioista.​

​

Lisäksi hän joko omaa agendaansa ajaakseen valehtelee...​

​

Varmasti Wahlroosilla on vahvuutensakin yritysjohtajana, mutta erityisen välkkynä kokonaiskuvan tarkastelijana en häntä ole koskaan pitänyt.​

​

Tästä lauseesta vielä:

Wahlroos sekoittaa tekstissään euron ulkoisen arvon (revalvaatio/devalvaatio) inflaatioon.​

Ei sekoittanut. Nalle puhui rahan arvosta (ostovoimasta) inflaatioon liittyen, ei rahan ulkoisesta arvosta.

Markkinatalous muuten lienee todennäköisin selitys Friedmanin teosten suomennustahdille, ellei sinulla ole osoittaa jotain todisteita siitä, että tällaista toimintaa olisi Suomessa yritetty estää

Kekkosslovakialainen "markkinatalous" ei ehkä ollut kovin otollinen Friedmanin ajatuksille. Kun ajat muuttuivat, oli Friedmanin kirjoittamista kirjoista jo sen verran aikaa, ettei niille ollut markkinataloudessa enää kysyntää. Taloustieteilijät olivat omansa jo lukeneet alkuperäiskielellä, eikä suomennoksille ollut kysyntää, näin luulisin.