Hyi helvetti mikä asenne. Joo, yhteiskunta (ja kansantalous) saavuttaa maksimaalisen lisäarvon kun ihmiset kouluttautuvat vain insinööreiksi ja taloustieteilijöiksi. Meillä on pirun hieno ja yksinkertainen systeemi nimeltä markkinatalous. Siinä ne ihmiset jotka tuottavat eniten sellaista...
keskustelu.jatkoaika.com
Tuosta kommentistani ja sitä edeltäneestä keskustelusta tuli mieleen vähän pohtia viimeisten vuosikymmenten yhteikunnallisen ajattelun tiettyä murrosta - mielestäni on melkoisen selkeää, että yhä enemmän mittaamme yksilöitä (ja instituutioita) niiden välinearvon kautta, etenkin tuotannollisen arvon kautta. Minulla on ollut parina viime vuotena kiinnostavia keskusteluita vahvojen utilitaristien kanssa ja jotenkin tämä nykyinen ilmapiiri edustaa jonkinlaista karkeaa utilitarismia. Mikä on sinun ja toimiesi hyöty kokonaisuudelle? Oletko vain ottaja, vai kuulutko suhteelliseen pieneen "nettomaksajien" joukkoon, joka "pitää yllä" yhteiskuntaa. Elätkö pohjimmiltaan siivellä vaikka oletkin töissä, koska maksat vähemmän kuin saat? Ja olet ehkä vieläpä töissä julkisella sektorilla, joka pohjimmiltaan "loisii" toisten omaisuudella.
Tuohan on tietysti täysin vääristynyt ja virheellinen näkökulma - verot ovat sijoituksia siihen infrastruktuuriin, joka mahdollistaa erityisen tuottavan työn (kuten esimerkiksi vaikka mobiilipelien suunnittelun, mikä nykynäkökulmasta on paljon tuottavampaa ja tärkeämpää kuin vaikka ensihoitajan työ). Eli tämä suhteellisen harvalukuinen "menestyjien" ryhmä ei voisi toimia voitollisesti ilman suurta infrastruktuurin ylläpitäjien armeijaa, ilman poliiseja, oikeuslaitosta, sairaanhoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Kasvu syntyy kokonaisuudesta, ei toista olisi ilman toista. Mutta tämä on siis puhtaasti empiirinen argumentti - toki tehokas koska tosi, mutta sekin näkee ihmiset välinearvon kautta. Harvoin edes yritän mitään enemmän kristillis-humanistisiin arvoihin pohjautuvaa argumentointia. Totean vain että mobiilipelien suunnittelija tarvitsee paljon matalapalkkaisempia poliiseja, sairaanhoitajia, lastentarhanopettajia, siivoojia jne. jne. Ei ole olemassa tässä jakoa ottajiin ja antajiin, mikä on siis empiirinen tosiseikka.
Mutta sitten törmäämme ihmisryhmään, aika suurilukuiseen joukkoon, jotka eivät ole työntekijöitä, jotka eivät tuota. Syrjäytyneisiin, mielenterveyspotilaisiin, addikteihin, vammaisiin, kroonisesti sairaisiin ja/tai dementoituneisiin vanhuksiin jne. jne. Varmasti olisi tässäkin tehtävissä edelleen jonkinlainen utilitaristinen argumentti. Vammaisten lasten hoidon takaaminen vapauttaa vanhemmilta aikaa ja energiaa työntekoon, addiktit ja syrjäytyneet olisivat varmaan vielä suurempi menoerä, jos heille ei annettaisi asumis- ja toimeentulotukea jne. Toisaalta vielä paljon halvemmaksi tulisi eliminointi, elleivät läheiset ja yksittäiset hyväntekijät suostuisi kustantamaan näiden ihmisten elämää. Tämän sanominen on kyllä herättänyt suorastaan suuttumusta utilitaristisissa kavereissani - ei tietenkään näin pidä tehdä, tyhjää retoriikkaa edes puhua asiasta. Vaan miksi on? Yhteiskunnalle vapautuisi erittäin suuria varoja, jotka voitaisiin kohdistaa tuottaviin yksilöihin, veroja voitaisiin alentaa, tuotanto aivan varmasti nousisi ja suuren joukon elämä varmasti osaltaan helpottuisi ja parantuisi.
Viime kädessä tuon närkästyneen reaktion, että "itsestäänselvää" on ettei tässä nyt ruveta miksikään Natsi-Saksaksi, ovat sisäistetyt, vain osin tiedostetut, äidinmaidossa saadut kristillis-humanistiset arvot. On
itseisarvo, ettemme murhaa hyödyttömiä tai jopa vahingollisia ja vaarallisia ihmisiä. Jokaisella yksilöllä on luovuttamaton universaali ihmisarvo. On siis ollut itseisarvo - oheisessa kirjoituksessa mahdollinen tuleva pääministeri kirjoittaa ihmisarvosta yhtä etäisesti kuin se olisi halpa makkara, ehkä piankin historian roskatunkiolle joutuva:
Tätä pidän hätkähdyttävimpänä ja radikaaleimpana Halla-ahon kirjoituksena. Samalla se on hyvin selkeästi esitetty ja erittäin looginen näkökulma. Viime kädessä juuri tämä perinteinen ajattelu ihmisarvosta muodostaa sen sitkeimmän esteen kansallisradikaalille etnispohjaiselle valtiolle.
Kristillis-humanistiset arvot ovat kuitenkin heikentyneet. Vielä jotkin asiat tosiaan ovat "itsestäänselvyyksiä", mutta Halla-aho on oikeassa, arvot muuttuvat, haipuvat, joutuvat unohduksiin, historian roskatunkiolle. Olen outo liberaali kahdessa suhteessa, ensinnäkin olen sosiaaliliberaali (näen että vapaus voi todella vasta toteutua, jos ihmiset ovat myös vapaita suuresta puutteesta ja materiaalisesta hädästä) ja toiseksi, olen myös saanut merkittäviä vaikututeita perinteisen konservatismin suurilta nimiltä mm. Burkelta ja Oakeshottilta. Burke näkee yhteiskunnan kuolleiden, elävien ja vielä syntymättömien monimutkaisena vaikutusten ja merkitysten verkkona, kaikella on vaikutusta kaikkeen, eikä yhteiskuntaa voi rakentaa abstraktin epäinhimillisesti kuten jonkun Ranskan vallankumouksen fanaattisimpina hetkinä. Oakeshott myös korostaa inhimillisen kanssakäynnin paikallista ja monessa suhteessa ei-rationaalista luonnetta - yhteiskunta ei ole kone vaan herkkä paikallinen kokonaisuus, kaikki jäsenet ovat riippuvaisia toisistaan.
Nykyoikeiston sankarit esim. Hayek, Mises ja osin jopa Ayn Rand ovat todellisuudessa radikaaleja liberaaleja, abstraktien rakenteiden mekaanisia toteuttajia, joille yhteiskunta on pohjimmiltaan kone ja sen jäsenten välinearvo on heillä erittäin korostunut näkökulma. Kristillis-humanistinen ajattelu ei paljon sano tuotannosta tai yhteiskunnallisista rakenteista. Se korostaa aineettomia arvoja: universaalia ihmisarvoa, ymmärrystä, oppimista, myötätuntoa, armollisuutta. Kristinusko on lännessä heikentynyt ja surkastunut pitkälle fundamentalismiin ja hyvin armottomaan arvokonservatismiin. Humanismi on perääntynyt materialististen arvojen edessä, kansalaisista on tullut kuluttajia, yhtenäiskulttuurin (toki monesti) tukahduttavatkin merkitykset ja yhteisöt ovat rapautuneet. Mitä hyötyä on universaalista ihmisarvosta? Pitäisikö primitiivisistä maista tulleilla olla samat oikeudet kuin etnisillä suomalaisilla? Miksi pitäisi? Pitäisikö kaikilla etnisillä suomalaisilla olla samat oikeudet ja vapaudet? Miksi pitäisi? Mitä
hyötyä siitä muka on?
edit:
@BigRedCat - tässä näköjään tuli samalla vastausta sinullekin