Vastataan tähän ketjuun tästä aiheesta:
Asioiden suhteellistaminen on järkiperäistä, mutta kun suhteellistamisella pyritään oikeuttamaan syrjivät rakenteet ja niiden jatkuminen, kysymys ei ole järkiperäisyydestä vaan epätasa-arvon hyväksymisestä. Jostain syystä oikeistolaisille on vaikeaa sanoa ääneen, että kannatamme kilpailun ja lähtökohtien luomaa epätasa-arvoa, vaikka se on täysin ilmeistä.
Oikeistolaiset ideologiat ovat todellakin siinä mielessä rehellisiä, etteivät ne lupaile kannattajilleen absoluuttisen eettistä maailmaa. Tuollainen perusoikeistolainen ajattelee, että kilpailu on yhteiskunnalle hyväksi ja sitten ihmisestä riippuen murehtii enemmän tai vähemmän sen lieveilmiöistä.
Minusta tämä on yksi selvimmin oikeistoa ja vasemmistoa jakava kysymys. Konservatiiviselle oikeistolle on ominaista oman edun ajamisen nimissä puolustaa vakiintunutta ja esittää se luonnollisena tai väistämättömänä, kun taas vasemmistolle on tyypillistä osoitella epäkohtia ja vaatia muutosta.
Konservatiiveille tuo on tietysti luonnollista. Samoin toki vallankumouksellisille ja uudistusmielisille on tyypillistä osoitella epäkohtia.
Oikeisto on epärehellistä, kun vasemmisto taas teeskentelee ylevää, koska todellisuudessa vasemmisto nauttii koko sydämellään epätasa-arvon mahdollistamista etuuksistaan eikä ole valmis uhraamaan kuin symbolisesti omastaan. Vasemmisto kuitenkin sentään edes toisinaan suostuu myöntämään sortavat rakenteet, mikä on on edellytys paremman maailman rakentamiselle.
Minusta taas sortavien rakenteiden etsiminen ja sormella osoittelu ei vie maailmaa mihinkään suuntaan. Sen sijaan teknologian kehittäminen, hyvinvoinnin rakentaminen ja elintason nostaminen vievät.
Pitkällä aikavälillä vasemmistolaisuus voittaa aina. Oikeistokonservatiivisuus ei nojaa pysyviin arvoihin, vaan kulkee ajassa. Duunareiden edut, jotka vasemmisto on aikaisemmin taistellut, kelpaavat myös nykyisille oikeistoduunareille.
Minusta vasemmistolaisuuteen on aina kuulunut tällainen kirsikoiden poiminta sekä positiivisten muutosten omiminen omiksi aikaansaannoksiksi.
Jos puhutaan nyt duunareiden eduista, niin kannattaa toki tutustua sekä Euroopan teollistumiseen että teollisuustyöntekijöiden olosuhteisiin nykymaailmassa. Kun Euroopassa alettiin teollistua, niin ketä ne työntekijät olivat? Ne olivat sellaisia ihmisiä, jotka olivat muuttaneet kaupunkeihin kun muuallakaan ei ollut heille paikkaa. He olivat epätoivoisia ihmisiä. Näitä ihmisiä käytettiin pitkään teollisuuden työvoimana, asia, josta Marx ja Engels saivat ideansa.
Tehdastyöläisten asema lähti paranemaan, kun teollisuudesta tuli varteenotettava työpaikka myös tavallisemmalle kansalle. Herkkua se ei aina ole ollut, mutta mitä tärkeämmäksi elinkeinoksi teollisuus on tullut ja mitä laajempaa kansanosaa koskettanut, sitä paremmaksi ovat käyneet työolot.
Vertailun vuoksi voi tarkastella tehdastyöläisten oloja vaikkapa kommunistisessa Kiinassa, Intiassa tai Bangladeshissa. Työläisten ilosanoma ei tunnu tavoittavan heitä.
50-100 sadan vuoden päästä oikeistoduunari nauttii vasemmiston aikaansaamasta muutoksesta, jonka toteutumista nykykonservatiividuunarit vastustavat. Tällä hetkellä oikeistolainen saattaa vaatia, että kyllä sossuloisen on mentävä töihin riippumatta siitä, onko loisen työllistyminen realistista vai ei, mutta jos 100 vuoden päästä tekoäly ja muu tekninen kehitys on vienyt keskiluokan työpaikat, niin kummasti vasemmistolainen hyvän jakamisen ideologia kelpaa oikeistolaisellekin.
IT-puolella tämä ilmiö tunnetaan todella hyvin: hyvät ajatukset voivat tulla liian aikaisin, aika ei ole vielä otollinen.
On melko turhaa moraaliposettamista alkaa nyt jo moittimaan oikeistoduunaria, kun vielä maailma ei ole siltä osin valmis, että meillä tekoälyt tekevät työt ja ihmiset loisivat imemässä niiden tuottamaa hyvinvointia. Oikeistolaisetkin tunnustavat maailman muuttuvan, mutta tämän hetken ajatukset yhteiskunnan kehittämisestä koskevat tätä aikaa, ei tulevaisuutta.
Oikeisto kulkee samaa polkua kuin vasemmisto. Se vain astelee perässä. Vasemmisto luo arvot ja aatteet ja käytännöt ja oikeisto omaksuu ne jälkijunassa.
Tässä on aika raskasta "eloonjäänti-biasta". Vasemmistolaiset eivät tunnu millään haluavan muistaa sitä, että he ovat ehtineet luoda kaikenlaisia arvoja, aatteita ja käytäntöjä, jotka eivät ole kestäneet sen enempää aikaa kuin moraalista tarkastelua.
Vuosisadan alun eurooppalainen vasemmisto halusi luoda työväen paratiisin ja ripustaa porvarit hirteen lyhtypylväisiin. Ja siinähän onnistuttiin - Neuvostoliiton muodossa. Vasemmiston tavoite oli kansallistaa tuotanto ja tehdä proletariaatista hallitseva luokka. No, puolet tuosta onnistui Neuvostoliitossa, toinen puoli jäi vähän vaiheeseen.
Joku ilkeämielisempi voisi sanoa, että kyllä sokeakin kana jyvän löytää, kun vain tarpeeksi moneen suuntaan yrittää.
Joku kulkee etujoukoissa ja toinen jälkijoukoissa. Oikeistolaiset ovat jälkijoukkoa.
Konservatiivit ovat aina jälkijoukkoa. Etujoukkoja ja tiedustelijoita kulkee edellä, mutta todellakaan heistä kaikki eivät etene siihen suuntaan, joka lopulta huomataan parhaimmaksi.