Huomanna tulee 4 kk savutonta aikaa täyteen. Lopetusyritys on ensimmäiseni. Takana on 20 vuotta tupakointia, noin askin päivävauhtia.
Vieroitusoireet tuntuvat olevan hyvin yksilöllisiä. Olin varautunut siihen, että henkinen riippuvuus olisi ollut paljon tiukemmassa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan oikeastaan ole ollut mitään sosiaalista tilannetta tms., jossa tupakkaa olisi suuremmin tehnyt mieli. Matsien erätautot, bussipysäkillä seisomiset, tv:n mainoskatkot jne. vain opettelin olemaan ilman, ja siihen tuntui tottuvan muutamassa päivässä. Asiaa toki helpottaa se, ettei lähipiirissäni kukaan polta.
Mutta ne fyysiset oireet... Muutamat ensimmäiset päivät olivat aivan helvetillisiä. Tuntui suunnilleen samalta kuin olisi ollut nälkäkuoleman partaalla eikä eteen työnnettyä pihviä olisi saanut syödä. Muutaman viikon kuluessa oireet helpottivat jonkin verran, mutta kieltämättä ne tuntuvat jossain määrin edelleen. Nikotiinipurkkaa söin alussa paljon, nyt muutaman päivässä. Ne helpottavat jonkin verran. Hiljalleen loiventamalla yritän siitäkin päästä eroon.
Positiivisin asia on ollut huomata myönteiset terveysvaikutukset. Ei enää yskää, ei enää limannousua, vähemmän päänsärkyjä, vähemmän stressin tunnetta, terveempi iho, parempi mieliala, liikunnan miellyttävyyden lisääntyminen... Toinen suuri juttu on ollut huomata oman tahdonvoiman lujuus. Kertaakaan ei ole repsahtaminen ollut edes lähellä. Päätin lopettaessani, etten enää halua polttaa, enkä edelleenkään halua. Eikä mun enää tarvitsekaan, mikä on hyvin huojentavaa.
Raskas projektihan tämä lopettaminen on ollut, mutta hetkeäkään en ole katunut.