Huber on(tai ainakin oli ennen pandemiaa) mainio paikka ja myös todella suosittu. Vähän erilainen konsepti ja hinnoittelu tosiaan. Omasta mielestäni parhaimmillaan sellaisessa kaveriporukan rennossa illan vietossa jossa syödään ja juodaan hyvin. Erityismaininta Hollolan Hirven pontikalle, mainiota tavaraa tyylikkäästä muovikanisterista.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Leijonat lähtee jälleen Ruotsin kaatoon – Oliver Kapaselle ja Eemeli Suomelle välittömästi kärkiroolitLue lisää »
-
Olli Jokinen saa luottopuolustajansa Timråhon – Linus Nässén jättää Mikkelin taakseenLue lisää »
-
Kiekko-Pojat ja KeuPa aktiivisina pelaajarintamalla, Hokille uusi urheilujohtajaLue lisää »
-
KalPan sonnit ja vasikat 2023–24: Tšekkitähden kuuma lapa piiskasi kauden yllättäjän pitkälle edelliskauden tähtien romahtaessaLue lisää »
-
Kiitos ja hyvästi, KalPa 2023–24: Kauden parhaat suoritukset nähtiin pudotuspeleissäLue lisää »
-
Teipistä teippiin #36: Heikki ja Jussi, antakaa meidän korjata LiigaLue lisää »
Jatkoajan ravintolaopas
- Viestiketjun aloittaja Tinke-80
- Alkaa
- 532 870
- 2 504
Testiin taitaa mennä. Kiitos. Vielä olisin kysynyt, että minkä hintaiseksi tuli yhdeltä hengeltä? Tottakai riippuu mitä ottaa, mutta saisi vähän osviittaa.
En kyllä muista tarkkaan, meitä oli muistaakseni 5, ja tilattiin joku maistelusetti. Juomaa kaadeltiin aika ronskilla kädellä, tarjoilija jätti pullot meille pöytään tyyliin katotaan sitten lopuksi paljonko meni. Varmaan johonkin satkun pintaan nokkaa kohden, juomien määrää vähentämällä päässee vähän edukkaammin.
Jos ei fine-dinigia Stadista etsi, niin vahva suositus Steissille avatusta Oliviasta.
Erittäin hyvää italialaista. Pitsaa ei tullut maisteltua, mutta kaksi pastaa sai kiitettävät arvosanat (sekä seuralaisen että minun osalta). Jälkkärin osalta myös plussaa. Valikoima ei niiden osalta ole iso, mutta tiramisu oli luokkaa hyvä+.
Plussaa tietysti myös tilasta - siitä entisestä lippuhallin kaikukammiosta on saatu miellyttävä paikka. Enää ei kuule kun toisella puolella joku sanoo kuiskaten "moi" ja lippuhallin aikaan siellä oli kunnon kakofonia.
Palvelusta kiitos, paikka oli maanantaina lähes täysi, mutta homma pelasi.
Erittäin hyvää italialaista. Pitsaa ei tullut maisteltua, mutta kaksi pastaa sai kiitettävät arvosanat (sekä seuralaisen että minun osalta). Jälkkärin osalta myös plussaa. Valikoima ei niiden osalta ole iso, mutta tiramisu oli luokkaa hyvä+.
Plussaa tietysti myös tilasta - siitä entisestä lippuhallin kaikukammiosta on saatu miellyttävä paikka. Enää ei kuule kun toisella puolella joku sanoo kuiskaten "moi" ja lippuhallin aikaan siellä oli kunnon kakofonia.
Palvelusta kiitos, paikka oli maanantaina lähes täysi, mutta homma pelasi.
Elämäni paras risotto
tuli vastaan Koffin puiston Southparkin brunssilla. Brunssikattausta tsekkaillessani mietin, että näinköhän lähtee nälkä, kun eri salaatteja, leipiä yms. oli vain muutama ja lämmin ruoka vielä tuodaan pöytään. Kun kävi syömään, mielipiteeni kääntyi siihen, että parempi tehdä muutama salaatti hyvin kuin kymmenen keskinkertaisesti - hyvää oli.
Lämmin ruoka piti valita listalta kolmesta vaihtoehdosta. Niistä vain yksi oli kasvis, eli pakko mennä sillä, vaikka nimen perusteella ei napannut: kesäkurpitsarisotto.
Annan kyllä silloin tällöin risotoille mahdollisuuden ravintoloissa, koska en osaa itse tehdä edes välttävää risottoa. Yleensä tartun rafloissa sienirisottoihin, koska pidän sienistä, mutta ne ovat kautta linjan olleet aika tunkkaisia.
Olosuhteiden pakosta sain siis kesäkurpitsarisoton eteeni ja hemmetti sentään että oli maukasta. Minun makuuni oli haettu juuri ihana happamuus sitruunalla taittamaan risotolle ominaista raskautta. Samaa tekivät kesäkurpitsatikut ehdottomasti sieniä paremmin. Silti rasvaakin oli löytynyt mukaan sen verran, ettei annos tuntunut joltain joogalaihduttajien setiltä. 5/7.
Southparkiin risottovarausta näpytteleville odotusten hallintana, että vaimoni söi saman annoksen, eikä ollut aivan yhtä myyty. Hyväksi kehui kyllä.
tuli vastaan Koffin puiston Southparkin brunssilla. Brunssikattausta tsekkaillessani mietin, että näinköhän lähtee nälkä, kun eri salaatteja, leipiä yms. oli vain muutama ja lämmin ruoka vielä tuodaan pöytään. Kun kävi syömään, mielipiteeni kääntyi siihen, että parempi tehdä muutama salaatti hyvin kuin kymmenen keskinkertaisesti - hyvää oli.
Lämmin ruoka piti valita listalta kolmesta vaihtoehdosta. Niistä vain yksi oli kasvis, eli pakko mennä sillä, vaikka nimen perusteella ei napannut: kesäkurpitsarisotto.
Annan kyllä silloin tällöin risotoille mahdollisuuden ravintoloissa, koska en osaa itse tehdä edes välttävää risottoa. Yleensä tartun rafloissa sienirisottoihin, koska pidän sienistä, mutta ne ovat kautta linjan olleet aika tunkkaisia.
Olosuhteiden pakosta sain siis kesäkurpitsarisoton eteeni ja hemmetti sentään että oli maukasta. Minun makuuni oli haettu juuri ihana happamuus sitruunalla taittamaan risotolle ominaista raskautta. Samaa tekivät kesäkurpitsatikut ehdottomasti sieniä paremmin. Silti rasvaakin oli löytynyt mukaan sen verran, ettei annos tuntunut joltain joogalaihduttajien setiltä. 5/7.
Southparkiin risottovarausta näpytteleville odotusten hallintana, että vaimoni söi saman annoksen, eikä ollut aivan yhtä myyty. Hyväksi kehui kyllä.
Huomenta palstaveljet! Tässä järjestelemässä yhtä dinneriä ja sen pitopaikkaa nyt vielä arvuuttelen. Mukavasti tuntuu siltä, että ainakin helsinkiläiset ravintolat alkavat heräilemään horroksestaan ja useammasta paikasta on jo myyty eioota alkuviikkoiselle dinnerille.
Kysymyksenä, onko kenelläkään kokemusta Finnjävelin Salin nykymenusta? Ei epäilystäkään ruuan laadusta, mutta jotenkin edelleen tuntuu erikoiselta viedä vieraat syömään janssoninkiusausta ja tekisi mieli ottaa safebetti jonkun klassisemman etelä-eurooppalaisen keittiön kassa.
Kysymyksenä, onko kenelläkään kokemusta Finnjävelin Salin nykymenusta? Ei epäilystäkään ruuan laadusta, mutta jotenkin edelleen tuntuu erikoiselta viedä vieraat syömään janssoninkiusausta ja tekisi mieli ottaa safebetti jonkun klassisemman etelä-eurooppalaisen keittiön kassa.
Ei mitään seifbettejä! Eli Jäveliin vaan. Salissahan tuo menu vaihtelee vähän eri tahtiin kuin Salongissa, jossa on tällä hetkellä mm. klimppisoppaa ja ainakin vielä vähän aikaa sitten myös kaalilaatikkoa tms. En usko, että Tommi katsoo pahalla jos soitat sinne etukäteen ja kysyt mitä voisi olla tarjolla. Itse olen tehnyt niin, jos ruokalistaa ei ole ilmoitettu ja sen sisältö epäilyttää.
Ja tähän perään pitää vähän hehkuttaa, kun oltiin omalla ruokanörttiporukalla Savoyn kabinetissa lauantaina syömässä. Otettiin Helena Puolakan suunnittelema Kitchen Inspiration menu, ja voi veljet, siskot ja kaikki muutkin sukulaiset mitä ilotulitusta se oli.
Otin alkuun Old fashionedin, jonka aikana pöytään kannettiin keittiön tervehdyksenä avonainen herkkutattimoussella täytetty mustaherukka-macaron. Päällä vielä rakenteeltaan ja maultaan täydellinen keko mustaherukkakaviaaria.
Leipää saatiin pääruokiin asti: oli elämäni kuohkein saaristolaisleipäkokemus sekä pieniä hapanjuurisämpylöitä. Täydellistä tämäkin.
Ensimmäinen alkuruoka oli kevyesti paahdettua ruijanpallasta, merikorallia ja täydellinen valkoviinikastike. Näiden parina oli hapokas ranskalainen chardonnay, joka niputti ruuan maut yhteen upeasti.
Toinen alkuruoka oli ehkä koko illan upein: poron tartar, pikkelöityä shalottia, karamellisoitu sipulimatto ja iso kvenelli oscietra-kaviaaria. Tämä annos ihan kirjaimellisesti suli suuhun. En ihan heti muista syöneeni koskaan mitään yhtä hyvää.
Tämän jälkeen pöytään kannettiin hummerin pyrstöä, hummerilientä, pähkinää ja myskikurpitsaa. Parina häkellyttävän hyvä riesling.
Menuun kuulumattomana pikkuyllärinä saimme seuraavaksi Savoyn legendaarisen Vorschmackin, jota Puolakka on tuunannut sitten edellisen kertani: annoksessa höysteinä tryffelillä kohotettua perunapyreetä, tryffeliä sekä perinteiset hapankerma, punajuuri ja suolakurkut. Tämän kanssa tarjoiltiin oikeaoppisesti olutta, Savoyn omaa pilsiä.
Viimeinen pääruoka oli kyyhkyn rintaa ja mustajuurta kahdella tapaa, voissa haudutettuna sekä pyreenä. Lisäksi annokseen kuului mm. mantelia, lehtikaalia ja kastikkeeksi kyyhkylientä. Kyyhky oli kypsennetty 48 asteeseen, jonka jälkeen nahka oli tohotettu rapeaksi. Rakenne ei olisi voinut olla täydellisempi; se oli melkein kuin pateeta, mutta kuitenkin niin, että purutuntumaa oli jäljellä. Lepuutus oli tehty täysin oikein. Tässä parina oli paras viini, jota olen koskaan juonut. En ihan täysin saanut kiinni, mitä se oli, mutta ranskalainen kellarin aarre se oli, ja se tarjottiin meille yllätyksenä ohi virallisen viinimenun, koska satumme tuntemaan Puolakan. Näin ainakin oletan, koska tuolla vuosikertapullolla oli ilmeisesti arvoa enemmän kuin kukaan kehtasi edes arvata.
Lopuksi vielä suklaamoussea, pistaasia, mesimarjasorbettia ja paahdettua valkosuklaata.
Täydellistä, täydellistä, täydellistä. Siis ruoka, palvelu ja puitteet. En yksinkertaisesti pysty käsittämään, miten Savoylla ei ole vähintään yhtä Michelin-tähteä! Okei, kokemamme perusteella tämä luultavasti tulee nyt muuttumaan, sillä Puolakan johdolla sekä sali että keittiö ovat ottaneet ryhtiliikkeen jo ennestäänkin vakuuttavaan menoon.
Oli yksi elämäni illoista, ravintolakokemuksena varmastikin paras. Tähän oli kuin piste iin päälle se, että pääsimme tutustumaan keittiöön ja jututtamaan henkilökuntaa. Siinä sai vähän opittuakin jotain. Myöhemmin osa keittiömestareista tuli käymään vielä kabinetinkin puolella moikkaamassa ja juttelemassa annoksista.
Otin alkuun Old fashionedin, jonka aikana pöytään kannettiin keittiön tervehdyksenä avonainen herkkutattimoussella täytetty mustaherukka-macaron. Päällä vielä rakenteeltaan ja maultaan täydellinen keko mustaherukkakaviaaria.
Leipää saatiin pääruokiin asti: oli elämäni kuohkein saaristolaisleipäkokemus sekä pieniä hapanjuurisämpylöitä. Täydellistä tämäkin.
Ensimmäinen alkuruoka oli kevyesti paahdettua ruijanpallasta, merikorallia ja täydellinen valkoviinikastike. Näiden parina oli hapokas ranskalainen chardonnay, joka niputti ruuan maut yhteen upeasti.
Toinen alkuruoka oli ehkä koko illan upein: poron tartar, pikkelöityä shalottia, karamellisoitu sipulimatto ja iso kvenelli oscietra-kaviaaria. Tämä annos ihan kirjaimellisesti suli suuhun. En ihan heti muista syöneeni koskaan mitään yhtä hyvää.
Tämän jälkeen pöytään kannettiin hummerin pyrstöä, hummerilientä, pähkinää ja myskikurpitsaa. Parina häkellyttävän hyvä riesling.
Menuun kuulumattomana pikkuyllärinä saimme seuraavaksi Savoyn legendaarisen Vorschmackin, jota Puolakka on tuunannut sitten edellisen kertani: annoksessa höysteinä tryffelillä kohotettua perunapyreetä, tryffeliä sekä perinteiset hapankerma, punajuuri ja suolakurkut. Tämän kanssa tarjoiltiin oikeaoppisesti olutta, Savoyn omaa pilsiä.
Viimeinen pääruoka oli kyyhkyn rintaa ja mustajuurta kahdella tapaa, voissa haudutettuna sekä pyreenä. Lisäksi annokseen kuului mm. mantelia, lehtikaalia ja kastikkeeksi kyyhkylientä. Kyyhky oli kypsennetty 48 asteeseen, jonka jälkeen nahka oli tohotettu rapeaksi. Rakenne ei olisi voinut olla täydellisempi; se oli melkein kuin pateeta, mutta kuitenkin niin, että purutuntumaa oli jäljellä. Lepuutus oli tehty täysin oikein. Tässä parina oli paras viini, jota olen koskaan juonut. En ihan täysin saanut kiinni, mitä se oli, mutta ranskalainen kellarin aarre se oli, ja se tarjottiin meille yllätyksenä ohi virallisen viinimenun, koska satumme tuntemaan Puolakan. Näin ainakin oletan, koska tuolla vuosikertapullolla oli ilmeisesti arvoa enemmän kuin kukaan kehtasi edes arvata.
Lopuksi vielä suklaamoussea, pistaasia, mesimarjasorbettia ja paahdettua valkosuklaata.
Täydellistä, täydellistä, täydellistä. Siis ruoka, palvelu ja puitteet. En yksinkertaisesti pysty käsittämään, miten Savoylla ei ole vähintään yhtä Michelin-tähteä! Okei, kokemamme perusteella tämä luultavasti tulee nyt muuttumaan, sillä Puolakan johdolla sekä sali että keittiö ovat ottaneet ryhtiliikkeen jo ennestäänkin vakuuttavaan menoon.
Oli yksi elämäni illoista, ravintolakokemuksena varmastikin paras. Tähän oli kuin piste iin päälle se, että pääsimme tutustumaan keittiöön ja jututtamaan henkilökuntaa. Siinä sai vähän opittuakin jotain. Myöhemmin osa keittiömestareista tuli käymään vielä kabinetinkin puolella moikkaamassa ja juttelemassa annoksista.
Viimeksi muokattu:
Kapen aikana annokset olivat konservatiivisempia, mutta ainakin omat käyntini olivat tuolloinkin oikein mieleenpainuvia. Olin kertaalleen lounaalla ja kertaalleen illallisella, mutta se on sanottava, etten maksanut tuolloin itse. Nyt Puolakan aikana taso on kuitenkin jotain aivan muuta; maut ovat hiotumpia, ja klassiset elementit on päivitetty nykyaikaan hukkaamatta perinteitä piiruakaan. Eleganttia ja hiottua kaikkinensa, siis. Edit. ja ihmekös tuo, Puolakka on kouliintunut vuosikymmenet vetämällä kahta kolmen tähden keittiötä. Tietää mitä on täydellisyys.
Toki hintakin oli aikamoinen, aperitiivin ja yhden välioluen kanssa about 280 euroa. Mutta jännä sinänsä, että hetkeäkään ei ole ollut sellainen fiilis, että hinta-laatu-suhde olisi ollut mitään muuta kuin loistava. Ja siis tuo menu oli Savoyn lippulaiva. Edullisempiakin on toki tarjolla.
Edellisellä kerralla laitettiin vielä vähän enemmän vaikeuskerrointa kun syötiin Skördissä peuran kieltä marjaviineineen, mutta nyt vielä pari kokoa isompaa monoa tulossa kylään niin jonkinlainen resilienssi tässä pitää yrittää pitää. Noh, Ultima ja Alexanderplatz vaikutti olevankin jo täynnä, joten Finnjävel oli nyt helppo valinta. Edellinen oma Finnjävelin vierailu meni omalla kohdalla vähän juhlapäivän ja melkoisen kännin kanssa ilakoidessa, joten hyvä tilaisuus nyt ottaa uusi kulinaristisempi yritys!
Tuli testattua ekaa kertaa Pastis Helsingissä (ollut vuosia ajatuksissa käydä testaamassa). Kokemus oli kaikin puolin hyvä. Paikka on tunnelmallinen, palvelu oli tosi hyvää ja rennohkoa ja mikä tärkeintä: ruoka oli hyvää. Vedettiin alkuruuat (toisella parsaa, toisella kampasimpukkaa) ja pääruuaksi Croque Madamet eli perinteiset ranskalaiset lämpimät voileivät. Ei mitään tajunnan räjäyttäviä, mutta oikein hyviä kaikki, ei mitään valittamista Koko lysti 100 e (sis. toiselle viinit), mikä on ihan kohtuullista. Täytyy poiketa toistekin.
Sitten loppuun purilaispaikoista. Testasin ekaa kertaa Naughty Burgerin. Olipahan surkeaa menoa. Ihan joku perus Vaasan & Vaasan briossi, täysin keskinkertainen, ohuehko pihvi ja perustäytteet. Ei lähelläkään 13 e purilaisia. Ei ihme, että oltiin ainoat asiakkaat. Esim. Social Burger Joint pieksee ko. mestan ihan 100-0. Ei jatkoon.
Sitten loppuun purilaispaikoista. Testasin ekaa kertaa Naughty Burgerin. Olipahan surkeaa menoa. Ihan joku perus Vaasan & Vaasan briossi, täysin keskinkertainen, ohuehko pihvi ja perustäytteet. Ei lähelläkään 13 e purilaisia. Ei ihme, että oltiin ainoat asiakkaat. Esim. Social Burger Joint pieksee ko. mestan ihan 100-0. Ei jatkoon.
Tuli käytyä tuossa muutama viikko sitten Alénin Fiasco? by Ultimassa.
Paikkanahan se on keittiön yhteydessä olevaa salia lukuunottamatta melko kälyi... tunnelmallinen.
Otettiin siinä sitten neljän ruokalajin menu viineineen ja päälle antipasti mistit.
Hinta oli aika kova, ruoka pääosin aivan loistavaa ja viinit oikein hyviä.
Se mikä tökki, oli palvelu ja eritoten sen organisointi.
Viinien kaadot ja ruokien pöytääntuonnit olivat useammalla ruokalajilla epäsynkassa, seuralaiselle tarjoilija unohti tuoda yhden viinin ja palvelu oli melkoista sähläystä ylipäätään, varsinkin kun siinä kävi kolme eri tarjoilijaa ja vielä yksi keittiöhenkilökunnan jannutar tuomassa ruokia/viinejä.
Ei oikein henkinyt tuo käynti ammattitaitoa, vaan pikemmin ravintolakoulun harjoittelua. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta omalla rahalla tuossa paikassa.
Paikkanahan se on keittiön yhteydessä olevaa salia lukuunottamatta melko kälyi... tunnelmallinen.
Otettiin siinä sitten neljän ruokalajin menu viineineen ja päälle antipasti mistit.
Hinta oli aika kova, ruoka pääosin aivan loistavaa ja viinit oikein hyviä.
Se mikä tökki, oli palvelu ja eritoten sen organisointi.
Viinien kaadot ja ruokien pöytääntuonnit olivat useammalla ruokalajilla epäsynkassa, seuralaiselle tarjoilija unohti tuoda yhden viinin ja palvelu oli melkoista sähläystä ylipäätään, varsinkin kun siinä kävi kolme eri tarjoilijaa ja vielä yksi keittiöhenkilökunnan jannutar tuomassa ruokia/viinejä.
Ei oikein henkinyt tuo käynti ammattitaitoa, vaan pikemmin ravintolakoulun harjoittelua. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta omalla rahalla tuossa paikassa.
Helsingissä kannattaa tosiaan juuri nyt varata pöytää ihan ajoissa. Seuraavan viikon tiistai-illalle 8 hengelle kun yritti pöytää niin aika monta paikkaa piti soittaa läpi, ennen kuin löytyi tilaa.
Onks varma, että Tallinnassakin on kiva mesta? Ootko käynyt?
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
No kun teineille sopivaa kysyttiin. En oo käynyt. Voisin suositella paikkoja esimerkiksi Telliskivestä, mutta ne eivät täytä teinien vaatimuksia.
Eli vain luetunymmärtäminen sakkaa tällä kertaa? Jos on isoruokaisempia kasvavia ihmisiä mukana, niin se ei tarkoita, kouvolan ulkopuolella, että suositellaan paskaa.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Älä nyt hermostu.
Telliskivessä esimerkiksi F-hoone on helvetin hyvä ravintola. Mutta en osaa yhtään arvioida, onko just teidän teinien makuun. Kokeilkaa itse.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Ja jos @Tuen Vety vinkit yhtään kiinnostaa, niin menkää käymään siellä Telliskivessä joka tapauksessa. Teinit saattaa tykätä siitä. Hienoa hipsteripöhinää, musiikkia, taidetta, toreja jne. Mutta ehkä tämän tiesitkin.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Ennen koronaa tartti pöytävarauksen viikkoa, pariakin etukäteen, mutta en tiedä miten nyt. Aivan mahtava ruoka ja palvelu. Suosittelen. Kolmen ruokalajin kattauksella (juustot starttereiksi) söi tällainen iso mies itsensä täyteen.
@Tuen Vety
@Tuen Vety Tallinnan georgialaisesta ravintolasta ei ole meidän porukka lähtenyt koskaan nälkäisenä ja tilaa on aina. Hinnat kohdallaan ja ruoka tulee nopeasti. Vahva suositus.
www.tbilisi.ee
Avaleht
Me käytiin joskus 20 vuotta sitten Tallinnassa jossain keskiaikaisessa ravintolassa. Ruuat oli tilattu järjestäjän toimesta etukäteen, ei tiedetty yhtään mitä on tulossa. Pöytään tulikin vuoron perään jos jonkinlaista salaattia, leipää ja siementä ja juuri kun odottelimme vesi kielellä että milloin alkaa kassleria, makkaroita ja karhunlihamiekkoja ilmestyä pöytään niin tarjoilija tuli kysymään että tuliko kaikille varmasti maha täyteen.
En enää muista mikä oli mennyt pieleen, mutta jotenkin tapahtuman järjestäjä oli sössinyt tilauksen. Silloin kyllä otti pattiin. Meitä oli 50 hengen porukka ja alkoi laivan lähtökin lähestyä niin ei siinä enää sitten ehtinyt mitään muutakaan tilaamaan.
En enää muista mikä oli mennyt pieleen, mutta jotenkin tapahtuman järjestäjä oli sössinyt tilauksen. Silloin kyllä otti pattiin. Meitä oli 50 hengen porukka ja alkoi laivan lähtökin lähestyä niin ei siinä enää sitten ehtinyt mitään muutakaan tilaamaan.
Creed Bratton
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
@Tuen Vety Restaurant Argentina oli ainakin kesällä 2020 loistava pihvipaikka. Jos lihasta tykkää niin ei jää nälkä. Sijainti vähän syrjemmässä vanhasta kaupungista, mutta Boltilla maksaa varmaan 4-5€ matka.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy