Ravintola Olo on myös mainio, mutta hintataso on siellä noussut jonkun verran Michelinin myötä - kuitenkin ollaan vielä reippaasti inhimillisemmällä tasolla kuin Dominique.
Eilen saatiin tämäkin testattua. Mainio on minusta aika mieto ilmaisu. Sattumalta tuli käytyä viikko sitten toisessakin tähditetyssä paikassa, Al Capriolossa, joten oli kiva vertailla kokemuksia. Ja kyllähän Olo vei ruuassa tuota Italian serkkuaan aika puhtaasti. Miljöön suhteen sitten vaaka kääntyi toisinpäin, ja varmaan viineissäkin, mutta niihin minun asiantuntemukseni ei yksinkertaisesti riitä. Mainittakoon vielä, että olimme tuossa Italian paikassa ennakkoon varatun monivalintamenun armoilla. Olisin luultavasti valinnut pääruuan toisin, jos olisi ollut koko lista käytettävissä.
Mutta se irrelevantista vertailusta ja keskitytään tuohon Oloon. Koska olimme liikkeellä lauantaina, saimme valita yllätysmenuista neljän ja kuuden ruokalajin välillä. Päädyimme neljään, mikä oli ihan fiksu valinta, koska käytännössä pöytään kannettiin keittiömestarin kaikkine tervehdyksineen ihan riittävästi murkinaa. Ensin tuli kylmä kurkku-katkarapu-keitto. Seuraavaksi pieni variaatio blinistä, päällysteenä muikunmätiä. Ja sitten tuli silakkaa. Nämä kaikki siis menun ulkopuolelta, minkä jälkeen tuli vasta varsinainen menuun kuuluva alkuruoka, sokerisuolattua lohta rakuunan ja lakritsin kera. Seuraavaksi eturuoka, jossa oli kampasimpukkaa ja artisokkaa. Sitten taas pieni ylläri, eli sitruunaruoho-rooibos-shotti. Pääruuaksi tuli härän etukylkeä kateenkorvan, huhtasienien ja muutaman muun lisukkeen kanssa. Tässä vaiheessa tarjoilija kysyi halukkuuttamme juustolajitelmaan. Ja kelpasihan se. Juustoportin Keisaria (ikisuosikkejani), sinihomejuustoa ja lehmänmaidosta tehty todella kypsä, melko kova juusto. Näille otimme kaveriksi viinipaketin ulkopuolelta portit. Ennen jälkiruokaa pöytään kannettiin yllätysjälkkäri, joku minttusuklaahyydyke. Sitten jälkiruoka, jossa oli tyrni-sorbetti, valkosuklaata tyrnikuorrutuksella ja laktritsia vaahtomaisessa muodossa. Ennen kahvia saimme vielä vadelmashotit ja jäätelöpuikot, jotka olivat mitä ilmeisimmin käsityötä.
Jos en ihan väärin ymmärtänyt, molekyyligastronomialla oli sormensa pelissä aika monessa kohtaa. Ja se ei ollut lainkaan huono juttu. Kaikenlaisia vaahtoja ja kikkareita riitti annoksissa. Kokemuksena tuo oli niin fantastinen, että viinipaketin ja ylimääräisten juustojen jne. kanssa melko kalliiksi tullut illallinen oli kyllä hintansa väärtti. Riman ollessa noin korkealla, miinukset annetaan ei-täydellisistä suorituksista. Ja niitä laskimme ruuan suhteen vain yhden. Pääruokana ollut lihanpala oli kyllä hyvin valmistettu ja maukas, mutta meidän mielestämme aavistuksen liian haalea. Lisäksi olisin itse kaivannut melko rasvaisen ja suutuntumaltaan pehmeän klöntin tilalle vaikka haudutettua vasikanposkea. Kaikki muut annokset olivat todella herkullisia. Eikä siis tuon pääruuan maussa ollut siinäkään mitään vikaa. Viinpuoli jätti sitten hiukan enemmän toivomisen varaa, mutta tuokin olisi varmaan korjaantunut upgrade-paketilla. Eli oma moka, kun pihtasimme.