Positiivista on myös, että olemme saaneet maalilaulurepertuaariin lisää variaatiota tällä kaudella. Myös tylsän valkoiset pukukoppiseinät saivat toissa kaudella uutta raikasta ilmettä. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että nyt meille tarjotaan mahdollisuutta hankkia SKA:n fanituotteita ilman, että tarvitsee matkustaa junalla Pietariin. Ihan malttamattomana odottaa mitä uutta ja kivaa ensi kaudelle Roman on keksinyt, on se vaan sellainen ideapankki! Siksi se on kai menestynyt niin hienosti liike-elämässäkin. Iso ilon aihe on myös se, että ihan missä tahansa rytkyissä ei Arenalle ole asiaa, nuo poliittiset kannanotot kun ei KHL:ään kuulu millään tavalla. Pidän myös KHL:n rangaistuskäytännöstä. Polvitaklaukset kuuluvat olennaisena osana jääkiekkoon, kyseessähän on kontaktilaji eikä niistä pidä mitään pelikieltoja määrätä. Antaa poikien pelata. Keep your knees up! on moderni tuulahdus idästä, jonka olikin jo korkea aika korvata kulahtanut keep your head up -fraasi. En tiedä muista, mutta minua kiehtoo kovasti myös se, että maaleja saatetaan hylätä ja hyväksyä mielivaltaisesti. Se tuo oivan lisämausteen lätkään. Ihan samalla tavalla kuin hapankerma borsch-keittoon. Pyöristää sopivan rasvaisesti jo ennestäänkin moitteetonta makua.
Kiinan mukaantuloa en millään malta odottaa. Perinteitä lajista on vaikka muille jakaa ja maailman suurimpana muovin valmistajana Kiina on oikein sopiva jäsen KHL-perheeseen, tehdäänhän lätkäsyndit pääosin muovista, se on sitä synergiaa josta kannattaisi ammentaa oppia. KHL suuntaakin katseensa nyt niihin maihin, jotka suhtautuvat suopesti Venäjän maailmanvaltaa tasapainottaaviin toimiin kuten Pohjois-Koreaan ja Syyriaan. Ihan jokapoika ei olekaan käynyt pelaamassa lätkää Damaskoksessa tai Pjongjangin kiekkopyhätössä. Odotan innolla Kim Jong-unin ihmetekoja paikallisen KHL jengi Pjongjang Miraclesin paidassa. Tekee todennäköisesti enemmän maaleja kuin Putin. Saa ottaa talteen.