Puolivälierät, tuo suomalaisen jääkiekkoilun mittari. Kunnioitettu, pelätty, rakastettu. Peli, joka ratkaisee onko Suomi jääkiekon suurmaa vai ei. Mikäli tuossa pelissä teet maalin, olet oikea jääkiekkoilija, muuten vain tavallinen kimmorintanen. Mutta auta, jos olet pelannut vahingossa alkusarjan niin hyvin, että vastaan tulee joku Tanska tai Sveitsi, et ole todistanut voitettuasi vielä yhtään mitään. Silloin mittari siirtyy välieriin. Suomen kuumimmat jääkiekkoilijat eivät tule koskaan valituksi kisoihin tai he ovat viltissä, ja juuri puolivälierässä heitä tarvittaisiin, Puljua ja Pulua, Lehkosta ja Lehtosta.
Jos voitat Tsekin, se ei todista mitään. Koska tsekeillä ei ole ollut juurikaan uusia tähtijunnuja viime vuosina, ei heidän oikeastaan kuulukaan mitaleista enää pelata. Usasta ja Kanadasta ei liene tarvetta sanoa mitään, eivät ole tosissaan kisoissa kuin silloin kun voittavat. Venäjä kaatuu yksilöihin ja ylimielisyyteen, jos on kaatuakseen. Älä edes kuvittele, että Suomi voittaisi heidät ilman, että itse sössivät totaalisesti pelikurinsa. Ruotsi, jonka kaikki NHL-avut kieltäytyvät pukemasta Tre Kronor -paitaa, ei ole mikään mittari. Muut ovatkin niitä b-luokan maita, joiden voittaminen on sama kuin voittaisi LeKin.
Välierät, jos sinne jostain poikkeussyystä päästään, ovat sitten todellinen vedenjakaja. Häviöllä et ole mitään, voitolla olet välivuosikisojen finalisti. Kisojen, johon muut lähettivät vatranojaan ja wennbergeitään, kun meillä oli kaikki Pyörälästä lähtien. Pronssipelin maalivahti olisi pitänyt pelata kaikki pelit, koska kaikkihan sen tiesivät jo ennen kisoja, että hän on se todellinen voittava maalivahti. Pronssipeliin nostettu popparimies olisi todennäköisesti ratkaissut myös välierät, jos puusilmä valmentaja olisi tajunnut nostaa hänet kokoonpanoon jo aiemmin.
Loppujen lopuksi finaali on ainut mittari. Varsinkin, koska se on voitettu viime kerrallakin ihan paskalla joukkueella. Toki valmentajana oli silloin parempi Jalonen, vaikka tekikin lähes kaiken väärin ennen kyseistä voittoa. Selänpesumiehiä, kuten sukunimikaimansa.
Tappio finaalissa, odotettua. Maalla ei ole väliä, mutta, jos se on Kanada tai Venäjä, ei sitä vain voi voittaa. Ruotsille hävitään, koska ovat valovuoden edellä pitämään johtoasemaa, Tsekeillä on paremmat maalintekijät ja Usalla on aina jotain ykkösvarauksia, jotka yksin ratkovat pelejä tarvittaessa. Luistevat niin nopeaa.
Välivuosikisojen voitto on tavallaan noloa. Koska kaikki tietävät, että todelliset kisat pelataan syksyllä. On Euroopan Dream Teamia, vanekit ja kopitarit, varmaan Boedkerkin. 99-Allstars (syntymävuosi), mcdavidit ja domit. Sitten Kanada, jonka kolmosjoukkuekin voittaisi Suomen.
Nauraakohan muut meille?
