Majava, huuhkaja ja Timo T.A. Mikkonen olivat kävelyllä metsässä, myös Sokea Reeta oli völjyssä. Timo T.A. Mikkonen kompastui majavan kaatamaan puuhun.
- Kas kas perkelettä! mutisi Timo T.A. Mikkonen.
- Tee sopimus sen kanssa, narisi majava, vanha majava, jolla oli kitalakihalkio.
Huuhkaja pyöräytteli mättäälle pörheitä oksennuspalloja, joita Sokea Reeta nuuski. Huuhkaja kysyi Sokealta Reetalta, että miltä ne tuoksuvat. Sokea Reeta vastasi että tuoksu on liian suuri sana kuvaamaan tuota döfistä, hiirenpaskaltahan ne haisevat.
- Hiirestä juohtuikin mieleeni, Sokea Reeta jatkoi ja juoksutteli sieraimistaan punaista savua. - Hiiret ovat jyrsijöitä ja nakertavat vihanneksia kuten porkkanoita.
- Niin entä mitäpä sitten, majava urisi. - Olen minähi jyrsiä.
- Jyrsiäpä hyvinnii, hmmh...! huuhkaja toisti metsän ylimmät pisteet Asperger-testistä saaneen linnun arvovallalla.
- Problems huuhkaja? majava kysyi ja alkoi jyrsiä porkkanaa niin että lastut lentelivät sen talttahampaista.
- Elekää elläimet tapelko, se on parempi jyrsiä vihannesta kuin olla sellainen, Timo T.A. Mikkonen tokaisi ja alkoi laulaa kumealla tenorillaan: "I'd rather be forest than a street, yes I would, I surely would, if I could."
- Tuo vanha musa on täyttä paskaa, majava sanoi halveksivasti. - Esimerkiksi nyky rap musiikki on paljon parempaa, paitsi kaupallinen paska bling bling Suomi rap.
Silloin huuhkaja vedellä hursi majavaa kepillä pitkin persettä niin että höyhenet pölisivät, ja majavan rasvaiseen turkkiin tuli pälviä. Majava sukelsi patoonsa pidellen persettään kummallakin etukäpälällä. Jälkikäteen tämä tappaus muistettiin metsässä keppi ja porkkana -poklomina.