Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 413 331
  • 12 330
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Old Henry

Oli mahdollisuus kattoo kaverin kautta (USA Amazon viritys) tuore Old Henry länkkäri


Tätä on kutsuttu action-Westerniksi, mutta vaikka toki pyssyillä ammutaan, on elokuvan tahti silti nautittavan viipyilevä aina väleissä. Tim Blake Nelson pääosassa on kyllä kaiken hehkutuksen ansainnu.

Leffa siis kertoo leskeksi jääneestä farmarista ja tän pojasta, joka ei niin innoissaan farmarin työstä ole. No hevonen ilman ratsastajaa tulee farmille ja kohta löytyy pahasti haavoittunut mies ja kassi rahaa… ja miehiä sen perässä..

Hyvä länkkäri. Hieno asetelma, joka toteutuu vielä hyvällä maulla ja mielenkiintosella taustatarinalla


Näin hyviä länkkärietä harvoin enää tehdään, ois pitäny ehkä säästää Suomen teatterilevitykseen kattottavax
 

Buster

Jäsen
16.11 alkaa taas YleTeeman ja YleAreenan elokuvafestivaali. Kaikki leffat tulevat tuolloin jo nähtäväksi Areenaan ja töllössä ne esitetään välillä 16.11 - 23.11.

- Suspiria (2018). Luca Guadagninon omaleimaisen huumaava uusintaversio Dario Argenton klassikosta Thom Yorken musiikilla.
- Nainen on aina nainen (1961). Jean-Luc Godardin värikylläinen musikaali stripparista, jota tähdittävät Anna Karina sekä Jean-Paul Belmondo - tietenkin Michel Legrandin sävellyksin.
- Burning (2018). Haruki Murakamin novelliin perustuva hitaasti palava vähäeleinen kolmiodraama Lee Chang-dongin ohjaamana.
- Ilta Andren kanssa (1981). Näyttelijä Wallace Shawnin ja teatteriohjaaja André Gregoryn fiktiiviset kaimat tapaavat newyorkilaisessa ravintolassa ja puhuvat illallisen ajan elämästä, taiteesta ja ystävyydestä. Ohjaus Louis Malle ja kuvaajana toimi amerikansuomalainen Jeri Sopanen.
- Tämä ei ole Berliini (2019). Hari Saman osin omaelämäkerrallinen elokuva nuoresta Carloksesta etsimässä itseään '86 Mexico Cityn underground-yöelämässä.
- Istanbulin koirat (2020). Maailma ja Istanbulin kadut nähtynä kolmen kulkukoiran silmin. Ohjaus Elizabeth Lo.
- Korpraali McB (1971). Don Siegel ohjaa ja oppipoika Clint Eastwood tähdittää elokuvaa, jossa haavoittunut pohjoisvaltioiden sotilas etsii turvapaikkaa tyttökoulusta. Lalo Schifrin säestää ja Bruce Surtees kuvaa ensimmäisen pitkän elokuvansa.
- Noidantappajat (1968). Vincent Price on pahamainen noidantappaja 1600-luvun Englannin sisällissodan laittomina vuosina tässä tositarinaan perustuvassa kulttielokuvassa. Elokuvan ohjannut Michael Reeves kuoli jo 25 vuotiaana vain pari kuukautta elokuvan ensi-illan jälkeen ja hän ehti ohjata vain kolme elokuvaa - mutta kolme hyvää sellaista, kuten hän asian Vincent Pricelle tiettävästi ilmaisi, kun Price yli 80 elokuvan veteraanina otti nokkiinsa Reevesin motkottaessa hänelle ylinäyttelystä. Sykähdyttävästä musiikista vastaa Paul Ferris.
- Moby Doc ((2021). Rob Gordon Bralverin dokumentti kertoo Mobyn tiestä alakulttuurista elektronisen musiikin edelläkävijäksi ja supertähdeksi korkeine sekä mataline hetkineen. Mukana tässä muusikkoelämänkerrassa osana tarinaa ovat myös David Lynch ja David Bowie.
- In The Mood For Love (2000). Wong-Kar Wain erityisesti visuaalisesti hätkähdyttävän kaunis elokuva kätketyistä tunteista ja täyttymättömästä rakkaudesta. Uuden restauroidun version pääosissa ovat niin ikään ikoniset Maggie Cheung ja Tony Chiu-Wai Leung.
- 2046 (2004). In The Mood For Loven tarinaa vapaasti jatkava tieteiskuvitelma vie katsojat muistojen ja unohduksen junaan.
- David Byrne's American Utopia (2020). Spike Leen konserttielokuva David Byrnen Broadwayshow'sta, jossa koko bändi tanssii lavalla niin Talking Headsin kuin Byrnen uusien biisien parissa.
- Mystery Train (1989). Jim Jarmuschin tragikomediassa muutama ihminen eri puolilta maailmaa kokoontuu samaan hotellirähjään Memphisissä, josta Elvis ei ole koskaan lähtenytkään.
- Teheran, rakkauden kaupunki (2018). Veltostunut kehonrakentaja, kauneusklinikan ylipainoinen sihteeri ja lannistunut häälaulaja etsivät rakkautta Ali Jaberansarin katkeransuloisessa komediassa.
- Ja neljä Alice Guy-Blachen elokuvaa: Rouvan mielihalut (1907), Feminismin seuraukset (1906), Takertuva nainen (1906), Putoavia lehtiä (1912).

Ihan kelpo kattaus. Wong-Kar Wai't pitää jättää väliin, kun olen hänen elokuviaan keräillyt. Että saa ainakin kaikki mainittavimmat elokuvat katsoa joskus putkeen, en ole kuin The Grandmasterin nähnyt. Guy-Blache't, Teheran, Berliini ja Istanbul ainakin lähtevät ja kai tuo Moby ja Byrnekin on hyvä katsoa sivistyksen vuoksi, kun ei kummastakaan mitään varsinaisesti tiedä. Mobylta oli hyvä biisi ekassa Bourne-elokuvassa ja eiköhän tuossa toisessa kombo Byrne ja Lee ole jotakin mielenkiintoista saanut aikaiseksi. Loput onkin pitkälti nähty.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Olen suositellut täällä vuosien varrella montaa elokuvaa. Nyt puolestaan suosittelen jättämään suosiolla väliin vuonna 2013 julkaistun, mutta justiinsa Netflixiin lisätyn elokuvan Company of Heroes.

Saattoi hyvinkin olla huonoin, typerin ja kämäisin sotaleffa mitä olen koskaan nähnyt. Katsoin kuitenkin loppuun asti, ihan vaan että keksisin, että mikä siinä tökkii kaikkein pahiten. Heikko käsikirjoitus, omituinen kuvakerronta, mitäänsanomattomat henkilöhahmot, aivan älytön juoni ja muutenkin jotenkin hyvin halvan oloinen toteutus.

Nyt kun vähän googlasin, niin taisin keksiä syynkin. Elokuva perustuu löyhästi videopeliin. Ehkä kaikki epärealismi, selvä episodimaisuus ja useampaan otteeseen aika tarpeettomasti toistunut brutaaleilla yksityiskohdilla mässäily olivat peruja pelimaailmasta.

Jos tuolle antaa edes 1/2 arvosanan, niin sekin on (jopa Vinnie Jonesista huolimatta) liikaa.
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen suositellut täällä vuosien varrella montaa elokuvaa. Nyt puolestaan suosittelen jättämään suosiolla väliin vuonna 2013 julkaistun, mutta justiinsa Netflixiin lisätyn elokuvan Company of Heroes.

Saattoi hyvinkin olla huonoin, typerin ja kämäisin sotaleffa mitä olen koskaan nähnyt. Katsoin kuitenkin loppuun asti, ihan vaan että keksisin, että mikä siinä tökkii kaikkein pahiten. Heikko käsikirjoitus, omituinen kuvakerronta, mitäänsanomattomat henkilöhahmot, aivan älytön juoni ja muutenkin jotenkin hyvin halvan oloinen toteutus.

Nyt kun vähän googlasin, niin taisin keksiä syynkin. Elokuva perustuu löyhästi videopeliin. Ehkä kaikki epärealismi, selvä episodimaisuus ja useampaan otteeseen aika tarpeettomasti toistunut brutaaleilla yksityiskohdilla mässäily olivat peruja pelimaailmasta.

Jos tuolle antaa edes 1/2 arvosanan, niin sekin on (jopa Vinnie Jonesista huolimatta) liikaa.

Multa jäi tämä kesken. Luokatonta paskaa.

Videopeli oli itseasiassa ihan hyvä, eikä siinä nyt mitenkään verellä mässäilty. Ei tämä elokuva kyllä mitenkään muuten peliä muistuttanut muuta kuin nimeltään ja sillä että sijoittui toiseen maailmansotaan.

En meinaa katsoa loppuun.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
En meinaa katsoa loppuun.

Juu, ei kyllä kannatakaan. Ei nimittäin muutu yhtään paremmaksi, oikeastaan päin vastoin.

Verellä mässäily sinällään ei ole välttämättä mikään paha juttu. Sotaleffoissa kuuluu jollain tavalla jopa asiaan. Nuo oli vaan jotenkin niin täysin päälleliimattuja ja täysin tarpeettomia kuvia, esimerkiksi se näytetään hyvinkin yksityiskohtaisesti jonkun random-ruumiin muussaantuvan panssarivaunun telan alle, tai hakataan jonkun pää lapiolla tohjoksi (vaikka siinä ei ollut kyseisessä taistelukohtauksessa oikeastaan edes mitään järkeä).


Aloin nyt vielä miettimään, että mitä muita todella huonoja sotaleffoja on olemassa? Itselle tulee mieleen lähinnä vaan jotkut selvät propagandafilmit, ainakin se yksi tuoreehko kiinalainen elokuva, minkä ainoa funtio oli selvästikin kasvattaa kansallistunnetta ja demonisoida japanilaisia.

Oisko jopa pienen gallupin paikka? Mitkä ovat olleet huonoimpia näkemiänne sotaelokuvia? (ps. en laske Vääpeli Körmyjä sotaelokuviksi...)
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Aloin nyt vielä miettimään, että mitä muita todella huonoja sotaleffoja on olemassa?
Tuli mieleen ensimmäisenä USS Indianapolis: Men of Courage, vaikka varmasti huonompiakin löytyisi. Mutta huono tuo kyllä on. Ja noh, sinällään sitä varsinaista sotimista ei tainnut pahemmin olla tuossa kuvattuna, kun nimensä mukaisestikin kertoo eräästä tositarinasta, jonka Jaws-fanit ainakin tuntevat. Mutta sentään sota-aluksesta sota-aikana on kyse.

Ja mitä yhteistä sitten on USS Indianapoliksella ja Company of Heroesilla?

Tom Sizemore.

Sizemoren Tomppa on kyllä outo tapaus, kun katsoo pelkästään niitä elokuvia, missä kaveri on ollut 90-luvulla: Point Break, Harley Davidson and the Marlboro Man, Passenger 57, True Romance, Striking Distance, Wyatt Earp, Natural Born Killers, Heat, Saving Private Ryan, Enemy of the State ja Bringing Out the Dead... Ja tässä siis miehen 90-luvun elokuvat, jotka olen itse nähnyt - eli siellä on lisäksi vielä muutamat potentiaalisesti laadukkaat pätkät lisääkin. Jonkun mielestä tuossa voi olla kökköjä tekeleitä mukana, mutta minun makuuni elokuvat kuten Harley Davidson and the Marlboro Man ovat varsin hyvää viihdettä.

2000-luvun alussa mieheltä tuli vielä Black Hawk Down, mutta sitten onkin ollut pelkkää ö-luokan kamaa. Ja sitä riittää. Tiedän miehen huumeongelmista 90-luvulla, mutta en ole perehtynyt, että vetikö ne huumeet sitten uran lopulta pois paremmista tuotoksista, vai onko muutakin syytä takana.

USS Indianapoliksessa on toki myös samanlaisella urakehityksellä operoinut Nicolas Cage, mutta Cagellakin on rahaongelmista johtuvien tusinaroolien seassa ollut muutamia osumia huippuvuosiensa jälkeen.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Battle of the Bulge: Wunderland oli hämmentävä sotaleffa. Suht nimekäs näyttelijäkaarti, mutta lopputulos puhdas floppi. Luulin, että olin lukenut aiheesta vääriä kirjoja tai muistin asiat väärin, mutta tarkistettuani leffan jälkeen mm. arvostelut aiheesta totesin, että tekijät olivat kujalla ja ilmeisesti rahatkin loppuivat kesken. Ansiosta palkittiin mädillä tomaateilla. Ardennien taistelu on sinänsä mielenkiintoinen aihe, mutta nyt mentiin pahasti metsään.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Sotaleffoista tuli mieleen, että onko joku katsonut Greyhoundin? Kiinnostaisi kovasti, mutta ei taida olla nähtävillä kuin Apple TV:n kautta?

Aika mitäänsanomaton leffa. Visuaalisesti komea, ja onhan Hanks aina vakuuttava roolissa kuin roolissa, eli esittämässä Tom Hanksia ;-) .. mutta ei se nyt mikään kovinkaan sävähdyttävä leffa ollu. Mutta merisota-aiheisena ihan "kiva" ja laatujälkeä on aina kiva katsoa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Luke
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Merisotaleffat on vähän puisevia, kuten parinvuodentakanen Midway. 50/60 luvulla noita tehtiin enemmän, Graf Spee, Bismarck ja tietty Julma Meri.. ja Bogartin nelkytluvlla tähdittämä Saattue Murmanskiin (suomenkielinen nimi siis Alistari Maclainen viiskytluvulla kirjottamasta kirjasta)... se taitaa olla ilmaseks jaossa netissä
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Merisotaleffat on vähän puisevia, kuten parinvuodentakanen Midway. 50/60 luvulla noita tehtiin enemmän, Graf Spee, Bismarck ja tietty Julma Meri.. ja Bogartin nelkytluvlla tähdittämä Saattue Murmanskiin (suomenkielinen nimi siis Alistari Maclainen viiskytluvulla kirjottamasta kirjasta)... se taitaa olla ilmaseks jaossa netissä
Taitaa olla Matkalla Murmanskiin tuo Bogartin leffa.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Many Saints of Newark katsottuna netin hämäristä onkaloista koska HBO Max -suomi päätti sitten kusta muroihini.
En usko että leffasta saa paljoakaan irti ellei Sopranos ole katsottuna ja mielellään useampaan kertaan että osasi tunnistaa pienimmätkin "call backit". Livian "oh poor you", Uncle Junin "your sisters cunt" -kiroaminen kaatuessa ja tietenkin "Varsity athlete" sekä "How's your rash -tervehdykset saivat hymyn huulille.

TV-trays oli hieno muistutus miten tämä tulee päättymään ja tosiaan kun sarja on katsottu kymmeniä kertoja niin tiesi heti että nyt on lähtö lähellä kun siellä varastolla niitä oli vino pino.

Silvion näyttelijän suora imitaatio Steven Van Zandtin suorituksesta vaikutti vähän amatöörimäiseltä.
Paulieta olisi halunnut nähdä enemmän vaikka ei hänenkään näyttelijänsä mitään oscareita tule voittamaan.

Suurin twisti oli luonnollisesti se että Corrado oli Dickien kuoleman takana. Motiivi murhalle oli taattua Sopranos-kamaa eli pikkumaisuuden takia. Osui Junioriin kuin nenä päähän.

Eipä tämä kauheasti rikastuttanut Sopranos-universumia mutta oli ihan kiva.
 
Viimeksi muokattu:

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Jokerit
Joko täällä on mainittu Netflixin lyhytkauhuelokuva, joka on maailman ensimmäinen kokonaan botin käsikirjoittama leffa. Leffa on katsottavissa Youtubesta.

10/10 kamaa ja pitää otteessaan koko neljä minuuttisen ajan. Onko tässä varma voittaja lyhytelokuva-Oscarille?





”He’s no whale, he’s an underwater cop!”
 

Buster

Jäsen
Sorjonen: Muraalimurhat (2021). Toivoin elokuvan innoittavan katsomaan sarjaa, mutta niin ei käynyt. Ennen pitkää varmaankin saatan sen katsoa, mutta ei ole korkealla prioriteeteissa. Paljon kliseitä, sillain ei hyvällä tavalla toteutettuna. Veikkasin ohjaajan olevan musamies, mutta se onkin mainosohjaaja. Ei oikein mitään isompaa draamaa ja jännitystä rakentunut elokuvassa, tai yksittäisissä kohtauksissa. Juonen kuljetus ja kerronta kömpelöä. Olisi ollut eittämättä etua sarjan katsomisesta, mutta kyllä elokuvan pitää seistä omilla jaloillaan. Virtanen mumisee eksentrisenä nero-hahmona ja hyppii ruuduissaan. En saanut kaikesta elokuvan dialogista myöskään selvää. Kuulin kyllä, mutta ei mitään hajua, mitä sanottiin parissa avainrepliikissä.

Dear, Evan Hansen (2021). Moraalisesti ruma musikaali (oliko kirja lähteenä), jonka Broadway-versiota tähdittänyt pääosanäyttelijä Ben Platt näyttää juurikin ikäiseltään, eli kolmekymppiseltä, kun hahmon pitäisi olla teini-ikäinen. Jälkimmäinen ei toki itseä sinänsä haittaa, sillä pystyn katsomaan helposti sen ohi ja kuvittelemaan näkemäni olevan totta. Siitähän elokuvan katsomisessa on kysymys aina enemmän tai vähemmän.

Moraalikysymys sen sijaan... Alustetaan juonen lähtökohta, että sen saa selitettyä. Päähenkilö Evan Hansen on teini-ikäinen high school -opiskelija, joka kärsii sairaalloisesta ujoudesta ja sosiaalisesta ahdistuksesta, minkä johdosta hänen on vaikea saada ystäviä ja puhua tuntemattomille. Eräs Evan Hansenin kanssaopiskelija tekee itsemurhan ja häneltä löydetään kirje/viesti, joka on osoitettu Evan Hansenille. Kuolleella opiskelijalla ei ollut myöskään ystäviä ja hän oli perheensäkin sisällä sulkeutunut tapaus, joten tämän vanhemmat olettavat Evanin olleen heidän kuolleen poikansa sydänystävä ja haluavat tietää; mitä he tekivät yhdessä, mistä he puhuivat, missä he tykkäsivät käydä jne. Todellisuudessa tuo kuolleelta pojalta löytynyt kirje on Evanin itselleen terapeuttisena harjoituksena kirjoittama kirje, jonka kuollut poika vain sieppasi ja piti itsellään.

Lisää moraalista sameutta tuovat peliin taloudelliset asemat. Evanin yksinhuoltajaperhe on köyhä ja kuolleen pojan perhe on rikas. Lisäksi Evan sattuu olemaan lätkässä juuri tuon kyseisen kuolleen pojan siskoon. Joten Evan ui valheilla osaksi heidän elämäänsä. En pidä siitä, että Evanin sairaalloinen ujous on pelkkä juonellinen väline. Rikkaat vanhemmat olettavat Evanin ja heidän poikansa olleen ystäviä, ja Evan ei saa sanaakaan sanotuksi. Ei kiellä, ei myönnä, ei sano mitään. Antaa vain asioiden edetä. Tuo nimenomaan sairaalloinen ujous on kehitetty ainoastaan tuota kohtausta varten, että sillä saadaan pidettyä Evan jollakin tavalla vielä sympaattisena ja pidettävänä hahmona noin rumasta valheesta huolimatta. En pidä siitä. Erityisesti kun Evan oikeastaan heti tämän jälkeen lähti vapaaehtoisesti syventämään valhettaan varsin vaivattomasti vailla tunnontuskia. Häntä on vaikea olla näkemättä hieman kavalana hahmona. Tästä olisi saanut todella hienon synkän ja puhuttelevan tarinan aikaiseksi kanadalaisen White Lien hengessä, jos käsikirjoittavat olisivat vain kunnolla hyväksyneet ja myöntäneet Evanin teon synkkyyden. Antisankarista, tai pahiksesta, on mahdollista pitää siinä missä "hyviksestäkin". Tai ainakin vähintäänkin ymmärtää hänen tekojaan ja sympatisoida, jopa empatisoida. Ei se ole este. Myöskään musikaali genrenä ei ole este synkille ja raskaille asioille, joita käsitellään muutenkin kuin pinnallisesti.

Koko korttitalo käsikirjoituksen osalta vielä romahtaa kaikkien puolesta taistelevan Alannan epäjohdonmukaiseen tekoon, koska se on jälleen helppo juoniväline ja oikotie, jolla tätä tarinaa viedään kohti loppuhuipennusta. Elokuvan pitäisi kertoa nuorten mielenterveysongelmista mm., mutta tämä näyttäytyy tahattomasti pinnallisena tarinana itsekkäistä ihmisistä.

Syke: Hätätila (2021). En ole katsonut sarjaa. Mukulana katsoin Teho-osastoa, sekä George Clooneyta, ja siitä sain loppuelämän annoksen lääkäridraamoja. Kuinka erilaisia eri lääkärisarjat nyt voivat lopulta olla? Elokuva oli jännä, ei ehkä järin laadukas, mutta ihan jännää ja passelia viihdettä. Hämmensi vain nuo muutamat kohtaukset, jossa lääkäri/hoitajahahmot käyttäytyivät jumalan tavoin. Neliraajahalvautunut ja loppu. Mistä he tietävät, ettei ensin mainittu kärsinyt jostain masennuksesta. Mitä on tapahtunut Hippokrateen valalle? Mutta Krista Kosonen on ihana ja mukava nähdä, että suomalaisen komedian kulmakivi, eli tyhmät ja avuttomat esimiehet, jatkavat voittokulkuaan nykyaikanakin. Ihan mukava ja helpporuokainen sarja isoja tunteita. Ei ole vaikea nähdä, miksi sarja on vissiin ihan suosittu. Hetkittäin paistoi läpi tietty "sunnuntaidraaman" lämpeys noista ihmissuhteista, vaikka elokuva olikin hieman tummasävyinen ja dramaattinen.

Hytti no.6 (2021). Aika hemmetin hyvä elokuva. Sulattelen vielä, mutta vuoden parhaiden joukossa tässä kohtaa. Mustaa komediaa, venäläistä sielunmaisemaa ja junamatkailua, sekä hieno sisäinen herääminen/kypsyminen päähahmolle matkan päätteeksi. Hetken jo epäilin, että pitääkö todeta matkan olleen tärkeämpi määränpäätä, mutta kyllä se sieltä huipentui nätisti ja hillitysti. Pari kertaa sai silmiä räpytellä kostumisen estämiseksi.
 
Viimeksi muokattu:

LiiAaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Many Saints of Newark katsottuna netin hämäristä onkaloista koska HBO Max -suomi päätti sitten kusta muroihini.
En usko että leffasta saa paljoakaan irti ellei Sopranos ole katsottuna ja mielellään useampaan kertaan että osasi tunnistaa pienimmätkin "call backit". Livian "oh poor you", Uncle Junin "your sisters cunt" -kiroaminen kaatuessa ja tietenkin "Varsity athlete" sekä "How's your rash -tervehdykset saivat hymyn huulille.

TV-trays oli hieno muistutus miten tämä tulee päättymään ja tosiaan kun sarja on katsottu kymmeniä kertoja niin tiesi heti että nyt on lähtö lähellä kun siellä varastolla niitä oli vino pino.

Silvion näyttelijän suora imitaatio Steven Van Zandtin suorituksesta vaikutti vähän amatöörimäiseltä.
Paulieta olisi halunnut nähdä enemmän vaikka ei hänenkään näyttelijänsä mitään oscareita tule voittamaan.

Suurin twisti oli luonnollisesti se että Corrado oli Dickien kuoleman takana. Motiivi murhalle oli taattua Sopranos-kamaa eli pikkumaisuuden takia. Osui Junioriin kuin nenä päähän.

Eipä tämä kauheasti rikastuttanut Sopranos-universumia mutta oli ihan kiva.
Itsekin tämän juuri katsoneena veit varpaat suustani tuolla spoilerilla. Leffassa on hienoja pieniä nyasseja jatkuvasti itse tv-sarjaan peilaten. Tätä katsoessa pitää tietää Sopranos tarina aika hyvin, jotta leffasta saa mitään irti. Ehkä Dickien rooli olisi voinut olla pienempikin. No Sopranos faneille ihan hyvä pätkä.

Se että Tony tiesi, kuten sarjassa totesikin sen, että peruukki sillä on ollut aina. Antoi myös tähän selvyyden
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Täältä tullaan elämä

YLE on tehnyt taas kulttuuripalveluksen ja pistänyt tällaisen jo yli nelikymppisen suomalaisen kulttileffan pysyvästi katsottavaksi areenaan. Aika vähän on lopulta tuota Suomi-skeneä tullut kulutettua ja tämäkin oli uusi tuttavuus. Aika shokeeraavastihan se alkaa dokumentaarisesti kuvattuine synnytyksineen ja ainakin meille Jarmusch-/Linklater-tyylisten slice of life-kuvausten ystäville elokuva tarjoilee mielenkiintoisen tarinankaaren.

Ennen kaikkea elokuva on aikamatka vuoteen 1980, Suomeen, joka oli kovaa vauhtia nousemassa osaksi länsi-Eurooppaa elokuvassa kuvatun sukupolven johdolla. Tässä päähenkilöt tosin tarkkailevat orastavaa (öljykriisin jälkeisestä stagnaatiosta ponnistavaa) nousu-Suomea syrjäytyneinä ja leimaantuneina. Lähiö- ja kaupunkikuvat ovat nannaa, tässä ei mitään Suomi-leffoille tyypillistä maalaisromantiikkaa tai juuri muutakaan romantiikkaa ole minkään vertaa.

Lähes täysin amatööripohjainen näyttelijäkööri tekee ihan kunnioitettavaa työtä. Hauskalla tavalla - tietysti elokuvan aiheesta johtuen - paikoitellen kulmikas näyttely oikeastaan tukee elokuvan realistista otetta. Ja 18-vuotiasta Kati Outista katsoessa on helppo huomata, miksi hänestä tuli myöhemmin tunnetumman Kaurismäen vakionäyttelijä!

8/10
 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Nyt kun Venom let there be carnage tuli teattereihin niin ois kiva kattoa tuo eka Venom mutta ei tahdo löytyä mistään. Löytyykö joltain tietoa näkyykö striimauspalveluista vai onko pakko vaan vuokrata erikseen
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Nyt kun Venom let there be carnage tuli teattereihin niin ois kiva kattoa tuo eka Venom mutta ei tahdo löytyä mistään. Löytyykö joltain tietoa näkyykö striimauspalveluista vai onko pakko vaan vuokrata erikseen
Ei näytä löytyvän kuin vuokraamoista.


(JustWatch on kätevä sivusto näille.)
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tenet 2/5. Räiskettä, maailmanpelastusta ja aikamatkustusta. Yhden tekevä juoni. Paska äänimixaus. Ei kuulunut yhtään dialogia ellei laittanut ääniä todella kovalle, jolloin koko talomme olisi varmaan liikahtanut räjähdysäänten voimakkuudesta. Ainakin HBO maxilla näin. Action-kohtaukset hienoja ja näyttelijät tekivät parhaansa. Siitä yksi tähti.

Nolanin huonoin elokuva.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös