Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 234
  • 12 326

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Tampereen oman genrefestivaalin Cinemadromen ohjelmisto on julkistettu. Jo viidettä vuotta putkeen syksyn Dromessa esitetään Arska-klassikko, tänä vuonna vuorossa Conan. The Roomkin alkaa olla jo vakiokamaa, Dromessa kolmatta vuotta putkeen. Lisäksi mukana John Carpenterin Prince of Darkness, Bruce Leen ja Chuck Norrisin tähdittämä The Way of the Dragon, kasarikalkkuna R.O.T.O.R., kokoelma kotimaisia genrelyhäreitä sekä samana viikoloppuna yleiseenkin levitykseen tuleva Overlord.

Arthouse Cinema Niagara / Cinemadrome

Tampereen tiukin leffafestari esittää Niagaran valkokankaalla kauhua, splatteria ja roskaa koko rahan edestä.

[...]

PERJANTAI 9.10.
18.00 OVERLORD 9€ (USA 2018) 109 min, DCP, -suom.teksitys-
20.15 PIMEYDEN VALTIAS - PRINCE OF DARKNESS 7€ (USA 1987) 102 min, 35mm, -suom.tekstitys-
22.15 THE WAY OF THE DRAGON 7€ (Hong Kong/Italia 1972) 99 min, DCP, -suom.tekstitys-

LAUANTAI 10.11.
16.00 LYHÄRINÄYTÖS 5€
- BRING ME THE BLOOD OF THE WEREWOLF
- THE COLD DARK
- IHMISEN IKUINEN UNI
- KOTIINPALUU
- NIGHTJAR
18.15 THE ROOM 7€ (USA 2003) 99 min, -ei tekstitystä-
20.30 CONAN BARBAARI 7€ (USA 1982) 129 min, 35mm, -suom.tekstitys- + alkukuvana BIG DUKE
23.00 R.O.T.O.R. 7€ (USA 1987) 90 min, DCP, -ei tekstitystä-
 

Buster

Jäsen
Ei ollut hassumpi tuo Halloween ja mukavasti seurasi enemmänkin alkuperäisen jalanjälkiä kuin nykykauhua. Kylmät väreethän siinä menee kun tunnari rävähtää soimaan ja ensimmäisenä tekstinä piirtyy esiin Moustapha Akkad presents. Tai tällä kertaa poika Malek Akkad. Sai samalla viimeinkin sen syyn katsoa tuon Halloween -kokoelman, vaikka tämä uusinhan on ainoastaan jatkoa ensimmäiselle osalle. Enkä sitten lopulta ehtinyt kaikkia katsoakaan ennen kuin teatteriin menin.

Muistan kun joskus mukulana tuo Halloween jäi kesken heti siinä hourula-kohtauksessa. Ei kestänyt katsoa, kun niin karmivan ringmaisesti paineli se "ihminen" auton katolle. Ensimmäinen kohtaushan on aivan uskomaton ja läpi elokuvan pidetään hienosti jatkuvaa uhkaa ilmassa turvautumatta halpoihin ja ylikoviin ääniefekteihin. Tavallaan pidin myös kakkososasta ja vaikka kolmonen on ehkä vähän brändin, sekä katsojien odotusten päälle virtsaamista, niin senkin katsoi ihan kiinnostuneena. Kahdeksatta osaa lukuunottamatta jokaisessa on kuitenkin pyritty tekemään jonkinlaista henkilölähtöistä tarinaa. Matkan varrella on ilo myös nähdä esimerkiksi nuori Paul Rudd kutososassa, vaikka vähän autopilotilla vaikutti menevän luottaen ulkonäköönsä. Seiskasta taas löytyy Josh Hartnett, Michelle Williams, Joseph Gordon-Levitt, joten aika kehuttavaa työtä castingin kanssa tehty. Jamie Lee Curtis myös tuolloin kolmatta kertaa mukana ja Janet Leigh saatu suhteilla myös mukaan toiseksi viimeiseen elokuvaansa. Viihdyttävää tavaraa oli kokonaisuutena ihan kaikki, myös Busta Rhymesin naurettava roolisuoritus viimeisessä. Hyvällä huumorilla meni sekin osa läpi.

Nämä Rob Zombien tuotokset sen sijaan saivat jäädä ihan omaan arvoonsa. Ensimmäinen alkoi lupaavasti, mutta sitten jälkimmäinen puolisko oli pelkkää kehnompaa remakea alkuperäisestä. Vieläpä sotien täysin alkuperäisen arvoja vastaan, kun elokuva luotti pelkkään väkivaltaiseen ja ylimitoitettuun shokkikuvastoon, mikä ei onnistunut luomaan minkäänlaista jännitystä. Sitten tietysti kakkosessakin vielä piti matkia Halloween 2:sta ja sitä ei jaksanut kuin vähän alusta. Ehkä joku päivä uudestaan, mutta epäilen.

Semmoinen maininnan ansaitseva sexploitaatio leffa tullut katsottua kuin Blind Beast. Sokea miespuolinen kuvanveistäjä kidnappaa suositun naismallin, josta kuvanveistäjä aikoo luoda mestariteoksensa, johon hän aikoo vangita naisvartalon kaiken sensuaalisuuden. Sokea kun hän on, niin veistäjän on pakko kosketella perinpohjaisesti malliaan. Elokuva on tarinankerronnassaan ja himojen kuvaamisessaan niin intensiivinen, että se tasapainoilee karmivuuden ja hauskuuden rajalla. Puolivälin jälkeen elokuva alkaa ottaa uutta muotoa, joka on kuin Markiisi de Saden villeimmistä kuvitelmista ja jonka luulisi lipuneen Nagisa Oshimankin silmien editse, kun hän on Aistien valtakunnan tehnyt vajaat kymmenen vuotta myöhemmin.

Kyseessä ei ole mikään likainen elokuva, vaan visuaalista taidetta ja alastomuuden kuvaamisen suhteen elokuva on hyvinkin pidättäytyvä. Se on täynnä symbolismia ja kuvanveistäjän studion seiniä toimittavat tableau-henkiset teokset naisen eri ruumiinosista. Tilan taas jakaa studion keskellä olevat massiiviset patsaat selällään makaavista alastomista naisvartaloista, jotka ovat läsnä useassakin kohtauksessa olennaisessa osassa kun näyttelijät mm. kiipeilevät niillä. Studio saadaan tarpeen mukaan tuntumaan klaustrofobiselta, tai kuin omalta loppumattomalta maailmaltaan.

Leffan on siis muuten ohjannut Yasuzo Masumura, joka oli japanilaisen uuden aallon avainnimiä ja opiskeli elokuvaa Roomassa Viscontin, Fellinin ja Antonionin siipien alla. Sen jälkeen toimi Japanissa esimerkiksi Kon Ichigakawan ja Keiji Mizoguchin apuohjaajana, joten ei mikään turha kaveri. Masumura tuli urallaan tunnetuksi mm. sulavana liikkujana eri genrejen välillä. Blind Beast sisältää melkoisen paljon symbolismia, mutta elokuva oli sen verran uniikki ja tapahtumiltaan kiehtova tuttavuus, että ainakin minun ensimmäinen katsomiskertani meni täysin tapahtumia lumoutuneena seuratessa.

Ei mitään hajua, mistä tässä leffassa on lopulta kysymys. Erityisesti siis tuon lopun osalta. Leffaa voisi ainakin klassisesti tarkastella kuvauksena vaikkapa japanilaisen, sekä länsimaisen yhteiskunnan kohtaamisesta. Osaltaan se käsittelee naisten esineellistämistä jne. Ehkä se kertoo ihmisten ristiriitaisuudesta, sillä me palvomme kauneutta ja olemme kuitenkin valmiita turmelemaan omia kehojamme ohikiitävän, hetkellisen mielihyvän nimissä. Tai ehkä se on sitä miltä näyttääkin, eli kuvaus seksuaalisesta intohimosta ja pakkomielteestä sadomasokismiin, sekä tällaisten asioiden tavoitteluun liitetystä häpeästä.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Nämä Rob Zombien tuotokset sen sijaan saivat jäädä ihan omaan arvoonsa. Ensimmäinen alkoi lupaavasti, mutta sitten jälkimmäinen puolisko oli pelkkää kehnompaa remakea alkuperäisestä. Vieläpä sotien täysin alkuperäisen arvoja vastaan, kun elokuva luotti pelkkään väkivaltaiseen ja ylimitoitettuun shokkikuvastoon, mikä ei onnistunut luomaan minkäänlaista jännitystä. Sitten tietysti kakkosessakin vielä piti matkia Halloween 2:sta ja sitä ei jaksanut kuin vähän alusta. Ehkä joku päivä uudestaan, mutta epäilen.
Sen enempää spoilaamatta todettakoon että Zombien Halloween 2 ei todellakaan ole remake, vaan tarina lähtee alun jälkeen ihan eri urille. Zombien estetiikka ei minuun juuri pure enkä tuosta leffasta hirveästi pidä, mutta on se kuriositeettina ihan katsomisen arvoinen.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Huvittavaa, että kaiken maailman Rob Zombieiden annetaan tuhlata studioiden rahoja kaiken maailman paskaan. Huvittava tyyppi joka alalla.

Red Dead Redemption 2:sen tunnelmissa katsoin uudestaan True Grid-leffan ja onhan se ihan viihdyttävä. Ei mikään maailmaa suurempi elokuva, mutta nykyajan länkkäreiden parhaasta päästä. Hailee Steinfeld vie koko shown, hymy tuli huulille kuinka hyvin hän veti näsäviisaan 14-vuotiaan tytön roolin (sai piiskaa välillä pyllylle näsäviisauden johdosta). Toinen suht koht uusi länkkäri, joka on katsomisen arvoinen on Open Range. Vaikka siinäkään juoni ei ole mikään erikoinen, Costner, Duvall ja Bening vetävät hienot roolit. Viihdyttävä länkkäri jossa on jotain todentuntuista. Joku voi tykätä Tarantinon The Hateful EIght-leffasta, siinä on hienoja hetkiä. SIlti minusta se oli loppujen lopuksi suuri pettymys, varsinkin loppuratkaisu. Liikaa Tarantinon tyylistä paskanjauhamista alusta loppuun.
Ja koko leffa yhdessä huoneessa, tylsää.
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Huvittavaa, että kaiken maailman Rob Zombieiden annetaan tuhlata studioiden rahoja kaiken maailman paskaan. Huvittava tyyppi joka alalla.
Kuten todettu, en ole Zombien leffojen fani, mutta ainakin miehen neljä ensimmäistä leffaa tuottivat kaikki ihan mukavasti rahaa budjetteihin nähden, joten studio tuskin pitää tuota rahan tuhlauksena. Parin viimeisimmän kanssa onkin sitten ollut vähän vaisumpaa.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
^Ei tosiaan ollut mikään tarkoitus kohdistaa tuota kommenttiani sinuun, anteeksi vain jos luulit niin. Itse vain pidän Rob Zombieta aivan turhana tyyppinä niin musiikillisesti kuin ohjaajanakin.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Red Dead Redemption 2:sen tunnelmissa katsoin uudestaan True Grid-leffan ja onhan se ihan viihdyttävä. Ei mikään maailmaa suurempi elokuva, mutta nykyajan länkkäreiden parhaasta päästä. Hailee Steinfeld vie koko shown, hymy tuli huulille kuinka hyvin hän veti näsäviisaan 14-vuotiaan tytön roolin (sai piiskaa välillä pyllylle näsäviisauden johdosta). Toinen suht koht uusi länkkäri, joka on katsomisen arvoinen on Open Range. Vaikka siinäkään juoni ei ole mikään erikoinen, Costner, Duvall ja Bening vetävät hienot roolit. Viihdyttävä länkkäri jossa on jotain todentuntuista. Joku voi tykätä Tarantinon The Hateful EIght-leffasta, siinä on hienoja hetkiä. SIlti minusta se oli loppujen lopuksi suuri pettymys, varsinkin loppuratkaisu. Liikaa Tarantinon tyylistä paskanjauhamista alusta loppuun.
Ja koko leffa yhdessä huoneessa, tylsää.
Moderneista länkkäreistä puheen ollen, kai olet Klo 15:10 lähtö Yumaan (2007) - IMDb nähnyt?

ps. True Grit ("todellinen kovuus") eikä True Grid ("todellinen ruudukko") =).
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
^Ei tosiaan ollut mikään tarkoitus kohdistaa tuota kommenttiani sinuun, anteeksi vain jos luulit niin. Itse vain pidän Rob Zombieta aivan turhana tyyppinä niin musiikillisesti kuin ohjaajanakin.
En luullut, eikä minunkaan tarkoitukseni ollut millään tavalla sinun kimppuusi hyökätä. Kunhan totesin että ei se varmaan rahan tuhlausta ole kun leffat tuottavat voittoa.
 
Itselläni on vähän kaksijakoinen suhde Rob Zombien tuotoksiin. Groteskilla tavallaan toisaalta suorastaan rakastan niitä, mutta oikeastaan inhoan. Hänen tuotokset ovat kliseisiä ja "huonolla maulla" tehtyjä. Jokin niissä kuitenkin kiehtoo ja se ei minulle ole väkivallan näyttäminen, vaan ihmisten kuvaaminen pahoina. Ei paholaispahoina, vaan niin pahoina, että se väkivalta tai sen uhkaa pidetään täysin normaalina. Jotenkin hänestä tulee mieleen Tobe Hooper. Jännästi tulee aina vain katsottua, kun törmää johonkin hänen tekeleeseensä.

Minusta on kuitenkin hienoa, että hän on päässyt ja ryhtynyt toteuttamaan visioitaan myös elokuvan puolella. Musiikki on varsin monipuolista ja paikoin miellyttävääkin. Zombiella on jotain yritteliäisyyttä, jota kaipaisi monelle muullekin. Hän ei selvästikään pelkää epäonnistumista ja muutamien haastattelujen perusteella hän vaikuttaa varsin miellyttävältä huumorimieheltä.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Halloween-rainojen aika täälläkin käynnissä. Illalla aloitetaan ykkösestä ja edetään kronologisessa järjestyksessä leffa per päivä. Kyllähän noi Rob Zombien tuotokset tulee myös katsottua, vaikka niistä kovin ruusuista kuvaa en ole saanut. En ole itseasiassa edes koskaan noita uudempia nähnyt.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Paskaahan nuo Zombien elokuvat ovat, mutta paska tuottaa usein riittävästi rahaa ja sehän on pääasia tuottajille. Paskalla on tekijänsä, vanhaa kahvimainosta mukaellen. Mitään erityistä omaa näkemystä ei Zombien elokuvilla ole ollut, pelkkä gore-fanitus ei sellaista vielä ole.

Tähän liittyen sopii hyvin legendaarisen Tapani Maskulan tuore haastattelu Ylen artikkelissa. Maskulahan jäi eläkkeelle kriitikkohommista 2013 ja ehti siinä välissä katsoa 60-luvun alusta alkaen jokaisen Suomessa (Turussa) elokuvateatterissa esitetyn elokuvan. Maskulan näkemys elokuvista ja niiden laadusta on seuraava (boldaus minun):

Elokuvakriitikon työtä ei pysty tekemään ilman luontaista kiinnostusta ja suurta intohimoa elokuvaa kohtaan. Intohimoa pitää riittää myös huonoja elokuvia kohtaan, koska suurin osa elokuvista on juuri niitä.
Maskulan epävirallinen tilasto kuuluu näin: 70–80 prosenttia elokuvista on huonoja, yhden tähden elokuvia. 10–15 prosenttia on kahden tai kolmen tähden elokuvia ja 5–10 prosenttia neljän tai viiden tähden elokuvia.
– Mestariteoksia syntyy elokuvan parissa aivan yhtä harvoin kuin vaikkapa kirjallisuudessa tai kuvataiteessa. Siksi minua ei lisänimi ”Yhden tähden Maskula” haittaa.


En ole Maskulan kanssa samaa mieltä tuosta prosenttijakaumasta enkä ymmärrä, miksei voi säästää yhden tähden käyttöä todella huonoille elokuville ja antaa keskinkertaiselle enemmistölle 2-3 tähteä, koska keskinkertaisuuksiahan suurin osa lopulta on. Mutta siitä olen samaa mieltä, että intohimoa pitää riittää huonoillekin elokuville ja siitä, että varsinaisia mestariteoksia ei synny liukuhihnalta. Aika harva elokuva on viiden tähden mestariteos ja useimmiten tämäkin selviää vasta useamman katselukerran jälkeen pienen kypsyttelyn jälkeen.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
@Buster sai myytyä uudelleen katsontaan tuon alkuperäisen Halloweenin, mutta olihan se vain harvinaisen huono, vaikka itseäkin tuota on lapsena pelottanut katsoa. Näyttely huonoa, kuten voi odottaakin, mutta Jamie Lee Curtis varmaan yhtenä yliarvostetuimmista naisnäyttelijättäristä ikinä jotenkin vielä kruunaa huonoutta. Muutenkin meno lähes yhtä koomista kuin Evil Deadissa.

Hassu yksityiskohta myös elokuvan verettömyys. Ei tule veri ulos vaikka kuinka puukolla hakkaisi.

Teatteriin saakka ei uuden version takia viitsi vaivautua, mutta kai sen voisi vuokrata, kun se ilmestyy.
 

Buster

Jäsen
@Buster sai myytyä uudelleen katsontaan tuon alkuperäisen Halloweenin, mutta olihan se vain harvinaisen huono
Meitin on tähän vähän vaikea vastata, kun keskityin samalla sipsien mutustamiseen ja aika pinnallisesti tuli seurattua. Onhan se ehkä vähän vanhentunut nykykatsojan silmissä, sillä ei se hirveästi pelottanut ja ahdistuksenkaan luominen ei ollut lähelläkään sietämätöntä. Ehkä nykykatsoja vaatii enemmän. Minä mietin, ettei tässä sinänsä mitään vikaa kyllä ole ja minun pitäisi olla enemmän kauhuissani, joten vika on varmaan minussa tai nykyajassa. Mutta kyllähän se on silti karmivaa, taitavaa ja vallankumouksellista, miten Myers Strodea päivänvalossa seuraa varmaan ensimmäiset puoli tuntia jatkuvana uhkana. Puhumattakaan elokuvan alusta ja itse Myersin mysteerisestä hahmosta, joka on itse pahuuden ruumiillistuma. Ja siitä, miten tämä pahuus alkaa puhtaan sattuman kautta vainoamaan päähahmoa ja joudumme odottamaan ja odottamaan sitä välttämätöntä verenvuodatusta. Missään vaiheessa ei juurikaan ole selkeää turvallista hetkeä.

Elokuva myös luo arkisen maailman ja täyttää sen uskottavilla "naapurin nuorison" kaltaisilla hahmoilla, joissa (eritoten tytöissä) on paljon enemmän ihmisyyttä kuin keskiverrossa kauhuelokuvassa. Ehkä se on kuitenkin juuri tämä 40 vuoden takainen maailma ja sen sisältämä vähän erilainen kulttuuri, mikä vähän töksähtelee. En pääse samaistumaan hahmoihin riittävästi, että pelkäisin heidän puolestaan ja että tuo jatkuvasti läsnä oleva uhka, ja välttämätön verenvuodatus alkaisi kunnolla ahdistaa.

Toki tuo samaistuminen on minulle muutenkin vaikeaa kun elokuvia on alla ja usein tulee etäännytettyä itsensä ruudun tapahtumista, tällä kertaa jo ihan vain sipsien mutustelun muodossa. Tai ehkä slasher-elokuvien hiipumiselle on olemassa muutkin syynsä kuin ylituotanto ja genren kapea operointitila, mutta en osaa siihen ainakaan itse vielä vastata, kun en ole niitä juurikaan nähnyt ja asiaan tutustunut. Screameja kun vielä ala-aste iässä 90-luvun lopussa katsottiin salaa, niin nekin oli hyvin ahdistavia. Mutta silloin sitä osasi itsensä vaivattomasti kuvitella samaan tilanteeseen ja eläytyä tapahtumiin. Nykyään se onnistuu parhaimmillaankin vain hetkellisesti ja silloinkin pitäisi yleensä olla tarjolla jotain ennennäkemätöntä tavaraa juonellisesti. Kuten eilen A Quiet Placen kanssa kävi. Halloweenhan taas oli ymmärtääkseni '78 -katsojalle se slasher-genren käyntiin laittava teos.

Näitä mukulakokemuksia on mulla muitakin, sillä Painajainen Elm Streetillä lopetti minun kauhuelokuvien katsomisen kymmeneksi vuodeksi, kun se ei noudattanut sääntöjä vaan säikäytti yhtäkkiä päivänvalossa luokkahuoneessa muiden ihmisten ympäröimänä. Katsoin ne kaikki muutama vuosi takaperin ja ei tuntunut erityisen pelottavalta, kun sääntöjä rikkovia kauhuelokuvia ja unen kanssa pelaavia kauhuelokuvia oli alla. Silti sitä osaa arvostaa niiden elokuvahistoriallista ja kulttuurillista merkitystä, sekä kuvitella miltä elokuva on mahtanut tuntua valmistumisaikansa katsojasta. Ja Carpenterin Halloween on elokuvanteon mestariteos, jossa 325 000 dollarin budjetilla on saatu aikaan kymmenen kertaa kalliimmalta tuntuva elokuva, jonka jäljet ja vaikutus näkyy elokuvissa varmaan ikuisuuksiin saakka.

En sano, etteikö elokuvan tapoissa olisi voinut näkyä vähän enemmän verta minunkin makuuni, mutta kun asiat tehdään tarpeeksi hyvin muilta osin, niin sitä ei välttämättä tarvita viemään huomiota pois siltä, miten kukoistavan nuoren hengen taival katkeaa silmänräpäyksessä ja jäljelle jää tyhjä, eloton kuori. Toki tietyssä mielessä jo tässäkin on läsnä se outo slasherille ominainen homma, että jokainen tappo aiheuttaa sellaisen pienen "ou jee" -fiiliksen, mihin sitten Perjantai 13. päivä keskittyi oikein kunnolla tissien näyttämisen ohessa.
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Halloweenhan taas oli ymmärtääkseni '78 -katsojalle se slasher-genren käyntiin laittava teos.
Tässä kohtaa mainittakoon elokuvahistoriasta kiinnostuneille ohimennen, että yleensä ensimmäiseksi slasher-elokuvaksi katsotaan tulkinnasta riippuen joko Mario Bavan A Bay of Blood vuodelta 1971 tai vuoden 1974 Black Christmas. Myös saman vuoden The Texas Chainsaw Massacre nostetaan usein tässä yhteydessä yhdeksi ehdokkaaksi. Halloween sitten jalosti edellämainittujen kaavaa ja oli niin iso hitti, että siitä tuli se genren lipunkantaja, jota kaikki matkivat.

EDIT: Niin, en siis tarkoittanut olla kanssasi mistään eri mieltä, koska suurimmalle osalle yleisöstä Halloween tosiaan oli se ensimmäinen slasher. Kunhan mainitsin.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
@Buster sai myytyä uudelleen katsontaan tuon alkuperäisen Halloweenin, mutta olihan se vain harvinaisen huono, vaikka itseäkin tuota on lapsena pelottanut katsoa. Näyttely huonoa, kuten voi odottaakin, mutta Jamie Lee Curtis varmaan yhtenä yliarvostetuimmista naisnäyttelijättäristä ikinä jotenkin vielä kruunaa huonoutta. Muutenkin meno lähes yhtä koomista kuin Evil Deadissa.

Hassu yksityiskohta myös elokuvan verettömyys. Ei tule veri ulos vaikka kuinka puukolla hakkaisi.

Teatteriin saakka ei uuden version takia viitsi vaivautua, mutta kai sen voisi vuokrata, kun se ilmestyy.
Itsekin tuli katsastettua tämä alkuperäinen Halloween. Käsikirjoituksellisestihan leffa oli aivan huippuluokkaa, mutta tosiaan tuo ajanmukaisuus ja sen tuoma alkukantaisuus näyttäytyi aika irvokkaana.

Näissä vanhoissa klassikoissa oli se vahvuus, että niissä ei mässäilty efekteillä vaan pyrittiin luomaan kauhu käsikirjoituksen ja tunnelman kautta. Mitä vähemmän näytettiin, sitä enemmän jäi katsojalle kuviteltavaa. Miltä olisi Halloween näyttänyt, jos Myers olisi jo ekan vartin aikana avannut suunsa ja paljastanut aikeensa?

Halloweenissa oli paljon sitä samaa oivaltavuutta kuin Texas chainsaw massacressa: katsoja jätettiin jatkuvasti epämukavaan odotustilaan. Murhamies tuli aina vain lähemmäs luoden ahdistavan ilmapiirin.

Koomisuutta tuossa elokuvassa edusti kohtaukset, joissa Myers oli ehkä metrin päässä muttei vaivautunut ottamaan rivakoita askelia. Sen sijaan tuntui, että "jahtaamiskohtausten" ajoitus oli naurettavan heikolla tasolla. Joku voisi myös kyseenalaistaa poliisin toiminnan; miten on mahdollista, että ykkösluokan vaarallinen vanki saa ajella pitkin kyliä pöllityllä poliisiautolla? Kävihän siellä se lääkärismies aina kadunkulmassa väijymässä, mutta muutoin ei ollut minkäänlaista halukkuutta jahdata murhamiestä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Joku voisi myös kyseenalaistaa poliisin toiminnan; miten on mahdollista, että ykkösluokan vaarallinen vanki saa ajella pitkin kyliä pöllityllä poliisiautolla?

Toki voisi myös miettiä, että miten ihmeessä Michael Myers osaa ylipäätään ajaa autoa? Myershan on päätynyt jo pikkulapsena mielisairaalaan jossa on viettänyt puhumatta ja olla möllöttäen koko senastisen ikänsä. Missä välissä hän on opetellut ajamaan autoa?

Varsin vetreässä kunnossa Myers on muutenkin vietettyään varsin staattista elämää lukkojen takana ja oletettavasti vahvassa lääkityksessä.

Mutta ehkei näitä kannata liian syvällisesti analysoida, eikä myöskään sitä, että uusimmassa elokuvassahan Myersin pitäisi olla eläkeikäinen ukko. Tuskin enää jalka niin vetreästi nousisi tappohommiin.
 

Buster

Jäsen
EDIT: Niin, en siis tarkoittanut olla kanssasi mistään eri mieltä, koska suurimmalle osalle yleisöstä Halloween tosiaan oli se ensimmäinen slasher. Kunhan mainitsin.
Joo, yritin tarkoittaa tuossa nimenomaan sitä genren popularisoinutta teosta, joksi se monesti mainitaan. Näköjään aivan hemmetin huonosti olin kirjoittanut, ei sitä oikein siitä ollut hahmotettavissa.

Jos nyt jotain varsinaista uuttakin sisältöä, niin minä pidin romanttisena höhlänä Pölösen Omasta maasta. Nopeasti vei sisään sodanjälkeiseen maailmaan ja elämään, elokuvan aivankohtauksiin kuuluva jouluateria oli herkullinen ja monimerkityksellinen. On sisua, vanhan ajan talkoohenkeä, limainen ja aina pienissä oleva maanomistaja. Visuaalinen kerronta on aika vahvaa kotimaiseksi ja vaikka välillä maalaillaan isolla pensselillä liikaakin, niin kyllä tuollainen ylidramaattisuuskin ja pieni imelyys kuuluu genreen. Luontoa on kuvattu eri muodoissaan kauniina ja alkuvoimaisena. Siihen päälle vielä naispääosassa Oona Airola, jota kamera tuntuu suorastaan rakastavan.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Bohemian Rhapsody.

Ensi-ilta huomenna. Itse menossa lauantaina Turkuun katsomaan ja sen jälkeen matsiin.

Huomiseksi klo 18:10 näytökseen liput. Tätä on odotettu niiiiin kauan! En usko että tullaan pettymään, ellei mene sillä asenteella että alkaa nussimaan pilkkua jokaisen pienen jutun kohdalla. Aikajanaa on muutettu ja asioita on romantisoitu elokuvamaisemmiksi, mutta isompi tarina pitäisi olla kohdillaan.
 
Kävin huvikseni katsomassa uuden Halloweenin trailerin. Toki nykyaikaa mukailevana trailer paljasti liikaa asioita. Ei jättänyt minkäänlaista mielenkiintoa itse elokuvaan, pikemminkin päinvastoin. Itse elokuvan ajatus on suorastaan paska ja idea vastustaa tosiaan.

Kilpailee vuoden huonoimmat elokuvan tittelistä kategoriassa: Näkemättä paskaa.
 

Undrafted

Jäsen
Ja eikö tuo nyt ole tapettukin jo monta kertaa?
Eikös kauhuelokuvien pahikset ole sillein yliluonnollisia, että nousevat yhä uudestaan tosin elokuvan lopussa vetäytyen isommin nuolemaan haavojaan seuraavaa elokuvaa odotellessa?

Bohemian ehdottomasti katselulistalla, mutta joutuu pari viikkoa odottamaan. Toivottavasti silloin vielä näytöksiä hyvin tarjolla. Bad times at the El Royale katosi oudon nopeasti hyviltä näytöspaikoilta. Trailerin perusteella näytti kiinnostavalta.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Aikavälillä viime viikonloppu - tämä viikonloppu tuli paikattua taas pienimuotoinen aukko sivistyksessä kun katsoin kolme sellaista leffaa, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Ne olivat:
Schindlerin lista
Top Gun
Rita Hayworth - avain pakoon

Näistä kolmesta Avain pakoon a.k.a The Shawshank Redemption oli selkeä suosikkini. Oikeastaan nostaisin sen top 5:een tai jopa top 3:een rankingissani parhaimmista leffoista mitä olen koskaan nähnyt. Ei mikään ihme, että kyseinen leffa on saanut kaikista leffoista sen parhaimman arvosanan IMDb-sivuston käyttäjiltä.
 

Centre Bell

Jäsen
Suosikkijoukkue
Entisaikojen TPS.
Bohemian Rhapsody.

Ensi-ilta huomenna. Itse menossa lauantaina Turkuun katsomaan ja sen jälkeen matsiin.
Kävin eilen katsomassa. Elokuva oli kyllä katsomisen arvoinen, varsinkin musiikki ja varsinkin tuon elokuvateatterin tarjoama äänentoistojärjestelmä oli kyllä huikea. Eli jos menette katsomaan ja jos on mahdollisuus valita salien joukosta Skape niin menkää sinne. Oli meinaan sellaiset soundit että alta pois. Melkein kuin olisi ollut itse konsertissa mukana.
Itse elokuvaan, niin jos tuo tarina piti vähänkään paikkaansa, niin kylläpä herra Mercury oli melkoinen kusipää elämässään ja samalla yksinäinen. Mutta tämä on kait varsin yleistä suurten taiteilijoiden keskuudessa.
Ei tämä elokuva Oscareita tule voittamaan, mutta jos pidätte Queenin musiikista, niin kannattaa käväistä.
Sellainen huomio vielä, että olipa löydetty bändin jäsenten näyttelijöiksi varsin samannäköiset henkilöt, mitä ne oikeassa elämässäkin ovat.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kävin eilen katsomassa. Elokuva oli kyllä katsomisen arvoinen, varsinkin musiikki ja varsinkin tuon elokuvateatterin tarjoama äänentoistojärjestelmä oli kyllä huikea. Eli jos menette katsomaan ja jos on mahdollisuus valita salien joukosta Skape niin menkää sinne. Oli meinaan sellaiset soundit että alta pois. Melkein kuin olisi ollut itse konsertissa mukana.
Itse elokuvaan, niin jos tuo tarina piti vähänkään paikkaansa, niin kylläpä herra Mercury oli melkoinen kusipää elämässään ja samalla yksinäinen. Mutta tämä on kait varsin yleistä suurten taiteilijoiden keskuudessa.
Ei tämä elokuva Oscareita tule voittamaan, mutta jos pidätte Queenin musiikista, niin kannattaa käväistä.
Sellainen huomio vielä, että olipa löydetty bändin jäsenten näyttelijöiksi varsin samannäköiset henkilöt, mitä ne oikeassa elämässäkin ovat.

Yhdyn tähän. Elokuvana ei välttämättä mikään mestariteos, mutta Queen-diggarille must see. Näyttelijät olivat yllättävän samannäköisiä, varsinkin Brian May. Aikajana vähän hyppi: ekalla Jenkkilän kiertueella -74 vedettiin Fat Bottomed Girls, joka julkaistiin vasta vuoden 1978 levyllä Jazz. Vuodesta 1980 hypättiin yhtäkkiä We Will Rock You:n äänitykseen, biisi julkaistiin jo albumilla News Of The World, 1977. Todellisuudessa Mercury sai tietää HIV:stä vasta vuoden 1986 aikoihin ja kertoi asiasta bändille 1986-87 eli ei ennen Live Aidia 1985.

Elokuvan ehdoton kohokohta oli Live Aid, joka oli jäätävän hienosti tehty. Olen katsonut tuon keikan kymmeniä kertoja elämäni aikana, faijalla oli aikoinaan koko konsertti VHS:lle nauhoitettuna, kun tuli TV:stä, ja tuo oli spotattu ja toteutettu leffassa aivan viimeisen päälle. Poistuin elokuvateatterista kyyneleet silmissä.

Oltiinko samassa näytöksessä Kinopalatsissa klo 14? Jatkoin suoraan leffasta lätkämatsiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös