Jatkoajan leffakerho

  • 2 310 986
  • 11 991

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Jos haluaa löytää elokuvia joissa terroristit ovat pääosassa ja "sankareita" pitää siirtyä pois nykyajasta ja erityisesti Lähi-Idästä. USA on aina sympatisoinut enemmän esimerkiksi irlantilaisia, niinpä esim Michael Collins (1996) ja The Wind That Shakes the Barley (2006) voitaisiin milestäni lukea elokuviksi joissa terroristi on "sankari".
Tai esim Star Wars. Toisen sankari on toisen terroristi.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?
Ne arviot mitä minä olen nähnyt ja lukenut ovat olleet vain ylistäviä. Kirjoittavat jopa kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta nuorisoelokuvasta (alan lehti Episodi).
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ei-pahiksena listan kärjessä siis Gary Grant ja Clint Eastwood. Molemmilla sen verran pitkä urakin, että ehkä olisi vaikea löytää enää kovempia nimiä.

Mutta jos nyt vielä miettii tuoreempia tapauksia, niin suklaasilmä George Clooney ei varmaan koskaan ole näytellyt pahista? Pankkirosvoa (From Dusk till Dawn) ja vankikarkuria (O Brother, Where Art Thou?) on toki näytellyt, mutta ollut kuitenkin niissäkin leffoissa selkeästi "hyvä" päähenkilö. Ja rikosta ihmiskuntaa ja sarjakuvanörttejä vastaan, eli roolisuoritustaan Batmanina, ei nyt sitten tässä kategoriassa noteerata.

Mutta naisista löytynee varmaankin vielä helpommin nimiä. Barbra Streisand, Helen Hunt ja Helen Mirren tulevat näin äkkiseltään mieleen naisina, joita ei ole pahiksina nähty. Meryl Streep on ollut ainakin paha noita.

Entäpä kuka keksii tunnetuimman suomalaisen näyttelijän joka ei ole ollut pahiksena? Matti Pellonpää?
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Ei-pahiksena listan kärjessä siis Gary Grant ja Clint Eastwood.

En halua olla se tyyppi, mutta olen kuitenkin. Se on Cary Grant.

(Tarina kertoo, että Cary Grant ja Clark Gable tapasivat joka vuosi joulun jälkeen ja vaihtoivat saamiaan ei-toivottuja nimikirjailtuja joululahjoja keskenään.)
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Ne arviot mitä minä olen nähnyt ja lukenut ovat olleet vain ylistäviä. Kirjoittavat jopa kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta nuorisoelokuvasta (alan lehti Episodi).

Ok, hyvä että on toisenlaisiakin mielipiteitä. Itse olen lukenut Hesarin, Imagen ja jonkun kolmannen (en muista mistä) arvostelut, jotka olivat aika nihkeitä. Minulle riittäisi, että on perusviihdyttävä, eikä tee mieli marssia ulos teatterista.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

Haukkuisin sen kyllä mielelläni mutta kun en pysty! Olihan tuo jumalauta nimittäin niin komea elokuva että en muista milloin on suomalaisesta nuorisosta noin aidon tuntuista kuvausta nähty. Muutenkin leffa oli todellinen nostalgiatrippi omaan nuoruuteen (90-luvun lama ja sen fiilikset, musiikki jne.) joten välillä huomasi melkein liikuttuvansa. Ja Tatu Sinisalon roolisuoritusta Tonina ei voi kyllä tarpeeksi nostaa esille, oli nimittäin niin jäätävän kova suoritus että välillä unohti täysin että siinä on oikeasti näyttelijä joka vaan esittää Toni Wirtasta, eikä Toni Wirtanen itse. Myös Iiro Panulalta aika kovaa työtä Tuukka Temosen roolissa.
 

J.C.S.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Sorry @Everton , Excalibur- Sankarin miekka (1981), kuningas Arthur elokuvassa Helen Mirren esitti pahista, Morgane nimistä noitaa, joka yrittää tuhota koko pyöreänpöydän ritareineen. (Sisältää noitumis-kohtauksen jossa arvoisa myöhempien aikojen lady esiintyy pelkässä päähineessä).
 
Teit meistä kauniin voi toimia jonkinlaisena nostalgia-trippinä 90-luvun lama-aikoihin ja tuoda esiin muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen, mutta elokuvana ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta se on kuin joku YLE:n huonu teinisaippuadraama.

Eiköhän tämänkin nyt muijan takia väkisin katso ilman otsasuonen räjähtämistä.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Entäpä kuka keksii tunnetuimman suomalaisen näyttelijän joka ei ole ollut pahiksena? Matti Pellonpää?
Varkauden suuri poika (oli se riittävän varkautelainen, älkää nyt kaikkea sieltä viekö) Esa Pakarinen taisi aina olla hyvis. Tunnettu ja suosittu näyttelijä Pakarinenkin aikanaan oli ja Pekka Puupää -filmejä pyöritetään telkkarissa vieläkin eli perintö elää.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Teit meistä kauniin voi toimia jonkinlaisena nostalgia-trippinä 90-luvun lama-aikoihin ja tuoda esiin muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen, mutta elokuvana ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta se on kuin joku YLE:n huonu teinisaippuadraama.

Eiköhän tämänkin nyt muijan takia väkisin katso ilman otsasuonen räjähtämistä.

Käsikirjoitus kokonaisuutena aika peruskamaa, ei poikkeuksellisen hyvää mutta ei poikkeuksellisen huonoakaan, mutta minun mielestäni siinä oli nuorisosta kertoville elokuville yksi poikkeuksellinen juttu: Uskottavuus. Ehkä sekin auttaa tietysti että tietää tapahtumien olevan pitkälti totta (tietenkin dramatisoituna ja hieman muunneltuna), mutta silti minusta tässä käsikirjoituksessa oli se hieno puoli että hahmojen käytös, puhe, kaikki oli täysin uskottavaa toisin kuin nuorisoelokuvissa yleensä. Enkä minä nyt tiedä mikä tuossa ohjauksessa sitten oli vikana. Olihan siellä jotain pieniä juttuja jotka olisi voinut tehdä toisin, ja jotka kokenut huippuohjaaja olisi voinut tehdä paljonkin paremmin, mutta kokonaisuutena tuo oli minusta varsin ehjä kokonaisuus.

Ja nämä yhdistettynä tuohon nostalgiatrippiin toi minusta sellaisen elokuvakokemuksen että ainakin minulle tuli kylmät väreet monta kertaa ja ihan oikeasti vaikuttunut olo tästä elokuvasta. Mutta jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, kaikki ei varmasti saa elokuvasta samanlaista kokemusta. Mutta kyllä tuo minun mielestäni kannattaa ehdottomasti katsomassa käydä, vaikka jo pelkästään tuon Tatu Sinisalon ilmiömäisen suorituksen takia.
 
Varkauden suuri poika (oli se riittävän varkautelainen, älkää nyt kaikkea sieltä viekö) Esa Pakarinen taisi aina olla hyvis. Tunnettu ja suosittu näyttelijä Pakarinenkin aikanaan oli ja Pekka Puupää -filmejä pyöritetään telkkarissa vieläkin eli perintö elää.
Oli hyvis aina elokuvissa, mutta kotona ilmeisesti ei niinkään.

Miten Tauno Palo (merirosvoa ei lasketa?), Helge Herala tai Tenho Sauren? Ehkä suomalaisten elokuvien muoto, varsinkin niiden varhaisten, on ollut sellainen, että sieltä on vaikea kaivaa varsinaista pahista. Vittumaisia henkilöitä löytyy aina Rovaniemen markkinoista Täällä Pohjantähden Alla-elokuvaan.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Kyllä Teit meistä kauniin tällaiselle Apis-fanille maistui, mutta olihan siinä heikkoutensa. Mandyn huono suomi ei kuulostanut yhtään uskottavalta ja Temosen pahan pojan rooli tuntui överiksi vedetyltä ja turhan korostetulta, mutta eniten otti päähän muutama tarinankerronnallinen juttu, jotka eivät olleet tästä maailmasta vaan elokuvien taikamaasta.

Esimerkkinä kohtaus, joka ei ole spoiler kenellekään, joka on bändistä joskus kuullut. Bändin ensimmäinen hittibiisi soi Jyrkissä, ensimmäistä kertaa missään julkisesti, ja ennen ensimmäistä kertosäettä bändi saa puhelun, joka kertoo että biisi on otettu hyvin vastaan ja keikkaa pukkaa. Nopeaa toimintaa.

Posin puolella taas vahvat näyttelijäsuoritukset, varsinkin @-OO- :nkin hehkuttama Tatu Sinisalo Wirtasen Tonina.
 

axe

Jäsen
Mulla ei oo minkäänlaista suhdetta Apulantaan, mutta oon silti kovasti kiinnostunut sellaisista tarinoista mistä tämä Tei meistä kauniin kertoo, joten käväisimme katsomassa. Sehän meni juuri niin kuin saattoi kuvitellakin, että Hesarikriitikoiden ja vastaavien leffaelitistirunkkareiden mielipiteitä mistään elokuvasta ei edelleenkään tarvitse kuunnella, koska heille elokuvan funktio on ihan eri kuin meille jotka noista leffoista maksamme oikein rahaa. He saavat edelleen jakaa jussejaan niille 1500 katsojaa teatterissa kerääville "loistaville elokuville", jossa valaistus, tunnelma, symboliikka ja muu epäoleellinen on aivan fantastista, mutta voi jumalauta kun tällainen korkeintaan normaaliälykkyyksinen ja -keskittymiskykyinen jantteri ei vaan pysty sellaista tuubaa katsomaan. Mutta seitsemän Jussia hei!

Ei sillä että eihän tämä Apis nyt mikään palkintoja ansaitseva merkkiteos sillä lailla sekään ole, mutta se kertoi kuitenkin tarinan ja viihdytti katsojaansa. Tosiaan nuo tuollaiset yllä mainitut seikat kuin salamannopea hyvä vastaanotto ekaa kertaa soitettavalle kappaleelle ja Mandyn typerä muka-kaksikielistely vähän tökki. Tosin se jälkimmäinenkin saattoipi olla ihan hyväkin ratkaisu, että kaikki ymmärtää what the vittu she puhuu ilman tekstityksiä.

Mistä tuli mieleen, että olikohan historian ensimmäinen kotimainen elokuva, että en kertaakaan kaivannut suomenkielistä tekstitystä kun koko ajan kuuli ja sai selvää mitä puhutaan. Äänisuunnittelijat ja -teknikot ei ilmeisesti ainakaan tule mitään elokuvapalkintoja saamaan, kun tosiaan puhe ei hukkunut musiikin ja muiden kolahtelujen alle niin kuin näissä "hyvissä" kotimaisissa.

Ja loppuun vielä pohdituttanut kysymys, joka nyt tosin tarkemmin ajatellen pitäisi kysyä jossain Apulanta-ketjussa, kun ei niin elokuvallinen kysymys ole vaan bändihistoriallinen, mutta koska fiktiotarinoissakin kaipaan aina hahmojen tekemisille uskottavaa motiivia, niin sitä kaipaan tässäkin. Mikä oli Mandyn motiivi ehdottaa Temosta bändiin basistiksi tilalleen? Ehkä saadakseen pois pahoilta teiltä, joo. Mutta vielä suuremmin, että mikä sitten oli Tonin motiivi pyytää soittotaidoton about-vihamiehensä bändiinsä?
 

Baldrick

Jäsen
Tulipahan juuri katsottua A Hologram for the King. Tätä voisi kuvailla Tom Hanksin paluuna hyviin elämänmakuisiin komediadraamoihin, joita hänen tuotannossaan useampikin on. Mielestäni IMDB:n arvosana 6,1 on aliarvostusta, sillä itse ainakin pidin elokuvasta kovin, koska se oli "elämänmakuinen" ja hauska tarina, kauniit ja eksoottiset maisemat, sekä elokuvasta paistoi kiinnostavasti kulttuurien erilaisuudet.

Elokuva kertoo siis myyntimiehensä, joka lähtee tekemään isoa myyntikeikkaa Saudi-Arabiaan, mm. saadakseen tyttärensä opinnot rahoitettua. Samassa haasteita luo kulttuurien kohtaaminen, sekä paineet ja stressi päähenkilön omankin elämän kulkusuunnasta. Jos nyt jotenkin voi kuvailla, niin elämästä kertova, hauska ja samalla hieman tunteita herättävä elokuva, jossa on ripaus taiteellisuutta, mutta juuri sopivan pienesti.

Suosittelen kaikille ja itse antaisin arvosanaksi 8+ /10.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mandyn typerä muka-kaksikielistely vähän tökki. Tosin se jälkimmäinenkin saattoipi olla ihan hyväkin ratkaisu, että kaikki ymmärtää what the vittu she puhuu ilman tekstityksiä.

Tästä muuten itse asiassa luin jostakin Apiksen porukan tunteneiden ihmisten kommentteja että tuo Mandyn tyyli puhua oli kuvattu tässä elokuvassa aika hyvin, koska se on kuulemma oikeasti ollut juuri tuollaista suomen ja englannin sekamelskaa. Ja taisipa tämä Mandy itsekin jossakin haastattelussa kommentoida tuota että juuri noin hän silloin puhui. Ainoa mikä minulle tuossa tökki oli se että Mimosa Willamon suomen kieli kuulosti "liian suomalaiselta", eli siitä kuuli selvästi että suomalainen näyttelijä yrittää puhua "hoonosoomea".
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Vähän aikaa sitten mietittiin näyttelijää joka on ollut vain "hyvä tyyppi" elokuvissa. Tulin miettineeksi että sama toisin päin on jopa vaikeampaa. Kuka näyttelijä on esiintynyt vain "kusipäänä" tai pahiksena? Malcolm MacDowell tuli mieleen mutta jopa häneltäkin löytyy ainakin yksi elokuva jossa hän on hyvä tyyppi. Loistava Tim Curry on toinen vastaava mutta kuitenkin tuli mieleen The hunt for the Red October jossa hän on oikeastaan täysin viaton lääkäri joka on täysin ulkona siitä minkälaista peliä siinä hänen ympärillään pelataan. Joku Kane Hodder on sellainen joka on esiintynyt vain pahiksena. Löytyykö muita?
 

J.C.S.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Yleensähän amerikkalaisissa elokuvissa britit ovat roistoja, mutta tulee kuitenkin mieleen amerikkalainen Billy Drago, jonka ilkeä hymy ja hyytävä naama on nähty monissa pienemmissä ja isommissa rooleissa pahiksena. En mene sanomaan että olisi aina ollut roiston roolissa, mutta tämän kaverin yleisilme ei kovin helposti sankarin tai edes viattoman sivustakatsojan rooliin sovi. Voi olla hieman hankala muistaa nimen perusteella sillä hänellä ei taida olla kovin montaa elokuvaa tai sarjatuotantoa jossa olisi ollut ns. top-billed. Esiintynyt ainakin Frank Nittinä Lahjomattomissa ja roistona Veijari nimeltä Briscossa.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Patrick Kilpatrick (mahtava nimi muuten) taitaa olla myös sellainen näyttelijä joka on ollut aina pahis. Selkeä typecast.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Jostain syystä piti katsoa maailman historian toiseksi parhain elokuva eli T2. Käsittämätöntä miten hyvä se on ja oli näköjään joku pidempi versio, kun oli useita kohtauksia mitä ei aina ole.

Rainahan viettää 25-vuotissynttäreitään tänä vuonna.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
Mads Mikkelsenin tähdittämä elokuva "Jahti" on kenties parhaimpia tuotoksia, joita olen pariin vuoteen nähnyt. Epäoikeudenmukaisuus kosketti, vitutti ja suretti. Hieno tekele, erinomainen.
 

Buster

Jäsen
Itekin tuli tosta Apulanta pätkästä ihan tykättyä, vaikka odotin yhden nähdyn trailerin perusteella vastakkaista reaktiota. Nostalginen trippi 90-luvulle. Ihan eri sarjaa sitten olikin kotimainen Tulen morsian, mitä mainostettiin noitavainot edellä, mutta saatiinkiin ensisijaisesti naiivin nuoren tytön kehno rakkaustarina jossa miehet oli joko pelkureita, tai pahiksia. Pääosakin vielä epäonnistui siinä kässärin ja ohjauksen mukana. Leffan parasta antia olivatkin eittämättä ruotsalaiset vahvistukset sivuosissa. Eli kihlakunnantuomari, jonka motiivit ja syy pakkomielteisyydelle magiaan jäivät tyystin hämäriksi, sekä pappi joka spotlightmaisesti jakoi jumalan rakkautta eteenpäin. Parempi sentään sekin oli kuin Skiptrace, josta on vaikea löytää hyvää sanottavaa.

Positiivisin tapaus viime ajoilta on kuitenkin Bridget Jones's Baby, joka oli hemmetin hauska leffa. Joskin olen hieman tämmöinen romcom -höperö. Ei ehkä ollut ihan samassa määrin sydäntä kuin ykkösosassa, mutta tosiaan monipuolisella tavalla hauska. Löytyi slapstickiä, loistavien näyttelijöiden, loistavan ajoituksen tilannekomediaa, sekä lentävää brittiläistä dialogia. Siellä oli Borateista ja Ali G:stä tuttu Dan Mazer kässäröimässä yhdessä Emma Thompsonin (loistava pikkurooli lääkärinä) ja Helen Fieldingin kanssa. Colin Firthia parempaa jäykkää ja vanhoillista brittiherrasmiestä ei ihan heti löydä, sekä Patrick Dempsey toimi semmosena amerikkalaisena Hugh Grantina. Eli samalla kaavalla mentiin, mutta ei tässä lajityypissä kliseiltä oikein taida voida välttyä. Zellweger oli jälleen hemmetin hyvä. Kamalassa sarjan kakkososassahan sekin oli kuin autopilotilla ja hahmokin oli pelkkä karikatyyri.

Grantista puheen ollen Florence Foster Jenkins yllätti myös posisti. Streeppi nyt on tuntunut rooleissaan juurtuneen paikalleen, mutta Hugh Grantia oli ilo nähdä ja Simon Helberg veti myös vahvasti sivuosassa. Erittäin kiehtova tapaus monellakin tavalla oli tuo FFJ ja leffan jälkeen olikin pakko kaivaa kotosalla hieman lisää tietoa diivan elämästä, sekä elokuvan faktoissa pysymisestä. Hyvin oli pysytelty ja leffa oli julmetun hauska ensialkuun, mutta leffan edetessä nauru vaihtui säälin kautta suruksi ja edelleen kenties jopa jonkinasteiseksi ihailuksi/kannustamiseksi.

Seuraavaksi varmaankin Magnificent 7. Ei ole odotukset korkealla trailereiden perusteella, mutta ei näitä länkkäreitä ja sotaleffoja kovin usein tehdä, tai siis ainakaan Suomeen saakka rantaudu. Olisiko seuraava Hacksaw Ridge ennen Dunkirkia.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla kävin. 15 leffaa neljään päivään. Selkeät highlightit olivat Hunt for the Wilderpeople ja Sing Street.

Sing Street on musiikkipainotteisiin romanttisiin komedioihin erikoistuneen John Carneyn (Once, Begin Again) uusin, jossa dublinilaisteini 80-luvulla päättää perustaa bändin tehdäkseen vaikutuksen tyttöön (miksikäs muutenkaan). New wave -vaikutteinen musa toimii ja komedia naurattaa. Kuten Carneyn muissakin leffoissa, muusikot ja biisit ovat epäuskottavan hyviä, mutta se ei paljon häiritse kun leffa toimii.

Taika Waititin (What We Do in the Shadows, tuleva Thor: Ragnarok) uusiseelantilaiskomediassa,Hunt for the Wilderpeople äksy vanha erämies (Sam Neill) ja teinikriminaali joutuvat sattumusten ja väärinkäsitysten jälkeen yhdessä karkumatkalle Uuden-Seelannin erämaille. Hulvatonta komediaa ja loistavaa näyttelytyötä pääosilta sekä Rhys Darbylta ja ohjaaja Waitilta sivuosissa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Luonnollisesti ei omasta tahdosta vaan aivan jonkun muun pakottamana Bridget Jones's Baby.

Kahta aikaisempaa en ollut nähnyt ja se jonkun verran vaikuttaa. Lähinnä siihen, että huomaa kuinka tuo on aivan selvä viittaus, mutta ei voi tietää mihin. Eipä tuossa mitään nähtävää tai kiinnostavaa sillä lailla ollut, mutta yhtä lailla ei meinannut nukahtaakaan. Vitsit eivät naurattaneet ainakaan minua, silti muutama jopa ihan hauskahko juttukin.

Se mitä yritän sanoa on se, että älä nyt tietenkään mene omin nokkinesi katsomaan, mutta jos joku kauniisti pakottaa, niin ihan hyvin voi mennä. Missään tapauksessa mitään täyttä roskaa tuo ei ole, se on vain täysin eri asia kiinnostaako noin muuten.

Sinänsä tarina laitettiin purkkiin, mutta aika typerästi jätettiin myös ihan selvä nelosen mentävä aukko tarvittaessa. IMDB kertoo 7.5.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Mads Mikkelsenin tähdittämä elokuva "Jahti" on kenties parhaimpia tuotoksia, joita olen pariin vuoteen nähnyt. Epäoikeudenmukaisuus kosketti, vitutti ja suretti. Hieno tekele, erinomainen.
Jahti on vähintäänkin yksi parhaimmista pohjoismaalaisista leffoista tällä vuosikymmenellä. Erinomainen filmi, joka piti otteessaan alusta loppuun.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös