Jatkoajan leffakerho

[Everton]

Robert Downey Jr. oli selkeä pahis leffassa Takaa-ajetut (eli Takaa-ajetun kakkososassa, jossa jahdattiin Wesley Snipesia.

Pahiksen määritelmästä hyvää keskustelua, olen sortunut omissakin viesteissä ohittamaan tuon oikean näkökulman, vaikka siitä piti itsenikin jo mainita. Yksinkertaistettuna ja mutkat suoristettuna voisi kai sanoa, että pahis on roolina sellainen, jota ei ole tarkoitettu katsojan symppaamaksi. Tosin aika häilyvä rajanmääritys tuokin olisi; jos leffassa on joku ylläritwisti, niin sympaattinen päähenkilö saattaakin juuri ennen lopputekstejä paljastua isoksi pahikseksi - tai toisinpäin.

Mielenkiintoinen keskustelu on sekin, millaiset hahmot ovat ns. tabuja, joista ei saada/voida/uskalleta kirjoittaa protagonisteja. Hyvis-pankkiryöstäjät ja mafian jäsenet nyt ovat arkipäivää, mutta en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi. Tuleeko muille mieleen vastaavia tabuja?

Ainakin sellaisesta näkökulmasta asiaa on lähestytty, että milloin kamalat teot on sovitettu. Esimerkiksi elokuvassa The Woodsman sitä tuli muistaakseni mietittyä, että voiko päähenkilölle toivoa hyvää, vaikka onkin tehnyt kamalia asioita.

EDIT: hah, miten tulikin sattumalta sama leffa mieleen L.Parasken kanssa. Varmaan muitakin vastaavia esimerkkejä olisi.

 

[hablaa]

en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi

En nyt sanoisi, että hyvikseksi sinänsä, mutta Four Lions (joka on aivan mahtavan sysimusta komedia) kertoo wannabe-terroristeista (muslimeja juu sinänsä, tosin ei voi kyllä hirveän uskonnollisiksi sanoa), eikä missään merkittävässä roolissa nähdä mitään suurta sankaria, joka tulisi ja pelastaisi päivän. Mutta ei nyt mitenkään erityisesti korosteta, että "nämä ihmiset ovat pahoja" - ei tuota leffaa ikinä jenkkilästä olisi tullut, britiiläistä tuotantoa siis.

 

[bebeto]

Äärimmäistä pahuutta on ainakin Kevin Spaceyn roolihahmossa elokuvassa "Seven". Häntä ei kyllä pysty sympatiseeraamaan parhaalla tahdollakaan. Hui.

 

[bebeto]

13 hours - The secret soldiers of Benghazi on tositapahtumiin perustuva leffa Libyasta ja vuoden 2012 levottomuuksista.

Täytyy todeta, että olin positiivisesti yllättynyt, leffa oli ihan mukaansatempaavaa viihdettä ja vertautuu aika hyvin siihen Blackhawk down- leffaan vuosien takaa. Ihan virkistävä näkökulma tämä yksityisen turvallisuuspalvelun palkkasotilaiden kuvaaminen.

Kyllä mä tätä suosittelisin tämän tyypin toimintaleffoista kiinnostuineille. Myös budjetti tehosteisiin on ollut tarpeeksi iso, että näyttää hyvältä valkokankaalla.

13 Hours in Benghazi - Fox News - YouTube

Tämä Kris "Tanto" Paronto on melkoinen veijari, hihittelee kun vieruskaveri selittää kuinka hänen toinen kätensä roikkui kun oli kyynärvarresta poikki. Melkoinen heppu mutta varmasti pätevä omalla alallaan ja nauttii työstään.

 

[-OO-]

Suosittelen tsekkaamaan kymmenen vuoden takaisen The Woodsmanin, jossa Kevin Baconin esittämä pedofiili kamppailee vankilasta vapauduttuaan itsensä kanssa uusien houkutusten äärellä. Katsojakin joutuu aikamoisten ristiriitojen keskelle, koska toisaalta tuosta hahmosta haluaisi kovasti pitää. Huikea leffa.

Tuo on aivan jäätävän hieno leffa! En muista toista leffaa jota katsoessa olisi niin hiton ristiriitainen olo. Tuo hahmon jatkuva kamppailu menneisyytensä ja omien demoniensa kanssa saa jotenkin sympatiseeraamaan kaveria, mutta sitten koko ajan kuitenkin yrittää muistuttaa itselleen että "se on saatana pedofiili!".

 

[Pula-ajan Tretjak]

Mielenkiintoinen keskustelu on sekin, millaiset hahmot ovat ns. tabuja, joista ei saada/voida/uskalleta kirjoittaa protagonisteja. Hyvis-pankkiryöstäjät ja mafian jäsenet nyt ovat arkipäivää, mutta en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi. Tuleeko muille mieleen vastaavia tabuja?

@L. Paraske löysi hyvän esimerkin, joskaan en ole nähnyt sitä itse.

Itselle löytyi yksi katsottu elokuva myös vaikeasta aiheesta, mutta meni kirjaimellisesti aikaa löytää se erittäin hatarien muistikuvien perusteella: http://www.imdb.com/title/tt0899028/

Matthew Macfadyen esittää pedofiiliä, joka on suostunut lääkintään (en muista oliko kemiallinen kastraatio vai mikä) ja yrittää päästä elämän syrjään kiinni. Hahmo MUISTAAKSENI on esitetty erittäin herkkänä ja sympaattisena, ei missään nimessä rikoksistaan huolimatta pahiksena. Erittäin harvinainen näkökulma tämmöiseen aiheeseen ja elokuvana "surullinen".

 

[J.C.S.]

Jos haluaa löytää elokuvia joissa terroristit ovat pääosassa ja "sankareita" pitää siirtyä pois nykyajasta ja erityisesti Lähi-Idästä. USA on aina sympatisoinut enemmän esimerkiksi irlantilaisia, niinpä esim Michael Collins (1996) ja The Wind That Shakes the Barley (2006) voitaisiin milestäni lukea elokuviksi joissa terroristi on "sankari".

 

[JZZ]

Jos haluaa löytää elokuvia joissa terroristit ovat pääosassa ja "sankareita" pitää siirtyä pois nykyajasta ja erityisesti Lähi-Idästä. USA on aina sympatisoinut enemmän esimerkiksi irlantilaisia, niinpä esim Michael Collins (1996) ja The Wind That Shakes the Barley (2006) voitaisiin milestäni lukea elokuviksi joissa terroristi on "sankari".

Tai esim Star Wars. Toisen sankari on toisen terroristi.

 

[H.Incandenza]

Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

 

[Kulttimörkö]

Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

Ne arviot mitä minä olen nähnyt ja lukenut ovat olleet vain ylistäviä. Kirjoittavat jopa kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta nuorisoelokuvasta (alan lehti Episodi).

 

[Everton]

Ei-pahiksena listan kärjessä siis Gary Grant ja Clint Eastwood. Molemmilla sen verran pitkä urakin, että ehkä olisi vaikea löytää enää kovempia nimiä.

Mutta jos nyt vielä miettii tuoreempia tapauksia, niin suklaasilmä George Clooney ei varmaan koskaan ole näytellyt pahista? Pankkirosvoa (From Dusk till Dawn) ja vankikarkuria (O Brother, Where Art Thou?) on toki näytellyt, mutta ollut kuitenkin niissäkin leffoissa selkeästi "hyvä" päähenkilö. Ja rikosta ihmiskuntaa ja sarjakuvanörttejä vastaan, eli roolisuoritustaan Batmanina, ei nyt sitten tässä kategoriassa noteerata.

Mutta naisista löytynee varmaankin vielä helpommin nimiä. Barbra Streisand, Helen Hunt ja Helen Mirren tulevat näin äkkiseltään mieleen naisina, joita ei ole pahiksina nähty. Meryl Streep on ollut ainakin paha noita.

Entäpä kuka keksii tunnetuimman suomalaisen näyttelijän joka ei ole ollut pahiksena? Matti Pellonpää?

 

[Vintsukka]

GAry Grant

Ei-pahiksena listan kärjessä siis Gary Grant ja Clint Eastwood.

En halua olla se tyyppi, mutta olen kuitenkin. Se on Cary Grant.

(Tarina kertoo, että Cary Grant ja Clark Gable tapasivat joka vuosi joulun jälkeen ja vaihtoivat saamiaan ei-toivottuja nimikirjailtuja joululahjoja keskenään.)

 

[H.Incandenza]

Ne arviot mitä minä olen nähnyt ja lukenut ovat olleet vain ylistäviä. Kirjoittavat jopa kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta nuorisoelokuvasta (alan lehti Episodi).

Ok, hyvä että on toisenlaisiakin mielipiteitä. Itse olen lukenut Hesarin, Imagen ja jonkun kolmannen (en muista mistä) arvostelut, jotka olivat aika nihkeitä. Minulle riittäisi, että on perusviihdyttävä, eikä tee mieli marssia ulos teatterista.

 

[-OO-]

Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

Haukkuisin sen kyllä mielelläni mutta kun en pysty! Olihan tuo jumalauta nimittäin niin komea elokuva että en muista milloin on suomalaisesta nuorisosta noin aidon tuntuista kuvausta nähty. Muutenkin leffa oli todellinen nostalgiatrippi omaan nuoruuteen (90-luvun lama ja sen fiilikset, musiikki jne.) joten välillä huomasi melkein liikuttuvansa. Ja Tatu Sinisalon roolisuoritusta Tonina ei voi kyllä tarpeeksi nostaa esille, oli nimittäin niin jäätävän kova suoritus että välillä unohti täysin että siinä on oikeasti näyttelijä joka vaan esittää Toni Wirtasta, eikä Toni Wirtanen itse. Myös Iiro Panulalta aika kovaa työtä Tuukka Temosen roolissa.

 

[J.C.S.]

Sorry @Everton , Excalibur- Sankarin miekka (1981), kuningas Arthur elokuvassa Helen Mirren esitti pahista, Morgane nimistä noitaa, joka yrittää tuhota koko pyöreänpöydän ritareineen. (Sisältää noitumis-kohtauksen jossa arvoisa myöhempien aikojen lady esiintyy pelkässä päähineessä).

 

[Tim Callahan]

Teit meistä kauniin voi toimia jonkinlaisena nostalgia-trippinä 90-luvun lama-aikoihin ja tuoda esiin muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen, mutta elokuvana ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta se on kuin joku YLE:n huonu teinisaippuadraama.

Eiköhän tämänkin nyt muijan takia väkisin katso ilman otsasuonen räjähtämistä.

 

[Barnes]

Entäpä kuka keksii tunnetuimman suomalaisen näyttelijän joka ei ole ollut pahiksena? Matti Pellonpää?

Varkauden suuri poika (oli se riittävän varkautelainen, älkää nyt kaikkea sieltä viekö) Esa Pakarinen taisi aina olla hyvis. Tunnettu ja suosittu näyttelijä Pakarinenkin aikanaan oli ja Pekka Puupää -filmejä pyöritetään telkkarissa vieläkin eli perintö elää.

 

[-OO-]

Teit meistä kauniin voi toimia jonkinlaisena nostalgia-trippinä 90-luvun lama-aikoihin ja tuoda esiin muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen, mutta elokuvana ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta se on kuin joku YLE:n huonu teinisaippuadraama.

Eiköhän tämänkin nyt muijan takia väkisin katso ilman otsasuonen räjähtämistä.

Käsikirjoitus kokonaisuutena aika peruskamaa, ei poikkeuksellisen hyvää mutta ei poikkeuksellisen huonoakaan, mutta minun mielestäni siinä oli nuorisosta kertoville elokuville yksi poikkeuksellinen juttu: Uskottavuus. Ehkä sekin auttaa tietysti että tietää tapahtumien olevan pitkälti totta (tietenkin dramatisoituna ja hieman muunneltuna), mutta silti minusta tässä käsikirjoituksessa oli se hieno puoli että hahmojen käytös, puhe, kaikki oli täysin uskottavaa toisin kuin nuorisoelokuvissa yleensä. Enkä minä nyt tiedä mikä tuossa ohjauksessa sitten oli vikana. Olihan siellä jotain pieniä juttuja jotka olisi voinut tehdä toisin, ja jotka kokenut huippuohjaaja olisi voinut tehdä paljonkin paremmin, mutta kokonaisuutena tuo oli minusta varsin ehjä kokonaisuus.

Ja nämä yhdistettynä tuohon nostalgiatrippiin toi minusta sellaisen elokuvakokemuksen että ainakin minulle tuli kylmät väreet monta kertaa ja ihan oikeasti vaikuttunut olo tästä elokuvasta. Mutta jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, kaikki ei varmasti saa elokuvasta samanlaista kokemusta. Mutta kyllä tuo minun mielestäni kannattaa ehdottomasti katsomassa käydä, vaikka jo pelkästään tuon Tatu Sinisalon ilmiömäisen suorituksen takia.

 

[AlapaanKarvaaja]

Varkauden suuri poika (oli se riittävän varkautelainen, älkää nyt kaikkea sieltä viekö) Esa Pakarinen taisi aina olla hyvis. Tunnettu ja suosittu näyttelijä Pakarinenkin aikanaan oli ja Pekka Puupää -filmejä pyöritetään telkkarissa vieläkin eli perintö elää.

Oli hyvis aina elokuvissa, mutta kotona ilmeisesti ei niinkään.

Miten Tauno Palo (merirosvoa ei lasketa?), Helge Herala tai Tenho Sauren? Ehkä suomalaisten elokuvien muoto, varsinkin niiden varhaisten, on ollut sellainen, että sieltä on vaikea kaivaa varsinaista pahista. Vittumaisia henkilöitä löytyy aina Rovaniemen markkinoista Täällä Pohjantähden Alla-elokuvaan.

 

[Vintsukka]

Kyllä Teit meistä kauniin tällaiselle Apis-fanille maistui, mutta olihan siinä heikkoutensa. Mandyn huono suomi ei kuulostanut yhtään uskottavalta ja Temosen pahan pojan rooli tuntui överiksi vedetyltä ja turhan korostetulta, mutta eniten otti päähän muutama tarinankerronnallinen juttu, jotka eivät olleet tästä maailmasta vaan elokuvien taikamaasta.

Esimerkkinä kohtaus, joka ei ole spoiler kenellekään, joka on bändistä joskus kuullut. Bändin ensimmäinen hittibiisi soi Jyrkissä, ensimmäistä kertaa missään julkisesti, ja ennen ensimmäistä kertosäettä bändi saa puhelun, joka kertoo että biisi on otettu hyvin vastaan ja keikkaa pukkaa. Nopeaa toimintaa.

Posin puolella taas vahvat näyttelijäsuoritukset, varsinkin @-OO- :nkin hehkuttama Tatu Sinisalo Wirtasen Tonina.

 

[axe]

Mulla ei oo minkäänlaista suhdetta Apulantaan, mutta oon silti kovasti kiinnostunut sellaisista tarinoista mistä tämä Tei meistä kauniin kertoo, joten käväisimme katsomassa. Sehän meni juuri niin kuin saattoi kuvitellakin, että Hesarikriitikoiden ja vastaavien leffaelitistirunkkareiden mielipiteitä mistään elokuvasta ei edelleenkään tarvitse kuunnella, koska heille elokuvan funktio on ihan eri kuin meille jotka noista leffoista maksamme oikein rahaa. He saavat edelleen jakaa jussejaan niille 1500 katsojaa teatterissa kerääville "loistaville elokuville", jossa valaistus, tunnelma, symboliikka ja muu epäoleellinen on aivan fantastista, mutta voi jumalauta kun tällainen korkeintaan normaaliälykkyyksinen ja -keskittymiskykyinen jantteri ei vaan pysty sellaista tuubaa katsomaan. Mutta seitsemän Jussia hei!

Ei sillä että eihän tämä Apis nyt mikään palkintoja ansaitseva merkkiteos sillä lailla sekään ole, mutta se kertoi kuitenkin tarinan ja viihdytti katsojaansa. Tosiaan nuo tuollaiset yllä mainitut seikat kuin salamannopea hyvä vastaanotto ekaa kertaa soitettavalle kappaleelle ja Mandyn typerä muka-kaksikielistely vähän tökki. Tosin se jälkimmäinenkin saattoipi olla ihan hyväkin ratkaisu, että kaikki ymmärtää what the vittu she puhuu ilman tekstityksiä.

Mistä tuli mieleen, että olikohan historian ensimmäinen kotimainen elokuva, että en kertaakaan kaivannut suomenkielistä tekstitystä kun koko ajan kuuli ja sai selvää mitä puhutaan. Äänisuunnittelijat ja -teknikot ei ilmeisesti ainakaan tule mitään elokuvapalkintoja saamaan, kun tosiaan puhe ei hukkunut musiikin ja muiden kolahtelujen alle niin kuin näissä "hyvissä" kotimaisissa.

Ja loppuun vielä pohdituttanut kysymys, joka nyt tosin tarkemmin ajatellen pitäisi kysyä jossain Apulanta-ketjussa, kun ei niin elokuvallinen kysymys ole vaan bändihistoriallinen, mutta koska fiktiotarinoissakin kaipaan aina hahmojen tekemisille uskottavaa motiivia, niin sitä kaipaan tässäkin. Mikä oli Mandyn motiivi ehdottaa Temosta bändiin basistiksi tilalleen? Ehkä saadakseen pois pahoilta teiltä, joo. Mutta vielä suuremmin, että mikä sitten oli Tonin motiivi pyytää soittotaidoton about-vihamiehensä bändiinsä?

 

[Baldrick]

Tulipahan juuri katsottua A Hologram for the King. Tätä voisi kuvailla Tom Hanksin paluuna hyviin elämänmakuisiin komediadraamoihin, joita hänen tuotannossaan useampikin on. Mielestäni IMDB:n arvosana 6,1 on aliarvostusta, sillä itse ainakin pidin elokuvasta kovin, koska se oli "elämänmakuinen" ja hauska tarina, kauniit ja eksoottiset maisemat, sekä elokuvasta paistoi kiinnostavasti kulttuurien erilaisuudet.

Elokuva kertoo siis myyntimiehensä, joka lähtee tekemään isoa myyntikeikkaa Saudi-Arabiaan, mm. saadakseen tyttärensä opinnot rahoitettua. Samassa haasteita luo kulttuurien kohtaaminen, sekä paineet ja stressi päähenkilön omankin elämän kulkusuunnasta. Jos nyt jotenkin voi kuvailla, niin elämästä kertova, hauska ja samalla hieman tunteita herättävä elokuva, jossa on ripaus taiteellisuutta, mutta juuri sopivan pienesti.

Suosittelen kaikille ja itse antaisin arvosanaksi 8+ /10.

 

[-OO-]

Mandyn typerä muka-kaksikielistely vähän tökki. Tosin se jälkimmäinenkin saattoipi olla ihan hyväkin ratkaisu, että kaikki ymmärtää what the vittu she puhuu ilman tekstityksiä.

Tästä muuten itse asiassa luin jostakin Apiksen porukan tunteneiden ihmisten kommentteja että tuo Mandyn tyyli puhua oli kuvattu tässä elokuvassa aika hyvin, koska se on kuulemma oikeasti ollut juuri tuollaista suomen ja englannin sekamelskaa. Ja taisipa tämä Mandy itsekin jossakin haastattelussa kommentoida tuota että juuri noin hän silloin puhui. Ainoa mikä minulle tuossa tökki oli se että Mimosa Willamon suomen kieli kuulosti "liian suomalaiselta", eli siitä kuuli selvästi että suomalainen näyttelijä yrittää puhua "hoonosoomea".

 

[Kulttimörkö]

Vähän aikaa sitten mietittiin näyttelijää joka on ollut vain "hyvä tyyppi" elokuvissa. Tulin miettineeksi että sama toisin päin on jopa vaikeampaa. Kuka näyttelijä on esiintynyt vain "kusipäänä" tai pahiksena? Malcolm MacDowell tuli mieleen mutta jopa häneltäkin löytyy ainakin yksi elokuva jossa hän on hyvä tyyppi. Loistava Tim Curry on toinen vastaava mutta kuitenkin tuli mieleen The hunt for the Red October jossa hän on oikeastaan täysin viaton lääkäri joka on täysin ulkona siitä minkälaista peliä siinä hänen ympärillään pelataan. Joku Kane Hodder on sellainen joka on esiintynyt vain pahiksena. Löytyykö muita?

 

[J.C.S.]

Yleensähän amerikkalaisissa elokuvissa britit ovat roistoja, mutta tulee kuitenkin mieleen amerikkalainen Billy Drago, jonka ilkeä hymy ja hyytävä naama on nähty monissa pienemmissä ja isommissa rooleissa pahiksena. En mene sanomaan että olisi aina ollut roiston roolissa, mutta tämän kaverin yleisilme ei kovin helposti sankarin tai edes viattoman sivustakatsojan rooliin sovi. Voi olla hieman hankala muistaa nimen perusteella sillä hänellä ei taida olla kovin montaa elokuvaa tai sarjatuotantoa jossa olisi ollut ns. top-billed. Esiintynyt ainakin Frank Nittinä Lahjomattomissa ja roistona Veijari nimeltä Briscossa.