Jatkoajan leffakerho

[Vintsukka]

Yksi Tom Hanksin roolihahmoista Cloud Atlaksessa, Dr. Henry Goose, oli ehdottomasti pahis.

 

[bebeto]

Yksi Tom Hanksin roolihahmoista Cloud Atlaksessa, Dr. Henry Goose, oli ehdottomasti pahis.

Ja "Matkalla Perditioniin" näytteli mafian tappajaa vaikka ei kaikkein suurin pahis tuossa leffassa ollutkaan. Kyllä katsojan sympatiat pääsääntöisesti taitavat Hanksin puolella olla vaikka olikin tuossa loistavassa leffassa säälimätön tappaja.

 

[Apassi]

Ootte te aikamoisia. Se elokuvan päähenkilö oli keskitysleirin sonderkommando, eli sai hiukkasen lykkäystä omaan kuolemaantuomioonsa kun auttoi työkseen muiden lahtaamisessa ja krematoimisessa - siitä työstä huolimatta nalli saattoi milloin tahansa napsahtaa, jos teki yhdenkin väärän liikeen. Tästä johtuen henkilö oli pahasti traumatisoitunut ja hieman jo todellisuudentajunsa menettänyt. Kyseessä ei ole mikään juutalaisjuttu, vaikka siinä kovasti rabbia haeskellaankin sielunmessua lapselle toimittamaan.

Onneksi sitä, että jostain leffasta tykkää tai on tykkäämättä, ei tarvitse millään lailla perustella. Nämä ovat mielipide- tai pikemminkin tunnekysymyksiä ja kyseinen elokuva ei saanut minua otteeseensa millään tavalla tai herättänyt minkäänlaisia tunteita. Elokuva on vielä genressään sellainen, joista pääsääntöisesti pidän. Tätä verrattiin jossain arvostelussa paremmaksi, kuin Schindlerin lista ja omasta mielestäni ei voida puhua edes samana päivänä.

 

[Ted Raikas]

Mites Hugh Jackman?

Chappiessa ainakin ihan paatunut kelmi. Prestigessäkin varsin kyseenalainen heppu pakkomielteineen. Sama Prisonersissa, jossa toki motiivit on jollain tapaa ymmärrettäviä. Esittänyt myös aika paljon sellaisia häilyviä henkilöhahmoja jotka tekee moraalisesti kyseenalaisia ratkaisuja.

Niin ja The Fountainissa esittää mm. konkistadoria, jotka nyt tunnetusti oli pahoja tyyppejä.

 

[Kulttimörkö]

Chappiessa ainakin ihan paatunut kelmi. Prestigessäkin varsin kyseenalainen heppu pakkomielteineen. Sama Prisonersissa, jossa toki motiivit on jollain tapaa ymmärrettäviä. Esittänyt myös aika paljon sellaisia häilyviä henkilöhahmoja jotka tekee moraalisesti kyseenalaisia ratkaisuja.

Niin ja The Fountainissa esittää mm. konkistadoria, jotka nyt tunnetusti oli pahoja tyyppejä.

Mainitaan vielä toistamiseen uusi Pan elokuva jossa hän on selkeästi leffan pahis esittäen Mustapartaa joka yrittää tappaa Peter Panin.

 

[-OO-]

Ootte te aikamoisia. Se elokuvan päähenkilö oli keskitysleirin sonderkommando, eli sai hiukkasen lykkäystä omaan kuolemaantuomioonsa kun auttoi työkseen muiden lahtaamisessa ja krematoimisessa - siitä työstä huolimatta nalli saattoi milloin tahansa napsahtaa, jos teki yhdenkin väärän liikeen. Tästä johtuen henkilö oli pahasti traumatisoitunut ja hieman jo todellisuudentajunsa menettänyt.

Itse asiassa tuo Sonderkommandoon "pääseminen" (joutuminen) oli melkein kusisimpia paikkoja leirillä, vaikka ei noilla tuhoamisleireillä kenelläkään herkkua ollut. Ruokaa kyllä riitti huomattavasti enemmän ja vaatteet oli ehkä paremmat kuin rivivangeilla mutta Sonderkommando tiesi myös takuuvarmaa kuolemaa koska Sonderkommando yleensä vaihdettiin kokonaisuudessaan tasaisin väliajoin. Kun porukan tehtävänä oli tyhjentää kaasukammio raadoista ja lappaa ne sieltä uuniin, natsit ei halunneet jättää hirveästi todistajia vaan siksi pistivät tämän porukan itsensä tasaisin väliajoin uuniin.

Schlomo Venezian, joka muuten oli sattuneesta syystä yksi niitä todella harvoja Sonderkommandossa palvelleita jotka jäivät eloon ja vieläpä kirjoittivat kokemuksistaan, kirjassa kerrotaan aika hyvin niistä tunnetiloista joita tuollainen homma herättää kun pahimmillaan ohjaat sukulaisesi tai perheenjäsenesi kädestä pitäen kaasukammioon ja vakuuttelet samalla että ei ole mitään hätää, ja vähän ajan kuluttua kannat tämän ruumiin kammiosta krematorioon. Siinä on ehkä kovimmankin karjun todellisuudentaju ja mielenterveys koetuksella ja toiminta ei ehkä ihan järkevältä ja loogiselta nykyihmisestä tunnu.

Itsellä vielä tuo Son of Saul katsomatta mutta haluan sen kyllä ehdottomasti nähdä. Voi olla että tällaisten elokuvien katsominen vaatii ehkä vähän taustatietoa aiheesta että ymmärtää täysin kaiken mitä tapahtuu, tuolla tapahtui niin mielettömiä asioita että saattaa vaikuttaa aiheeseen tutustumattomalta epäuskottavalta ja järjettömältä.

 

[L. Paraske]

en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi. Tuleeko muille mieleen vastaavia tabuja?

Suosittelen tsekkaamaan kymmenen vuoden takaisen The Woodsmanin, jossa Kevin Baconin esittämä pedofiili kamppailee vankilasta vapauduttuaan itsensä kanssa uusien houkutusten äärellä. Katsojakin joutuu aikamoisten ristiriitojen keskelle, koska toisaalta tuosta hahmosta haluaisi kovasti pitää. Huikea leffa.

 

[Everton]

Robert Downey Jr. oli selkeä pahis leffassa Takaa-ajetut (eli Takaa-ajetun kakkososassa, jossa jahdattiin Wesley Snipesia.

Pahiksen määritelmästä hyvää keskustelua, olen sortunut omissakin viesteissä ohittamaan tuon oikean näkökulman, vaikka siitä piti itsenikin jo mainita. Yksinkertaistettuna ja mutkat suoristettuna voisi kai sanoa, että pahis on roolina sellainen, jota ei ole tarkoitettu katsojan symppaamaksi. Tosin aika häilyvä rajanmääritys tuokin olisi; jos leffassa on joku ylläritwisti, niin sympaattinen päähenkilö saattaakin juuri ennen lopputekstejä paljastua isoksi pahikseksi - tai toisinpäin.

Mielenkiintoinen keskustelu on sekin, millaiset hahmot ovat ns. tabuja, joista ei saada/voida/uskalleta kirjoittaa protagonisteja. Hyvis-pankkiryöstäjät ja mafian jäsenet nyt ovat arkipäivää, mutta en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi. Tuleeko muille mieleen vastaavia tabuja?

Ainakin sellaisesta näkökulmasta asiaa on lähestytty, että milloin kamalat teot on sovitettu. Esimerkiksi elokuvassa The Woodsman sitä tuli muistaakseni mietittyä, että voiko päähenkilölle toivoa hyvää, vaikka onkin tehnyt kamalia asioita.

EDIT: hah, miten tulikin sattumalta sama leffa mieleen L.Parasken kanssa. Varmaan muitakin vastaavia esimerkkejä olisi.

 

[hablaa]

en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi

En nyt sanoisi, että hyvikseksi sinänsä, mutta Four Lions (joka on aivan mahtavan sysimusta komedia) kertoo wannabe-terroristeista (muslimeja juu sinänsä, tosin ei voi kyllä hirveän uskonnollisiksi sanoa), eikä missään merkittävässä roolissa nähdä mitään suurta sankaria, joka tulisi ja pelastaisi päivän. Mutta ei nyt mitenkään erityisesti korosteta, että "nämä ihmiset ovat pahoja" - ei tuota leffaa ikinä jenkkilästä olisi tullut, britiiläistä tuotantoa siis.

 

[bebeto]

Äärimmäistä pahuutta on ainakin Kevin Spaceyn roolihahmossa elokuvassa "Seven". Häntä ei kyllä pysty sympatiseeraamaan parhaalla tahdollakaan. Hui.

 

[bebeto]

13 hours - The secret soldiers of Benghazi on tositapahtumiin perustuva leffa Libyasta ja vuoden 2012 levottomuuksista.

Täytyy todeta, että olin positiivisesti yllättynyt, leffa oli ihan mukaansatempaavaa viihdettä ja vertautuu aika hyvin siihen Blackhawk down- leffaan vuosien takaa. Ihan virkistävä näkökulma tämä yksityisen turvallisuuspalvelun palkkasotilaiden kuvaaminen.

Kyllä mä tätä suosittelisin tämän tyypin toimintaleffoista kiinnostuineille. Myös budjetti tehosteisiin on ollut tarpeeksi iso, että näyttää hyvältä valkokankaalla.

13 Hours in Benghazi - Fox News - YouTube

Tämä Kris "Tanto" Paronto on melkoinen veijari, hihittelee kun vieruskaveri selittää kuinka hänen toinen kätensä roikkui kun oli kyynärvarresta poikki. Melkoinen heppu mutta varmasti pätevä omalla alallaan ja nauttii työstään.

 

[-OO-]

Suosittelen tsekkaamaan kymmenen vuoden takaisen The Woodsmanin, jossa Kevin Baconin esittämä pedofiili kamppailee vankilasta vapauduttuaan itsensä kanssa uusien houkutusten äärellä. Katsojakin joutuu aikamoisten ristiriitojen keskelle, koska toisaalta tuosta hahmosta haluaisi kovasti pitää. Huikea leffa.

Tuo on aivan jäätävän hieno leffa! En muista toista leffaa jota katsoessa olisi niin hiton ristiriitainen olo. Tuo hahmon jatkuva kamppailu menneisyytensä ja omien demoniensa kanssa saa jotenkin sympatiseeraamaan kaveria, mutta sitten koko ajan kuitenkin yrittää muistuttaa itselleen että "se on saatana pedofiili!".

 

[Pula-ajan Tretjak]

Mielenkiintoinen keskustelu on sekin, millaiset hahmot ovat ns. tabuja, joista ei saada/voida/uskalleta kirjoittaa protagonisteja. Hyvis-pankkiryöstäjät ja mafian jäsenet nyt ovat arkipäivää, mutta en äkkiseltään saa mieleeni elokuvia, joissa esim. terroristi (USA:n näkökulmasta), lapsentappaja, raiskaaja tai pedofiili olisi kirjoitettu hyvikseksi. Tuleeko muille mieleen vastaavia tabuja?

@L. Paraske löysi hyvän esimerkin, joskaan en ole nähnyt sitä itse.

Itselle löytyi yksi katsottu elokuva myös vaikeasta aiheesta, mutta meni kirjaimellisesti aikaa löytää se erittäin hatarien muistikuvien perusteella: http://www.imdb.com/title/tt0899028/

Matthew Macfadyen esittää pedofiiliä, joka on suostunut lääkintään (en muista oliko kemiallinen kastraatio vai mikä) ja yrittää päästä elämän syrjään kiinni. Hahmo MUISTAAKSENI on esitetty erittäin herkkänä ja sympaattisena, ei missään nimessä rikoksistaan huolimatta pahiksena. Erittäin harvinainen näkökulma tämmöiseen aiheeseen ja elokuvana "surullinen".

 

[J.C.S.]

Jos haluaa löytää elokuvia joissa terroristit ovat pääosassa ja "sankareita" pitää siirtyä pois nykyajasta ja erityisesti Lähi-Idästä. USA on aina sympatisoinut enemmän esimerkiksi irlantilaisia, niinpä esim Michael Collins (1996) ja The Wind That Shakes the Barley (2006) voitaisiin milestäni lukea elokuviksi joissa terroristi on "sankari".

 

[JZZ]

Jos haluaa löytää elokuvia joissa terroristit ovat pääosassa ja "sankareita" pitää siirtyä pois nykyajasta ja erityisesti Lähi-Idästä. USA on aina sympatisoinut enemmän esimerkiksi irlantilaisia, niinpä esim Michael Collins (1996) ja The Wind That Shakes the Barley (2006) voitaisiin milestäni lukea elokuviksi joissa terroristi on "sankari".

Tai esim Star Wars. Toisen sankari on toisen terroristi.

 

[H.Incandenza]

Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

 

[Kulttimörkö]

Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

Ne arviot mitä minä olen nähnyt ja lukenut ovat olleet vain ylistäviä. Kirjoittavat jopa kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta nuorisoelokuvasta (alan lehti Episodi).

 

[Everton]

Ei-pahiksena listan kärjessä siis Gary Grant ja Clint Eastwood. Molemmilla sen verran pitkä urakin, että ehkä olisi vaikea löytää enää kovempia nimiä.

Mutta jos nyt vielä miettii tuoreempia tapauksia, niin suklaasilmä George Clooney ei varmaan koskaan ole näytellyt pahista? Pankkirosvoa (From Dusk till Dawn) ja vankikarkuria (O Brother, Where Art Thou?) on toki näytellyt, mutta ollut kuitenkin niissäkin leffoissa selkeästi "hyvä" päähenkilö. Ja rikosta ihmiskuntaa ja sarjakuvanörttejä vastaan, eli roolisuoritustaan Batmanina, ei nyt sitten tässä kategoriassa noteerata.

Mutta naisista löytynee varmaankin vielä helpommin nimiä. Barbra Streisand, Helen Hunt ja Helen Mirren tulevat näin äkkiseltään mieleen naisina, joita ei ole pahiksina nähty. Meryl Streep on ollut ainakin paha noita.

Entäpä kuka keksii tunnetuimman suomalaisen näyttelijän joka ei ole ollut pahiksena? Matti Pellonpää?

 

[Vintsukka]

GAry Grant

Ei-pahiksena listan kärjessä siis Gary Grant ja Clint Eastwood.

En halua olla se tyyppi, mutta olen kuitenkin. Se on Cary Grant.

(Tarina kertoo, että Cary Grant ja Clark Gable tapasivat joka vuosi joulun jälkeen ja vaihtoivat saamiaan ei-toivottuja nimikirjailtuja joululahjoja keskenään.)

 

[H.Incandenza]

Ne arviot mitä minä olen nähnyt ja lukenut ovat olleet vain ylistäviä. Kirjoittavat jopa kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta nuorisoelokuvasta (alan lehti Episodi).

Ok, hyvä että on toisenlaisiakin mielipiteitä. Itse olen lukenut Hesarin, Imagen ja jonkun kolmannen (en muista mistä) arvostelut, jotka olivat aika nihkeitä. Minulle riittäisi, että on perusviihdyttävä, eikä tee mieli marssia ulos teatterista.

 

[-OO-]

Onko joku nähnyt sen Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin. Rouva haluaa kovasti sen nähdä. Olen yrittänyt pommittaa häntä huonoilla arvosteluilla, mutta pää ei käänny. Onko se niin huono kuin kriitikot väittävät vai jaksaako sen katsoa ilman tuskanhikeä loppuun?

Haukkuisin sen kyllä mielelläni mutta kun en pysty! Olihan tuo jumalauta nimittäin niin komea elokuva että en muista milloin on suomalaisesta nuorisosta noin aidon tuntuista kuvausta nähty. Muutenkin leffa oli todellinen nostalgiatrippi omaan nuoruuteen (90-luvun lama ja sen fiilikset, musiikki jne.) joten välillä huomasi melkein liikuttuvansa. Ja Tatu Sinisalon roolisuoritusta Tonina ei voi kyllä tarpeeksi nostaa esille, oli nimittäin niin jäätävän kova suoritus että välillä unohti täysin että siinä on oikeasti näyttelijä joka vaan esittää Toni Wirtasta, eikä Toni Wirtanen itse. Myös Iiro Panulalta aika kovaa työtä Tuukka Temosen roolissa.

 

[J.C.S.]

Sorry @Everton , Excalibur- Sankarin miekka (1981), kuningas Arthur elokuvassa Helen Mirren esitti pahista, Morgane nimistä noitaa, joka yrittää tuhota koko pyöreänpöydän ritareineen. (Sisältää noitumis-kohtauksen jossa arvoisa myöhempien aikojen lady esiintyy pelkässä päähineessä).

 

[Tim Callahan]

Teit meistä kauniin voi toimia jonkinlaisena nostalgia-trippinä 90-luvun lama-aikoihin ja tuoda esiin muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen, mutta elokuvana ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta se on kuin joku YLE:n huonu teinisaippuadraama.

Eiköhän tämänkin nyt muijan takia väkisin katso ilman otsasuonen räjähtämistä.

 

[Barnes]

Entäpä kuka keksii tunnetuimman suomalaisen näyttelijän joka ei ole ollut pahiksena? Matti Pellonpää?

Varkauden suuri poika (oli se riittävän varkautelainen, älkää nyt kaikkea sieltä viekö) Esa Pakarinen taisi aina olla hyvis. Tunnettu ja suosittu näyttelijä Pakarinenkin aikanaan oli ja Pekka Puupää -filmejä pyöritetään telkkarissa vieläkin eli perintö elää.

 

[-OO-]

Teit meistä kauniin voi toimia jonkinlaisena nostalgia-trippinä 90-luvun lama-aikoihin ja tuoda esiin muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen, mutta elokuvana ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta se on kuin joku YLE:n huonu teinisaippuadraama.

Eiköhän tämänkin nyt muijan takia väkisin katso ilman otsasuonen räjähtämistä.

Käsikirjoitus kokonaisuutena aika peruskamaa, ei poikkeuksellisen hyvää mutta ei poikkeuksellisen huonoakaan, mutta minun mielestäni siinä oli nuorisosta kertoville elokuville yksi poikkeuksellinen juttu: Uskottavuus. Ehkä sekin auttaa tietysti että tietää tapahtumien olevan pitkälti totta (tietenkin dramatisoituna ja hieman muunneltuna), mutta silti minusta tässä käsikirjoituksessa oli se hieno puoli että hahmojen käytös, puhe, kaikki oli täysin uskottavaa toisin kuin nuorisoelokuvissa yleensä. Enkä minä nyt tiedä mikä tuossa ohjauksessa sitten oli vikana. Olihan siellä jotain pieniä juttuja jotka olisi voinut tehdä toisin, ja jotka kokenut huippuohjaaja olisi voinut tehdä paljonkin paremmin, mutta kokonaisuutena tuo oli minusta varsin ehjä kokonaisuus.

Ja nämä yhdistettynä tuohon nostalgiatrippiin toi minusta sellaisen elokuvakokemuksen että ainakin minulle tuli kylmät väreet monta kertaa ja ihan oikeasti vaikuttunut olo tästä elokuvasta. Mutta jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, kaikki ei varmasti saa elokuvasta samanlaista kokemusta. Mutta kyllä tuo minun mielestäni kannattaa ehdottomasti katsomassa käydä, vaikka jo pelkästään tuon Tatu Sinisalon ilmiömäisen suorituksen takia.