Jatkoajan leffakerho

[Jakedeus]

Monesti olisi hauska nähdä yhdysvaltalaisia elokuvia, jotka ei ole Hollywoodiin sidoksissa mitenkään. Toki nyt joitain sikäläisiä independent-elokuvia varmaan Euroopassa ja Suomessakin tunnetaan, mutta väistämättä varmaan todella monet elokuvat jää sinne ja on täkäläisittäin ihan tuntemattomia. Kiinnostavaa tosiaan sikäli, miten elokuvateollisuuteen liittymättömät elokuvat kuvaa p-amerikkalaista arkista elämää, elämäntapaa ja ihmisiä kun ei ole niin tarkkoja rajauksia ja käskytystä tuotantoyhtiöiden puolelta sisällön puolesta. Kai nyt Jenkeissäkin esim. jotain puhdasta auteur-meininkiä löytynee? Niin valtavasta maasta kuitenkin puhutaan, että luulisi sinne mahtuvan riippumattomia tekijöitäkin paljon.

Niin, eihän siis todellista Hollywood-elokuvaa ole kuin nämä megabudejtin omaavat viihdetuotteet. Sitten on toki studioiden alla olevat ''indie-osastot'' (Fox Searchlight, Paramount Vantage), mutta näissäkin iso studio on usein lähinnä levittäjänä, minkä johdosta alussa näkyy tutut logot. Kaikki muu on niin indietä kuin vain voi olla puhtaasti ulkoisten seikkojen perusteella. Esim. Tarantinolla ensimmäinen (mutta vain osaksi) Hollywood-koneiston alla tehty leffa oli Inglorious Basterds

Totta kai tässä mennä sekaisin, koska muun muassa suomalainen media leimaa Hollywood-leffaksi jokaisen pätkän, jossa esiintyy ''Hollywood-näyttelijä'' ja siinä puhtaan englantia. Toki Hollywood on toinen merkitys on vain 'amerikkalainen elokuva', mutta on tavallaan sääli, että koska nämä menevät niin iloisesti sekaisin, niin monet leimaavat amerikkalaisen leffan kokonaisuudessaan näiden laskelmoitujen viihdeteosten pohjalta.

 

[Ted Raikas]

Niin, tarkennetaan nyt vielä, että pidän kyllä todella viihteellisistä megatuotantoleffoista, mutta toki myös sitten "syvällisemmistä" pienemmän mittakaavan elokuvista jotka heijastelee todellista elämää ja maailmaa enemmän. Maku on sikäli kuitenkin aika laaja. Tosin monet ns. taideleffat voi mennä vähän yli ymmärryksen.

Kiitos joka tapauksessa selvennyksestä Jakedeus. Lähinnä halusin viestillä osoittaa, että ei se P-Amerikka ole täys tuotantokoneiston syytämää tavaraa, joissa sisällöllisellä arvolla, taiteellisilla näkemyksillä ja katsojan älyn haastamisella ei ole mitään virkaa.

 

[olkikuukkeli]

Kiitos joka tapauksessa selvennyksestä Jakedeus. Lähinnä halusin viestillä osoittaa, että ei se P-Amerikka ole täys tuotantokoneiston syytämää tavaraa, joissa sisällöllisellä arvolla, taiteellisilla näkemyksillä ja katsojan älyn haastamisella ei ole mitään virkaa.

Minusta elokuvalle ei edes koskaan ole käynyt niin kuin vaikka musiikille, että kerronnaltaan monimutkaista tai taiteellisesti kunnianhimoista ja uudistusmielistä kamaa ei markkinoitaisi. TV-sarjoissa kehitys on ollut jopa päinvastainen pitkälti HBO:n ansiosta: taiteellisesti korkealaatuiset sarjat voivat olla myös suosittuja (The Sopranos, True Detective, etc.) ja niinpä kaikenlaiset televisioyhtiöt ovat seuranneet tätä trendiä (Mad Men, Breaking Bad, yms.).

Toki helppoa, valmiiksi pureskeltua viihdettäkin ymmärrettävästi tuotetaan paljon, mutta "Hollywood-elokuva" ei ainakaan itselleni vielä anna kovinkaan suuria ennakkoasenteita leffaa kohtaan. Sehän voi olla sitten Mulholland Drive tai X-Men, kaikenlaista löytyy. Enemmän kritisoisin vaikkapa kotimaista elokuvakoneistoa, joka syytää saman elokuvan samoilla näyttelijöillä joka vuosi parin auteur-ohjaajan (liian harvoin ilmestyviä) töitä lukuunottamatta. Joku aika sitten tuli katsottua Leijonasydän - annoin jopa odotusten hieman nousta positiivisia kritiikkejä luettuani - ja sehän oli ihan hirveä elokuva muutamaa näyttelijäsuoritusta lukuunottamatta.

 

[JJT]

Mielensäpahoittaja-leffa tuli katsottua viikonloppuna ja oli kyllä uskomattoman hyvä pätkä. Eipä taida olla Häjyjen jälkeen ilmestynyt suomalaista elokuvaa, joka olisi tarjonnut yhtä paljon makoisia nauruja ja nokkelaa dialogia, mutta samaan aikaan ollut puhutteleva ja koskettava.

Monet suomalaiset 2010-luvun leffat kun sisältävät hyviä näyttelijäsuorituksia, yksittäisiä hauskoja/koskettavia/säväyttäviä kohtauksia, hyviä alkuperäisideoita, hienoja kuvaustekniikoita jne, mutta jossain vaiheessa elokuvaa, tyypillisesti jonkinlaisen "välikliimaksin" kohdalla touhu lässähtää kun käsikirjoituksessa vedetään surutta mutkia suoraksi. Asioiden ja tapahtumien syyt ja motiivit jätetään tylysti selvittämättä/kertomatta ja leffan loppu meneekin sitten enemmän ja vähemmän siitä seuranneita tulipaloja sammutellessa.

Mielensäpahoittajassa ei kuitenkaan mitään edellämainittua ole, ja kun päälle lyö vielä harvinaisen loistavat näyttelijäsuoritukset (muidenkin, kuin Antti Litjan osalta), niin mielestäni kyseessä on ehdottomasti yksi parhaista suomalaiselokuvista.

 

[Klose16]

Enemmän kritisoisin vaikkapa kotimaista elokuvakoneistoa, joka syytää saman elokuvan samoilla näyttelijöillä joka vuosi parin auteur-ohjaajan (liian harvoin ilmestyviä) töitä lukuunottamatta. Joku aika sitten tuli katsottua Leijonasydän - annoin jopa odotusten hieman nousta positiivisia kritiikkejä luettuani - ja sehän oli ihan hirveä elokuva muutamaa näyttelijäsuoritusta lukuunottamatta.

Ei noita pysty nykyään enää edes harkitsemaan että katsoisi. Yksi iso syy on suuren yleisön olematon medialukukyky. Ts. kun ei kuulu mitenkään edes kohdeyleisöön, jolle noita käsikirjoitetaan. Mainitsemasi esimerkki on kuvaava: 15 vuotta amerikkalaisen, kantaaottavan hittielokuvan/arvostelumenestyksen jälkeen keksitään tehdä siitä oma versio, oma siksi koska näyttelijät ovat suomalaisia ja teema on nyt täällä(kin) ajankohtainen. Vaikka alkuperäisessä korostettiin sen historiallisuutta. Jne.

Lyhyesti sanottuna, suomalaisilla ei vain ole draamantajua. Siksi se haetaan väkisin pullosta ja kännitapoista, jääkiekosta, äärimmäisyyteen asti valmiiksi tarjoillusta primetime-viihdykkeestä etc. etc. Vanha Tuntematon on tässä loistava; siinä soditaan, huudetaan, ja kaadutaan. Vailla omaa syytä.

 

[disco-stu]

Katselin tässä piiiiiiitkästä aikaa Stanley Kubrickin legendaarisen Dr.Strangeloven kun sattui olemaan sellainen fiilis ja pakkohan se on sanoa että yllättävän hyvin toimii tuo satiiri edelleen. Elokuvassahan on sellainen eetos että jos se julkastaisiin nyt niin tulisi voittamaan kaikki mahdolliset palkinnot, kriitikot valuisivat mahlaa ja elokuvapiirit rinkirunkkaisivat rystyset verillä. Aikaansa edellä oli tuolloin 60-luvulla, eikä tainnut Oscareitakaan voittaa?

Elokuvahan on tuollainen vähän vaikeasti genreen istuva tummahko kylmän sodan komedia, josta voi oikeastaan löytää minkä tahansa haluamansa sanoman. Sopii jotenkin nykypäiväänkin oikein hyvin teemalla ajat muuttuvat - ihminen pysyy. Tai fallout-henkisesti: "War. War never changes"

Jos wanhoista leffoista saa ihottuman, mustavalkoisuus kirvelee silmiä ja CGI aikaansaa seisokin, suosittelen skippaamaan. Noin muutoin kannattaa katsastaa, vaikka vaatiikin ehkä tietynlaisen seesteisen mielentilan jotta uppoaa. Netflixistä löytyy.

linkki IMDB

 

[Kulttimörkö]

Aikaansa edellä oli tuolloin 60-luvulla, eikä tainnut Oscareitakaan voittaa?

Ei voittanut vaikka oli neljässä kategoriassa (paras elokuva, paras miespääosa, paras ohjaus ja paras sovellettu käsikirjoitus) mutta kuten kategorioista huomaa, elokuvaa kyllä akatemian puolella arvostettiin jo tuolloin. Tuona vuonna My Fair Lady korjasi potin.

En ole itse vielä Tohtori Outolempeä nähnyt mutta olen lukenut kyseisen elokuvan tekemisestä. Sellers oli elementissään ja Kubrick oli parhaassa vedossa. Pakkohan tuo on joskus vielä nähdä.

 

[disco-stu]

Ei voittanut vaikka oli neljässä kategoriassa (paras elokuva, paras miespääosa, paras ohjaus ja paras sovellettu käsikirjoitus) mutta kuten kategorioista huomaa, elokuvaa kyllä akatemian puolella arvostettiin jo tuolloin. Tuona vuonna My Fair Lady korjasi potin.

Aivan, näinhän se menikin, olisi voinut samalla tsekata IMDB sivulta mutta meni ohi silmien. Jokatapauksessa, ei siis voittanut vaikka oli ehdolla. Ehkä aihe oli kuitenkin vähän arka tuolloin, mene ja tiedä.

Itse en todellakaan yleensä jaksa näitä vanhempia elokuvia, kaikenmaailman Citizen Kanet ja vastaavat jää väkisin kesken. Muutamia helmiä sitten löytyy kasasta, kuten juuri Outolempi. Jokusen vuoden välein sen voi katsella ja aina tulee erilaisia asioita mieleen, vähän elämäntilanteeseen ja varmasti myös maailmanpolitiikkaan peilaten.

 

[godspeed]

Titanicin katsoin tuossa taas. Onhan Cameron tietyllä tapaa elokuvallinen velho. Ei ole työmoraalinsa takia koskaan epäonnistunut ja on aina kuvaamastaan aiheesta äärettömän kiinnostunut. Kyllä hän sen osoittaa mainstreamia kosiskelevien kerrontatapojensa seastakin, sillä on vähän pakkokin myydä nahka halvemmalla jos meinaa projektinsa toteuttaa. Emotionaalisesti rikasta tematiikkaa kuitenkin piisaa, mikä on ainoa syy että tämän pariin ajautuu. Lisäksi omaa aavelaivafiksaatiota on hankala tyydyttää, kun muunlaisia on hyvin vähän tarjolla, jos ollenkaan, tai sitten ne ovat pari katselukertaa kestäviä säikytyskummitteluita ilman mainittavampaa substanssia kuten Ghost Ship. Titanicissa kaikki on kuitenkin lopulta haikeaa, ja lopulta vain katoavaista. Edelleen eniten puistatuksen tunteita herättää kaiken inhimillisen loiston menettäminen bakteereille, tai yksityiskohtaisuuteen mentäessä yksittäisen ihmisen muiston katoaminen, oli kyse sitten post-apokalyptisestä maalailusta tai luonnonvoimien suuruuden todistamisesta. Mutta se on realismia, että ketä kukaan enää todella muistaa kolme sukupolvea taaksepäin katsottaessa. Parhaat kauhun elementit ovat juuri silloin käsillä kun ollaan pitkäikäisyyden kynnyksellä, sillä se jos mikä tuo perspektiiviä.

 

[Jymäkkä]

Eastwoodin American sniperin kävin katsomassa. Komea ja sujuvasti rullaava elokuva, mutta Easwoodille ominaisesti näkökulma jää vähän yksipuoleiseksi. Viholliset ovat naiset ja lapset mukaan lukien kuvattu yksinkertaisesti pahoina, mikä minua vähän häiritsi. Tuosta olisi saanut paljon enemmänkin irti, kun tuolla kuitenkin naisia ja lapsia kuolee. Ja nimenomaan se, kun noita marttyyrilapsia/naisia on, ja noita joutuu ampumaan ja samalla jokainen irakilainen nainen ja lapsi muuttuu väistämättä sotilaan silmissä potentiaaliseksi pommittajaksi mikä fakta keventää väkisin liipaisinsormea joskus ikävin seurauksin. Nyt tätä puolta asiasta ei oikeastaan sivuttu ollenkaan, vaan sniperimme teki vain oikeita päätöksiä. Voi tuota kaikille sotaelokuvien ystäville kuitenkin suositella, vaikkei mikään merkkiteos olekaan. Yllättävän suuret katsojaluvut saanut jenkeissä, patrioottisuuden ansiosta varmaan, vaikka sellainen perinteinen Amerikkaa ja sotaa ihannoiva sankaritarina ei oikeastaan ole kyseessä.

Illalla katsoin kotona vielä tuon Boyhoodin, jossa siis seurataan yhden perheen elämää 12 vuotta, ja kuvaukset myös kestivät tuon 12 vuotta, eli samat näyttelijät vanhenevat ja kasvavat rooleissaan aidosti. Kun päähenkilö on elokuvassa 6-18 vuotias poika, niin juju toimii tietysti hyvin. Hyvä kasvutarina, mutta olisihan saman tasoisen elokuvan saanut aikaan muutamassa kuukaudessa vaihtuvilla näyttelijöillä. Mikään dokumentaarinen kuvaus kun ei ole kyseessä, vaan täysin fiktiivinen leffa. Toisaalta, ehkä se pieni taika olisi tuolloin elokuvasta kadonnut.

 

[Barcelona]

Tuli ton parhaat 80-luvun leffat äänestyksen innoittamana katsottua Bull Durham youtubesta. Suhteellisen OK urheiluleffaksi (tai romantiseksi komediaksi), joita pääosassa oleva Kevin Costner tuntuu tekevän paljon. Ilmeisesti Costner toteuttaa jotain lapsuuden ammattiurheilijan unelmaansa sitten leffojen kautta. IMDB:ssä leffan keskiarvo on 7,1 joka nyt on omasta pikkasen alakanattiin mutta lähellä totuutta. Leffa ois kyllä paljon parempi jos aiheena ois tietenkin lätkä mutta toimii siliti vaikka kyseessä on baseball.

 

[Everton]

Gone Girlin katsoin justiinsa. Oli kyllä vaikuttavimpia (viihde)leffoja mitä olen pitkään aikaan nähnyt. En sano, että myös parhaita, mutta oli se kyllä tosi hyväkin. Annoin 4,5 tähteä viidestä, loppu oli varmaan ihan tarkoituksella antiklimaattinen.

Ajattelin jo, että olisi voinut pitkittää vähän pidempään, kun se isoin twisti varmistui katsojillekin jo leffan puolvälissä. Mutta olihan siellä sitten muitakin suhteellisen yllättäviä käänteitä vielä jäljellä...

Mites muuten muut teidän mielestä:

Spoileri

Missä vaiheessa vaimo tajusi, että mies on päässyt selville juonestaan? Mun mielestä ei tiennyt miehensä tietävän ainakaan vielä silloin, kun tämä esiintyi rakastavana ja kaipaavana aviomiehenä telkkarissa ja vaimo katsoi lähetystä siellä rantahuvilalla.

 

[Daespoo]

. Voi tuota kaikille sotaelokuvien ystäville kuitenkin suositella, vaikkei mikään merkkiteos olekaan. Yllättävän suuret katsojaluvut saanut jenkeissä, patrioottisuuden ansiosta varmaan, vaikka sellainen perinteinen Amerikkaa ja sotaa ihannoiva sankaritarina ei oikeastaan ole kyseessä.

Komppaan jonkin verran. Hyvä yritys näyttää sodan kauheudet, moraaliset valinnat ja henkilökohtaiset vaikutukset mutta aika puolivillaiseksi jää.

Sinänsä ok leffa, pahimmat "hooyeah" -höpötykset jätetty pois mutta jätti aika paljon toivomisen varaa. 4/5 ilman loppukohtausta, 2/5 sen kanssa.

<spoiler alert, lopettakaa lukeminen tässä kohtaa jos olette menossa katsomaan>.

Spoileri

Leffan pahin moka tulee lopussa.

Ns. lopputaistelu oli about joka suhteessa täysin epäuskottava. Sotaleffoissa minua kiinnostaa ennenkaikkea tilanteiden ja tapahtumien uskottavuus ja AS:n loppukohtaus oli pohjanoteeraus. Tyypit viedään panssarikalustolla kaikessa rauhassa tietyn talon katolle josta pitäisi poimia vihun snaipperi "teurastaja". Noh teurastaja saadaan tähtäimiin pyykkien seasta (miten?) sen jälkeen kun todetaan että vihun snaipperi onkin idässä eikä pohjoisessa (the fuck?). Sitten sankari tähtäilee epätarkalla hehtaariskoupilla suurta pahaa kun tämä suuri paha vetelee omalla dragunovilla laserin tarkalla skoupilla "hyviä". Ja tämä suuri paha jää zoomailemaan samasta paikasta muita hyviksiä mutta ei ammu, sen sijaan että ampuisi lisää tai vaihtaisi paikkaa (niinkuin aikaisemmin). Sitten Matrix-tyyliin sankari ampuu suuren pahiksen jostain vajaasta kahdesta kilsasta ns. bullet-viewn säestämänä ja alkaa rähinä koska suuren pahiksen kuoleman suututtamat pienpahikset alkavat ryntäämään paikalle (ilmeisesti olivat piilossa siihen asti). Katsojalle jää käsitys että pahikset tulevat joka suunnasta ja ansiokkaasti heitä räiskitään ns. heittolaukauksilla katolta mutta sitten alkaa skodet loppumaan. Mitä sitten tapahtuu? Noh, tulee hiekkamyrsky joka jotenkin sekoittaa apuun tulevan AH-1 Cobran siten että he ampuvat "ohjuksen" (omien pyynnöstä omiin asemiin koska eivät halua jäädä vangiksi) päin helvettiä (täysin irrallinen kohtaus) Hiekkamyrsky, josta on vähän vihjailtu, on hetkessä täysin sakea ja hyvikset pääsevät katolta karkuun koska ilmeisesti pahikset eivät ole yhtä sivustaa vartioineet yhtään (öö miksi ei). Ja kutsusta paikalle tulee panssaroidut APC:t joilla hyvikset viedään turvaan, jopa pienellä dramatisoinnilla kuin pääsankari ei pääse junaan ilman pientä draamaa.

Alkuosa leffasta 8/10. Viimeinen 30min 1/10. En tiedä oliko tämä Clintin taiteellinen näkemys vai jotain muuta, Letters From Iwo Jima ja Flags Of Our Fathers olivat puhdasta timanttia, tämän leffan viimeinen action-kohtaus jätti paskan maun suuhun.

EDIT: pistäisin yo. tekstin piiloon jos tietäisin mietin spoiler-tagit toimii.

spoilertägit pistetty kuntoon, t: modet

 

[pernaveikko]

EDIT: pistäisin yo. tekstin piiloon jos tietäisin mietin spoiler-tagit toimii.

Pitää laittaa [ eikä <.

Ihan hyvä leffa ja kun tosiaan tositapahtumiin perustuu, niin siihen nähden ehkä vähän vaisu juurikin siitä syystä mikä spoiler-tageihin kuuluu. Voinee silti sanoa, että sinänsä kannattaa katsastaa, jos tuommoiset jutut kiinnostaa.

Käykää myös tutustumassa siihen tositapahtumaan vaikka Wikipediasta.

 

[MustatKortit]

Olin tohkeissani katsomassa Mad Max-elokuvaa nyt viikonloppuna, kun siitä puhuttiin paljon ja oli lukenut kaikenlaisia hehkutuksia.

Täytyy tunnustaa, että jätin kesken, noin 20minuutin yrittämisen jälkeen. En vain oikein saanut tarttumapintaa tuohon ja tuo maailma näytti itse asiassa jopa tylsältä...

 

[godspeed]

Tuo eka Mad Max on ollut aina vähän samalla tapaa perusteettoman maineensa vanki kuin esimerkiksi Texas Chainsaw Massacre, josta tohistiin lähinnä raa'an nimensä vuoksi. Pikkupoikana jo tuota kaikki odotti näkeväksi, kun vain kakkos- ja kolmososat tuli telkusta. Ja kun elokuvaa ei koskaan näytetä telkusta, niin siinähän kaikenlainen kuulopuheisiin perustuva huhuilu vain kasvaa. Tosin näin internet-aikakaudella tuokin sitten nähtiin, eikä se ollutkaan niin paha ja julma elokuva, että olisi pitänyt vain arkistojen kätköissä säilyttää.

 

[Jymäkkä]

Suomessahan oli 80- luvulla vaihe, kun elokuvien väkivaltaan suhtauduttiin paniikinomaisesti, eikä ylilyönneiltäkään vältytty. Muistattehan ne aivan piloille leikatut leffat, jotka eivät edes siis usein olleet kovin rajuja. Esimerkiksi Tappavan aseen avausosaa leikeltiin runsaasti, vaikka kyseessä aika pliisu toimintakomedia. Teattereissa menivät kai leikkaamattomina, mutta vuokravideot pilattiin.

 

[godspeed]

90-luvun alussakin jotkin sen aikaiset räsäspuritaanit vielä pääsivät kotivideoihin käsiksi. Kaapelikanavat eivät tosin kärsineet sensuurista koskaan, vaan silloinen Filmnet, nykyinen Canal (1997->) esitti kaiken sellaisenaan. Telkkaristakin tuli 90-luvulla usein leikkaamattomia elokuvia ja osin varmaan siitäkin syystä, ettei ketään enää kiinnostanut nussia pilkkua ja päättää muiden elämästä. Tuo paljon puhuttu videolaki murtui kuitenkin vasta 2001, jolloin "superväkivaltaisten" elokuvien levittämiseen riitti tarkastamon pyöreä K18-lätkä. Jos ei haluttu maksaa tarkastamisesta, niin automaationa kotilevitykseen menneelle elokuvalle tuli neliönmuotoinen K18-lätkä. Suomessa ei onneksi enää saksita mitään, mutta joissain muissa maissa sensuuri on vieläkin kiihkeää.

 

[Hereworth]

Titanicin katsoin tuossa taas.

Itsekin intouduin katsomaan Cameronin Titanicin pitkästä aikaa, loistava elokuva edelleen kaikinpuolin. Samalla heräsi kipinä tutustua myös muihin maailman kuuluisimmasta haaksirikosta tehtyihin filmatisointeihin, noitahan nimittäin riittää.

Tähän mennessä takana on kaksi eri filmatisointia, eli yllämainittu Cameronin teos sekä vuonna 1943 Natsi-Saksassa valmistunut Herbert Selpinin aloittama ja Werner Klingerin viimeistelemä (Selpin kuoli elokuvan kuvausten aikana epäilyttävissä oloissa) propagandaelokuva Titanic. Täytyy sanoa, että huolimatta tahattomasta komiikasta ja historian totaalisesta vääristelystä, yllätys sinänsä, elokuva oli varsin viihdyttävä katselukokemus. Ottaen etenkin huomioon millaisissa oloissa kuvaukset on tehty, kuten jatkuva ilmavaara ulkokohtauksissa, on elokuva myös erittäin hyvän näköinen visuaalisesti ja juonikaan nyt ei ihan kömpelöimmästä päästä ole noin niin kuin propagandapläjäykseksi. Suosittelen ehdottomasti palstan elokuvaharrastajille, tämän elokuvan voi katsoa myös kokonaisuudessan Youtubesta englanniksi tekstitettynä.

Seuraavaksi olisi vuorossa kaksi 50-luvun filmatisointia, mm. kaikista Titanic-elokuvista parhaimmat arvosanat saanut A Night to Remember, joka perustuu Walter Lordin samannimiseen romaanimuotoiseen raporttiin yön tapahtumista. Tälle lataan kyllä kovat odotukset, sillä tuo kirja on yksi parhaista lukemistani koskien tätä aihepiiriä ja muutenkin. Ainakaan faktoista ja nippelitiedosta ei pitäisi tulla puutetta. Ja eihän IMDB valehtele, antaessaan tälle 7,9.

Youtube tarjoaa myös kaksi muuta Titanic-elokuvaa, vuodelta 1953 ja 1996 valmistuneen tv-minisarjan. Ensimmäinen on ilmeisesti kehnonpuoleinen, mutta katsottavahan tuo onkuten myös minisarja. Jostain täytyisi myös kaivaa vielä vain 29 päivää itse onnettomuuden jälkeen valmistunut Saved from the Titanic-mykkäelokuva, kermaksi tämän kakun päälle.

Mikäli joku täällä on katsellut jonkun näistä tai jopa kaikki, niin mielipiteitä olisi mukava kuulla!

Edit. Alla vielä linkit Youtubesta löytyviin Titanic-filmatisointeihin.

Titanic (1943)
Titanic (1953)
Titanic TV-elokuva (1996)

 

[Dee Snider]

Big Game tuli tsekattua jo torstaina ja olihan se helvetin hyvä ja viihdyttävä leffa. Olin 10 vee poikani kanssa tuota katsomassa ja ensimmäinen kommentti pojalta oli leffan jälkeen, että ensi kesäksi mökille pitää hommata hänelle jousipyssy, että hän voi leikkiä tuota Oskaria. Joten ainakin hänen kohdallaan Helander osui maaliin. Ja kyllä itsessäkin heräsi pikkupoika, kyllä tuli nuo vanhat kunnon seikkailupätkät mieleen.

Nillitystä on aiheuttanut se, ettei elokuvaa ole kuvattu Lapissa. No, katsokaa filmi ja valittakaa sitten. Siis aivan henkeäsalpaavia vuoristokuvauksia ja kuvakulmia tarjoillaan katsojille.

Kaikin puolin hämmästyttävän hyvää jälkeä saatu aikaan, kuitenkin melko perunabudjetilla mentiin verrattuna isoihin Hollywood-produktioihin. Jacksonilta takuutyötä ja tällä kertaa hahmo on haavoittuva, eikä presidentti ole mikään hävittäjälentäjä tai ex-Navy Seal.

Ei tätä voi tosikoille ja oman elämänsä tapanimaskuloille suositella. Mutta sanotaanko niin, että kyseessä on joko pehmo toimintapätkä tai vaihtoehtoisesti raju perheleffa. Eli pahikset ovat pahiksia, eikä mitään Yksin Kotona rosvoja. Varsinkin Ray Stevenson on kyllä jylhä ja vakuuttava ilmestys.

Hyvä Helander ja Jokiranta!

 

[Barcelona]

Tää on varmaan oikea ketju mainita että tänään on tulee YLE2 klo 22:00 Mandigo Elokuva kertoo 1840-luvun orjaplantaasista ja on aina ollut sellainen kulttileffa joka on nyt Quentin Tarantinon Djangon ansiosta noussu taas pinnallle. Itse olen aina digannut leffasta ja saataapi päätyä top 10 listalle kun äänestetään parhaita 70-luvun leffoja. Omasta mielestä tota IMDB:n alhaista rattingiä selittää varmaan se että näyttelijät James Masonia lukuunotamatta ole kovin hyviä ja että aihe on ehkä jenkeille ehkä hieman herkkä. Aiheen takia tota leffaa kai dumattiin aika kovasti 70-luvulla jolloin se tuli ulos.

 

[Klose16]

Kaksi tuoretta leffaa tuli mannertenvälisellä tsekattua.

Whiplash. Aivan upea kuvaus tietystä ihmistyypistä, paras jonka tiedän. Elokuvassa keskityttiin hyvin olennaiseen joten katsojan mielenkiinto pysyi alusta loppuun yllä. Tietysti tämä on paljon palkinnot putsanneen J. K. Simmonsin ansiota, joskin muukin cast, erityisesti nuorta kokelasta näytellyt tyyppi, oli mainio. Ainoastaan aivan loppu vähän mietitytti, mutta siitä voi varmaan olla kahtaa mieltä, itse olisin jättänyt sen dvdextroihin. Whiplash hävisi Birdmanille, mitä hittoa oikeesti?! Ohjauskin oli aivan eri luokkaa. Tälle siis 4,5/5, 5 minuuttia pois ja täydet 5.

Interstellar. Sen kuuluisan Nolanin se kuuluisa avaruusspektaakkeli. Paitsi että, eihän tässä avaruutta edes ollut kuin nimeksi! Enemmänhän tämä oli perus scifidraamailua, jossa pelattiin aika tutuilla tematiikoilla. Aikamatkailut, vanhenemisten päivittelyt ja mustien aukkojen filosofoinnit tuntuivat kyllä vähän väsyneiltä eivät innostavan tuoreilta. Loogisestihan tässäkään ei varmasti ollut päätä eikä häntää joten leffan tieteellisyyden huutelua ei voi ymmärtää, täyttä spekulaatiotahan koko homma oli! Aika pitkä leffa, jonka kyllä katsoi loppuun kun näyttelytyö oli sikäli hyvää eikä Nolanin ohjauskaan sortunut nyt pahempaan kikkailuun. 2001:n imitointi oli kyllä pikkasen liian läpinäkyvää, eikä tästä nyt mitään legendaarista ole tulossa. Tarina nyt oli toki jotain Gravitya paljon sisältörikkaampi. 3+/5.

 

[Aunt Wang]

The Boy in the Striped Pyjamas katsottu. Pidin erityisesti siitä, että tarina kerrottiin lapsen kautta. Uusi näkökulma ei ollut pahasta, natseista kertovia leffoja on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehty aikamoinen määrä. Ainoa mikä tässä ehkä vähän häiritsi, oli kieli. Natsit ja juutalaiset jauhamassa englantia keskellä keskitysleiriä? Hyvä teos kumminkin, ja loppu oli säväyttävä. 8/10

 

[Frostbite]

Tuli kateltua myös tuo Interstellar... Miten sen nyt nätisti sanoisi.. Oli kyllä aika paska elokuva.
Idea oli ihan hyvä, mutta toteutus oli niin hidastempoista, että nukahdin sohvalle puoleksi tunniksi siinä vaiheessa, kun lähtivät sinne avaruuteen.
Kun unesta sitten heräisin, niin meno jatkui yhtä raskaana. En voi kyllä suositella tätä ajanhukkaa kenellekään. Siinä meni elämästä muutama tunti, jota en koskaan saa enään takaisin. 1/5.

Tuota Big Gamea odotan innolla, kun sitä on niin kovasti kehuttu.

 

[Dee Snider]

Tuota Big Gamea odotan innolla, kun sitä on niin kovasti kehuttu.

Ei kai siinä mitään odottelemista ole, teatteriin vaan, niin että nuppi tutisee. Vai oletko jossain ulkomailla? Onhan tuo sinänsä hassua, että ensi-ilta on täällä ennen kuin muualla.

Aika vaatimattomat katsojaluvut Big Game keräsi avausviikonloppuna. Ainakin tähän Luokkakokoukseen verrattuna.