Jatkoajan leffakerho

  • 2 408 437
  • 12 325

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tässä viikonloppuna täytyy vielä käydä ainakin The Imitation Game ja The Theory of Everything katsomassa, myös Ida jos ehtii. ...

Kumpikin kelpo elokuvia.

Täytyy sanoa, että liikutuin tuon Hawkingista kertovan elokuvan aikana melkoisesti. Elokuvahan on Hawkingin itsensä mukaan pääpiirteissään tarinaltaan tosi. Vaikka varmasti tiettyjä asioita on kuorrutettu ja koristeltu - ei varmasti ole helppoa tuollainen ihmissuhde - niin kyllä tarina kosketti. Uskomattomiin asioihin ihminen kyllä pystyy, olosuhteita uhmaten.
 

Andrew

Jäsen
Resistance

Resistance elokuvassa on mielenkiintoinen juoni, mutta toteus ei oikein onnistunut. Elokuvan tarkoitus olisi kertoa vaihtoehtoinen todellisuus, jos Saksa olisi toisessa maailman sodassa onnistunut miehittämään Iso-Britannian. Ensimmäinen virhe kohta on siinä, että Normandian maihinnousu on epäonnistunut ja sen seurauksen Britannia miehitetty. Kuitenkin todellisuudessa vaikka maihinnousu olisi epäonnistunut niin ei Saksa olisi enää pystynyt siinä vaiheessa sotaa "Sumuista Saarta" valloittamaan, mutta jos USA ei olisi liittynyt sotaan niin sitten tämä skenaario olisi ollut realistinen.

Silti pikku seikkojen ei kannata antaa häiritä itseään, koska ne on elokuvassa aika merkitsemättömiä asioita. Elokuva alkaa siitä, että Britannia on sekasorron vallassa ja Saksan miehitysjoukot ovat valloittaneet saaren vastarinnasta huolimatta. Pienen Walesiläisen kylän naiset joutuvat tulemaan toimeen miehittäjien kanssa ankarassa talvessa, kun kylän miehet ovat liittyneet vastarintajoukkoihin ja nyt on vaan pakko tulla toimeen vieraan vallan kanssa.

Tästä tarinasta olisi minusta saanut paljon irti, mutta valitettavasti elokuva jää todella heikoksi. Todella sääli, koska aihe on mitä mielenkiintoisin, ainakin minulle toisen maailman sodan historiasta kiinnostuneelle.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Telkkarista tulee tuo varsin heikko leffa Eragon parhaillaan. Leffassahan on selvästi sellainen lopetus, että oltiin pedattu jatkomahista kirjojen mukaisesti, mutta ei sitten tullut tarvetta....

Olen aina miettinyt, että David Eddingsin Belgarionin tarusta saisi ihan saa-ma-rin hy-vän fantasileffatrilogian tms, omaan makuun paljon paremman kuin jostain väsyneistä sarjakuvasankareista. Toki ainoastaan siinä tapauksessa, että leffat tehtäisiin kunnon budjetilla.

Etuja olisi myös se - tuotantoyhtiöille vinkvink - että saaga jatkuu Mallorean tarussa, joten rahastaa voisi oikein kunnolla.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
David Eddingsin kirjoista voisi tehdä monta trilogiaa ja käsikirjoituksia ei paljoa tarvitsisi muokata trilogiasta toiseen.

Nimimerkillä nuorena junnuna suuri Eddings-fani Tinke-80
 

Puster

Jäsen
Viime viikolla tuli käytyä Selma katsomassa ja täytyy todeta, että onneksi 12 Years a Slave voitti viime vuonna. Tuolloin Hollywoodin anti-rasistiset tarpeet tuli hetkeksi tyydytettyä ja tätä ei tarvinnut palkita. Toki tuo viime vuoden voittaja oli todella hieno elokuvakin. Selma puolestaan oli paljon irrallisia kohtauksia ja paatoksellista puhetta. Välillä shokeeraavia kohtauksia ja välillä taas sykähdyttäviä kohtaloita.

Ensi viikon ohjelmassa on sitten Birdman sekä Kaiken teoria. Mukava nähdä, että Cathayn mannertenvälisellä lennolla on näinkin uusia elokuvia tarjolla.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Leffaäänestysketjussa ihan asiallista pohdintaa, eurooppalaiset versus hollywood. Ottaisin tähän selleisen näkökulman että hollywood on ainakin itselleni 90 prosenttisesti viihdettä ja katson suurimman osan hollywood -elokuvista viihdearvot etunenässä, toki ne voi ja monesti pitääkin sisällään hyvää kerrontaa, ohjausta ja näyttelijäntyötä siksi ne parhaat ovatkin omilla listoilla. Karkeana esimerkkinä hollywoodin leffatehtaan sarjatuotannosta näin musadiggarina että luvattoman paljon mennään siitä mistä rima on matalin ja monet asiallisetkin leffat täynnä halpaa musaa, jopa säälittäviä rock-covereita.

Hollywood tuottaa paljon roskaa mutta myös ne parhaat monesti löytyy sieltä. Se valtava massa mikä hollywoodista tulee, takoo rahaa ja pyörii meilläkin isoimmissa teattereissa mustamaalaa sitä pientä laadukasta murto-osaa. Eurooppalaisista ja Pohjoismaalaisista vain yleensä ne parhaat pyörii teattereissa ja suomen tv:ssä. Se massa jää paikallisille markkinoille.

Näkökulmaa on helppo jatkaa näin pohjoismaalaisena siihen suuntaan että elokuva ja tv-tuotanto pohjoismaissa etunenässä ruotsissa on todella laadukasta tarinankerronan kannalta, miten tarina tuodaan uskottavasti ja hienolla tunnelmalla esiin. Lukemattomasti hienoja esimerkkejä mitä en edes haluaisi nähdä jenkeiksi pureskeltuna. Moni puhuu olevansa eurooppalaisen elokuvan ystävä niin voin sanoa että olen pohjoismaalaisten leffojen ja tv-sarjojen ystävä, monesti uskottavampia tarinoita ja tunteita, vastaavia on liki mahdoton löytää hollywood-tuotannoista.
Otetaan pieni otos siitä mitä tarkoitan: Dypet, Koko homman pomo, Tusenbröder, Næturvaktin, Klovn, Silta, Låt den rätte komma in, Snabba Cash, Jalla Jalla, Arne Dahl, Taxi(miniseries Norge), parhaat Falkit, Beckit ja Wallanderit. Ainakaan itselle ei uppoa CSI, lähinnä kuvottaa, mutta nämä pohjoismaalaiset vakuuttaa uskottavuudellaan, kuvauksellaan ja näyttelijöillään. Suomessakin oltiin aallonharjalla silloin kun RAID tv-sarja pukattiin ulos.

_
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Monesti olisi hauska nähdä yhdysvaltalaisia elokuvia, jotka ei ole Hollywoodiin sidoksissa mitenkään. Toki nyt joitain sikäläisiä independent-elokuvia varmaan Euroopassa ja Suomessakin tunnetaan, mutta väistämättä varmaan todella monet elokuvat jää sinne ja on täkäläisittäin ihan tuntemattomia. Kiinnostavaa tosiaan sikäli, miten elokuvateollisuuteen liittymättömät elokuvat kuvaa p-amerikkalaista arkista elämää, elämäntapaa ja ihmisiä kun ei ole niin tarkkoja rajauksia ja käskytystä tuotantoyhtiöiden puolelta sisällön puolesta. Kai nyt Jenkeissäkin esim. jotain puhdasta auteur-meininkiä löytynee? Niin valtavasta maasta kuitenkin puhutaan, että luulisi sinne mahtuvan riippumattomia tekijöitäkin paljon.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Monesti olisi hauska nähdä yhdysvaltalaisia elokuvia, jotka ei ole Hollywoodiin sidoksissa mitenkään. Toki nyt joitain sikäläisiä independent-elokuvia varmaan Euroopassa ja Suomessakin tunnetaan, mutta väistämättä varmaan todella monet elokuvat jää sinne ja on täkäläisittäin ihan tuntemattomia. Kiinnostavaa tosiaan sikäli, miten elokuvateollisuuteen liittymättömät elokuvat kuvaa p-amerikkalaista arkista elämää, elämäntapaa ja ihmisiä kun ei ole niin tarkkoja rajauksia ja käskytystä tuotantoyhtiöiden puolelta sisällön puolesta. Kai nyt Jenkeissäkin esim. jotain puhdasta auteur-meininkiä löytynee? Niin valtavasta maasta kuitenkin puhutaan, että luulisi sinne mahtuvan riippumattomia tekijöitäkin paljon.

Niin, eihän siis todellista Hollywood-elokuvaa ole kuin nämä megabudejtin omaavat viihdetuotteet. Sitten on toki studioiden alla olevat ''indie-osastot'' (Fox Searchlight, Paramount Vantage), mutta näissäkin iso studio on usein lähinnä levittäjänä, minkä johdosta alussa näkyy tutut logot. Kaikki muu on niin indietä kuin vain voi olla puhtaasti ulkoisten seikkojen perusteella. Esim. Tarantinolla ensimmäinen (mutta vain osaksi) Hollywood-koneiston alla tehty leffa oli Inglorious Basterds

Totta kai tässä mennä sekaisin, koska muun muassa suomalainen media leimaa Hollywood-leffaksi jokaisen pätkän, jossa esiintyy ''Hollywood-näyttelijä'' ja siinä puhtaan englantia. Toki Hollywood on toinen merkitys on vain 'amerikkalainen elokuva', mutta on tavallaan sääli, että koska nämä menevät niin iloisesti sekaisin, niin monet leimaavat amerikkalaisen leffan kokonaisuudessaan näiden laskelmoitujen viihdeteosten pohjalta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Niin, tarkennetaan nyt vielä, että pidän kyllä todella viihteellisistä megatuotantoleffoista, mutta toki myös sitten "syvällisemmistä" pienemmän mittakaavan elokuvista jotka heijastelee todellista elämää ja maailmaa enemmän. Maku on sikäli kuitenkin aika laaja. Tosin monet ns. taideleffat voi mennä vähän yli ymmärryksen.

Kiitos joka tapauksessa selvennyksestä Jakedeus. Lähinnä halusin viestillä osoittaa, että ei se P-Amerikka ole täys tuotantokoneiston syytämää tavaraa, joissa sisällöllisellä arvolla, taiteellisilla näkemyksillä ja katsojan älyn haastamisella ei ole mitään virkaa.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kiitos joka tapauksessa selvennyksestä Jakedeus. Lähinnä halusin viestillä osoittaa, että ei se P-Amerikka ole täys tuotantokoneiston syytämää tavaraa, joissa sisällöllisellä arvolla, taiteellisilla näkemyksillä ja katsojan älyn haastamisella ei ole mitään virkaa.

Minusta elokuvalle ei edes koskaan ole käynyt niin kuin vaikka musiikille, että kerronnaltaan monimutkaista tai taiteellisesti kunnianhimoista ja uudistusmielistä kamaa ei markkinoitaisi. TV-sarjoissa kehitys on ollut jopa päinvastainen pitkälti HBO:n ansiosta: taiteellisesti korkealaatuiset sarjat voivat olla myös suosittuja (The Sopranos, True Detective, etc.) ja niinpä kaikenlaiset televisioyhtiöt ovat seuranneet tätä trendiä (Mad Men, Breaking Bad, yms.).

Toki helppoa, valmiiksi pureskeltua viihdettäkin ymmärrettävästi tuotetaan paljon, mutta "Hollywood-elokuva" ei ainakaan itselleni vielä anna kovinkaan suuria ennakkoasenteita leffaa kohtaan. Sehän voi olla sitten Mulholland Drive tai X-Men, kaikenlaista löytyy. Enemmän kritisoisin vaikkapa kotimaista elokuvakoneistoa, joka syytää saman elokuvan samoilla näyttelijöillä joka vuosi parin auteur-ohjaajan (liian harvoin ilmestyviä) töitä lukuunottamatta. Joku aika sitten tuli katsottua Leijonasydän - annoin jopa odotusten hieman nousta positiivisia kritiikkejä luettuani - ja sehän oli ihan hirveä elokuva muutamaa näyttelijäsuoritusta lukuunottamatta.
 

JJT

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mielensäpahoittaja-leffa tuli katsottua viikonloppuna ja oli kyllä uskomattoman hyvä pätkä. Eipä taida olla Häjyjen jälkeen ilmestynyt suomalaista elokuvaa, joka olisi tarjonnut yhtä paljon makoisia nauruja ja nokkelaa dialogia, mutta samaan aikaan ollut puhutteleva ja koskettava.

Monet suomalaiset 2010-luvun leffat kun sisältävät hyviä näyttelijäsuorituksia, yksittäisiä hauskoja/koskettavia/säväyttäviä kohtauksia, hyviä alkuperäisideoita, hienoja kuvaustekniikoita jne, mutta jossain vaiheessa elokuvaa, tyypillisesti jonkinlaisen "välikliimaksin" kohdalla touhu lässähtää kun käsikirjoituksessa vedetään surutta mutkia suoraksi. Asioiden ja tapahtumien syyt ja motiivit jätetään tylysti selvittämättä/kertomatta ja leffan loppu meneekin sitten enemmän ja vähemmän siitä seuranneita tulipaloja sammutellessa.

Mielensäpahoittajassa ei kuitenkaan mitään edellämainittua ole, ja kun päälle lyö vielä harvinaisen loistavat näyttelijäsuoritukset (muidenkin, kuin Antti Litjan osalta), niin mielestäni kyseessä on ehdottomasti yksi parhaista suomalaiselokuvista.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Enemmän kritisoisin vaikkapa kotimaista elokuvakoneistoa, joka syytää saman elokuvan samoilla näyttelijöillä joka vuosi parin auteur-ohjaajan (liian harvoin ilmestyviä) töitä lukuunottamatta. Joku aika sitten tuli katsottua Leijonasydän - annoin jopa odotusten hieman nousta positiivisia kritiikkejä luettuani - ja sehän oli ihan hirveä elokuva muutamaa näyttelijäsuoritusta lukuunottamatta.

Ei noita pysty nykyään enää edes harkitsemaan että katsoisi. Yksi iso syy on suuren yleisön olematon medialukukyky. Ts. kun ei kuulu mitenkään edes kohdeyleisöön, jolle noita käsikirjoitetaan. Mainitsemasi esimerkki on kuvaava: 15 vuotta amerikkalaisen, kantaaottavan hittielokuvan/arvostelumenestyksen jälkeen keksitään tehdä siitä oma versio, oma siksi koska näyttelijät ovat suomalaisia ja teema on nyt täällä(kin) ajankohtainen. Vaikka alkuperäisessä korostettiin sen historiallisuutta. Jne.

Lyhyesti sanottuna, suomalaisilla ei vain ole draamantajua. Siksi se haetaan väkisin pullosta ja kännitapoista, jääkiekosta, äärimmäisyyteen asti valmiiksi tarjoillusta primetime-viihdykkeestä etc. etc. Vanha Tuntematon on tässä loistava; siinä soditaan, huudetaan, ja kaadutaan. Vailla omaa syytä.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Katselin tässä piiiiiiitkästä aikaa Stanley Kubrickin legendaarisen Dr.Strangeloven kun sattui olemaan sellainen fiilis ja pakkohan se on sanoa että yllättävän hyvin toimii tuo satiiri edelleen. Elokuvassahan on sellainen eetos että jos se julkastaisiin nyt niin tulisi voittamaan kaikki mahdolliset palkinnot, kriitikot valuisivat mahlaa ja elokuvapiirit rinkirunkkaisivat rystyset verillä. Aikaansa edellä oli tuolloin 60-luvulla, eikä tainnut Oscareitakaan voittaa?

Elokuvahan on tuollainen vähän vaikeasti genreen istuva tummahko kylmän sodan komedia, josta voi oikeastaan löytää minkä tahansa haluamansa sanoman. Sopii jotenkin nykypäiväänkin oikein hyvin teemalla ajat muuttuvat - ihminen pysyy. Tai fallout-henkisesti: "War. War never changes"

Jos wanhoista leffoista saa ihottuman, mustavalkoisuus kirvelee silmiä ja CGI aikaansaa seisokin, suosittelen skippaamaan. Noin muutoin kannattaa katsastaa, vaikka vaatiikin ehkä tietynlaisen seesteisen mielentilan jotta uppoaa. Netflixistä löytyy.

linkki IMDB
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Aikaansa edellä oli tuolloin 60-luvulla, eikä tainnut Oscareitakaan voittaa?
Ei voittanut vaikka oli neljässä kategoriassa (paras elokuva, paras miespääosa, paras ohjaus ja paras sovellettu käsikirjoitus) mutta kuten kategorioista huomaa, elokuvaa kyllä akatemian puolella arvostettiin jo tuolloin. Tuona vuonna My Fair Lady korjasi potin.

En ole itse vielä Tohtori Outolempeä nähnyt mutta olen lukenut kyseisen elokuvan tekemisestä. Sellers oli elementissään ja Kubrick oli parhaassa vedossa. Pakkohan tuo on joskus vielä nähdä.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Ei voittanut vaikka oli neljässä kategoriassa (paras elokuva, paras miespääosa, paras ohjaus ja paras sovellettu käsikirjoitus) mutta kuten kategorioista huomaa, elokuvaa kyllä akatemian puolella arvostettiin jo tuolloin. Tuona vuonna My Fair Lady korjasi potin.
Aivan, näinhän se menikin, olisi voinut samalla tsekata IMDB sivulta mutta meni ohi silmien. Jokatapauksessa, ei siis voittanut vaikka oli ehdolla. Ehkä aihe oli kuitenkin vähän arka tuolloin, mene ja tiedä.

Itse en todellakaan yleensä jaksa näitä vanhempia elokuvia, kaikenmaailman Citizen Kanet ja vastaavat jää väkisin kesken. Muutamia helmiä sitten löytyy kasasta, kuten juuri Outolempi. Jokusen vuoden välein sen voi katsella ja aina tulee erilaisia asioita mieleen, vähän elämäntilanteeseen ja varmasti myös maailmanpolitiikkaan peilaten.
 

godspeed

Jäsen
Titanicin katsoin tuossa taas. Onhan Cameron tietyllä tapaa elokuvallinen velho. Ei ole työmoraalinsa takia koskaan epäonnistunut ja on aina kuvaamastaan aiheesta äärettömän kiinnostunut. Kyllä hän sen osoittaa mainstreamia kosiskelevien kerrontatapojensa seastakin, sillä on vähän pakkokin myydä nahka halvemmalla jos meinaa projektinsa toteuttaa. Emotionaalisesti rikasta tematiikkaa kuitenkin piisaa, mikä on ainoa syy että tämän pariin ajautuu. Lisäksi omaa aavelaivafiksaatiota on hankala tyydyttää, kun muunlaisia on hyvin vähän tarjolla, jos ollenkaan, tai sitten ne ovat pari katselukertaa kestäviä säikytyskummitteluita ilman mainittavampaa substanssia kuten Ghost Ship. Titanicissa kaikki on kuitenkin lopulta haikeaa, ja lopulta vain katoavaista. Edelleen eniten puistatuksen tunteita herättää kaiken inhimillisen loiston menettäminen bakteereille, tai yksityiskohtaisuuteen mentäessä yksittäisen ihmisen muiston katoaminen, oli kyse sitten post-apokalyptisestä maalailusta tai luonnonvoimien suuruuden todistamisesta. Mutta se on realismia, että ketä kukaan enää todella muistaa kolme sukupolvea taaksepäin katsottaessa. Parhaat kauhun elementit ovat juuri silloin käsillä kun ollaan pitkäikäisyyden kynnyksellä, sillä se jos mikä tuo perspektiiviä.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Eastwoodin American sniperin kävin katsomassa. Komea ja sujuvasti rullaava elokuva, mutta Easwoodille ominaisesti näkökulma jää vähän yksipuoleiseksi. Viholliset ovat naiset ja lapset mukaan lukien kuvattu yksinkertaisesti pahoina, mikä minua vähän häiritsi. Tuosta olisi saanut paljon enemmänkin irti, kun tuolla kuitenkin naisia ja lapsia kuolee. Ja nimenomaan se, kun noita marttyyrilapsia/naisia on, ja noita joutuu ampumaan ja samalla jokainen irakilainen nainen ja lapsi muuttuu väistämättä sotilaan silmissä potentiaaliseksi pommittajaksi mikä fakta keventää väkisin liipaisinsormea joskus ikävin seurauksin. Nyt tätä puolta asiasta ei oikeastaan sivuttu ollenkaan, vaan sniperimme teki vain oikeita päätöksiä. Voi tuota kaikille sotaelokuvien ystäville kuitenkin suositella, vaikkei mikään merkkiteos olekaan. Yllättävän suuret katsojaluvut saanut jenkeissä, patrioottisuuden ansiosta varmaan, vaikka sellainen perinteinen Amerikkaa ja sotaa ihannoiva sankaritarina ei oikeastaan ole kyseessä.

Illalla katsoin kotona vielä tuon Boyhoodin, jossa siis seurataan yhden perheen elämää 12 vuotta, ja kuvaukset myös kestivät tuon 12 vuotta, eli samat näyttelijät vanhenevat ja kasvavat rooleissaan aidosti. Kun päähenkilö on elokuvassa 6-18 vuotias poika, niin juju toimii tietysti hyvin. Hyvä kasvutarina, mutta olisihan saman tasoisen elokuvan saanut aikaan muutamassa kuukaudessa vaihtuvilla näyttelijöillä. Mikään dokumentaarinen kuvaus kun ei ole kyseessä, vaan täysin fiktiivinen leffa. Toisaalta, ehkä se pieni taika olisi tuolloin elokuvasta kadonnut.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tuli ton parhaat 80-luvun leffat äänestyksen innoittamana katsottua Bull Durham youtubesta. Suhteellisen OK urheiluleffaksi (tai romantiseksi komediaksi), joita pääosassa oleva Kevin Costner tuntuu tekevän paljon. Ilmeisesti Costner toteuttaa jotain lapsuuden ammattiurheilijan unelmaansa sitten leffojen kautta. IMDB:ssä leffan keskiarvo on 7,1 joka nyt on omasta pikkasen alakanattiin mutta lähellä totuutta. Leffa ois kyllä paljon parempi jos aiheena ois tietenkin lätkä mutta toimii siliti vaikka kyseessä on baseball.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Gone Girlin katsoin justiinsa. Oli kyllä vaikuttavimpia (viihde)leffoja mitä olen pitkään aikaan nähnyt. En sano, että myös parhaita, mutta oli se kyllä tosi hyväkin. Annoin 4,5 tähteä viidestä, loppu oli varmaan ihan tarkoituksella antiklimaattinen.

Ajattelin jo, että olisi voinut pitkittää vähän pidempään, kun se isoin twisti varmistui katsojillekin jo leffan puolvälissä. Mutta olihan siellä sitten muitakin suhteellisen yllättäviä käänteitä vielä jäljellä...

Mites muuten muut teidän mielestä:

Missä vaiheessa vaimo tajusi, että mies on päässyt selville juonestaan? Mun mielestä ei tiennyt miehensä tietävän ainakaan vielä silloin, kun tämä esiintyi rakastavana ja kaipaavana aviomiehenä telkkarissa ja vaimo katsoi lähetystä siellä rantahuvilalla.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
. Voi tuota kaikille sotaelokuvien ystäville kuitenkin suositella, vaikkei mikään merkkiteos olekaan. Yllättävän suuret katsojaluvut saanut jenkeissä, patrioottisuuden ansiosta varmaan, vaikka sellainen perinteinen Amerikkaa ja sotaa ihannoiva sankaritarina ei oikeastaan ole kyseessä.

Komppaan jonkin verran. Hyvä yritys näyttää sodan kauheudet, moraaliset valinnat ja henkilökohtaiset vaikutukset mutta aika puolivillaiseksi jää.

Sinänsä ok leffa, pahimmat "hooyeah" -höpötykset jätetty pois mutta jätti aika paljon toivomisen varaa. 4/5 ilman loppukohtausta, 2/5 sen kanssa.

<spoiler alert, lopettakaa lukeminen tässä kohtaa jos olette menossa katsomaan>.

Leffan pahin moka tulee lopussa.

Ns. lopputaistelu oli about joka suhteessa täysin epäuskottava. Sotaleffoissa minua kiinnostaa ennenkaikkea tilanteiden ja tapahtumien uskottavuus ja AS:n loppukohtaus oli pohjanoteeraus. Tyypit viedään panssarikalustolla kaikessa rauhassa tietyn talon katolle josta pitäisi poimia vihun snaipperi "teurastaja". Noh teurastaja saadaan tähtäimiin pyykkien seasta (miten?) sen jälkeen kun todetaan että vihun snaipperi onkin idässä eikä pohjoisessa (the fuck?). Sitten sankari tähtäilee epätarkalla hehtaariskoupilla suurta pahaa kun tämä suuri paha vetelee omalla dragunovilla laserin tarkalla skoupilla "hyviä". Ja tämä suuri paha jää zoomailemaan samasta paikasta muita hyviksiä mutta ei ammu, sen sijaan että ampuisi lisää tai vaihtaisi paikkaa (niinkuin aikaisemmin). Sitten Matrix-tyyliin sankari ampuu suuren pahiksen jostain vajaasta kahdesta kilsasta ns. bullet-viewn säestämänä ja alkaa rähinä koska suuren pahiksen kuoleman suututtamat pienpahikset alkavat ryntäämään paikalle (ilmeisesti olivat piilossa siihen asti). Katsojalle jää käsitys että pahikset tulevat joka suunnasta ja ansiokkaasti heitä räiskitään ns. heittolaukauksilla katolta mutta sitten alkaa skodet loppumaan. Mitä sitten tapahtuu? Noh, tulee hiekkamyrsky joka jotenkin sekoittaa apuun tulevan AH-1 Cobran siten että he ampuvat "ohjuksen" (omien pyynnöstä omiin asemiin koska eivät halua jäädä vangiksi) päin helvettiä (täysin irrallinen kohtaus) Hiekkamyrsky, josta on vähän vihjailtu, on hetkessä täysin sakea ja hyvikset pääsevät katolta karkuun koska ilmeisesti pahikset eivät ole yhtä sivustaa vartioineet yhtään (öö miksi ei). Ja kutsusta paikalle tulee panssaroidut APC:t joilla hyvikset viedään turvaan, jopa pienellä dramatisoinnilla kuin pääsankari ei pääse junaan ilman pientä draamaa.

Alkuosa leffasta 8/10. Viimeinen 30min 1/10. En tiedä oliko tämä Clintin taiteellinen näkemys vai jotain muuta, Letters From Iwo Jima ja Flags Of Our Fathers olivat puhdasta timanttia, tämän leffan viimeinen action-kohtaus jätti paskan maun suuhun.

EDIT: pistäisin yo. tekstin piiloon jos tietäisin mietin spoiler-tagit toimii.

spoilertägit pistetty kuntoon, t: modet
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
EDIT: pistäisin yo. tekstin piiloon jos tietäisin mietin spoiler-tagit toimii.

Pitää laittaa [ eikä <.

Ihan hyvä leffa ja kun tosiaan tositapahtumiin perustuu, niin siihen nähden ehkä vähän vaisu juurikin siitä syystä mikä spoiler-tageihin kuuluu. Voinee silti sanoa, että sinänsä kannattaa katsastaa, jos tuommoiset jutut kiinnostaa.

Käykää myös tutustumassa siihen tositapahtumaan vaikka Wikipediasta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Olin tohkeissani katsomassa Mad Max-elokuvaa nyt viikonloppuna, kun siitä puhuttiin paljon ja oli lukenut kaikenlaisia hehkutuksia.

Täytyy tunnustaa, että jätin kesken, noin 20minuutin yrittämisen jälkeen. En vain oikein saanut tarttumapintaa tuohon ja tuo maailma näytti itse asiassa jopa tylsältä...
 

godspeed

Jäsen
Tuo eka Mad Max on ollut aina vähän samalla tapaa perusteettoman maineensa vanki kuin esimerkiksi Texas Chainsaw Massacre, josta tohistiin lähinnä raa'an nimensä vuoksi. Pikkupoikana jo tuota kaikki odotti näkeväksi, kun vain kakkos- ja kolmososat tuli telkusta. Ja kun elokuvaa ei koskaan näytetä telkusta, niin siinähän kaikenlainen kuulopuheisiin perustuva huhuilu vain kasvaa. Tosin näin internet-aikakaudella tuokin sitten nähtiin, eikä se ollutkaan niin paha ja julma elokuva, että olisi pitänyt vain arkistojen kätköissä säilyttää.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Suomessahan oli 80- luvulla vaihe, kun elokuvien väkivaltaan suhtauduttiin paniikinomaisesti, eikä ylilyönneiltäkään vältytty. Muistattehan ne aivan piloille leikatut leffat, jotka eivät edes siis usein olleet kovin rajuja. Esimerkiksi Tappavan aseen avausosaa leikeltiin runsaasti, vaikka kyseessä aika pliisu toimintakomedia. Teattereissa menivät kai leikkaamattomina, mutta vuokravideot pilattiin.
 

godspeed

Jäsen
90-luvun alussakin jotkin sen aikaiset räsäspuritaanit vielä pääsivät kotivideoihin käsiksi. Kaapelikanavat eivät tosin kärsineet sensuurista koskaan, vaan silloinen Filmnet, nykyinen Canal (1997->) esitti kaiken sellaisenaan. Telkkaristakin tuli 90-luvulla usein leikkaamattomia elokuvia ja osin varmaan siitäkin syystä, ettei ketään enää kiinnostanut nussia pilkkua ja päättää muiden elämästä. Tuo paljon puhuttu videolaki murtui kuitenkin vasta 2001, jolloin "superväkivaltaisten" elokuvien levittämiseen riitti tarkastamon pyöreä K18-lätkä. Jos ei haluttu maksaa tarkastamisesta, niin automaationa kotilevitykseen menneelle elokuvalle tuli neliönmuotoinen K18-lätkä. Suomessa ei onneksi enää saksita mitään, mutta joissain muissa maissa sensuuri on vieläkin kiihkeää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös