Jatkoajan leffakerho

  • 2 313 554
  • 11 997

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kävin katsomassa uuden Unbroken-leffan, joka kertoo tositarinan japanilaisella vankileirillä selviytyneestä, olympiatason juoksijasta, Louis Zamperinista.

Spoilereita en laita - varmaan suurin osa jo arvaakin minkä tyyppinen leffa on odotettavissa - mutta jos nyt vertaan saman genren selviytymistarinoihin tyyliin Pianisti, Schindlerin lista, miksei jopa Kwai-joen silta, niin elokuva on todella pinnallinen, eikä herätä suuria tuntemuksia. Itse asiassa olosuhteet leirillä tuntuivat jopa varsin leppoisilta, siis versus monet muut kauhukuvaukset toisesta maailmansodasta.

Elokuvan ehdoton huippuhetki oli mielestäni välähdyksittäin nähdyt pätkät vuoden 1936 Berliinin olympialaisten vitosen kisasta. Suomalaiset tietysti dominoimassa kisaa ja selostaja huutaa taustalla: and here come the Finns, always the big favourites...

:)))
 

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Käytin hyväkseni tätä keskusta-asumista ja menin kuin meninkin kävellen teatteriin kurkistamaan Taken 3.

Voi helvetti mitä paskaa. Mitä tästä voi tai pystyy sanoa? Tarinassa ei mitään järkeä ja sitten leikataan ja leikataan ja tehdään joku äksönifilmi. Se ei kai spoilaa mitään, jos kerrotan, että jätettiin myös auki jatkolle.

Jotkut korppikotkat kai tälläkin haaskalla on. Surullista, niin surullista.

Tuliko tämä jotenkin yllätyksenä? Jos tuollaisesta elokuvasta kuin Taken tehdään jo toinen jatko-osa niin on enemmän tai vähemmän varmaa, että paskaahan sieltä tulee. En oikein ymmärrä sen ensimmäisenkään osan hehkutusta. Yksi hieno puhelinkeskustelu, jota ei voi enää Family Guyn parodian jälkeen ottaa vähääkään tosissaan, jos ennen sitäkään. Olihan se ensimmäinen ihan ok toimintaleffa, mutta ei todellakaan mikään sellainen joka olisi lopulta tuonut tuohon väsähtäneeseen genreen mitään uutta. Kaikissa näissä leffoissa, joissa ensimmäinen osa menestyy yllättäen jostain syystä, täytyy tehdä tasan niin monta jatko-osaa kunnes yleisö tajuaa äänestää jaloillaan. Tämä viimeisimmän osan valtava mainoskampanja voi hyvin tarkoittaa sitä, että nyt on yhdellä idealla lypsetty tarpeeksi ja seuraavaa osaa ei enää tule.

Mutta kuten sanotaan: Paskalle on tekijänsä... ja ilmeisesti myös katsojansa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En ymmärrä väitettä, että remaket raiskaisivat alkuperäisen. Alkuperäinen on alkuperäinen ja klassikko on klassikko, ihan sama tehdään siitä remake vai ei. Ideoiden vähyydestä näiden teko kieltämättä kertoo, mutta so not.

Tästä samaa mieltä, mitä sillä on väliä? En oikein tiedä edes tuosta rahastuksestakaan. Remaken floppaaminen lienee jonkunlainen taloudellinen riski sekin, jos ei nuorisolle kelpaakaan. Eli ei niitä ihan liukuhihnalta edes tehdä. Turhat jatko-osat ovat vitusta, mutta miksi remaket tuomitaan ennen kuin ollaan edes nähty lopputulosta.

En ole nähnyt Ghostbustersia sitten 90-luvun alun milloin myös C64 -peliä pelattiin. En ole tuntenut tarvetta katsoa, mutta nythän siihen tulee syy.

Tytöt haamujahdissa ei herätä minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan enkä ymmärrä miksi joku pahottaisi tästä mielensä. Leffahan saattaa olla ihan paska, mutta miten se raiskaisi alkuperäiset muistot? Miksi tämä edes nousi nyt pinnalle, koska tämähän on ikivanha asia. Nyt on siis kai julkinen salaisuus vahvistettu.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mitäpä väliä sillä loppupelissä on, jos tehdään Ghostbusters naisjengillä, kun ei sitä leffaa alkuperäisellä köörilläkään voi mitenkään toteuttaa kun Harold Ramis ei ole enää elävien kirjoissa (tuskin se haamun rooliinkaan tuonpuoleisesta suostuu.) Kyllähän Ghostbusters 3:sta kai jollain tasolla suunniteltiin ja suunniteltiin, mutta kun ei ottanut muodostuakseen niin ei.

Tässä leffassahan voisi olla ainekset siihen, että tuotaisiin vaikka joku tai muutama alkuperäisjäsenistä sellaisiksi mentoreiksi neideille (esim. Dan Aykroyd) jotka haluaa jatkaa haamujahtia. Osa vaikka alkuperäisjäsenten tyttäriä tms. Hieman pliisu ja tyypillinenkin idea tavallaan, mutta ehkä pehmentäisi kiihkomielisempiä.
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Birdman oli pitkästä aikaa elokuva joka herätti spontaanin wow-efektin meikäläisessä. Elokuvan keskivaiheilla tuli vähän tasapaksua taaperrusta, mutta lopun kliimaksi oli sellaista tykitystä, että heikompia hirvittää. Ei varmasti ole liikaa kehuja jos yhdyn Keatonin ylistäjien joukkoon. Norton tekee tyylilleen uskollisesti jälleen kovan suorituksen hänkin, mutta pääosanäyttelijä vie ansaitusti sen isoimman huomion tällä kertaa.

Annoin imdb:ssä arvosanaksi 9 enkä vieläkään muuttaisi tuota.

Miten arvon palstaveljet näkevät elokuvan lopun menneen? Oliko tytärkin sekopää, lähtikö Birdman oikeasti liitoon (heh) vai päättyikö Rigganin elämä jo lavalla tapahtuneeseen ampumakohtaukseen. Kenties jotain aivan muuta?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hemmetti kun tuli katseltua tuo Luc Bessonin Lucy vasta nyt. Jos olisin viime vuoden puolella jo katsastanut, niin olisi ollut heittämällä JA:n äänestyksessä viiden parhaan joukossa itselläni. Oli kyllä niin huimaa tykitystä, mahtavaa visuaalisuutta ja mielenkiintoisen ajatuskuvion juhlaa, että ei paremmasta väliä. Vähän aikaan ei ole ollut leffan jälkeen yhtä häkeltynyt olo.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Lucy on vähän kuin Malickin Tree of Life pienoiskoossa, mutta toisin kuin idealistinen Malick niin käytännöllisemmin ajatteleva Besson on ymmärtänyt, että jos yrittää liiaksi ymmärtää jotain mitä ei ihminen ymmärrä, niin ei kannata yrittääkään liiaksi tai tulee taiteellista paatosta, jossa ei ole päätä eikä häntää. Eli Lucyssä on tehty eksistentialismista poikkeuksellisen laaja-alaisella tavalla koko universumin ylittävä, sen lävistävä, ja humanistiselta kantilta katsottuna ihmisen sielua ja atomeita ja bakteereita ja orgaanisia rakenteita ja elämää ylipäätään vavisuttava, mutta lopulta hyvinkin simppeli toimintaelokuva. Vähän kuin Matrix siinä mielessä, että juju käy hyvin selväksi juonen osalta, mutta jotain voi jälkeenpäin funtsia jos haluaa - siihen ei kuitenkaan pakoteta. Tämä on sitä paskakriitikoiden kuvailemaa turboahdettua vääntöä, vaikka potentiaalia olisi huomattavasti suurempaan. Scarlett Johansson tekee tämmöisiä pieni kokeiluita uskaliaammin kuin moni muu aivokuollut näyttelijätär, joten ei muuta kuin Under the Skinin kimppuun ne, jotka uskaltavat.

Malickhan ei osaa edes leikata elokuviaan, saati käsikirjoittaa niitä, kun monasti leikkaushuoneen lattialle on päätynyt jopa leijonanosa pääosanäyttelijöiden kohtauksista. Ihan vain siksi, ettei nyt tuntunut siltä, kun on liian kauan pehmustetussa huoneessa mietitty elämän tarkoitusta. Harvempi sitä taistoa voittaa pehmusteistakaan huolimatta.

Lucy toki on kuluvan vuosisadan parhaita toimintaelokuvia, kunhan totaalisen paskasta alusta selvitään ja Johansson alkaa skitsota.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Under the Skin on myös nähty ja se toimi myös. Tavallaan vähän samantyyppinen elokuva rakenteeltaan kuin Lucy, mutta kuitenkaan ei. Under the Skin on vaivihkaisempi, unenomaisempi ja eroottisempi elokuva. Visuaalisesti näyttävä elokuva sekin, minimalistisuudessaan. Henkilöhahmoissa on tiettyä samaa, mutta ei noita nyt kuitenkaan voi toistensa kopioina pitää missään nimessä.

Scarlett Johansson tosiaan onneksi haastaa itseään elokuvarooleissaan ja on jo muovautunut tietynlaiseksi käsitteeksi. Toki nyt huitelee esim. Marvelin leffoissa, jotka on sellaisia blockbustereita, mutta niissäkin hänen roolinsa Black Widow ei nyt ihan kaikkein yksioikoisin mahdollinen ole ja sitäkin hahmoa jatkuvasti avataan lisää.

Edit. Minun mielestäni Lucyn alku ei ollut mitenkään paska, vaan vangitsi otteeseensa. Itse asiassa sen jälkeen kesti hetken, että totuin elokuvan muuttuneeseen tilanteeseen, mutta sitten se lähtikin. Mielestäni hienoja kontrasteja ja visuaaliset kikat ja vertauskuvalliset kuvamateriaalit toimivat hemmetin hyvin.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Itse en Under the Skinistä juurikaan välittänyt, sillä se meni aivan liian vapaasti tämän yhden eristäytymistä/syrjäytymistä koskevan pääpointin kautta "tekotaiteelliseen" (vihaan tuota sanaa, mutta nyt ei lohkea parempaa) osastoon, jossa yritetään kertoa enemmän kuin on kerrottavaa - tai jälleen kerran, aina voi katsojana miettiä mitä tahansa. Rakenne ehkä joo samantapainen korkealentoisessa nousujohdanteisuudessaan kuin Lucyssä, mutta en minä tuon tyylistä laiskaa ja itseään toistavaa kuvakerrontaa jaksa, jos tunnelma ei osu kohdilleen ja viimeinen koukku puuttuu. Paljonhan se pohjaa lähinnä ambienttimaiseen ääniraitaansa ja semmoiseen pseudodokumentaariseen kuvaustyyliin. Tarkoituksellista, eikä amatöörimaista, mutta näitä on nähty tarpeeksi filmikoulutöissä.

Joo, se Johanssonin näyttelemä muija/alien mietti identiteettiään ja yritti saada elämästä kiinni, tavalla tai toisella. Tämä vain oli tehty teemansa puolesta mielenkiinnottomasti, ainakin siinä mielessä että 70-luvulla koko kehys imettiin kuiviin vieläkin julmemmin keinoin kuin mitä Johanssonin näyttelemä alien toteuttaa. Hän antaa miesten kävellä kulli pystyssä mustaan mereen ja hukkua sinne - kirjaimellisesti. Itse asiassa tuo on kyllä julmempaa, että jätetään imemättä, vaikka annetaan ymmärtää toisin. Eniveis.

Sitten kun myöhemmin sain tietää, että elokuva perustui kirjaan, niin ymmärsin yskän. Katsomiskokemuksena koko juttu tuntui juurikin kirjan kuvaamiselta, eikä elokuva toimi siten.

Lucyn alku, johon alunperin viittasin, oli kuin huonosta honkkaritoiminnasta jostain 80-luvun lopusta, kun vinosilmääijät huutaa ja mesoaa eikä mitään tapahdu. Kuvitellaan vain että meuhkaaminen on hauskaa. Se pako sitten käynnistikin tapahtumasarjan, jollaisia ei koe kuin kunnon hapoissa. Sitten alkoikin olemaan hauskaa, eikä virnettä saanut pyyhittyä kasvoilta.

Johanssonin rooleista kannattaa muuten tarkistaa Her, joka tosin on vain äänirooli, mutta jokaiselle tuppikullille suositeltavaa kuunneltavaa. Kyllähän näissä neidin valinnoissa toistuu tietynlainen halu näytellä vakavammin, kuin vaikkapa Jennifer Anistonilla, joka on levitellyt (keittiö)saksiaan K-7 -elokuvissa koko uransa ja profiloitunut "romanttisiin" ulosteisiin.
 
Viimeksi muokattu:

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Miten arvon palstaveljet näkevät elokuvan lopun menneen? Oliko tytärkin sekopää, lähtikö Birdman oikeasti liitoon (heh) vai päättyikö Rigganin elämä jo lavalla tapahtuneeseen ampumakohtaukseen. Kenties jotain aivan muuta?

Eipä tuolla nyt väliä. Koska espanjalaistaiteilijaohjaaja on tarkoituksella hakenut maagisella realismillaan mahdollisimman monimielistä loppua. Jättäen tällä kikkailulla suuren osan katsojista huokailemaan mitä tuli juuri nähtyä ja elokuvan tarkoitusta.

Oma tulkinta: Riggan päätti itsensä ja katsojat tuskistaan ja tytär näki samalla sattumalta ylös vaaputtaneen siivekkään luullen sen ollen jotain elämää suurempaa, kuten suuri yleisö nähtyään Birdmanin.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Zombieland tuli juuri katsottua kaverin luona ja ei hemmetti, miksi en ole katsonut tätä aikaisemmin? Aivan loistava pätkä! Yksi parhaista zombie-leffoista Shaun of the Deadin kanssa.

-Tinke
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Zombieland tuli juuri katsottua kaverin luona ja ei hemmetti, miksi en ole katsonut tätä aikaisemmin? Aivan loistava pätkä! Yksi parhaista zombie-leffoista Shaun of the Deadin kanssa.

-Tinke

Kyllä, tuo on varsin hauska pätkä, vähän erilaista toimintaa ja casting toimii mahtavasti. Biittaa walking deadit aika keposesti.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tykkään länkkäreistä joten tuli katsottua Sweetwater (tunnetaan myös nimellä Sweet Vengeance). IMDB:ssä oli keskiarvona vaatimaton 6,1 joten odotukset ei ollu kovin korkealla. Mutta varmaan matalien odotusten takia sitten ylättyi ja leffa oli paljon parempi kuin mitä odotin. Juoni oli ok-tasoa, hyvin kuvattu ja näyttelijät oli hyviä (erityisesti Ed Harris). Ainoastaan leffa loppui ehkä vähän töksähtäen, mutta eipä toi loppupeleissä hirveästi haitannut.

Pakko mainita tässä ketjussa että ensi lauantaina klo 22:35 tulee YLE teemalta "Kovaotteiset miehet" eli "The French Conection". En ole leffaa ennen nähnyt mutta on ollut watchlistillä siitä asti kun huomasin että on aikoinaan putsannut pöydän oscareista. Pääosassa on Gene Hackman joka luekutuu suosikkinäyttelijöin.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Oscar-gaala lähestyy ja YLE Teeman viikonloppu on pyhitetty kultapysteille. Pitkin viikonloppua näytetään Oscar-voittajia männävuosilta, uusi dokumentti Oscareiden historiasta ja yksi tänä vuonna ehdolla olevista lyhytelokuvista. Gaala ja sitä edeltävä punainen matto näytetään sekä livenä ma-yönä että uusintana maanantaina iltasella.

Oscar-viikonloppu Teemalla 20.–23.2.2015
Rakastunut Shakespeare (12)
perjantai 20.2. klo 21.00
Ja Oscarin saa...
lauantai 21.2. klo 21.00
Kovaotteiset miehet (16)
lauantai 21.2. klo 22.35
Kwai-joen silta (12)
sunnuntai 22.2. klo 18.00
Rasvalamppu
sunnuntai 22.2. klo 20.35
20 Feet from Stardom
sunnuntai 22.2. klo 21.00
Kuninkaan puhe (S)
Sunnuntai 22.2. klo 23.25
Punainen matto
maanantai 23.2. klo 2.00 (suora)
maanantai 23.2. klo 19.00 (uusinta)
Oscar-gaala
maanantai 23.2. klo 3.30 (suora)
maanantai 23.2. klo 20.15 (uusinta)
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Zombieland tuli juuri katsottua kaverin luona ja ei hemmetti, miksi en ole katsonut tätä aikaisemmin? Aivan loistava pätkä! Yksi parhaista zombie-leffoista Shaun of the Deadin kanssa.

-Tinke
Juurinkin näin. Zombieland rules ja The Rules - numero 15 tällä kertaa.:
Nothing says massive head trauma like a bowling ball.
Zombieland Rule #15 - Bowling Ball - YouTube

Edit: piti vielä sanoa että jos nuo upposivat niin tämä toimi myös. Tucker and dale VS evil
 
Viimeksi muokattu:

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Edit: piti vielä sanoa että jos nuo upposivat niin tämä toimi myös. Tucker and dale VS evil
Kyllä ehdottomasti! Minuun upposi erityisen hyvin Zombieland ja myös Tucker and Dale vs. Evil. Punaniskajuntit vastaan nuoriso. Mahtavasti revitellään perus kauhuelokuva-asetelmalla ja käännetään se ylösalaisin.

Myös Kick-Ass -leffat iskivät ja oletan että tuo tuleva Kinsman: The Secret Service uppoaa. Episodin mukaan Kinsmanissa on samanlaisia elementtejä kuin Kick-Ass -leffoissa on. Itse asiassa, Kick-Assin pääosan esittäjää kaavailtiin Kinsmanin pääosaan mutta mies kieltäytyi. Oikeastaan ihan hyväkin sillä muuten Kinsmanista olisi saattanut tulla mielikuva että toistaa Kick-Assia vaikka ei ihan näin olekaan. Innolla kuitenkin odotan että saan Kinsmanin nähdä.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Myös Kick-Ass -leffat iskivät ja oletan että tuo tuleva Kinsman: The Secret Service uppoaa. Episodin mukaan Kinsmanissa on samanlaisia elementtejä kuin Kick-Ass -leffoissa on. Itse asiassa, Kick-Assin pääosan esittäjää kaavailtiin Kinsmanin pääosaan mutta mies kieltäytyi. Oikeastaan ihan hyväkin sillä muuten Kinsmanista olisi saattanut tulla mielikuva että toistaa Kick-Assia vaikka ei ihan näin olekaan. Innolla kuitenkin odotan että saan Kinsmanin nähdä.

Kick-Ass

- Ohjaus: Matthew Vaughn
- Käsikirjoitus: Matthew Vaughn ja Jane Goldman
- Perustuu Mark Millarin sarjakuvaan

Kingsman: The Secret Service
- Ohjaus: Matthew Vaughn
- Käsikirjoitus: Matthew Vaughn ja Jane Goldman
- Perustuu Mark Millarin sarjakuvaan

Ei ole ihme, että leffoissa on samanlaisia elementtejä, kun on sama jengi puikoissa.

Eilenhän tuo Kingsman taisi ensi-iltaan tulla. Hyvältähän tuo vaikuttaa, täytyy heti ensi viikolla käydä näkemässä kun on Oscar-hurlumheistä päästy yli. Tässä viikonloppuna täytyy vielä käydä ainakin The Imitation Game ja The Theory of Everything katsomassa, myös Ida jos ehtii. Ja Virunga täytyy katsella Netflixistä ennen gaalaa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tässä viikonloppuna täytyy vielä käydä ainakin The Imitation Game ja The Theory of Everything katsomassa, myös Ida jos ehtii. ...

Kumpikin kelpo elokuvia.

Täytyy sanoa, että liikutuin tuon Hawkingista kertovan elokuvan aikana melkoisesti. Elokuvahan on Hawkingin itsensä mukaan pääpiirteissään tarinaltaan tosi. Vaikka varmasti tiettyjä asioita on kuorrutettu ja koristeltu - ei varmasti ole helppoa tuollainen ihmissuhde - niin kyllä tarina kosketti. Uskomattomiin asioihin ihminen kyllä pystyy, olosuhteita uhmaten.
 

Andrew

Jäsen
Resistance

Resistance elokuvassa on mielenkiintoinen juoni, mutta toteus ei oikein onnistunut. Elokuvan tarkoitus olisi kertoa vaihtoehtoinen todellisuus, jos Saksa olisi toisessa maailman sodassa onnistunut miehittämään Iso-Britannian. Ensimmäinen virhe kohta on siinä, että Normandian maihinnousu on epäonnistunut ja sen seurauksen Britannia miehitetty. Kuitenkin todellisuudessa vaikka maihinnousu olisi epäonnistunut niin ei Saksa olisi enää pystynyt siinä vaiheessa sotaa "Sumuista Saarta" valloittamaan, mutta jos USA ei olisi liittynyt sotaan niin sitten tämä skenaario olisi ollut realistinen.

Silti pikku seikkojen ei kannata antaa häiritä itseään, koska ne on elokuvassa aika merkitsemättömiä asioita. Elokuva alkaa siitä, että Britannia on sekasorron vallassa ja Saksan miehitysjoukot ovat valloittaneet saaren vastarinnasta huolimatta. Pienen Walesiläisen kylän naiset joutuvat tulemaan toimeen miehittäjien kanssa ankarassa talvessa, kun kylän miehet ovat liittyneet vastarintajoukkoihin ja nyt on vaan pakko tulla toimeen vieraan vallan kanssa.

Tästä tarinasta olisi minusta saanut paljon irti, mutta valitettavasti elokuva jää todella heikoksi. Todella sääli, koska aihe on mitä mielenkiintoisin, ainakin minulle toisen maailman sodan historiasta kiinnostuneelle.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Telkkarista tulee tuo varsin heikko leffa Eragon parhaillaan. Leffassahan on selvästi sellainen lopetus, että oltiin pedattu jatkomahista kirjojen mukaisesti, mutta ei sitten tullut tarvetta....

Olen aina miettinyt, että David Eddingsin Belgarionin tarusta saisi ihan saa-ma-rin hy-vän fantasileffatrilogian tms, omaan makuun paljon paremman kuin jostain väsyneistä sarjakuvasankareista. Toki ainoastaan siinä tapauksessa, että leffat tehtäisiin kunnon budjetilla.

Etuja olisi myös se - tuotantoyhtiöille vinkvink - että saaga jatkuu Mallorean tarussa, joten rahastaa voisi oikein kunnolla.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
David Eddingsin kirjoista voisi tehdä monta trilogiaa ja käsikirjoituksia ei paljoa tarvitsisi muokata trilogiasta toiseen.

Nimimerkillä nuorena junnuna suuri Eddings-fani Tinke-80
 

Puster

Jäsen
Viime viikolla tuli käytyä Selma katsomassa ja täytyy todeta, että onneksi 12 Years a Slave voitti viime vuonna. Tuolloin Hollywoodin anti-rasistiset tarpeet tuli hetkeksi tyydytettyä ja tätä ei tarvinnut palkita. Toki tuo viime vuoden voittaja oli todella hieno elokuvakin. Selma puolestaan oli paljon irrallisia kohtauksia ja paatoksellista puhetta. Välillä shokeeraavia kohtauksia ja välillä taas sykähdyttäviä kohtaloita.

Ensi viikon ohjelmassa on sitten Birdman sekä Kaiken teoria. Mukava nähdä, että Cathayn mannertenvälisellä lennolla on näinkin uusia elokuvia tarjolla.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Leffaäänestysketjussa ihan asiallista pohdintaa, eurooppalaiset versus hollywood. Ottaisin tähän selleisen näkökulman että hollywood on ainakin itselleni 90 prosenttisesti viihdettä ja katson suurimman osan hollywood -elokuvista viihdearvot etunenässä, toki ne voi ja monesti pitääkin sisällään hyvää kerrontaa, ohjausta ja näyttelijäntyötä siksi ne parhaat ovatkin omilla listoilla. Karkeana esimerkkinä hollywoodin leffatehtaan sarjatuotannosta näin musadiggarina että luvattoman paljon mennään siitä mistä rima on matalin ja monet asiallisetkin leffat täynnä halpaa musaa, jopa säälittäviä rock-covereita.

Hollywood tuottaa paljon roskaa mutta myös ne parhaat monesti löytyy sieltä. Se valtava massa mikä hollywoodista tulee, takoo rahaa ja pyörii meilläkin isoimmissa teattereissa mustamaalaa sitä pientä laadukasta murto-osaa. Eurooppalaisista ja Pohjoismaalaisista vain yleensä ne parhaat pyörii teattereissa ja suomen tv:ssä. Se massa jää paikallisille markkinoille.

Näkökulmaa on helppo jatkaa näin pohjoismaalaisena siihen suuntaan että elokuva ja tv-tuotanto pohjoismaissa etunenässä ruotsissa on todella laadukasta tarinankerronan kannalta, miten tarina tuodaan uskottavasti ja hienolla tunnelmalla esiin. Lukemattomasti hienoja esimerkkejä mitä en edes haluaisi nähdä jenkeiksi pureskeltuna. Moni puhuu olevansa eurooppalaisen elokuvan ystävä niin voin sanoa että olen pohjoismaalaisten leffojen ja tv-sarjojen ystävä, monesti uskottavampia tarinoita ja tunteita, vastaavia on liki mahdoton löytää hollywood-tuotannoista.
Otetaan pieni otos siitä mitä tarkoitan: Dypet, Koko homman pomo, Tusenbröder, Næturvaktin, Klovn, Silta, Låt den rätte komma in, Snabba Cash, Jalla Jalla, Arne Dahl, Taxi(miniseries Norge), parhaat Falkit, Beckit ja Wallanderit. Ainakaan itselle ei uppoa CSI, lähinnä kuvottaa, mutta nämä pohjoismaalaiset vakuuttaa uskottavuudellaan, kuvauksellaan ja näyttelijöillään. Suomessakin oltiin aallonharjalla silloin kun RAID tv-sarja pukattiin ulos.

_
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Monesti olisi hauska nähdä yhdysvaltalaisia elokuvia, jotka ei ole Hollywoodiin sidoksissa mitenkään. Toki nyt joitain sikäläisiä independent-elokuvia varmaan Euroopassa ja Suomessakin tunnetaan, mutta väistämättä varmaan todella monet elokuvat jää sinne ja on täkäläisittäin ihan tuntemattomia. Kiinnostavaa tosiaan sikäli, miten elokuvateollisuuteen liittymättömät elokuvat kuvaa p-amerikkalaista arkista elämää, elämäntapaa ja ihmisiä kun ei ole niin tarkkoja rajauksia ja käskytystä tuotantoyhtiöiden puolelta sisällön puolesta. Kai nyt Jenkeissäkin esim. jotain puhdasta auteur-meininkiä löytynee? Niin valtavasta maasta kuitenkin puhutaan, että luulisi sinne mahtuvan riippumattomia tekijöitäkin paljon.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös