Useamman ohjaajan yhteistyön tuloksena syntynyt V/H/S vuodelta 2012 tuli viimein katsastettua. Elokuvan kehyskertomus oli paikoin passeli, joskin tietyissä kohdin ennalta arvattava ja ymmärsin jo hyvin varhain mitä talossa tuleman tapahtumaan jossain vaiheessa, mutta tästä tiedosta tahi aavistuksesta huolimatta tämä teema elokuvassa oli paikoin parasta antia.
Sen sijaan ne episodit vhs-kaseteilla olivat mielestäni liian epätasaisia, jotta voisin sanoa nauttineeni elokuvan katsomisesta. Parhaimmillaan saatiin rakennettua ihan kiehtovia pienoiselokuvia mutta vastaavasti osa "tallenteista" oli kaikkiaan hyvin epämääräisiä eivätkä myöskään pelottaneet millään muotoa tai herättäneet kauhistusta tai saaneet esittämään itselle positiivisessa mielessä pohdiskelevaa kysymystä "Miksi hitossa katson tätä?"
Tietyllä tapaa kiehtovin näistä episodeista oli kahden rakastavaisen matka ympäri Yhdysvaltojen karuja länsiosia ja tässä loppu oli kaikella tapaa yllätyksellisin ja toisaalta myös raadollisin. Jännite pysyi alettuaan elokuva-episodissa hyvin yllä aina murhaavaan ja kenties hiukan yllätykselliseen loppuun saakka. Voidaan tietty kysyä, että olisiko kannattanut jättää viimeinen otto ottamatta ja jättää katsoja pohtimaan kysymystä tahi kahta - mitä sitten kävi?
Toista ääripäätä taasen edusti viimeisin episodeista, mikä oli paikoin todella tylsistyttävä jostä seurasi se ettei se ainakaan minun kohdalla onnistunut luomaan riittävällä tapaa jännitettä. Se ei pelottanut, se ei ahdistanut, se ei oikeastaan tuntunut miltään.
En siis usko, että tulen jatkossa tihrustelemaan pienen televisioni pieneltä ruudulta lisää V/H/S -leffoja, johan niitä tämän vuoden puolella on jo toinen julkaistu, enkä usko, että se nousee tasoltaan kovinkaan korkealle.
vlad.