Pari leffaa tullut näidenkin päivien aikana nähtyä. Tasoltaan ja laadultaan nämä kaksi tosin menevät arvosteluasteikon ääripäihin.
Akira Kurosawan Seven Samurai oli juuri niin erinomainen, kuin aavistelinkin sen olevan. Eeppinen tarina yhdistettynä ensiluokkaiseen näyttelijätyöhön, huikeisiin lavasteisiin sekä hienoon musiikkiin tekivät tämän elokuvan seuraamisesta erään sykähdyttävimmistä ja unohtumattomimmista kokemuksista miesmuistiin. Ylisanat loppuvat kesken, kun yrittää kuvailla näkemäänsä.
Jos nyt pitää nimetä ne roolihahmot, jotka tekivät suurimman vaikutuksen, niin Kyūzō on ylivoimaisena ykkösenä. Haudanvakava, mutta äärimmäisen taitava taistelija, jollaisen jokainen haluaisi hädän hetkellä puolelleen ja jota vastaan kukaan ei haluaisi sotia.
Toisena nimenä nostan ylös Katsushirō Okamoton, joka nuoresta iästään huolimatta tai ehkä juuri siksi oli eräitä mielenkiintoisimpia hahmoja koko leffassa. Hänen kasvunsa pojasta mieheksi leffan aikana oli todella vaikuttava kokemus.
Kambei Shimada eli samurai-porukan pomo teki myös lähtemättömän vaikutuksen. Hymyilevä ja viisas elämää ja lukuisia taisteluita nähnyt veteraani toimi esimerkkinä ja tukipylväänä ei pelkästään kylän asukkaille, vaan myös muille samuraille.
Kikuchiyon absurdi huumori meni usein ohi ja yli, mutta muutaman kerran hän yllätti oikeasti hauskoilla tempauksillaan. Alun rasavillistä kukkoilijasta muotoutui hiljalleen varteenotettava taistelija, joka varsinkin leffan viimeisen tunnin aikana nousi hyvällä tavalla esiin.
Jos tästä mestariteoksesta nyt yrittää väen vängällä etsiä jotain negatiivista, niin mieleen tulee Yohei. Roolissa ei ollut vikaa, vaan näyttelijässä, sillä Bokuzen Hidari tuntui ylinäyttelevän ainakin puolet kohtauksistaan. Mikäli Yohein rooli olisi annettu jollekin toiselle näyttelijälle, olisin luultavasti laskenut myös Yohein suosikkieni joukkoon. Näin ei valitettavasti ollut päätetty.
*****
Sitten se toinen leffa eli Around the World in 80 Days vuodelta 2004. On erittäin vaikea sanoa, mikä tässä leffassa oli edes kelvollista, sillä niin paska maku jäi suuhun. Olihan tämä toki parempi kuin aika moni Tom Greenin elokuva, mutta ero noihin elokuviin ei ole mikään suuren suuri.
*
