Tomas Alfredsonin Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy) on kenties paras tämän vuoden puolella näkemäni uutuus leffa. Leffaan oli koottu varsin miellyttävä näyttelijäkaarti Colin Firthistä alkaen mutta kaikella tavalla parhaimman ja jäätävimmän suorituksen teki itseoikeutetusti Gary Oldman. Eikä minusta olisi ollut suuren suuri vääryys vaikka Oldman olisi vienyt parhaan miespääosan Oscar-pystin, mutta nyt ei onni lykästänyt - ikävä kyllä.
Elokuva oli viehättävä, paikoin viipyilevä ja pohdiskeleva - juuri oikealla tavalla tunnelmaa nostattava ja ihmismielen liikkeitä maalaileva. Siinä oli ripaus toimintaa mutta kaikki tämä oli äärimmäisen harkitusti suoritettua ja sillä ei missään nimessä ollut tärkein painoarvo vaan tärkeimmän työn teki ihmisaivot ja ihmisen psyyke oli lopulta se mikä ratkaisi "voiton". Havainnot, tarkkaavaisuus eikä silmitön toiminta. Tällaisista vakoiluelokuvista pidän, George Smiley (Oldman) vie viileydessään ja tietynlaisessa eleettömyydessään "nykyajan agenttisankareita" kuin märkää rättiä. Ei tarvita voimaa ja nyrkkejä vaan oikeita henkilöitä ja älliä, jonka avulla rakentaa palapeli kasaan ja ratkaista jälleen yksi arvoitus. Mutta samalla elokuvan henkilöhahmona Smiley oli myös ihmismäinen ja haavoittuvainen ja tavallinen kuolevainen. Häneen kykeni samaistumaan!
Ja vaikka elokuvassa arvoitus - myyrä - paljastettiin, ei voida sanoa, että elokaan olisi rakennettu ylitsevuotavan onnellinen loppu. Ennemminkin raadollinen ja varsin tyly, vaikka "moni" palkkionsa saikin - tavalla tai toisella. Pitänee hankkia käsiin John le Carrén romaani, sillä jos elokuva edes hiukankaan vetää vertoja Carrén romaanille, lukukokemus on epäilemättä miellyttävä.
vlad.
Elokuva oli viehättävä, paikoin viipyilevä ja pohdiskeleva - juuri oikealla tavalla tunnelmaa nostattava ja ihmismielen liikkeitä maalaileva. Siinä oli ripaus toimintaa mutta kaikki tämä oli äärimmäisen harkitusti suoritettua ja sillä ei missään nimessä ollut tärkein painoarvo vaan tärkeimmän työn teki ihmisaivot ja ihmisen psyyke oli lopulta se mikä ratkaisi "voiton". Havainnot, tarkkaavaisuus eikä silmitön toiminta. Tällaisista vakoiluelokuvista pidän, George Smiley (Oldman) vie viileydessään ja tietynlaisessa eleettömyydessään "nykyajan agenttisankareita" kuin märkää rättiä. Ei tarvita voimaa ja nyrkkejä vaan oikeita henkilöitä ja älliä, jonka avulla rakentaa palapeli kasaan ja ratkaista jälleen yksi arvoitus. Mutta samalla elokuvan henkilöhahmona Smiley oli myös ihmismäinen ja haavoittuvainen ja tavallinen kuolevainen. Häneen kykeni samaistumaan!
Ja vaikka elokuvassa arvoitus - myyrä - paljastettiin, ei voida sanoa, että elokaan olisi rakennettu ylitsevuotavan onnellinen loppu. Ennemminkin raadollinen ja varsin tyly, vaikka "moni" palkkionsa saikin - tavalla tai toisella. Pitänee hankkia käsiin John le Carrén romaani, sillä jos elokuva edes hiukankaan vetää vertoja Carrén romaanille, lukukokemus on epäilemättä miellyttävä.
vlad.