Jatkoajan leffakerho

[ms.qvist]

Uudessa Empiren numerossa on mukava 63 sivun The Hobbit -spesiaali, sitä on ollut mukava lukea. Haastattelut/esittelyt mm. kaikista kahdestatoista kääpiöstä sekä tietenkin Bilbosta, Gandalfista, Elrondista, Klonkusta, Galadrielista, Peter Jacksonista jne jne jne.

Minulle loppuvuoden elokuva uutuuksista odotetuin on juuri Peter Jacksonin the Hobbit - siitäkin huolimatta, että ohjaajana on juuri Peter Jackson. Itseasiassa se mitä suurimmalla todennäköisyydellä on ainoa elokuva, jonka käyn teatterissa saakka katsomassa, Lappeenrannan elokuva tarjonta kun ei välttämättä paras mahdollinen ole ja hiukankin erikoisemmat leffat saattavat viipyä täällä viikon tai jopa alle, joten monasti tilanne on se, että leffa ehti mennä ennenkuin kohdille sattui vapaapäivä.

Kieltämättä hiukan oli kahtiajakoiset tunnelmat kun tietoon tuli se, että the Hobbitin ohjaa juuri Peter Jackson. Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogia kun ei täyttä hyväksyntää minulta saanut niin toiveissa oli, että joku kenties pystyvämpi ohjaaja saisi tilaisuuden näyttää kyntensä Hobbitissa, mutta lopulta ohjaajan pallilla sitten istuukin Jackson itse. Toisaalta Hobbit on kuitenkin hiukan toisenlainen teoksena ja kun kirja käsittää useamman elokuvan, tilanne lienee se, että Jacksonin on mahdollista rakentaa elokuvista syvällisempiä ja tuoda henkilöhahmoihin syvyyttä enemmän mitä Taru sormusten herrasta piti sisällään, toki siinäkin osa hahmoista oli onnistuneita mielestäni - kuten Klonkku mutta Frodon rooliin kaipasin hiukan enemmän syvyyttä ja luonnetta.

Voi olla, että ennen ensi-iltaa on luettava Tolkienin Hobbit, jotta voin syvällisemmin analysoida sitä missä ja miten elokuva(t) eroaa kirjasta. Koetan kuitenkin avoimin mielin mennä leffaan ja antaa ohjaajalle mahdollisuuden näyttää kykynsä.

vlad.

 

[Oranssi 73]

Hiroshima, rakastettuni

Tuli tuossa saatua Hiroshima, rakastettuni käsiin ja pari Ranskan uuden aallon leffaa katsottuani(en tosin Resnaisin ) kyselen, että onko tuo katsomisen arvoinen? Pari kysymystäkin olisi vielä.

Onko tässä uuden aallon leffoille tyypillistä "hakemista" alussa ja onko tästä helppoa saada kiinnni

Minkälaisella asteikolla pitäisitte tätä leffaa noin yleisesti verratuna 50 ja 60 luvun leffoihin?

 

[Musta Nuoli]

Voi olla, että ennen ensi-iltaa on luettava Tolkienin Hobbit, jotta voin syvällisemmin analysoida sitä missä ja miten elokuva(t) eroaa kirjasta. Koetan kuitenkin avoimin mielin mennä leffaan ja antaa ohjaajalle mahdollisuuden näyttää kykynsä.

Muista lukea myös Sormusten Herran lisäliitteet sekä mahdollisuuksien mukaan Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan tuota ajankohtaa koskevat osuudet, koska ne muodostavat olennaisen osan tulevan Hobitti-trilogian tarinarungosta Hobitti-kirjan lisäksi.

Hobitti-kirjassahan tapahtuu taustalla kaikenlaista, johon vain viitataan ohimennen, mutta josta on muualla liitteissä ja alaviitteissä enemmän infoa. Esim. Gandalfhan ottaa ja häipyy kääpiöporukasta ennen Synkmetsään menoa ja palaa sitten myöhemmin tarinaan. Tästä ei Hobitissa pahemmin kerrota, mutta Gandalfillahan oli melkoista actionia tässä välissä, ja tämä action muodostaa kytköksen tapahtumiin, joista kerrotaan Sormusten Herrassa. Eipä Hobitti-kirjassa ole Gandalfia ja Elrondia lukuun ottamatta myöskään Valkean Neuvoston jäseniä (Gandalf, Galadriel, Elrond, Saruman, Radagast), joilla on oma tärkeä roolinsa.

Minä puolestani luotan täysin Peter Jacksoniin ja antaudun ennakkoluulottomasti Jacksonin sekä hänen käsikirjoittajakollegoidensa Fran Walshin ja Philippa Boyensin käsiin. Heidän intohimonsa Tolkienin maailmaan on nyt kestänyt lähes viisitoista vuotta TSH:n esituotantovaiheista Hobittiin, ja heillä on ainutlaatuinen visio, jota ovat tekemässä ihmiset, joiden Tolkien-tuntemus on omaa luokkaansa (kuten konseptitaiteilijana toimivat John Howe ja Alan Lee).

Del Toron ohjauskin olisi varmasti ollut kiintoisa Jacksonin toimiessa tuottajana, mutta tosiasiassa olin erittäin tyytyväinen kun Jackson otti ohjaajan pestin vastaan. Tolkienin maailma Jacksonin tulkitsemana ja Uudessa-Seelannissa kuvattuna on paljon parempi vaihtoehto kuin oikeastaan mikään muu.

Tolkienin teosten ystävä olen ollut pienestä lapsesta alkaen ja lukenut Sormusten Herrankin parikymmentä kertaa, ja Hobitin lukukerratkin lasketaan kaksinumeroisina. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi minua ei haitannut, että Jackson teki alkuteoksiin tiettyjä muutoksia, sillä ne olivat täysin perusteltavissa elokuvataiteellisesti samalla kun tarinan päärunko, hahmot ja ennen kaikkea Tolkienin tarinoiden henki säilyivät hienosti.

Odotan Hobitti-trilogialta visuaalisesti kaunista, Hobitti-kirjan tarinan ja paljon muutakin kertovaa elokuvakokonaisuutta, joka toimii samalla luontevana pohjustuksena Taru Sormusten Herrasta -elokuviin. Kun elokuvat tulevat aikoinaan myyntiin, niin kyse ei ole siitä ostanko ne, vaan kuinka monta kertaa ne ostan ja kuinka monena eri painoksena.

Sormusten Herroista on tällä erää kolme eri versiota hyllyssä. Extended version -dvd:t ovat erillisissä gift seteissä Klonkku-patsaineen, sitten on normiversio blurayna ja pitihän se extended version ostaa sitten myös blurayna kun se kerran tarjolle tuli ja niissä oli bonusdokkareita, joita ei ollut dvd-versioissa. Takavuosina hyllyssä olivat myös normiversiot dvd-muodossa, mutta exä ne aikoinaan vei kuutisen vuotta sitten. Leffoja on dvd-hyllyssä toista tuhatta, mistään muusta elokuvasta ei ole mitään gift set -bokseja.

 

[ms.qvist]

Muista lukea myös Sormusten Herran lisäliitteet sekä mahdollisuuksien mukaan Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan tuota ajankohtaa koskevat osuudet, koska ne muodostavat olennaisen osan tulevan Hobitti-trilogian tarinarungosta Hobitti-kirjan lisäksi.

Kiitos vinkeistä! Voi olla, että ennen ensimmäisen Hobbit-elokuvan ensi-iltaa en kaikkeen aineistoon ehdi perehtyä kunnolla kun tässä on muitakin lukuprojekteja kiitettävän paljon kesken. Mutta tavoitteena nyt on ainakin Hobbit kerrata ja mahdollisuuksien mukaan sitten tutustua muuhunkin aineistoon. Kaikki mainitsemasi kirjat on kuitenkin tullut luettua vähintäänkin kertaalleen, joten pieni tuntuma taustoihin on olemassa, mutta aikaa lukukerroista on vierähtänyt sen verran paljon etten kristallinkirkkaasti kaikkea kykene muistamaan.

Ja painotan, vaikka ohjaajana on Jackson - enkä ollut täysin tyytyväinen hänen työskentelyynsä TSH:ssa - mutta oli trilogia kuitenkin niin hyvä, että se on kestänyt monta katselukertaa ja aina jotain pientä uutta havaitsee tai elokuvan myötä jokin kirjan tapahtuma palautuu mieleen uudessa näkökulmassa. Eli huonomminkin TSH:n olisi voinut ohjata, paljon huonommin, mutta toisaalta henkilökuviin olisi voinut panostaa enemmän - sitäkään en kiellä. Visuaalisestihan TSH oli loistava trilogia ja antoi minulle todella paljon! Jos Jackson saa Hobbitissa vietyä henkilökuvauksen uudelle tasolle ja visuaalisuus pysyy samalla tasolla TSH:n kanssa niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Ja maisemaltaan Uusi-Seelanti sopii elokuviin kuin nyrkki silmään.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Suosittelen tosiaan vielä kerran tuota uusinta Empire-lehden numeroa (12/2012), jossa siis 63 sivun katsaus Hobitti-elokuvaan. Mitään erityisiä spoilereita jutussa ei ole jos tai siis kun on Hobitti-kirjan lukenut, mutta jutusta pääsee hyvin "näihin kuviin, näihin tunnelmiin" ja voi taas orientoitua Uuden-Seelannin maisemiin sekä mielenmaisemiin.

Tuossa mainittiin myös Tolkienin teosten liitteiden (sekä Keskeneräisten tarujen kirjan) viitteet, joista "ylimääräiset" jutut on otettu, joten ei tarvitse kahlata kaikkia taruja läpi. Orlando Bloomin esittämän Legolasin piipahdusta ei sinänsä tietysti ole missään Tolkienin teksteissä, mutta

Spoileri

kun Legolas nyt sattuu olemaan metsähaltioiden kuninkaan poika ja kääpiöt metsähaltioiden hoviin Synkmetsään päätyvät, niin eipä ole mitenkään luonnotonta, että poika on isänsä hovissa. Tämä tosin saattaa jäädä seuraavan elokuvan anniksi, riippuen siitä mihin kohtaan ensimmäinen episodi päättyy.

Sain tuon osion luettua tänään kokonaisuudessaan, ja kyllähän se fiilistä herätteli sekä ensimmäistä elokuvaa että kahta myöhempää osaa kohtaan. Ensi vuonna tiimi kokoontuu taas Uuteen-Seelantiin kuvaamaan lisäkuvauksia, ja mielenkiintoista kyllä esimerkiksi kolmanteen elokuvaan jäävä isompi kärhämä on kuvaamatta vielä kokonaan.

Oma lukunsa on Andy Serkis, jonka piti alun perin tulla vain muutamaksi viikoksi kuvaamaan osuutensa Klonkkuna, mutta jonka Jackson ylensi toiseksi apulaisohjaajaksi ja pisti siis ohjaamaan sekundäärisiä kuvauksia. Serkis huomasi sitten olleensa Uudessa-Seelannissa filmintekoreissulla vajaat kaksi vuotta. Toki Serkis on siellä aikaisemminkin ollut vuosikausia Sormusten Herran ja King Kongin kuvauksissa, ja miehestä on tullut eräänlainen Jacksonin luottopakki, jonka voi heittää kentälle ja joka tietää täysin, mitä valmentaja ajattelee. Muutenkin kuvausryhmässä on paljon samoja ihmisiä, jotka ovat työskennelleet yhdessä vuositolkulla, jopa vuosikymmeniä kuten Jacksonin lähipiiri, ja tämä heijastuu positiivisesti elokuvantekoon.

Radagast-velho ja hänen salinsa Rhosgobel vaikuttivat mielenkiintoisilta, Radagasthan on viidestä velhosta se kovin ekohippi, jota Saruman kirjoissa avoimesti halveksii Radagast linnunkesyttäjäksi ynnä muuksi. Hahmo ei siis esiinny Hobitti-kirjassa suoraan, mutta hänen mainitaan asuvan Synkmetsän eteläpuolella, ja hänestä ja hänen toimistaan on liitteissä vähän enemmän. Häntä esittävä Sylvester McCoy esitti muuten Doctor Who -sarjassa nimiroolia 1980-luvun lopulla. Tämä brittitieteissarjahan on tunnettu siitä, että Doctor Who reinkarnoituu aina muutaman vuoden välein ja hahmoa tulee esittämään uusi näyttelijä.

 

[Ted Raikas]

Partapuritaanit tosin saattavat kimpaantua, sillä kahdentoista identtisen muhkean täysparran sijasta kääpiöillä on erimallisia partoja. Muutamalla kääpiöllä kuten itse Thorinilla sekä Filillä ja Kilillä on hyvin niukka leukaparta, jotka ovat melko epäkääpiömäisiä. No, en revi tästä pelihousujani, koska 12 samannäköistä partaveijaria olisi ollut rivikatsojille varmasti hieman liikaa eivätkä kääpiöt olisi erottuneet visuaalisesti. Gimlin näköisiä tuikeita karvaturreja on muutama, heistä ensisijaisesti tietenkin Gloin.

Kieltämättä ensialkuun tuo monien suhteellisen parraton olemus vähän mietitytti, mutta sikäli ymmärrettävää juuri, että sitä kautta ne on helpommin erotettavissa toisistaan. Filin ja Kilin kohdalla asia ei niin haittaa myöskään, koska olivat kääpiöistä nuorimmat ja itseasiassa kai nuorukaisia muutenkin oman rotunsa mittapuulla. Tosin kirjassa myös Kili on keltapartainen, mutta ymmärrettäkööt tuo muutos. Muutenkin monikaan noista ei taida ihan vastata kirjan antamaa kuvaa. Minusta silti kuvien perusteella toteutettu jokainen aika hyvin, niin eipä se vaivaa erityisemmin.

Thorinin niukahkoa naamakarvoitustahan myös perusteltiin sillä, että hahmo on aika keskeisessä roolissa elokuvissa ja parta olisi heikentänyt ilmehtimistä ja tunnetilojen välittymistä.

Se on kyllä hyvä, että Gloín on hyvinkin Gimlin oloinen, tämän isä kun on. Óin myös hyvin samanoloinen perinteinen kääpiö.

Oma jännityksensä on minulla se, että millainen on Billy Connollyn olemus, tämän tulee esittämään Dáin Rautajalkaa.

 

[alwahla]

Vielä vuonna 2000 en tiennyt mitään Tolkienista enkä näin ollen myöskään hänen teoksistaan. Sinänsä erikoista, sillä vietin tuohon aikaan runsaasti aikaa kirjastoissa.

Taru sormusten herrasta-leffatrilogian jälkeen Hobitti-leffatrilogia kuulostaa todella houkuttelevalta.
Lukaisin muutama vuosi sitten Hobitti-kirjan (kyseessä oli aika vanha painos, muistaakseni 1970-luvulta), ja se teki aika ison vaikutuksen. Ei tosin läheskään samassa mittakaavassa kuin Sormusten herra-trilogia, mutta ison kuitenkin.

 

[Musta Nuoli]

Se on kyllä hyvä, että Gloín on hyvinkin Gimlin oloinen, tämän isä kun on. Óin myös hyvin samanoloinen perinteinen kääpiö.

Oma jännityksensä on minulla se, että millainen on Billy Connollyn olemus, tämän tulee esittämään Dáin Rautajalkaa.

Tämän tiedän, siksi siihen viittasinkin. Oin on Gimlin setä ja Gloinin veli, joten hänessäkin on ns. suvun näköä.

Dain Rautajalka tehnee elokuvassa kaksikin piipahdusta, nuorempana flashbackissa ja vanhempana loppupuolen kahinoissa. Heitän villin veikkauksen, että Connolly esiintyy ensimmäisessä ja kolmannessa elokuvassa muttei toisessa, ellei sitten juuri toisessa osassa muistella vanhoja hyviä aikoja, jolloin nuori Dain koulutti Azog-hiittä kuin Sir Pena ikään Morian edustalla käydyssä kääpiöt vs. hiidet -deathmatchissa. Azogilla (sekä Thorinin isällä ja isoisällä) on roolit elokuvassa, joten kääpiöiden taustaa käydään varmasti kunnolla läpi. Azogin poika Bolg otti sittemmin isänsä hiisiarmeijan komentoonsa, ja uskoisin Bolgin saapuvan näyttämölle kolmannessa elokuvassa, jossa hänellä on oma roolinsa myös kirjassa.

Näissä elokuvissa ei muuten nähdä örkkejä lainkaan - vaan hiisiä. Kutakuinkin samaa sakkia, mutta Hobitti-kirjassa pidettiin tarkkaan huolta, että heitä kutsutaan hiisiksi. Itsekin miellän vuortenalaiset hiidet hieman pienemmiksi ja "matomaisimmiksi" kuin isommat örkit ja vielä isommat uruk-hait. Moriassa oli ja on hiisiä, ja Sormusten Herran pilareissa kipittävät rääpäleet olivat erilaisia kuin isommat örkit.

Toki eräs hiisi on vähän tuhdimpaa kaliiberia, nimittäin Iso Hiisi, jota esittää Barry Humphries, paremmin tunnettu komediahahmo Dame Ednana. Pinkki kylpytakki ei varmaan ole tällä kertaa käytössä.

Siitä olen iloinen, että Jackson pisti hukat uusiksi. En ollut Sormusten Herrassa tyytyväinen sen litteäpäisiin hukkiin, jotka eivät susia muistuttaneet milllään tavalla, eikä ilmeisesti ollut Jacksonkaan, koska hukat ovat saaneet kuuleman mukaan uuden kuosin. Toivottavasti ovat enemmän susimaisia.

 

[Ted Raikas]

Näissä elokuvissa ei muuten nähdä örkkejä lainkaan - vaan hiisiä. Kutakuinkin samaa sakkia, mutta Hobitti-kirjassa pidettiin tarkkaan huolta, että heitä kutsutaan hiisiksi. Itsekin miellän vuortenalaiset hiidet hieman pienemmiksi ja "matomaisimmiksi" kuin isommat örkit ja vielä isommat uruk-hait. Moriassa oli ja on hiisiä, ja Sormusten Herran pilareissa kipittävät rääpäleet olivat erilaisia kuin isommat örkit.

Hiidet lienee enempi sitä porukkaa jonka Morgoth (en tarkoita sitä Jatkoajan nimimerkkiä toim. huom.) alkujaan kidutti haltioista. Eli sitä vanhempaa kaartia ja örkit enemmän sitten Sauronin ja Sarumanin tekosia. Tosin, nyt en tosin mene vannomaan varmaksi, hiidet taisi suomen kielisessä Hobitissa olla osittain käännösjuttu ja tarkoitti samaa kuin örkit? Esim. Silmarillionissa puhuttiin kuitenkin örkeistä. Joka tapauksessa urukit tuli kuvioihin myöhemmin kun Sauron loi heidät. Kirjassa siis. Elokuvissahan taas ne oli Sarumanin luomus. Kirjassa taasen Saruman risteytti ihmisen ja örkin ja käytti näitä vakoojinaan. Oli toki uruk-hai porukkaakin Sarumanin leivissä, mutta ne oli siis Sauronin muokkaamia voimakkaampia örkkejä.

Edit. Ei kun ovathan ne hiidet "goblins" alkuperäiskielisessä. Azog ja Bolg mielestäni silti oli örkkejä, kookkaampia körmyjä. Näin tulevat varmaan olemaan elokuvissakin, kun miettii millaisen näyttelijät on niille varattu. Manu Bennett as Azog (näyttelee mm. Spartacus-sarjassa) ja Conan Stevens as Bolg (näytellyt mm. Game of Thronesissa Gregor Cleganea).

 

[Musta Nuoli]

Hiidet lienee enempi sitä porukkaa jonka Morgoth (en tarkoita sitä Jatkoajan nimimerkkiä toim. huom.) alkujaan kidutti haltioista. Eli sitä vanhempaa kaartia ja örkit enemmän sitten Sauronin ja Sarumanin tekosia. Tosin, nyt en tosin mene vannomaan varmaksi, hiidet taisi suomen kielisessä Hobitissa olla osittain käännösjuttu ja tarkoitti samaa kuin örkit?

Alkuperäistermi The Hobbit -kirjassa (joka minulla on hyllyssä, kuten myös suomenkielinen laitos ja sekä englannin- että suomenkieliset versiot Sormusten Herrasta) on "goblin", kun taas Sormusten Herrassa puhutaan lähinnä örkeistä ("orc"). Mutta myöhemmin ilmaisuja käytettiin enemmän ristiin esim. Silmarillionissa, joten ei tuo ole mitenkään yhdenmukainen. Eivät tietysti ole hiidet/örkitkään, niitäkin on eri heimoja ja alalajeja. Sumuvuorten alaiset porukat ovat ainakin goblineita/hiisiä.

Vielä jos haluaa vähän ristiriitoja termeihin, niin käytössä on myös termi snaga, jota isommat örkit käyttivät pienemmistä (hiisistä?), mutta sanalla voidaan tietysti myös viitata mihin tahansa pienempään ja alisteiseen örkin alalajiin.

Itse näkisin, että Morgothin luomuksista hiidet ovat hieman pienempiä ja örkit hieman isompia, mutta ero lienee suht merkityksetön. Sauron tosiaan loi uruk-hait, jotka kestävät paremmin päivänvaloa. Sauron kehitteli myös olog-hait eli mustat peikot, jotka myös kestivät auringonvaloa eivätkä muuttuneet kiveksi kuten perinteiset luolapeikot (jotka puolestaan loi Morgoth).

Sauronin mustia peikkoja nähtiin Sormusten Herran viimeisessä osassa Gondorin taistelussa sekä Mordorin portin taistelussa, luolapeikkoja nähtiin Moriassa (jossa oli yksi nakkikioskirähinöitsijän mentaliteetilla varustettu kaveri) sekä väläykseltä Peikkokorven erämaissa, jossa Aragorn ja hobitit törmäsivät Bilbon vanhoihin tuttuihin. Tämä kohtaus oli ainakin extended editionissa.

 

[ms.qvist]

Mielenkiintoista keskustelua sinulla ja Ted Raikkaalla. Tällaiselle amatööri Tolkienseuraajalle avautui jo muutamien viestien keskustelusta uusia näkökulmia minulle ja entistä enemmän odotan Hobbit-trilogiaa. Tosin halu nähdä ne yhtäkyytiä on kova, eikä odottaa loputtoman pitkältä tuntuvaa aikaa osien välillä.

Siitä olen iloinen, että Jackson pisti hukat uusiksi. En ollut Sormusten Herrassa tyytyväinen sen litteäpäisiin hukkiin, jotka eivät susia muistuttaneet milllään tavalla, eikä ilmeisesti ollut Jacksonkaan, koska hukat ovat saaneet kuuleman mukaan uuden kuosin. Toivottavasti ovat enemmän susimaisia.

Minulle Sormusten Herran hukista tuli ennemminkin mieleen hyeenat, joten ei aivan onnistunut ulkomuodon valinta Jacksonilta. Toivottavasti Hobbit-trilogiassa on tosiaankin päädytty enemmän susimaiseen ulkomuotoon väritystä ja ilmeikkyyttä myöten.

vlad.

 

[Baldrick]

...Napapiirin sankarit ovatkin katsomatta paskaa.

Napapiirin sankarit nyt ei mitenkään edes liity samaan kategoriaan Levottomien kanssa, vaan kyseessä on komedia. Mielestäni vielä ihan hyvä sellainen, varsinkin suomalaiselle tasolle.

 

[vilpertti]

Käytiin tuossa katsomassa Looper, joka oli lopulta ripauksen erilainen kuin oletin trailerin perusteella. Todella paljon graafisempi väkivallan kuvauksen suhteen. Eikä paljon eritelty keihin väkivaltaa kohdistetaan.

Ihan ajatuksia herättävä leffa, mikä oli suuri yllätys. Erityisesti leffan puolivälissä mukaan astuva natiainen näyttelee loistavasti. En kuitenkaan suosittele katsottavaksi jos seurassa on henkilöitä jotka eivät tykkää väkivallan jälkien näkemisestä.

 

[alwahla]

Muutama leffa tämänkin viikonlopun aikana on tullut nähtyä, joista tässä lyhyt arviointi.

Green Street Hooligans

Elijah "Frodo Baggins/Huckleberry Finn/Kevin" Wood näyttelemässä pääroolia englantilaisista jalkapallohuligaaneista kertovassa elokuvassa?
Ennen eilistä epäilin yhtälön toimivuutta ja kieltämättä tunsin lievää hämmennystä, kun Elijah alkoi jakamaan oikeutta Lontoon sivukujilla, mutta hiljalleen aloin pitämään näkemästäni. Pätkähän osasi olla jopa aggressiivisen oloinen ja jollain tavalla myös tapella.

Harvemmin katson jalkapallo-aiheisia leffoja, sillä vaikka arvostankin lajia, en ole enää sen suurimpia ihailijoita. Tällä kertaa päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja katsoin tämän elokuvan.
Lyhyesti sanottuna: varsin mukiinmenevä tapaus, jossa ei ollut alkua ja loppua lukuunottamatta juuri glooriaa, vaan miljöönä oli enimmäkseen Lontoon karuimmat asuinalueet. Tämä yhdessä uskottavien roolihahmojen ohella tekivät elokuvasta ainakin minusta realistisen.
Actionia ja draamaa oli sopivassa suhteessa eikä kestokaan ollut paha.

Muista henkilöistä mainittakoon Bovveria esittävä Leo Gregory, joka teki vaikuttavan roolityön, ex-huligaani Pete Dunhamia esittävä Charlie Hunnam, joka "isoveljenä" yritti suojella Elijahin roolihahmoa (Matt Buckner) sekä tietenkin näin naiskauneutta arvostavana (jos joku ei ole vielä tätä puolta minussa huomannut) Claire Forlanin esittämä Mattin isosisko Shannon.

Suosittelen katsomaan tämän leffan, varsinkin jos Elijah Wood tuntui Frodona olevan aivan liian herkkä ja pehmeä.

****

The Guardian

Ashton Kutcher kuuluu niihin näyttelijöihin, joiden faneihin en lukeudu. Ulkonäkö hänellä on naistenlehtien perusteella ilmeisesti kunnossa, mutta miksikään karismaattiseksi supertähdeksi en häntä lue ja tokkopa tulen koskaan lukemaankaan.

The Guardian oli aikoinaan teattereihin tullessaan niitä leffoja, jotka periaatteessa olisin halunnut nähdä isolta screeniltä. Otollinen aika kuitenkin tuli ja meni, joten nyt jouduin katsomaan leffan tietokoneen näytöltä.

Kutcher oli Kutcher pääosassa, kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ylinäyttelyä siellä täällä, idioottimaista karjuntaa toisinaan jopa liikaa. Pahimmat mölinät hän näyttää jättäneen onneksi televisioon, joten koheltaminen oli aika minimissään. Valitettavasti Kutcher ei vaan tunnu saavan itsestään irti sitä extravaihdetta, jolla hän saisi itsensä nostettua sinne kirkkaimmalle jalustalle. Kaipa ikä tuo viisautta ja suoritusvarmuutta hänelle, sen aika vain näyttää.

Costner tuntui olevan aika nukuksissa puolet leffasta. Sama draivi, joka hänellä oli esimerkiksi elokuvassa "Tanssii susien kanssa", loisti poissaolollaan ja jäljellä oli vain nuutunut ja harmaantunut Kevin, joka usein tuntui olevan eri aaltopituudella nuoremman polven näyttelijän kanssa.

Elokuvan actionkohtaukset olivat melko onnistuneita myrskyävine merineen sekä tietenkin koulutuskohtauksineen. Melissa Sagemiller oli ja on seksikäs.
Suurin miinus tulee aivan liian pitkästä kestosta. Tässä leffassa on ylimääräistä tavaraa ainakin 40 minuutin verran, ellei jopa 50 minuutin.

***

 

[Dängleri]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Over There, The Hurt Locker, Green Zone, Body of Lies, Jarhead yms. on tullut jo nähtyä, mutta olisiko muita olemassa?

edit: + Act of Valor + The Kingdom

 

[Ikävänkantaja]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Over There, The Hurt Locker, Green Zone, Body of Lies, Jarhead yms. on tullut jo nähtyä, mutta olisiko muita olemassa?

Syrianaa suosittelen. Poliittinen trilleri, joka vaatii useita katselukertoja avautuakseen edes auttavasti. (Linkki ohjaa Wikipedia-artikkeliin.)

 

[Musta Nuoli]

Suosittelen katsomaan tämän leffan, varsinkin jos Elijah Wood tuntui Frodona olevan aivan liian herkkä ja pehmeä.

Ei ole ollut tuota ongelmaa ainakaan Woodin Sin Cityssä esittämän kannibaalisarjamurhaajaroolin jälkeen, mutta tuosta futishuligaanielokuvasta olen aikaisemminkin kuullut. Täytyy joskus vilkaista.

Omaan viikonloppuuni sisältyi brittiläinen historiallinen toimintaelokuva Ironclad, joka kertoo tositapahtumiin pohjautuvan mutta reippaasti vapauksia ottavan tarinan Englannin kuningas Juhana Maattoman (kyllä, se Leijonamielen veli) ja Englannin paronien sisällissodasta v. 1216, tarkemmin ottaen kuuluisasta Rochesterin linnan piirityksestä. Juhana joukkoineenhan piiritti linnaa muutaman kuukauden, sillä linna oli strategisesti tärkeä koko Etelä-Englantia ajatellen. Linnassa piti puolustustaan paroni Albany, jolla oli vain pieni joukko apunaan.

Elokuva on paitsi erittäin verinen ja raaka (tästä plussaa, historiallisesta sodankäynnistä kun on kyse), myös hyvin ytimekkäästi etenevä ja pääasiaan keskittyvä paketti. Pääosassa on seitsemän miehen joukko, joilla on apunaan jokunen perussotilas ja farmari, joten hahmojen tarina on napattu pitkälti Seitsemästä Samuraista sekä Seitsemästä rohkeasta miehestä. Todellisuudessa Rochesterin linnassa oli satakunta ritaria, mutta turha on antaa faktojen tulla toimintadraaman tielle.

Ironcladin piiritys on toteutettu varsin pitkälle siten, kuinka se historiallisestikin tapahtui, tosin sillä erotuksella, että elokuvassa Juhanalla on tanskalaisia pakanapalkkasotureita, jotka maalaavat itsensä sinivärillä kelttisoturien tapaan ja puhuvat unkaria poislukien joukon johtaja Vladimir Kulich (tuttu legendaarisesta 13. soturi -elokuvasta, jossa hän esitti Beowulf-varianttia Buliwyfia). Todellisuudessa Juhanalla oli vähemmän eksoottisia taistelijoita riveissään, ja todellisuudessa Juhana ei ollut ihan niin sadisti kuin elokuvassa.

Piirityksen lopputulos, paroni Albanyn kohtalo ja sen sellainen tapahtuivat todellisuudessa ihan toisin, ja elokuva vetää siinäkin mutkat suoriksi, että tarinan lopussa unohdetaan tyystin Juhanan poika Henrik III, josta tuli 9-vuotiaana kuningas, mutta eipä tämä haittaa. Tosin kun kerran historiallista taistelua toteutetaan, niin olisi sen lopputuloksen sentään voinut laittaa oikein päin, vaikka se ei olisikaan elokuvallisten kliseiden mukaista.

Ihan ilolla sitä katselee Walesissa kuvattua brittituotantoa, jossa raajat irtoavat, ihmisiä halkaistaan lähes kahtia lyömämiekoilla ja kapinakenraaleita ammutaan katapultilla linnan muuriin verimössöksi. Tähän päälle laatunäyttelijöitä, historiallinen piiritys toteutettuna teknisesti oikein (tosin alimiehityksellä ja väärällä lopputuloksella) ja kasassa pysyvä simppeli juoni, niin mikäpä se Ironcladia katsoessa.

Jos tähtiä pitäisi antaa, niin 3/5 olisi varmaan passeli lukema.

Juhanaa esittää mainiosti Paul Giamatti, joka riehuu ja huutaa sydämensä kyllyydestä. Paroni Albanya esittää aina loistava Brian Cox. Fyysisemmissä rooleissa mm. James Purefoy temppeliritarina sekä Jason Flemyng ärhäkkäänä sotilaana. Sekä tietysti edellä mainittu Kulich, jonka toimintaa on ilo katsoa.

 

[Musta Nuoli]

Vladimir Kulichista tuli mieleen, että mielestäni oli aikoinaan helvetinmoinen vääryys, että mahtiroolin vetänyt Kulich ei päässyt 13. Soturin jälkeen isommaksi tähdeksi. Mies on tehnyt vain harvakseltaan leffarooleja sen jälkeen, joten rooli Ironcladissa oli iloinen yllätys.

13. Soturi on minusta täysin aliarvostettu elokuva, jonka monia repliikkejä osaan ulkoa. Hyvä on myös kirja johon se perustuu eli Michael Crichtonin The Eaters Of The Dead, jonka taustalla on osin historiallinen henkilöhahmo eli Euroopassa tutkimusmatkaillut arabi Ahmed Ibn Fahdlan, joka päätyi viikinkien matkaan. Elokuvassahan arabia esitti espanjalainen Antonio Banderas. Tarinan ulkoiset puitteet ovat siis pohjimmiltaan historiallisiin lähteisiin ja henkilöihin perustuvia, poislukien tietysti "kuolleidensyöjien" olemassaolo sekä Beowulf-saagan modernisointi Buliwyfin hahmossa. Mutta arabi Ibn Fahdlan tosiaan matkasi viikinkien kanssa ja oli reissussa pohjoisessa silloin, kun arabikulttuuri oli erittäin sivistynyttä ja pohjoisessa kulttuuri oli brutaalimpaa.

13. Soturia suosittelen, sille kannattaa antaa mahdollisuus ja samalla vertailla sitä Beowulfin saagaan, josta se tekee "realistisemman" tulkinnan. Pitääkin katsoa tuo taas kerran uudestaan, olen tuon nähnyt varmaan vajaat kymmenen kertaa. Elokuvaan kuulemma kuvattiin reilusti lisää kohtauksia, joita tuottajat sitten karsivat. Tuskin ikinä toteutuu, mutta director's cut olisi tästä elokuvasta mahtava nähdä.


'Lo, there do I see my father. 'Lo, there do I see my mother, and my sisters, and my brothers.
'Lo, there do I see the line of my people back to the beginning.
'Lo, they do call to me. They bid me take my place among them.
In the halls of Valhalla... where the brave... may live... forever.

 

[sampio]

Ironclad meneekin katsomislistalle. Historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat leffat ja sarjat ovat mun suosikkejani, vaikkei niissä aivan orjallisesti noudatettaisikaan tapahtumia. Kunhan ei liikaa otata vapauksia henkilöhahmoissa ja keskeisissä tapahtumissa.

Harmi, kun tuo haku ei toimi, nimittäin olisin kysynyt uudelleen yhden uudehkon japsileffan perään, josta jo tässä vuoden sisään kerran kyselin. Leffassa oli muutaman valikoidun soturin joukko, joka puolusti isompaa joukkoa vastaan jotain frikkin' linnaketta. Kuulostaa samalta kuin tuossa edellä, mutta mulla ei ole mitään hajua leffasta. Aasialaisrotuisia näyttelijöitä ja uusi/uudehko se kuitenkin oli. En millään jaksa alkaa selata taaksepäin kymmeniä sivuja, joten kysyn nyt vain, että sytyttääkö kellään?

 

[ms.qvist]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Over There, The Hurt Locker, Green Zone, Body of Lies, Jarhead yms. on tullut jo nähtyä, mutta olisiko muita olemassa?

Battle for Haditha nyt ainakin kannattaa katsoa, samoin brittiläinen the Mark of Cain. Nämä sijoittuvat siis Irakin sotaan, jälkimmäinen tosin käsittelee myös koettelemuksia sotaretken päätyttyä.

Sitten Israelin Libanonin sotaretkiä käsitteleviä elokuvia, ja suositeltavia katsottaviksi ovat Libanon (Lebanon) sekä Waltz with Bashir. Jälkimmäinen on dokumentaarinen animaatio mutta hyvin vaikuttava sellainen.

vlad.

 

[vilpertti]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Over There, The Hurt Locker, Green Zone, Body of Lies, Jarhead yms. on tullut jo nähtyä, mutta olisiko muita olemassa?

Bravo 2-0, Generation Kill...

 

[Vintsukka]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä...

Samasta aihepiiristähän on juuri tulossa elokuva Zero Dark Thirty. Suomen-ensi-ilta IMDB:n mukaan tammikuun lopulla. Ohjaajana Kathryn Bigelow ja käsikirjoittajana Mark Boal, eli sama duo kuin oli The Hurt Lockerin takana.

 

[Girardi #5]

Uusin Sherlock Holmes: A Game of Shadows oli varsin viihdyttävä pari tuntinen. Huumori kukki ja hahmot oli kiinnostavia. Suosittelen katsomaan jos ekakin jakso upposi. Arvosana 8!

 

[Mahtiankka]

Tulevana viikonloppuna on täällä Iissä jälleen IIK!! -kauhuelokuvafestivaali. Ohjelmistossa tällä kertaa lyhytelokuvakilpailun lisäksi [REC]3 - Genesis, dokumentti Kauhun Kummisedät, The Phantom Of The Paradise, Sleep Tight, The Phantom Of The Opera -mykkäelokuvakonsertti, The Werewolf vs. The Vampire Woman, The Howling, Excision, Game Of Werewolves, Death Weekend, Henge, Two Thousand Maniacs! ja Frogs.

Aikataulut löytyvät IIK!!:n virallisilta sivuilta

Samalta sivustolta löytyy myös pdf-muodossa elokuvien esittelyt

Eiköhän tuota joitain elokuvia tule käytyä katsomassa. Mitä mieltä palstan kauhufriikit ovat tarjonnasta, onko jotain erityisen suositeltavia tapauksia ohjelmistossa?

 

[müller]

Tulipahan katsottua eilen pitkän pohdinnan jälkeen The Hunger Games. En ole pitkään aikaan katsonut niin huonoa elokuvaa. Tempo oli hidas ja verkkainen, eikä hahmoihin saanut minkäänlaista yhteyttä. En suosittele kyseistä pätkää, ellet oli kirjasarjan fani. Annoin elokuvalle 5/10 IMDb:ssä (linkki vie sinne).

Niin ja kävinhän myös viikonloppuna katsomassa Skyfallin. Täytyy tunnustaa, että odotin paljon parempaa, mutta ei se silti mikään varsinainen pettymys ollut. Itse tykkään uudesta Bondista eniten, sillä se on paljon inhimillisempi ja uskottavampi kuin vanhat Bondit. Itsellä jäi sellainen tunne, että Skyfall olisi saanut olla hieman pitempi, jotta olisi voitu tuoda enemmän syvyyttä tarinaan, sillä se tuntui etenevän vähän turhan suoraviivaisesti. Loppukohtaus oli pienoinen pettymys. Täytyy myös sanoa että Bardem oli kyllä hyvä pahis, paras Bond-pahis tähän asti. Mutta eipä siinä, ihan toimiva leffa oli. Annoin IMDb:ssä 8/10 (linkki vie sinne, taas).