Jatkoajan leffakerho

[Dängleri]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Syrianaa suosittelen. Poliittinen trilleri, joka vaatii useita katselukertoja avautuakseen edes auttavasti. (Linkki ohjaa Wikipedia-artikkeliin.)

Battle for Haditha nyt ainakin kannattaa katsoa, samoin brittiläinen the Mark of Cain.

Sitten Israelin Libanonin sotaretkiä käsitteleviä elokuvia, ja suositeltavia katsottaviksi ovat Libanon (Lebanon) sekä Waltz with Bashir.

Bravo 2-0, Generation Kill...

Samasta aihepiiristähän on juuri tulossa elokuva Zero Dark Thirty. Suomen-ensi-ilta IMDB:n mukaan tammikuun lopulla.

Kiitoksia näistä. Pitääpä yrittää etsiskellä elokuvat.

Mielenkiintoista nähdä aikanaan tuo Zero Dark Thirty, eroaako millään tavoin tuon Kova päivä -kirjan kertomuksesta, vai onko "juoni" sama.

 

[Saasta]

Eiköhän tuota joitain elokuvia tule käytyä katsomassa. Mitä mieltä palstan kauhufriikit ovat tarjonnasta, onko jotain erityisen suositeltavia tapauksia ohjelmistossa?

The Howling on ehdottomasti yksi parhaista ihmissusileffoista koskaan. Sitä ainakin suosittelen. En sitten tiedä, onko olemassa joku joka on tämän klassikon onnistunut missaamaan.

[REC]-sarjan kolmas osa oli myös mielestäni ihan kelpo zombie-leffa ja jos et halua kauhuasi liian tosissaan tehtynä, niin suosittelen kyllä. Sama pätee myös tuohon The werewolf vs. the vampire womaniin tietenkin sillä erotuksella ettei ole zombie-leffa.

Phantom of the opera on varmasti hieno kokemus tuollaisena kuin se tuolla ilmeisesti esitetään live-muusikoiden säestämänä. Siinä sivussa myös Phantom of the paradise, joka on melkoisessa kulttimaineessa. Sitäkin voisin suositella.

Tuo kauhujen yö osa vaikuttaa myös todella mielenkiintoiselle.

No taisin nyt sitten suositella oikeastaan kaikkia. Puuttuvatkin ovat sitten sellaisia joita en ole päässyt näkemään.

Lisäys
Taso vaikuttaa kaikkineen todella "laadukkaalle".

 

[L. Paraske]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Over There, The Hurt Locker, Green Zone, Body of Lies, Jarhead yms. on tullut jo nähtyä, mutta olisiko muita olemassa?

Hyviä ehdotuksia on tullut, mutta yksi viime vuosien parhaista on mielestäni Rendition.

 

[müller]

Kova päivä - hyökkäys Osama bin ladenin piilopaikkaan -kirjan myötä Irakin sota kiinnostaa jälleen, joten olisiko kellään heittää aihetta sivuavia elokuvia (tai ylipäänsä Lähi-itään liittyviä):

Over There, The Hurt Locker, Green Zone, Body of Lies, Jarhead yms. on tullut jo nähtyä, mutta olisiko muita olemassa?

edit: + Act of Valor + The Kingdom

Homeland on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Linkki vie - yllätys, yllätys - IMDb:hen.

 

[psychodad]

Kotirintaman nakokulmasta, The Messenger

Linkki tietysti imdb:hen

 

[ms.qvist]

Drew Goddardin Cabin in the woods oli minusta yllättävänkin piristävä kokemus genrensä elokuvana, tai oikeastaan minusta on vaikea määritellä elokuvalle selkeää genreä mutta ehkäpä ensimmäisenä mieleen tulee kauhu, lisäksi viitteitä jännitykseen ja jopa jonkinsortin fantasiaankin on nähtävissä. Ainakin hirviöitä luodessaan on tiimi saanut fantasioida likimain rajattomalla tavalla vaikka suurin osa hirviöistä olikin täysin statistin roolissa mutta oivallisessa sellaisessa.

Olin lukenut elokuvasta runsaasti positiivisia arvioita ja sen mainittiin olevan "ehdoton helmi genressään" (filmitahti.fi) joten olihan filmi hankittava kokoelmiini ja katsottava onko se edes jotakuinkin arvioidensa ja kehujensa arvoinen. Sanotaanko, että viihdyin ihan kivasti sen puolentoista tunnin ajan mitä elokuva kesti mutta tosiasiassa on todettava, että tuskin aineistoa kovinkaan paljon pidempään elokuvaan olisi ollut olemassa tai mikäli elokuvaa olisi liiankin kanssa venytetty se olisi kääntynyt selkeällä tavalla itseään vastaan ja ainakin minun katselunautintoa se olisi laskenut olennaisella tapaa. Nyt se oli aineistoonsa nähden juuri sopivan mittainen ja näinollen kohtuullisen tasapainoinen esitys.

Minusta rakenne oli yllättävänkin hyvä, teemoja oli haettu suhteellisen ennakkoluulottomasti useilta tahoilta ja vaikka voisi kuvitella, että toteutuksen suhteen on vaara suurelle flopille - tämä onnistuttiin välttämään. En ryhdy spoilaamaan kovinkaan paljon, joten totean, että erään tietyn teeman käyttö edes välillisesti - viittauksenomaisesti - ei välttämättä enää kovinkaan montaa kertaa ennakkoluulottomalla tavalla toimi kantavana roolina elokuvassa. Nyt se onnistui, mutta hyvä, että se oli vain sivujuonne eikä todellisessa merkityksellisessä roolissa - se ei ollut kohdistettu muille, vain ja ainoastaan keskiössä oleville, jotka kenties hetken luulivat olevansa tässä "hötössä" mukana.

***

Toinen leffa tiiviissä putkessa oli sitten Paul Verhoevenin klassikko 80-luvun lopulta - Robocop. Kaikki - ainakin toimintaelokuvien ystävät - tuntevat tämän klassikon, joten en puutu aiheeseen kovinkaan kummoisella tavalla. Vaikka leffan teosta on kulunut aikaa jo ties kuinka kauan, likipitäen sukupolven verran, niin tavallaan se oli edelleen ajankohtainen ja säilyttänyt merkityksensä suhteellisen hyvin - aika ei siis ollut täysin ajanut sen ohi.

dvd:ltä löytyi niin "original cut" kuin myös "director cut", katsoin jälkimmäisen ja ymmärtääkseni kyseessä on juuri leikkaamaton versio. Ainakin se oli sama jota ammoisina 90-luvun vuosina filmnetillä mainostettiin leikkaamattomana versiona. Väkivalta elokuvassa oli tarpeellista ja aidonoloista, sillä oli ehdottomasti paikkansa, eikä se minusta ollut yliampuvaa ja mässäilevää. Väkivalta itsessään kuvasi elokuvan kuvaaman yhteiskunnan arvoja kaikessa karuudessaan.

Ihan miellyttävä nostalgiamatka vuosikymmenten taa, kai näin voidaan sanoa kun leffa on valmistunut 1987 minun ollessa tuolloin seitsentoistakesäinen.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Drew Goddardin Cabin in the woods oli minusta yllättävänkin piristävä kokemus genrensä elokuvana, tai oikeastaan minusta on vaikea määritellä elokuvalle selkeää genreä mutta ehkäpä ensimmäisenä mieleen tulee kauhu, lisäksi viitteitä jännitykseen ja jopa jonkinsortin fantasiaankin on nähtävissä.

Minun mielestäni tuossa elokuvassa oli myös paljon sellaista hiukan mustaakin huumoria ja irvailua lajityyppien elokuville. Mikään parodia se ei suinkaan ole, mutta tiettyä kieli poskella menoa kuitenkin lajityypin edustajiin nähden oli. Myös tribuuttia. Yksi niistä olennoista nimittäin toi aika paljon mieleen Pinheadin Hellraiserista. Myös Lovecraftin Cthulhu-mytologiasta selkeästi otettu ideaa.

Ihan pätevä elokuva mielestäni ja oli keksitty sentäs jotain uutta. Perusidea siis jopa nokkela. Hiukan ehkä vielä kierompikin lopputulos olisi saanut olla, niin voisi olla kyseessä voisi olla jopa lajinsa merkkipaalu.

Viihdyin joka tapauksessa.

 

[ms.qvist]

Minun mielestäni tuossa elokuvassa oli myös paljon sellaista hiukan mustaakin huumoria ja irvailua lajityyppien elokuville. Mikään parodia se ei suinkaan ole, mutta tiettyä kieli poskella menoa kuitenkin lajityypin edustajiin nähden oli.

Olet oikeassa ja tämä musta huumori sekä irvailu lajityypin elokuville oli minusta toteutettu mainiolla ja sopivan maltillisella tapaa jottei kävisi siten, että ammuttaisi täysillä omaan koipeen. Tässä suhteessa mielummin katson elokuvia joissa irvailu ja musta huumori on esitetty maltillisesti ja mahdollisesti vihjailleen - räikeän yliampuvat kohellukset, olipa genre mikä tahansa, eivät juuri saa minulta armoa. En jaksa uhrata aikaani sellaisten katsomiseen!

Kieltämättä eräästä hahmosta tuli mieleen Pinhead!

vlad.

 

[alwahla]

Omaan viikonloppuuni sisältyi brittiläinen historiallinen toimintaelokuva Ironclad, joka kertoo tositapahtumiin pohjautuvan mutta reippaasti vapauksia ottavan tarinan Englannin kuningas Juhana Maattoman (kyllä, se Leijonamielen veli) ja Englannin paronien sisällissodasta v. 1216, tarkemmin ottaen kuuluisasta Rochesterin linnan piirityksestä. Juhana joukkoineenhan piiritti linnaa muutaman kuukauden, sillä linna oli strategisesti tärkeä koko Etelä-Englantia ajatellen.

Tuota suositusta noudattaen katsoin juuri kyseisen elokuvan ja alun penseä suhtautumiseni muuttui elokuvan kehittyessä suurehkoksi innostukseksi. Leffahan oli kerrassaan mainio. Kuvaus ja erityisesti musiikki sulattivat sydämeni, samoin mahtavat maisemat.

En rupea yksilöimään tarinaa, sillä Musta Nuoli kertoi varsin tyhjentävästi tapahtumien kulun. Sen sijaan keskityn näyttelijöiden roolisuorituksiin.

James Purefoy temppeliritarina oli erittäin uskottava. Ei mikään kiiltokuvamainen Hollywood-tyrkky, vaan rumalla tavalla komea miehenretale. Vahvaa suorittamista kautta linjan, myös niissä hempeimmissä kohtauksissa.

Paul Giamatti sopi erinomaisesti rooliinsa. Veemäinen jätkä, joka yleensä on nähty hieman vähemmän melua tuottavissa rooleissa taisi löytää tästä roolista oman salaisen kutsumuksensa.

Henkilökohtainen suosikkini jo reippaasti yli vuosikymmenen takaa eli Jason Flemyng oli jälleen kerran vahva sivuroolissaan. Alun kohtaus oli jotenkin hänen pärställeen ja olemukselleen sopiva "esittely". Flemyng on sellainen velikulta, että jotenkin hänen olemuksensa tuo mihin tahansa sarjaan tai elokuvaan omanlaisensa vivahteen.

Kate Maran rooliksi jäi söpöillä (toimi ainakin minuun, vaikken ole häntä kaupassa tai Mäkissä tavannutkaan) ja näyttää hyvältä. Muuhunkin olisi voinut olla rahkeita, mutta ilmeisesti hänen roolinsa oli alunperinkin kirjoitettu tällaiseksi. En valita.

Musta Nuoli antoi leffalle kolme tähteä, minä puolestani annan neljä.
Kiitos vielä suosituksesta.

 

[Musta Nuoli]

Eipä kestä, hyvä kun pidit Ironcladista. Kelpo leffa tosiaan, ja Jason Flemyngin roolisuoritus oli tälläkin kertaa onnistunut.

Katsoin viikonloppuna vähän toisenlaisen elokuvan eli puolalaisen Walerian Borowczykin vuonna 1975 ohjaaman elokuvan Peto (La Bête). Peto on vahvasti kauhueroottinen tarina ranskalaisesta syrjäseudun kartanosta, jonka omituinen poika on menossa naimisiin ja morsian tulee ensimmäistä kertaa kylään. Kartanon historiaan liittyy erikoinen tarina parinsadan vuoden takaa, jolloin nuori aatelisneito joutui pedon uhriksi lähimetsässä.

Elokuvan myyttinen, kieroutunut ja lihallisen surrealistinen linja käy selväksi jo alkukohtauksessa, jossa kuvataan lähiotoksin tamman astutusta ja kuinka ori painaa menemään kalu kovana. Omituisen tabuseksin pohjavire on koko ajan taustalla tai suoraan esillä, ja joka henkilöhahmo tuntuu olevan jotenkin seksuaalisesti kieroutunut tai yliaktiivinen. Kirkkoherra pitää pojista, kartanon isännän tytär nussii jatkuvasti mustaa miespalvelijaa ja nuori morsian masturboi kuvitellen mielessään metsäkohtaamista, jossa historiallinen aatelisneito kohtaakin kalu pystyssä temmeltävän ihmissuden, joka raiskaa tämän.

Peto vie Neil Jordaninkin käyttämät (elokuvassaan Sudet tulevat, klassikkoelokuva, jossa susimyytit ja -sadut yhdistyvät nuoren tytön seksuaaliseen heräämiseen kuvankauniiden otosten avulla) vanhojen satujen seksuaaliset merkitykset kymmenenteen potenssiin. Eläinseksiviittaukset ja muu hämärä tunnelma johtivat siihen, että elokuva kiellettiin monissa maissa, mm. Englannissa.

Eipä tätä Suomessakaan valkokankailla nähty. Muistan silti nähneeni teoksen joskus suomalaiselta tv-kanavalta, tai ainakin joltain tv-kanavalta ollessani varhaisteini, sillä muistin yllättävänkin hyvin karvaisen seksinhimoisen pedon touhut, vaikka elokuvan edellisestä katsomiskerrasta on varmasti yli kaksi vuosikymmentä.

Kaipa tämän voi taidekauhupehmopornoksi luokitella, jos luokituksia kaipaa, mutta aika omanlaisensa visionääri Borowczyk oli. Metsässä pakkonussittavaksi joutuvaa aatelisneitoa esittää suomalainen kulttinäyttelijätär Sirpa Lane. Turkulaista Lanea kehuttiin näihin aikoihin tulevaksi lupaukseksi ja hän teki Ranskassa töitä mm. Roger Vadimin kanssa, mutta lupaava ura lähti nopeasti laskuun, ja Pedon jälkeinen seuraava teos olikin jo "Nazi Love Camp 27", jonka nimi kertoo varmaan tarpeeksi. Lane kuoli sitten aidsiin viime vuosituhannen lopulla eli varsin nuorena.

Pedon linja on niin omintakeinen, että ihan jokaiselle se tuskin sopii, eikä se kaikilta osin ole "hyvä" elokuva siinä mielessä, mitä määritelmällä yleensä tarkoitetaan, mutta onpahan ainakin erilainen näkemys ihmissusi-teemasta. Tätä ei näytetä Twilight-teinihömppäleffoissa.

 

[Ted Raikas]

Tuo Ironclad pitääkin ottaa tarkastelun kohteeksi. Keskiaikaan sijoittuvat elokuvat on mieleeni suuresti ja yleisesti ottaen aika valitettavan harvassa (etenkään hyvät, kaikenlaisia täysin pseudokeskiaikaisia riittänee enemmän). Varsin sellaiset mitkä liittyvät temppeliritareihin. Kingdom of Heaven oli ihan pätevä elokuva. Arn -leffat pitäisi varmaankin katsoa joskus, jostain syystä jäänyt tsekkaamatta.

Pitääkin laittaa ne katselulistalle yhdessä tämän kanssa.

 

[Lunatico]

Numero 23 (C) 2007

Tuli eilen illalla/yöllä katsottua tämä trilleri jota kuminaama Jim Carrey tähdittää. Olinhan minä tämän sitten ennenkin katsonut kun oli niin kovasti tutunoloinen, mutta mitään en etukäteen muistanut. Kiinnosti kyllä nähdä kuinka Carrey suoriutuu vakavammasta roolista kun tottunut ukon näkevän komedipätkissä.

Roolisuoritus oli mykistävä. Ja elokuva samaten. Aivan huikeaa tykitystä ja teki välillä tiukkaa pysyä perässä kun niin vinhaan tahtiin vaihdeltiin kirjan lukuhetkien kuvaamisesta ja todellisuudesta. Murhaajan veikkaaminen meni totaalisesti metsään ja loppuratkaisu muutenkin oli yllättävä, mutta hyvin perusteltu. Mielestäni kyseinen leffa on onnistunut ja Carrey todistaa tällä elokuvalla, että ei aina tarvitse väännellä naamaansa ollakseen vakuuttava. Tämän nähtyään toivoisin Carrey tekevän enemmän ns. vakavia rooleja kun näköjään sekin luonnistuu vallan mainiosti.

4+/5

 

[Musta Nuoli]

Tuo Ironclad pitääkin ottaa tarkastelun kohteeksi. Keskiaikaan sijoittuvat elokuvat on mieleeni suuresti ja yleisesti ottaen aika valitettavan harvassa (etenkään hyvät, kaikenlaisia täysin pseudokeskiaikaisia riittänee enemmän). Varsin sellaiset mitkä liittyvät temppeliritareihin. Kingdom of Heaven oli ihan pätevä elokuva. Arn -leffat pitäisi varmaankin katsoa joskus, jostain syystä jäänyt tsekkaamatta.

Katsoithan Kingdom Of Heavenista ohjaajan pidennetyn version? Se oli ensiluokkainen elokuva, siinä missä lähes tuntia lyhemmäksi saksittu teatteriversio oli selvästi keskeneräisempi ja torsompi. En suostu enää normiversiota katsomaankaan, niin paljon lihaa se leikkaa luiden päältä.

Arn-leffat olivat ihan kiintoisia ja hyviä, mutta niistäkin on kuulemma pidennetyt versiot olemassa. Näitä pidennettyjä versioita en ole nähnyt, mutta haluaisin nähdä. Oletettavasti ne tuovat paremmin esille kirjan tapahtumia ja taustoittavat tarinaa laajemmin. Arn-leffathan perustuvat Jan Guilloun mestarilliseen trilogiaan, jotka kannattaa ehdottomasti lukea. Niistä saa kelpo käsityksen tuon ajan Ruotsista ja vähän erilaisen näkökulman ristiretkien Jerusalemista.

Oikeastaan Arnit ja Kingdom Of Heaven menisivät hyvin yhtenä kombona.

Prinssi Juhana -kombon saa puolestaan aikaan edellä mainitusta Ironcladista sekä Ridley Scottin Robin Hoodista (josta siitäkin kannattaa katsoa pidennetty ohjaajan versio). Robin Hood ensin, ja sen perään Ironclad, niin samalla voi seurata Magna Charta -sopimuksen monipuolisia vaiheita. Magna Charta -sopimushan rajoitti merkittävästi kuninkaan kiistämätöntä yksinvaltiutta Englannissa ja oli esiaskel kohti jaettua valtaa ja aikanaan parlamenttia. Pieni esiaskel, sillä kunkku oli edelleenkin kunkku, mutta askel kumminkin.

Ingmar Bergmanin Seitsemäs Sinetti ei ole realistinen keskiajan kuvaus, mutta jotain olennaista se tavoittaa keskiaikaisesta mentaliteetista, jumaluskosta ja kohtalonuskosta kun ritari vaeltaa ruton raiskaamassa Ruotsissa ja pelaa välillä shakkia Kuolemaa vastaan. Elokuva on täysin maineensa veroinen. Jos ei muuta Bergmanilta koskaan katso, niin tämä ainakin kannattaa katsoa.

 

[Kulttimörkö]

Expendables kakkosta en ole vielä edes nähnyt, mutta jo kolmosta huhuillaan. Stallone on kuulemma innoissaan ja yrittää saada mukaan mm. Harrison Fordia, Nic Cagea, Wesley Snipes ja Mickey Rourkea. Chuck Norris on varmistanut jo ettei häntä tulla näkemään kolmannessa osassa.

Täytyypä yrittää hommata tuo Expendables 2 omaan kokoelmaan. Ykkösestä tykkäsin, joten kakkonen voi olla ihan katsottava elokuva.

 

[Ted Raikas]

Mel Gibson voisi myös olla ihan mielenkiintoinen kiinnitys Expendables 3:en, samoin Christopher Lambert.

 

[psychodad]

samoin Christopher Lambert.

Lambert on toki legenda, lahinna huonona nayttelijana, mutta ei hanta kylla toimintaleffojen sankariksi oikein miella. Highlanderin lisaksi, mita se on tehnyt?

 

[alwahla]

Christopher Walken olisi jänskää nähdä Expendaplesin kolmososassa vaihteeksi "hyviksien" puolella.

 

[Musta Nuoli]

Lambert on toki legenda, lahinna huonona nayttelijana, mutta ei hanta kylla toimintaleffojen sankariksi oikein miella. Highlanderin lisaksi, mita se on tehnyt?

Greystoke vuodelta 1984 on oikein hyvä Tarzan-versio. Lambertin parhaita roolisuorituksia ja elokuvana mainio.

Highlanderien lisäksi mies pyörähti Mortal Kombat -elokuvassa (mikä oli kauhea) ja tunnetuimpia ovat myös kaksi Fortress-elokuvaa, joissa Lambert pakenee pakovarmoista vankiloista. Toimintapainotteisia elokuvia mies on tehnyt monta.

Yksi elokuva, mitä en ole nähnyt, mutta jonka haluaisin Lambertilta nähdä on muutaman vuoden takainen Le Lièvre de Vatanen eli Vatasen elämä, joka on ranskalainen uudelleenfilmatisointi Risto Jarvan Jäniksen vuodesta. Lambert esittää Vatasta eli hän tulkitsee Antti Litjan roolin vuodelta 1975.

 

[Ted Raikas]

Lambert on toki legenda, lahinna huonona nayttelijana, mutta ei hanta kylla toimintaleffojen sankariksi oikein miella. Highlanderin lisaksi, mita se on tehnyt?

Onhan se monenmoisessa b-luokan sci-fi pätkässä pyörinyt vuosien varrella.

B-näyttelijöitä nyt ovat nuo Van Dammet, Norrikset sun muutkin. Toki enemmän profiloituneet juuri toimintatyyppeinä, joten roolitukset on sillä tapaa perustellummat, kuin esim. Lambertilla. Se nyt oli vaan tuollainen heitto.

Ei tuo Harrison Fordikaan nyt samalla tapaa äksönmies ole, enemmän thrilleriä ja perusseikkailua kuulunut miehen repertuaariin. Epäilen muutenkaan, että miestä tullaan näkemään tuossa leffassa. Olen toki ihan mielelläni väärässä, mutta ei vaan ihan tunnu "oikealta."

Steven Seagal nyt ehdottomasti kuuluisi kaartiin ja miksei vaikkapa Dwayne Johnson myös. Aiemmin ehdottamani Mel Gibson voisi olla hyvä kiinnitys roiston rooliin.

 

[PJPT]

Lambert on toki legenda, lahinna huonona nayttelijana, mutta ei hanta kylla toimintaleffojen sankariksi oikein miella. Highlanderin lisaksi, mita se on tehnyt?

Kyllä Lambert sopisi varsin hyvin pahikseksi nimenomaan Expendablesiin tai vastaavaan rymistelyyn. Varsinkin jos isoja nimiä (Seagal, Gibson, Russell...) ei saada mukaan. Ainakin minulle mies on puhdas toiminta/scifi-näyttelijä, ja onhan noissa leffoissa nähty mm. Van Damme, Norris & Jet Li. Heidän menestyksensä ei ole koskaan perustunut näyttelemiseen! Ei actiontähdiltä mitään Pacinoita tietenkään odoteta, mutta esim. Stallone pystyy halutessaan näyttelemään ihan mallikkaasti...

 

[ms.qvist]

Ei actiontähdiltä mitään Pacinoita tietenkään odoteta, mutta esim. Stallone pystyy halutessaan näyttelemään ihan mallikkaasti...

Jos Stallonelta jätetään huomioimatta Rocky I - mikä minusta oli kaikkiaan oikein mallikelpoinen elokuva ja Stallone roolissaan vakuuttava, ehdottomasti maininnanarvoinen Stallonen elokuvista on hieno Cop Land vuodelta 1997. Ehdottomasti eräs Stallonen parhaista roolisuorituksista ja ainakin tässä leffassa hän osoitti kykenevänsä laadukkaaseen työskentelyyn - ja mielelläni olisin nähnyt Stallonen jatkossakin suuntaavan entistä enemmän tämänkaltaisiin rooleihin joissa on syvyyttä ja psykologista otetta mukana. Edellisestä voi sitten päätellä, että en juuri arvosta näitä Stallonen rymistelyjä joissa one linerit lentää ja äijiä tapetaan urakalla.

Cop Landin "roosteri" oli muutenkin vakuuttava kun siitä löytyi nimiä, kuten Harvey Keitel, Ray Liotta ja Robert De Niro Stallonen oheen. Hieno ja katsomisen arvoinen poliisielokuva kaikkiaan!

vlad.

 

[Everton]

Looper oli pettymys. Liian vähän Brucea, liian heikko kässäri, liian paljon turhaa täytettä ja liian paljon epäloogisuuksia (jopa pseudo-scifi-hömppäviihteeksi). Harmi, sillä olisin toivonut paljon parempaa.

 

[Musta Nuoli]

Stallonehan on hyvin lahjakas näyttelijä ja älykäs mies. Moni unohtaa, että mies oli Oscar-ehdokkaana parhaasta käsikirjoituksesta ja parhaan miesnäyttelijän roolista ensimmäisen Rockyn kohdalla, ja vaikka parhaan käsikirjoittajan voittoa ei tullut, niin elokuva voitti vuoden parhaan elokuvan Oscarin. Ei tuohon ihan joka mies pysty. Kuten ei pysty myöskään ohjaamaan elokuvia.

Syltty tunnetaan monesti toimintarooleistaan koska hän on itse itsensä toimintaikonin asemaan kohottanut kovalla työllä, saavutus sekin. Ei Stallone koskaan ole pelkkää actionia ollut. Ensimmäinen Rambo on toimintapainotteisuudestaan huolimatta myös draama, ja Stallone ottaa mainiosti haltuun traumoista kärsivän sotaveteraanin tuskan kotiinpaluun jälkeen. Rambohan ei elokuvassa loppujen lopuksi edes tapa ketään. Yksi mies putoaa helikopterista kuolemaansa, mutta toimintadraamahan Rambo-elokuva on. Myöhemmin sitten Rambo antoi palaa senkin edestä. Nautin kyllä erittäin paljon uudestakin Rambo-elokuvasta, joka on 2000-luvun parhaita toimintaelokuvia.

Stallonen muita ei-toiminnallisia tai ainakin ei-perinteisiä rooleja on muun muassa elokuvassa Pako voittoon (1981), joka on toiseen maailmansotaan perustuva sotavankidraama sotavangeista, jotka pelaavat jalkapalloa natsien joukkuetta vastaan. Stallone on joukkueen maalivahti. Mukana oli oikeitakin pelaajia kuten Pele. Staying Alive -tanssielokuvassa Stallonella ei ollut roolia, mutta mies tuotti, ohjasi ja käsikirjoitti tämän John Travoltan leffan. Varsin epätyypillinen teos Stallonelle.

Onhan Syltty tehnyt urallaan kaikenlaisia teoksia, ja osa olisi saanut jäädä tekemättäkin, muutama teos on aikamoista kökköä. Mutta samapa se, mahtuu sitä huteja monen muunkin näyttelijän tai ohjaajan uralle. Floppien vastapainoksi Stallone on kuitenkin tehnyt useita erittäin tasokkaita elokuvia ja hän on ei vain yhden vaan peräti kahden ikonisen henkilöhahmon eli Rockyn ja Rambon esittäjä.

Minä vietin kerran yhden jouluaattoillan ja -yön katsomalla viisi Rocky-elokuvaa putkeen, ja aamulla herättyäni vielä Rocky Balboan. Huonompiakin tapoja viettää joulua taatusti on.

 

[Squit]

Rocky Balboan.

Stallonesta vielä, niin myös tuo uusin Rocky oli mielestäni tosi hyvä suoritus Syltyltä ja häneltä paras suoritus siinä leffassa sitten ykkösosan. Toki leffa oli täynnä vanhojen juttujen ratsastusta ja sitten se nyrkkeilymatsi oli hiukan karkkinen, mutta muuten Syltty sai kyllä meikäläisen kyyneliin vaimonsa menettäneenä ja vanhoista ajoista kiinni pitävänä miehenä, joka on vielä menettänyt suhteen poikaansa. Hieman yksinkertainen raihnainen nyrkkeilijä ja perkeleen haavoittuvainen, joka haki paikkaansa tässä nykymaailmassa. Todella hyvä suoritus siis Syltyltä tässäkin leffassa.

 

[ms.qvist]

Kirjoitetaan vielä muutama sana Stallonesta. En todellakaan voi kutsua itseäni Stallone-faniksi vaikka muutamista hänen elokuvista olenkin pitänyt oikein paljon mutta taso on liian ailahtelevainen ja sitten pääosa hänen roolisuorituksista on action-elokuvissa, joista itse en erityisemmin välitä. Toki hyviäkin action-elokuvia on olemassa ja Stallonen filmeistä kokonaisuudessaan action-elokuvien kategoriassa keskitasolle nousee Rambo - First Blood. Mutta sitten jo seuraava Rambo II kuuluu kategoriaan joka olisi saanut jäädä tekemättäkin. Toki näin sen jo 80-luvulla mutta edes tuolloin se ei tehnyt minuun suurta vaikutusta vaan oli varsin kökkö elokuvana, vaikka leffan pohjalta tehtyä Commondore 64:n peliä tulikin kaverilla pelattua epäilemättä satoja kertoja. Mutta niihin minun Stallone-suosikkeihini:

Itseoikeutetusti ensimmäisellä sijalla on Rocky. Tavallaan kaava on hyvin yksinkertainen "ryysyistä rikkauksiin" mutta elokuvan toteutus ja tunnelma on sitten huomattavasti syvällisempi ja täten se eroaa merkittävällä tavalla suurimmasta osasta samalla kaavalla toteutetuista elokuvista. Elokuva on ehdottomasti parhainta Stallonea mitä rahalla voi saada ja siinä Stallone vetää sellaien suorituksen jonka jälkeen olisi ollut mahdollista vaikka mihin - mutta minusta minun kategorialla tätä kaikkea ei edes yritetty saavuttaa vaan panostettiin enemmän toimintaan ja myöhemmällä iällä varsin tökeröihinkin tuotoksiin.

Elokuva sai kaikkian kolme Oscaria, merkittävimpänä tietty parhaan elokuvan Oscar mutta minusta ei olisi ollut vääryys vaikka Stallone olisi palkittu parhaimman miesnäyttelijän Oscarilla - niin vakuuttava suoritus elokuvassa häneltä nähtiin.

Seuraavaksi paras elokuva jossa Stallone on näytellyt on juuri aiemmin mainitsemani Cop Land ja se osoitti sen, että Stallonesta on monipuolisempiinkin rooleihin ja tavallaan jopa toivoin, että sen jälkeen hän olisi suunnannut katseensa syvällisempiin rooleihin ja ryhtynyt astelemaan tällaisella tiellä, mutta niin ei ikävä kyllä käynyt tai toisaalta toimintaelokuva-fanien mielestä epäilemättä on hyvä, että Stallone palasi tuttuihin ympyröihin ja jatkoi toimintaelokuvien saralla.

Cop Landin roolista Stallone palkittiin Tukholman Filmifestivaaleilla parhaimman näyttelijän pystillä. Ja mitä nyt muistelen Stallonen roolia Freddy Heflininä niin kyllä työ oli sen verran vakuuttavaa, että palkintoa ei vääryytenä voi pitää.

Listallani kolmannelle sijalle nostaisin ensimmäisen Rambon: Rambo First Blood. Tämäkin on pariin kertaan tullut nähtyä ja kuten jo viittasin, toimintaelokuvien saralla nousee vähintäänkin keskitasoisten leffojen joukkoon, kenties jopa paremmillekin sijoille mutta viimeisimmästä katselukokemuksesta on vierähtänyt niin kauan aikaa etten enää kaikkia syvällisimpiä detaljeja muista mutta missään nimessä elokuva ei ollut yksioikoinen ja yksinkertainen vaan tasoja joilla elokuva oli oli useita. Ehdottomasti parhaimpia Stallone-elokuvia ja jokaisen elokuvafanin tulisi katsoa tämä elokuva, kuin myös kaksi yllä luettelemaani elokuvaa, vaikka Stallone pääosassa onkin.

Kunniamaininnan antaisi Stallonen ääniroolille elokuvassa Antz - Muurahaizet. Stallone roolissaan on hieno ja hänen äänensä sopii kuin nakutettu Weaverille. Kannattaa katsoa!

***

Tietyssä mielessä minua harmittaa se, että Stallone on pääsääntöisesti tyytynyt filmaamaan (ja näyttelemään) yksiulotteisia toimintaelokuvia vaikka parhaimmissa töissään hän kykenee osoittamaan sen, että hänestä olisi (minun silmissäni) kovemmalle tasolle, ja hänen olisi mahdollista mahdollista ulottaa työskentelyään huomattavasti laajemmalle tasolle. Eastwoodiksi hänestä ei kuitenkaan ole mutta hän voisi kulkea mestarin viitoittamaa tietä.

vlad.