Kaksi erilaista elokuvaa tuli taas viikonloppuna katsottua.
Goon
Seann William Scott on niitä näyttelijöitä, joiden roolisuoritukset lähes aina ärsyttävät. Erittäin monessa komediassa hän koheltaa ja säheltää jaellen typeriä lauseita typerän virneen levitessä hänen naamalleen. Hän on siis vähän kuin blondi Adam Sandler, paitsi sillä erotuksella, että toisin kuin Adam, joka on keskittynyt enimmäkseen todella huonoihin komedioihin ja on niissä pääosassa, Seann säheltää mukahauskana sivuhahmona milloin missäkin teinikomediassa.
Tällaiset ennakkoasenteet mielessäni ryhdyin sitten valtavassa NHL-ikävässäni katsomaan tätä elokuvaa, mutta katso ja hämmästy: Seann teki tässä leffassa kenties uransa eheimmän ja parhaimman suorituksensa. Poissa olivat hänen pahimmat maneerinsa ja tilalle tuli hivenen Jarkko Ruutua muistuttava juutalainen agitaattori (jonka mielelläni näkisin myös omassa lempijoukkueessani) Doug Glatt. Ilmiselvästi myös Seann nautti tekemisestään, sillä sen verran luonnolliselta hän tuossa roolissa näytti.
Käsittääkseni tämä elokuva kuvaa varsin realistisesti Amerikan ja Kanadan alimpia kiekkoliigoja, mikä oli ilahduttavaa. Harvoin jääkiekosta tehdään elokuvia, mikä on todella suuri sääli.
Muista näyttelijöistä mieleen jäi Alison Pill (muodokas ja pirun nätti flikka, joka osasi myös näytellä), Liev Schreiber ikääntyneenä goonina (jotenkin tuo naama sopii täydellisesti tuollaiseen rooliin), Marc-André Grondin huipputaitavana ja lellittynä AHL:än työnnettynä lähes menetettynä lupauksena sekä tietenkin Georges Laraquen cameo-esiintyminen.
Myös tunnelmakuvat kaukaloiden ulkopuolelta ansaitsevat kiitoksen.
Lämärin tasolle tämä jonkinlainen taideteos ei yllä, mutta kirkkaasti Youngbloodin edelle kuitenkin.
****
Wheels of Terror
Nimi antoi minulle sellaisen käsityksen, että luvassa olisi jotain jännää. Samoin kuvaus leffan tarinasta tuki tätä päässäni hiljalleen muhimaan alkanutta ajatusta.
Mutta sitten leffa alkoi ja totuus paljastui.
Yksi kaikkien aikojen surkeimmista takaa-ajoelokuvista mitä olen nähnyt. Hirvittävän huonot näyttelijät, hirvittävän huono työnlaatu ja mikä kaikkein pahinta tällaisessa elokuvassa: todella h-i-t-a-a-t takaa-ajokohtaukset. Missään tämän genren leffassa en ole aiemmin nähnyt sellaista takaa-ajoa kuin tässä: 15 minuutin ajan näytetään kuinka viritetty koulubussi ajaa takaa jotain romua jenkkirautaa ja millä tavoin. Hidastuksena. Ja samaa kohtausta koko ajan toistavana. Ja vielä kerran hidastuksena.
Kun leffa oli vanhentunut noin puolen tunnin ajan, minäkin ehdin jo toivoa kaikkien pääosaesittäjien äkillistä kuolemaa.
Usein lapsinäyttelijät eivät ole kovinkaan kummoisia tällaisissa tv-elokuvissa, mutta tässä mentiin näköjään vielä enemmän metsään.
0 tähteä, koska esitys oli vaan niin heikko.