Jatkoajan leffakerho

  • 2 436 190
  • 12 373

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Illan C-luokan elokuvana meni ekokauhu FROGS vuodelta 1972. Netistä löytyy kyllä mieletön määrä tällaisia ihan viihdyttäviä kauhu- ja scifileffoja, joita voi ainakin hieman pomppimalla ja kelailemalla nautiskella juonen ja parhaiden kohtausten perässä. Oikeasti hyviäkin leffoja löytyy, mutta esimerkiksi tämä oli aika viihdyttävä hahmoineen, kliseineen...ja etenkin leffan nimeen liittyvään erikoisuuteen juonessa, jota nyt en ihan tohdi paljastaa. Laittakaahan suosikkeja b-leffoista ja kökköleffoista (kauhu, scifi), jos joku harrastaa samanlaisia.





Slasher-helmi, josta ei puhuta yhtä paljon kuin Halloweenista tai Perjantai 13. päivästä on tietysti Sleepaway Camp. Katsokaa kokonaan, on sen arvoinen. Tiettyjen juonenkäänteiden takia melkoinen klassikko.



 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Löytyykös Beck -elokuvista tykkääviä? Varsin kivasti niitä on löytynyt tuolta Katsomosta ja tulihan niitä aikanaan todella paljon myös Neloselta.
Tuli tuossa pari päivää sitten katsottua uusin? jo 51 leffa tuosta "sarjasta"

Itse tykkään Beck:stä enemmän kuin Wallanderista
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Löytyykös Beck -elokuvista tykkääviä?

Kyllä toki. Nykyään kun kiakko on MTV:llä, niin näkee toki automaagisesti aina sen uuden, mutta aikoinaan kun kiakko oli Sanomalla, oli cmore otettava aina välillä, jotta näki uudet Beck:t

Toki Gunvaldin uloskirjottaminen (pakosta, ei tuon ajan Persbrandt kanssa voinu toitä tehä) laski leffasarjan kiinnostavuutta. "norjan vahvistus” Steinar ei vaan onnistunut oleen yhtä kiinnostava. Nyt kun on saatu Beck:n pojanpoika mukaan näyttää taas hyvältä, mutta toki Valdemar on poissa (Ingvar Hirdwall kuoli 2023 88 vuotiaana)
Peter Haberin (72) ikä ei sillain haittaa, eihän mies ikinä ite äksönin keskellä ole ollutkaan ja nyt jo luonnollisella eläkkeellään,
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Toki Gunvaldin uloskirjottaminen (pakosta, ei tuon ajan Persbrandt kanssa voinu toitä tehä) laski leffasarjan kiinnostavuutta. "norjan vahvistus” Steinar ei vaan onnistunut oleen yhtä kiinnostava. Nyt kun on saatu Beck:n pojanpoika mukaan näyttää taas hyvältä, mutta toki Valdemar on poissa (Ingvar Hirdwall kuoli 2023 88 vuotiaana)
Peter Haberin (72) ikä ei sillain haittaa, eihän mies ikinä ite äksönin keskellä ole ollutkaan ja nyt jo luonnollisella eläkkeellään,

Mun mielestä tuo Josef on myös ihan onnistunut hahmo, hieman köyhän miehen Gunvald kylläkin. Roolitus on kauttaaltaan ensiluokkaista vuodesta toiseen.
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Kyllä toki. Nykyään kun kiakko on MTV:llä, niin näkee toki automaagisesti aina sen uuden, mutta aikoinaan kun kiakko oli Sanomalla, oli cmore otettava aina välillä, jotta näki uudet Beck:t

Toki Gunvaldin uloskirjottaminen (pakosta, ei tuon ajan Persbrandt kanssa voinu toitä tehä) laski leffasarjan kiinnostavuutta. "norjan vahvistus” Steinar ei vaan onnistunut oleen yhtä kiinnostava. Nyt kun on saatu Beck:n pojanpoika mukaan näyttää taas hyvältä, mutta toki Valdemar on poissa (Ingvar Hirdwall kuoli 2023 88 vuotiaana)
Peter Haberin (72) ikä ei sillain haittaa, eihän mies ikinä ite äksönin keskellä ole ollutkaan ja nyt jo luonnollisella eläkkeellään,

Gunvald oli kyllä aivan jäätävä hahmo. Ihan legenda, jonka toimintatavat eivät kyllä ihan päivänvaloa kestäneet =). Huippu tyyppi. Oli jo silloin kun näyttelijät olivat aivan toisia kuin nyt. Eli pitää mennä sinne ihan alkujuurille.
Ikävää, että Persbrandt meni aikanaan "kovaa" ja poistui sittemmin sarjasta.

Steinar ei oikein ottanut tuulta purjeisiin, ihan hyvä tyyppi, mutta se jokin puuttui?

Josef on hauska ja aika rajoilla liikkuva hahmo...

Oscar on ollut mukana ikuisuuden,muuttunut "varmemmaksi"

Valdemar oli kyllä yksi parhaimmista, vaikka rooli oli mitätön, niin silti eliittiä. AINA

Beck:in pomo Alex Beijer on myös hyvä ja kauniskin.

Se edellinen pomo oli kyllä ihan kusipää...

Ai niin, se Vilhem on kylläkin Beck:in TYTTÄREN poika =). Inger on käsittääkseni nainen ja kauniskin =)
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ai niin, se Vilhem on kylläkin Beck:in TYTTÄREN poika =). Inger on käsittääkseni nainen ja kauniskin =)

Luonnollisesti... Vähän huolestutti kun jossain vaiheessa kirjottajat naitti Gunvaldia Ingerin kanssa, mutta onneksi se sitten ohitetiin lopulta. Ingerin näyttelijähän on ollu mukana alkuajoista asti, mutta pitkälti leikattu pois aina lopulta.

BTW joulukuussa ilmotettiin Beck 53 ja 54 kuvataan tänvuoden aikana
 

PetriVaris

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Suurena länkkärien ja froentier leffojen ystävänä tuli katsottua Maxilta Kevin Costnerin Horizon - Chapter 1.

Kyllähän tuo vähän piippuun jäi kuten pistoolipeteillä yleensäkin. Lukematon määrä hahmoja ja sivujuonen sivujuonia vesittivät lähes kolmen tunnin rainan. Olisi toiminut paremmin minisarjana kuin leffoina. Perusideahan oli ihan hyvä, että itärannikolla oleva lehtipainaja myy unelmaa kaukana lännessä olevasta eldoradosta, joka kerta toisensa jälkeen paljastuukin pläntiksi paskaa.

Noh, kaipa se kakkososakin tulee katsottua mutta että neljä osaa? Ei taida maksaa vaivaa.
 

Teresa

Jäsen
En viime aikoina ole muiden kiireiden vuoksi ehtinyt katsoa mitään ns. oikeaa leffaa, mutta männä viikonloppuna tuli katsastettua Neflixin tuore Elvis-dokkari nimeltä The Return of the King: The Fall and Rise of Elvis Presley. Dokumenttielokuvan aihe oli minulle jo etukäteen hyvinkin tuttu, sillä olen kuunnellut rockin kuningasta polvenkorkuisesta lähtien ja siinä sivussa on tullut tutustuttua myös hänen elämäntarinaansa lukuisten kirjojen ja dokumenttien avulla. Tämä kyseinen dokkari keskittyi erityisesti vuoden 1968 legendaariseen comeback-esitykseen, mutta taustoituksena sinä käsiteltiin myös comebackiin johtaneet tapahtumat – Elviksen suosion tarunhohtoinen kultakausi 50-luvulla ja uran notkahdus 60-luvulla surkeita b-luokan elokuvia tehtaillessa. Enimmäkseen dokkari eteni asioista ainakin omasta mielestään jotakin tietävien tyyppien haastattelujen pohjalta ja lisäksi siinä nähtiin runsaasti arkistomateriaalia esim. itse -68-show’sta ja Elviksen omista haastatteluista.

Itse katsoin tuon comeback-show’n ala-asteella miltei joka aamu, joten siitä otetuissa katkelmissa ei ollut minulle mitään uutta. Muutenkaan dokumentti ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa infoa, joskin Elviksen haastattelupätkät olivat toki kiinnostavia enkä ollut aiemmin tainnut kuullakaan ainakaan kaikkia niistä. Muiden haastateltavien valinnat herättivät joiltakin osin ihmetystä: mitäpä sisäpiiritietoa esimerkiksi Bruce Springsteenillä tai Conan O'Brienilla olisi jakaa Elviksestä, kun he eivät olleet koko äijää koskaan tavanneetkaan. Toki heillä lienee yleistä tietämystä show-bisneksestä, mutta ei käsittääkseni spesifisesti juuri Elvarista. Samaten Buz Luhrmann oli minusta tässä dokumentissa vähän turhake, vaikka tekaisikin pari vuotta takaperin sen leffan Elviksestä. Sen sijaan -68-spesiaalissa itse paikan päällä katsojana olleen naisen kommentit olivat mielenkiintoisia. Samaten Elviksen ex-vaimo Priscilla ja kaveri Jerry Schilling olivat kelpo haastateltavia, kun he nyt sentään tiesivät jotakin aiheesta, vaikka heidänkin jorinansa olivat enimmäkseen jo tuhanteen kertaan kuultuja. Dokumentti oli myös koostettu jossakin määrin sekavasti, sillä ajassa hypittiin jonkin verran. Eli ei tuo ollut mikään huippuhyvä tekele, mutta ihan ok kylläkin ja erityisesti se herätti innostuksen katsoa tuo comeback-show joskus lähitulevaisuudessa pitkästä aikaa uudestaan.
Elvis: Legendan synty: Jatkoinpa saman teeman parissa kuin edellisessä viestissä ja katsoin tällä kertaa tämmöisen dramatisoidun näkemyksen rockin kuninkaan elämästä. Kyseessä on James Steven Sadwithin ohjaustyö vuodelta 2005. Tosin tuo kyllä taisi virallisesti olla minisarja, mutta itse tutustuin tähän yksittäisenä kolmen tunnin tekeleenä, joten menköön nyt leffa-topiciin. Ennen tätä olin nähnyt dramatisoitujen Elvari-näkemysten saralta Baz Luhrmannin elokuvan parin vuoden takaa ja Larry Peercen tv-elokuvan 80-luvulta sekä viime vuonna ilmestyneen Sofia Coppolan Priscillan, joka tosin keskittyi nimensä mukaisesti enemmän tähden ex-vaimon tarinaan. Kaikissa noissa edellä mainituissa fiktiivisissä sovituksissa oli omat ongelmansa - Luhrmannin leffa käsitteli oikeastaan yksinomaan Elviksen uraan jättäen yksityiselämän ja persoonan pitkälti paitsioon, kun taas Larry Peercen ja Sofia Coppolan leffoissa pyörittiin pelkkien privaattiasioiden ympärillä eikä urapuolta ollut juuri lainkaan. Kaiken lisäksi noissa kahdessa viimeksi mainitussa rakennettiin Elviksen henkilökuva yksisilmäisesti vain hänen huonojen piirteidensä varaan. Olen siis odotellut oman makuni mukaista Elvis-teosta.

No en nyt väitä, että tämä Legendan syntykään olisi mitenkään täydellisyyttä hipova filmatisointi, mutta on se paremmin balanssissa kuin nuo aiemmin näkemäni yritykset. Leffassa, tai siis minisarjassa, oli sopivassa suhteessa sekä Elviksen uraa – suosion tarunhohtoinen kultakausi 50-luvulla oli erityisen vahvasti edustettuna – ja yksityiselämää ensin primaariperheen ja sitten Priscillan parissa. Elviksen henkilökuva oli myös tasapainoisesti koostettu: siihen sisältyi luonteen hyviä puolia kuten vaikka anteliaisuutta ja hyväsydämisyyttä, mutta vastapainoksi myös hillittömiä raivareita, narkomaniaa ja elostelua. Kaiken kaikkiaan minisarja oli varsin uskottavan makuinen juuri siksi, ettei se ollut liian kärjistetty tai ylidramatisoitu. Historialliset yksityiskohdat olivat enimmäkseen kohdallaan, ja lisäksi musiikkiesityksissä kuulunut Elviksen todellinen ääni lisäsi osaltaan autenttisuutta.

Elvistä näytelleen Jonathan Rhys Meyersin huulisynkkaa noissa musiikkivedoissa on kai kritisoitu, mutta minä en huomannut siinä suurempia puutteita. Noin muuten en kuitenkaan ollut hänen Elvis-versioonsa varauksettoman tyytyväinen. Ei hänen eläytymisessään mitään suurempaa vikaa ollut, ja hän oli omaksunut Elviksen mutisevan puhetyylinkin irlantilaisuudestaan huolimatta taitavasti, mutta häneltä puuttui kokonaan esikuvansa olemuksesta huokunut karisma. Hän myös näytti häiritsevästi erilaiselta kuin Elvis. Sille ei toki määräänsä enemmän ole mitään tehtävissä, mutta maskeerauksella olisi varmasti jotenkin voinut auttaa asiaa. Priscillan ja manageri Parkerin hahmot olivat niin ikään hankalasti miellettävissä esikuvikseen – Priscilla oli jotenkin turhan tavanomainen ja eversti liian pirtsakka. Sen sijaan Elviksen vanhemmat Vernon ja Gladys olivat mielestäni hyvin onnistuneet.

Legendan synty ei käsitellyt Elviksen elämää kokonaisuudessaan, vaan uran alun tienoilta vuoden 1968 comebackiin asti. Lopetus töksähti ikävästi, mutta silti oli ihan hyvä, ettei Elviksen koko elämää ollut yritetty pusertaa mukaan. Nyt pystyttiin sentään käsittelemään mukaan valitut asiat enimmäkseen huolellisesti, vaikka esimerkiksi äidin kuolema oli silti hiukan juostenkustun oloinen. Muutenkin olisin toivonut joissakin suhteissa käsikirjoitukseen vielä hitusen enemmän syvällisyyttä, sillä nyt etenkin osa dialogista oli vähän lapsellisen ja kömpelön tuntuista. Kaiken kaikkiaan tuo oli kuitenkin ihan hyvä leffa. Tai siis minisarja.

Titanic: Omalta osaltani hieman laihaksi jäänyt leffavuosi tuli päätettyä kaikkien aikojen suosikkielokuvani eli Titanicin ties kuinka monennella uusintakatselulla. Edellisestä kerrasta olikin päässyt vierähtämään yli kymmenen vuotta, mutta nuorena katselin tuota rainaa sen verran tiuhaan, että detaljit ihan yksittäisiä repliikkejä myöden olivat vieläkin hyvin muistissa. Leffa oli myös aivan yhtä hieno ja eeppinen kuin muistelinkin. Tuo juonen rungon muodostava rakkaustarina on toki varsin kliseisistä aineksista koostettu ja suorastaan vähän älytön – Jackista ja Rosesta kehkeytyy muka erottamattomat sielunkumppanit vain muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen – mutta Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin oivallisten näyttelijäntaitojen ja heidän välisensä kemian ansiosta tuokin osa-alue pelittää vähintäänkin kelvollisesti. Itselleni leffan keskeisin elementti on kuitenkin katastrofipuoli eli tuon rakkaustarinan miljöönä toimivan Titanicin traaginen kohtalo. Toteutus kaikkine lavasteineen ja efekteineen on niin viimosen päälle, että kokonaisuus onnistuu kaikesta siirappisuudestaan huolimatta vaikuttamaan merkittävimpien seikkojen osalta autenttiselta. Laivalla vellonut paniikki välittyy ongelmitta katsojalle asti. Leffan viimeinen tunti onkin ehdottomasti tunnelmaltaan vangitsevin, mutta yli kolmen tunnin kokonaiskestossa ei mielestäni muutenkaan oikeastaan ole juuri ylimääräistä tyhjäkäyntiä ainakaan häiritsevissä määrin. Ennen kaikkea elokuva on komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa, mahtipontinen sekä aidosti dramaattinen. Näiden syiden takia siitä pidän edelleenkin.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Suurena länkkärien ja froentier leffojen ystävänä tuli katsottua Maxilta Kevin Costnerin Horizon - Chapter 1.

Kyllähän tuo vähän piippuun jäi kuten pistoolipeteillä yleensäkin. Lukematon määrä hahmoja ja sivujuonen sivujuonia vesittivät lähes kolmen tunnin rainan. Olisi toiminut paremmin minisarjana kuin leffoina. Perusideahan oli ihan hyvä, että itärannikolla oleva lehtipainaja myy unelmaa kaukana lännessä olevasta eldoradosta, joka kerta toisensa jälkeen paljastuukin pläntiksi paskaa.

Noh, kaipa se kakkososakin tulee katsottua mutta että neljä osaa? Ei taida maksaa vaivaa.
Tästäpä tuli mieleeni, että voisi odotella nuo kaikki loput osat ja sitten pätkiä itse ne vaikka 60 minuutin "episodeiksi". Siinä olisi sitten mukavasti 12 jakson sarja!

En tiedä vaikka olisi ollut alunperin ideanakin, jotenkin sellainen sekava salaatti toi eka ainakin oli, että tuli mieleen juurikin jonkun eeppisen sarjan ensimmäiset jaksot.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Suurena länkkärien ja froentier leffojen ystävänä tuli katsottua Maxilta Kevin Costnerin Horizon - Chapter 1.

Kyllähän tuo vähän piippuun jäi kuten pistoolipeteillä yleensäkin. Lukematon määrä hahmoja ja sivujuonen sivujuonia vesittivät lähes kolmen tunnin rainan. Olisi toiminut paremmin minisarjana kuin leffoina. Perusideahan oli ihan hyvä, että itärannikolla oleva lehtipainaja myy unelmaa kaukana lännessä olevasta eldoradosta, joka kerta toisensa jälkeen paljastuukin pläntiksi paskaa.

Noh, kaipa se kakkososakin tulee katsottua mutta että neljä osaa? Ei taida maksaa vaivaa.

Taidan olla harvoja, joiden mielestä tämä oli erittäin kiinnostava tuttavuus. Kerronta piti otteessaan, kun hahmot vaihtuivat koko ajan. Jos joku oli hölmö niin se lopun traileri. Ehdottomasti odotan ja toivon tälle jatkoa.
 
House of Gucci. Yllättävän hyvä leffa oli mielestäni. Lady Gaga vetää todella hyvin. Tuli mieleen moderni versio Gaslight-elokuvasta. Löytyy Areenasta:


Oli kyllä outo leffa. Parasta oli se, että näki Jeremy Ironsin. Muutenhan tämä oli jotain outoa komediaa ja ylinäyteltyjä roolihahmoja jostain Piukat paikat -leffasta. Naiseksi pukeutuneet miehet toki puuttuivat. Noh, kyllähän tuo nauratti välilä. Sitä en sitten tiedä mahtoiko se olla tahallista vai tahatonta…noh, Rikos/romantiikka on lajina, niin kaipa tuohon komediakin mahtuu. Oli ainakin erilainen mitä odotti…
 
Viimeksi muokattu:

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Taidan olla harvoja, joiden mielestä tämä oli erittäin kiinnostava tuttavuus. Kerronta piti otteessaan, kun hahmot vaihtuivat koko ajan. Jos joku oli hölmö niin se lopun traileri. Ehdottomasti odotan ja toivon tälle jatkoa.
Samaa mieltä, ja odotan kyllä kakkososaa. Tarinassa on nyt periaatteessa kerrottu vasta alku, joten olettas että nyt meno sitten muuttuu vielä mielenkiintoisemmaksi ja paremmaksi. Jos näin käy niin kyllä tässä jaksaa 3 x 3 h tota tarinaa vielä seurata. Tietenkin jos länkkärit ei ole mikään suosikkigenre, niin onhan toi ajallisesti aikamoinen aikasijoitus saagaan. Mutta itselle taas länkkärit on aina ollu yksi suosikkigenreistä ja muutenkin aikakausi kiinnostaa, niin todella mukava nähdä tällaista realistisista ajankuvaa.
 
Taidan olla harvoja, joiden mielestä tämä oli erittäin kiinnostava tuttavuus. Kerronta piti otteessaan, kun hahmot vaihtuivat koko ajan. Jos joku oli hölmö niin se lopun traileri. Ehdottomasti odotan ja toivon tälle jatkoa.
Et suinkaan. Elokuvissa tuli katsottua ja vielä kerran uudestaan tuossa joulun alla. Oikein mainio aloitus oli, vaikka olisi toiminut myös TV-sarjana mutta sen verran harvinaista on valkokankaalla nähdä länkkäreitä nykypäivänä, että mielellään otetaan elokuvana vastaan. Toivottavasti jatkot tulevat myös elokuviin. Voi olla että ei.

Katsoin tuon uuden Nosferatun. Tykkäsin äänimaailmasta ja visuaalisuudesta mutta siihenpä se aikalailla jäikin. Hyvän alun jälkeen lässähti.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Et suinkaan. Elokuvissa tuli katsottua ja vielä kerran uudestaan tuossa joulun alla. Oikein mainio aloitus oli, vaikka olisi toiminut myös TV-sarjana mutta sen verran harvinaista on valkokankaalla nähdä länkkäreitä nykypäivänä, että mielellään otetaan elokuvana vastaan. Toivottavasti jatkot tulevat myös elokuviin. Voi olla että ei.

Katsoin tuon uuden Nosferatun. Tykkäsin äänimaailmasta ja visuaalisuudesta mutta siihenpä se aikalailla jäikin. Hyvän alun jälkeen lässähti.

Ai kun olisikin nähnyt isolta kankaalta…

Olinkin jo tulossa ihmettelemään, eikö täällä ole ketään muuta Nosferatun nähnyttä. Onhan täällä ja aika samalla mielipiteellä liikun minäkin. Alku oli tyylikäs ja Murnaun originaalin veroinen, mutta sitten alkoi vähitellen hyytyä. En pitänyt fokuksen siirtymisestä Elleniin, kun vampyyri on kuitenkin tuon tarinan kiinnostavin hahmo.

Somepäivityksistä päätellen olen täydellisesti väärässä, mutta mitäpä siitä.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Forrest Gump kuuluu suurimpien suosikkieni joukkoon joten ei ollut epäilystäkään ettenkö menisi katsomaan tätä uusinta "Here" elokuvaa.

Olihan se vähän erikoinen kun jippona käytettiin sitä että POV on koko leffan samassa paikassa yhdessä huoneessa eikä liiku mihinkään. Kertoo niinkin jännän tarinan kuin normaalia elämää ilman mitään suurta draamaa.

Mutta leffa onnistui koskettamaan simppelillä kerronnallaan. Varsinkin
isän kuollessa hän käy läpi valmistautumis rutiininsa joita hän teki nuorena vaimonsa kanssa sekä useita muita vastaavia kohtauksia
Myöskään A.I nuorennus ei ollut samanlainen pökkelö kuin esim Irishmanissa johtuen siitäkin ettei tässä laitettu 75 vuotista äijää potkimaan kenestäkään ilmoja pihalle nuorena miehenä.
 

Hollanti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Varmaan se KalPa
On tää Tenet kyllä hemmetin kummallinen leffa.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Viimeinkin!
Varmaan lapsuudesta asti ollut watchlistilla. Tykkäsin muksuna itse pelistä todella paljon, ja useasti tuli pelattua sitä serkkujen kanssa kesämökillä. Itse leffa ei vaan ole tullu aikaisemmin vastaan, ja jostain leffakaupoistakin olen joskus tätä etsinyt. Knives Outtien jälkeen aloin taas hetkeksi pikkasen katselemaan löytyskö leffaa jostain, mutta olin jo unohtanut leffan etsimisen kunnes vahingossa huomasin että Vipaplaystähän toi nyt löyty!

Odotukset tietenkin oli aika korkealla vaikka tiesin että mitään superhyvää leffa ei ole kyseessä. Tietenkin kun aiheen fani on ollut niin tietty mielikuva hahmoista oli etukäteen, joten casting ratkaisut oli tietenkin omasta mielestä suurimmaksi osaksi vääriin ja sitten ärsytti että henkilöiden vaateiden värit oli väärät (jotka on pelannut itse peliä ymmärtää kyllä miksi). Harmittaa että Carrie Fisherin piti alunperin olla leffassa, mutta juuri ennen kuvauksia oli mennyt katkaisuhoitoon, joten viime metreillä Lesley Ann Warren oli saanut roolin Miss Scarletina. Jos jätetään Tähtien Sodat ja Blues Brothersin kun jättää pois laskuista niin Fisher ei nyt ole kovin montaa hyvää leffaa tehnyt, joten kiva ois ollu jos ois ollut tässä.

Kaikesta huolimatta leffa oli ihan viihdyttävä pläjäys. En tiedä miksi ne on juuri kasarikomediat jotka tuntuu uppoavan komedioista parhaiten. Pidin siitä että leffassa oli vaihtoehtoisia loppuja (oli 3 kpl) joka oli itselautapelin hengen mukainen ratkaisu. Luin IMDb:stä että noita vaihtoehtoisia loppuja ei näytetty aikoinaan teatterissa kuin vain yksi, joten yleisölle saattoi tulla loppuratkaisu yllätyksenä vaikka olisi sen jostain kuullut.

Mutta ennen kaikkea oli kyllä kiva katsoa pitkästä aikaa leffa jonka näkemistä oli todella odottanut. Ilokseni huomasin että leffasta on tulossa uusi versio jossa on mukana Ryan Reynolds, ja nyt tämä versio pääsi watchlistille. Itse tykkään kunnon "whodunit" - leffoista varsinkin jos niissä ei ole aukkoja juonessa ja oikeasti murhaaja tulee yllätyksenä. Harmittavasti vaan suurimassaosassa "whodunit" - leffoissa ja tv-sarjoissa murhaajan arvaa vain pelkästään näyttelijä valinnoista.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Jos jätetään Tähtien Sodat ja Blues Brothersin kun jättää pois laskuista niin Fisher ei nyt ole kovin montaa hyvää leffaa tehnyt, joten kiva ois ollu jos ois ollut tässä.
The 'Burbs ja When Harry Met Sally ainakin ovat laaturainoja, joissa Fisher esiintyy. Ja keskinkertaisen sketsileffan Amazon Women on the Moon paras pätkä, Joe Danten ohjaama Reckless Youth.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Et suinkaan. Elokuvissa tuli katsottua ja vielä kerran uudestaan tuossa joulun alla. Oikein mainio aloitus oli, vaikka olisi toiminut myös TV-sarjana mutta sen verran harvinaista on valkokankaalla nähdä länkkäreitä nykypäivänä, että mielellään otetaan elokuvana vastaan. Toivottavasti jatkot tulevat myös elokuviin. Voi olla että ei.
Katsoin nyt itsekin uudestaan, ja toimii edelleen, mutta kyllähän tuo on teatterissa katsottavaksi tehty, visuaalisuus kärsii töllöstä katsoessa.

Oli kyllä tyhmä päätös toteuttaa tämä tässä formaatissa. Minulle kuin tehty, kun Costnerin länkkärit maistuneet aina, mutta onhan tuo suurelle yleisölle liian vaikeaa sitoutua neljään 3-tuntiseen eepokseen. Taloudellisesti joko minisarja tai yksi 3-4 tuntinen leffa olisi ollut parempi, leffafanina sanon, että juuri näin tämä piti toteuttaa.

Streameissa tämä mennyt hyvin, mutta riittääkö tuo paikkaamaan tappioita ollenkaan, niin en tiedä. Luulis nyt valmiiksi kuvatun kakkosen ainakin toteutuvan?
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Taidan olla harvoja, joiden mielestä tämä oli erittäin kiinnostava tuttavuus. Kerronta piti otteessaan, kun hahmot vaihtuivat koko ajan. Jos joku oli hölmö niin se lopun traileri. Ehdottomasti odotan ja toivon tälle jatkoa.
Täällä tuli varsin suuri pettymyksen tunne kun 2 osa julkaisu siirtyi tulevaisuuteen. Allekirjoittanut on Costner fani.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös