Jatkoajan leffakerho

[Osmo Rapeli]

Vähän menee ehkä väärään ketjuun viesti, mutta katsonut youtubesta näitä AI:lla tehtyjä trailereita vanhoista elokuvista, kuin ne olisivat tehty 50-luvulla. Niitä on aika paljon ja ovat ihan hauskoja.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=UYAtAv04dd4&ab_channel=AIFlickNips

Tuosta kansikuvasta tulee kyllä mieleen "Taisin ladata väärän Star Warsin" -meemit...vink vink.

 

[Osmo Rapeli]

Illan C-luokan elokuvana meni ekokauhu FROGS vuodelta 1972. Netistä löytyy kyllä mieletön määrä tällaisia ihan viihdyttäviä kauhu- ja scifileffoja, joita voi ainakin hieman pomppimalla ja kelailemalla nautiskella juonen ja parhaiden kohtausten perässä. Oikeasti hyviäkin leffoja löytyy, mutta esimerkiksi tämä oli aika viihdyttävä hahmoineen, kliseineen...ja etenkin leffan nimeen liittyvään erikoisuuteen juonessa, jota nyt en ihan tohdi paljastaa. Laittakaahan suosikkeja b-leffoista ja kökköleffoista (kauhu, scifi), jos joku harrastaa samanlaisia.

Linkki: https://youtu.be/czmBVQ3C_tI?si=JepdFfGSlgGXjrW0

Slasher-helmi, josta ei puhuta yhtä paljon kuin Halloweenista tai Perjantai 13. päivästä on tietysti Sleepaway Camp. Katsokaa kokonaan, on sen arvoinen. Tiettyjen juonenkäänteiden takia melkoinen klassikko.

Linkki: https://youtu.be/OZSwckT_gvs?si=BAJiTNw1Z01TngpM

 

[Niilo]

Löytyykös Beck -elokuvista tykkääviä? Varsin kivasti niitä on löytynyt tuolta Katsomosta ja tulihan niitä aikanaan todella paljon myös Neloselta.
Tuli tuossa pari päivää sitten katsottua uusin? jo 51 leffa tuosta "sarjasta"

Itse tykkään Beck:stä enemmän kuin Wallanderista

 

[Tarinankertoja]

Löytyykös Beck -elokuvista tykkääviä?

Kyllä toki. Nykyään kun kiakko on MTV:llä, niin näkee toki automaagisesti aina sen uuden, mutta aikoinaan kun kiakko oli Sanomalla, oli cmore otettava aina välillä, jotta näki uudet Beck:t

Toki Gunvaldin uloskirjottaminen (pakosta, ei tuon ajan Persbrandt kanssa voinu toitä tehä) laski leffasarjan kiinnostavuutta. "norjan vahvistus” Steinar ei vaan onnistunut oleen yhtä kiinnostava. Nyt kun on saatu Beck:n pojanpoika mukaan näyttää taas hyvältä, mutta toki Valdemar on poissa (Ingvar Hirdwall kuoli 2023 88 vuotiaana)
Peter Haberin (72) ikä ei sillain haittaa, eihän mies ikinä ite äksönin keskellä ole ollutkaan ja nyt jo luonnollisella eläkkeellään,

 

[opelix]

Toki Gunvaldin uloskirjottaminen (pakosta, ei tuon ajan Persbrandt kanssa voinu toitä tehä) laski leffasarjan kiinnostavuutta. "norjan vahvistus” Steinar ei vaan onnistunut oleen yhtä kiinnostava. Nyt kun on saatu Beck:n pojanpoika mukaan näyttää taas hyvältä, mutta toki Valdemar on poissa (Ingvar Hirdwall kuoli 2023 88 vuotiaana)
Peter Haberin (72) ikä ei sillain haittaa, eihän mies ikinä ite äksönin keskellä ole ollutkaan ja nyt jo luonnollisella eläkkeellään,

Mun mielestä tuo Josef on myös ihan onnistunut hahmo, hieman köyhän miehen Gunvald kylläkin. Roolitus on kauttaaltaan ensiluokkaista vuodesta toiseen.

 

[Niilo]

Kyllä toki. Nykyään kun kiakko on MTV:llä, niin näkee toki automaagisesti aina sen uuden, mutta aikoinaan kun kiakko oli Sanomalla, oli cmore otettava aina välillä, jotta näki uudet Beck:t

Toki Gunvaldin uloskirjottaminen (pakosta, ei tuon ajan Persbrandt kanssa voinu toitä tehä) laski leffasarjan kiinnostavuutta. "norjan vahvistus” Steinar ei vaan onnistunut oleen yhtä kiinnostava. Nyt kun on saatu Beck:n pojanpoika mukaan näyttää taas hyvältä, mutta toki Valdemar on poissa (Ingvar Hirdwall kuoli 2023 88 vuotiaana)
Peter Haberin (72) ikä ei sillain haittaa, eihän mies ikinä ite äksönin keskellä ole ollutkaan ja nyt jo luonnollisella eläkkeellään,

Gunvald oli kyllä aivan jäätävä hahmo. Ihan legenda, jonka toimintatavat eivät kyllä ihan päivänvaloa kestäneet =). Huippu tyyppi. Oli jo silloin kun näyttelijät olivat aivan toisia kuin nyt. Eli pitää mennä sinne ihan alkujuurille.
Ikävää, että Persbrandt meni aikanaan "kovaa" ja poistui sittemmin sarjasta.

Steinar ei oikein ottanut tuulta purjeisiin, ihan hyvä tyyppi, mutta se jokin puuttui?

Josef on hauska ja aika rajoilla liikkuva hahmo...

Oscar on ollut mukana ikuisuuden,muuttunut "varmemmaksi"

Valdemar oli kyllä yksi parhaimmista, vaikka rooli oli mitätön, niin silti eliittiä. AINA

Beck:in pomo Alex Beijer on myös hyvä ja kauniskin.

Se edellinen pomo oli kyllä ihan kusipää...

Ai niin, se Vilhem on kylläkin Beck:in TYTTÄREN poika =). Inger on käsittääkseni nainen ja kauniskin =)

 

[Jaatis]

Tuosta kansikuvasta tulee kyllä mieleen "Taisin ladata väärän Star Warsin" -meemit...vink vink.

Ihan oikea oli. Kaikissa suunnilleen rintavia naisia, mutta se ei nyt varsinaisesti ollut se juttu.

 

[Tarinankertoja]

Ai niin, se Vilhem on kylläkin Beck:in TYTTÄREN poika =). Inger on käsittääkseni nainen ja kauniskin =)

Luonnollisesti... Vähän huolestutti kun jossain vaiheessa kirjottajat naitti Gunvaldia Ingerin kanssa, mutta onneksi se sitten ohitetiin lopulta. Ingerin näyttelijähän on ollu mukana alkuajoista asti, mutta pitkälti leikattu pois aina lopulta.

BTW joulukuussa ilmotettiin Beck 53 ja 54 kuvataan tänvuoden aikana

 

[PetriVaris]

Suurena länkkärien ja froentier leffojen ystävänä tuli katsottua Maxilta Kevin Costnerin Horizon - Chapter 1.

Kyllähän tuo vähän piippuun jäi kuten pistoolipeteillä yleensäkin. Lukematon määrä hahmoja ja sivujuonen sivujuonia vesittivät lähes kolmen tunnin rainan. Olisi toiminut paremmin minisarjana kuin leffoina. Perusideahan oli ihan hyvä, että itärannikolla oleva lehtipainaja myy unelmaa kaukana lännessä olevasta eldoradosta, joka kerta toisensa jälkeen paljastuukin pläntiksi paskaa.

Noh, kaipa se kakkososakin tulee katsottua mutta että neljä osaa? Ei taida maksaa vaivaa.

 

[Teresa]

En viime aikoina ole muiden kiireiden vuoksi ehtinyt katsoa mitään ns. oikeaa leffaa, mutta männä viikonloppuna tuli katsastettua Neflixin tuore Elvis-dokkari nimeltä The Return of the King: The Fall and Rise of Elvis Presley. Dokumenttielokuvan aihe oli minulle jo etukäteen hyvinkin tuttu, sillä olen kuunnellut rockin kuningasta polvenkorkuisesta lähtien ja siinä sivussa on tullut tutustuttua myös hänen elämäntarinaansa lukuisten kirjojen ja dokumenttien avulla. Tämä kyseinen dokkari keskittyi erityisesti vuoden 1968 legendaariseen comeback-esitykseen, mutta taustoituksena sinä käsiteltiin myös comebackiin johtaneet tapahtumat – Elviksen suosion tarunhohtoinen kultakausi 50-luvulla ja uran notkahdus 60-luvulla surkeita b-luokan elokuvia tehtaillessa. Enimmäkseen dokkari eteni asioista ainakin omasta mielestään jotakin tietävien tyyppien haastattelujen pohjalta ja lisäksi siinä nähtiin runsaasti arkistomateriaalia esim. itse -68-show’sta ja Elviksen omista haastatteluista.

Itse katsoin tuon comeback-show’n ala-asteella miltei joka aamu, joten siitä otetuissa katkelmissa ei ollut minulle mitään uutta. Muutenkaan dokumentti ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa infoa, joskin Elviksen haastattelupätkät olivat toki kiinnostavia enkä ollut aiemmin tainnut kuullakaan ainakaan kaikkia niistä. Muiden haastateltavien valinnat herättivät joiltakin osin ihmetystä: mitäpä sisäpiiritietoa esimerkiksi Bruce Springsteenillä tai Conan O'Brienilla olisi jakaa Elviksestä, kun he eivät olleet koko äijää koskaan tavanneetkaan. Toki heillä lienee yleistä tietämystä show-bisneksestä, mutta ei käsittääkseni spesifisesti juuri Elvarista. Samaten Buz Luhrmann oli minusta tässä dokumentissa vähän turhake, vaikka tekaisikin pari vuotta takaperin sen leffan Elviksestä. Sen sijaan -68-spesiaalissa itse paikan päällä katsojana olleen naisen kommentit olivat mielenkiintoisia. Samaten Elviksen ex-vaimo Priscilla ja kaveri Jerry Schilling olivat kelpo haastateltavia, kun he nyt sentään tiesivät jotakin aiheesta, vaikka heidänkin jorinansa olivat enimmäkseen jo tuhanteen kertaan kuultuja. Dokumentti oli myös koostettu jossakin määrin sekavasti, sillä ajassa hypittiin jonkin verran. Eli ei tuo ollut mikään huippuhyvä tekele, mutta ihan ok kylläkin ja erityisesti se herätti innostuksen katsoa tuo comeback-show joskus lähitulevaisuudessa pitkästä aikaa uudestaan.

Elvis: Legendan synty: Jatkoinpa saman teeman parissa kuin edellisessä viestissä ja katsoin tällä kertaa tämmöisen dramatisoidun näkemyksen rockin kuninkaan elämästä. Kyseessä on James Steven Sadwithin ohjaustyö vuodelta 2005. Tosin tuo kyllä taisi virallisesti olla minisarja, mutta itse tutustuin tähän yksittäisenä kolmen tunnin tekeleenä, joten menköön nyt leffa-topiciin. Ennen tätä olin nähnyt dramatisoitujen Elvari-näkemysten saralta Baz Luhrmannin elokuvan parin vuoden takaa ja Larry Peercen tv-elokuvan 80-luvulta sekä viime vuonna ilmestyneen Sofia Coppolan Priscillan, joka tosin keskittyi nimensä mukaisesti enemmän tähden ex-vaimon tarinaan. Kaikissa noissa edellä mainituissa fiktiivisissä sovituksissa oli omat ongelmansa - Luhrmannin leffa käsitteli oikeastaan yksinomaan Elviksen uraan jättäen yksityiselämän ja persoonan pitkälti paitsioon, kun taas Larry Peercen ja Sofia Coppolan leffoissa pyörittiin pelkkien privaattiasioiden ympärillä eikä urapuolta ollut juuri lainkaan. Kaiken lisäksi noissa kahdessa viimeksi mainitussa rakennettiin Elviksen henkilökuva yksisilmäisesti vain hänen huonojen piirteidensä varaan. Olen siis odotellut oman makuni mukaista Elvis-teosta.

No en nyt väitä, että tämä Legendan syntykään olisi mitenkään täydellisyyttä hipova filmatisointi, mutta on se paremmin balanssissa kuin nuo aiemmin näkemäni yritykset. Leffassa, tai siis minisarjassa, oli sopivassa suhteessa sekä Elviksen uraa – suosion tarunhohtoinen kultakausi 50-luvulla oli erityisen vahvasti edustettuna – ja yksityiselämää ensin primaariperheen ja sitten Priscillan parissa. Elviksen henkilökuva oli myös tasapainoisesti koostettu: siihen sisältyi luonteen hyviä puolia kuten vaikka anteliaisuutta ja hyväsydämisyyttä, mutta vastapainoksi myös hillittömiä raivareita, narkomaniaa ja elostelua. Kaiken kaikkiaan minisarja oli varsin uskottavan makuinen juuri siksi, ettei se ollut liian kärjistetty tai ylidramatisoitu. Historialliset yksityiskohdat olivat enimmäkseen kohdallaan, ja lisäksi musiikkiesityksissä kuulunut Elviksen todellinen ääni lisäsi osaltaan autenttisuutta.

Elvistä näytelleen Jonathan Rhys Meyersin huulisynkkaa noissa musiikkivedoissa on kai kritisoitu, mutta minä en huomannut siinä suurempia puutteita. Noin muuten en kuitenkaan ollut hänen Elvis-versioonsa varauksettoman tyytyväinen. Ei hänen eläytymisessään mitään suurempaa vikaa ollut, ja hän oli omaksunut Elviksen mutisevan puhetyylinkin irlantilaisuudestaan huolimatta taitavasti, mutta häneltä puuttui kokonaan esikuvansa olemuksesta huokunut karisma. Hän myös näytti häiritsevästi erilaiselta kuin Elvis. Sille ei toki määräänsä enemmän ole mitään tehtävissä, mutta maskeerauksella olisi varmasti jotenkin voinut auttaa asiaa. Priscillan ja manageri Parkerin hahmot olivat niin ikään hankalasti miellettävissä esikuvikseen – Priscilla oli jotenkin turhan tavanomainen ja eversti liian pirtsakka. Sen sijaan Elviksen vanhemmat Vernon ja Gladys olivat mielestäni hyvin onnistuneet.

Legendan synty ei käsitellyt Elviksen elämää kokonaisuudessaan, vaan uran alun tienoilta vuoden 1968 comebackiin asti. Lopetus töksähti ikävästi, mutta silti oli ihan hyvä, ettei Elviksen koko elämää ollut yritetty pusertaa mukaan. Nyt pystyttiin sentään käsittelemään mukaan valitut asiat enimmäkseen huolellisesti, vaikka esimerkiksi äidin kuolema oli silti hiukan juostenkustun oloinen. Muutenkin olisin toivonut joissakin suhteissa käsikirjoitukseen vielä hitusen enemmän syvällisyyttä, sillä nyt etenkin osa dialogista oli vähän lapsellisen ja kömpelön tuntuista. Kaiken kaikkiaan tuo oli kuitenkin ihan hyvä leffa. Tai siis minisarja.

Titanic: Omalta osaltani hieman laihaksi jäänyt leffavuosi tuli päätettyä kaikkien aikojen suosikkielokuvani eli Titanicin ties kuinka monennella uusintakatselulla. Edellisestä kerrasta olikin päässyt vierähtämään yli kymmenen vuotta, mutta nuorena katselin tuota rainaa sen verran tiuhaan, että detaljit ihan yksittäisiä repliikkejä myöden olivat vieläkin hyvin muistissa. Leffa oli myös aivan yhtä hieno ja eeppinen kuin muistelinkin. Tuo juonen rungon muodostava rakkaustarina on toki varsin kliseisistä aineksista koostettu ja suorastaan vähän älytön – Jackista ja Rosesta kehkeytyy muka erottamattomat sielunkumppanit vain muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen – mutta Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin oivallisten näyttelijäntaitojen ja heidän välisensä kemian ansiosta tuokin osa-alue pelittää vähintäänkin kelvollisesti. Itselleni leffan keskeisin elementti on kuitenkin katastrofipuoli eli tuon rakkaustarinan miljöönä toimivan Titanicin traaginen kohtalo. Toteutus kaikkine lavasteineen ja efekteineen on niin viimosen päälle, että kokonaisuus onnistuu kaikesta siirappisuudestaan huolimatta vaikuttamaan merkittävimpien seikkojen osalta autenttiselta. Laivalla vellonut paniikki välittyy ongelmitta katsojalle asti. Leffan viimeinen tunti onkin ehdottomasti tunnelmaltaan vangitsevin, mutta yli kolmen tunnin kokonaiskestossa ei mielestäni muutenkaan oikeastaan ole juuri ylimääräistä tyhjäkäyntiä ainakaan häiritsevissä määrin. Ennen kaikkea elokuva on komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa, mahtipontinen sekä aidosti dramaattinen. Näiden syiden takia siitä pidän edelleenkin.

 

[disco-stu]

Suurena länkkärien ja froentier leffojen ystävänä tuli katsottua Maxilta Kevin Costnerin Horizon - Chapter 1.

Kyllähän tuo vähän piippuun jäi kuten pistoolipeteillä yleensäkin. Lukematon määrä hahmoja ja sivujuonen sivujuonia vesittivät lähes kolmen tunnin rainan. Olisi toiminut paremmin minisarjana kuin leffoina. Perusideahan oli ihan hyvä, että itärannikolla oleva lehtipainaja myy unelmaa kaukana lännessä olevasta eldoradosta, joka kerta toisensa jälkeen paljastuukin pläntiksi paskaa.

Noh, kaipa se kakkososakin tulee katsottua mutta että neljä osaa? Ei taida maksaa vaivaa.

Tästäpä tuli mieleeni, että voisi odotella nuo kaikki loput osat ja sitten pätkiä itse ne vaikka 60 minuutin "episodeiksi". Siinä olisi sitten mukavasti 12 jakson sarja!

En tiedä vaikka olisi ollut alunperin ideanakin, jotenkin sellainen sekava salaatti toi eka ainakin oli, että tuli mieleen juurikin jonkun eeppisen sarjan ensimmäiset jaksot.