Tuli nyt heti käytyä katsomassa tämä Dingo-elokuva. Olin ymmärtänyt etukäteen, että kyseessä on osin Neumannin henkilöhistoria elokuva, mutta se olikin sitä vielä paljon enemmän mitä kuvittelin. Leffaa katsellessa tajusin, että ilmankos elokuvan nimi on Levoton Tuhkimo, koska senhän on tarkoitus kuvata Neumannia ihmisenä. Pääosan esittäjä Saku Taittonen oli kankaalla käytännössä 100% ajasta (nyky-Neumannin näyttelijä sitten vain alussa ja lopussa), ja koko muu bändi jäi jopa harmillisen statisteiksi, vaikka hahmojen autenttiseen ulkonäköön oli panostettu erittäin paljon ja hyvin. Ei tarvinnut esitellä kuka on kukakin, epäselväksi ei jäänyt. Mutta esimerkiksi vaikkapa Pete ja Quuppa eivät olleet saaneet vuorosanoja juuri lainkaan. Jarkko Eve on leffassa mukana ensimmäiset puoli tuntia, ja kaikki repliikkinsä käsittelevät sitä miksi hän ei saanut kuin yhden oman biisinsä Dingon debyyttialbumille.. ja on sanottava, että Lasse Norreksen hahmo on tosi mainio
Ja mukana oli totta kai ne suomalaisten (musiikki)elämäkertaelokuvien kaksi tuttua ongelmaa: kerronta oli lievästi sanoen nopeaa ja hyppivää, esimerkiksi Neumannin nuoruuden parisuhteen alun kuvaamisen käytettiin ehkä yksi minuutti aikaa :D toinen ongelma on se, että katsojan oletetaan tietävän itse asioita paljon jo valmiiksi. Vaikeaa isäsuhdetta maltetaan sentään kuvata laajemmin..
Mutta kiitosta annan ensinnäkin näyttelijäsuorituksista, etenkin Saku Taittosta ei ole turhaan kehuttu. Elokuvassa myös ryypätään verrattain vähän suomalaiseksi musiikkielokuvaksi, enemmänkin elokuva kuvaa rohkeasti miten Neumannille viinan sijasta kihahti kusi päähän, ja hän oli muille ihan hirveä jätkä. Rohkea näkökulma kun huomioidaan, että suomalaisille musiikkielämäkerroille poikkeuksellisesti elokuvan kohdehenkilö on edelleen elossa ja keikkailee hyvävoimaisena. Neumann on siis selvästikin antanut siunauksensa tällaiselle kuvaukselle hänestä..
Onko kukaan täällä nähnyt Tia Kouvon elokuvaa "Mummola"? Tulee tällä hetkellä YLE Teemalta. Valehtelematta yksi parhaista Suomalaisista elokuvista jonka olen nähnyt. Aivan täydellisen autenttinen kuvaus Suomalaisesta joulunvietosta. Niin tunnistettava ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Joten tein molempia.
Onko kukaan täällä nähnyt Tia Kouvon elokuvaa "Mummola"? Tulee tällä hetkellä YLE Teemalta. Valehtelematta yksi parhaista Suomalaisista elokuvista jonka olen nähnyt. Aivan täydellisen autenttinen kuvaus Suomalaisesta joulunvietosta. Niin tunnistettava ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Joten tein molempia.
Käytiin vaimon kanssa tuo katsomassa teatterissa vuosi sitten joulun alla ja tykättiin aivan helvetisti. Molemmat alkoholistiperheistä lähtöisin, joten leffa nosti pinnalle tosi vaikeitakin tunteita. Tunnelma mummolassa oli ajoittain niin todellinen, että se vei suoraan omaan lapsuuteen. Ei mikään hyvän mielen elokuva, mutta lohtuakin siinä on. Elämä kuitenkin jatkuu ja jokainen meistä täällä tallaa palloa eteenpäin rikkinäisenä parhaansa mukaan.
Mutta kiitosta annan ensinnäkin näyttelijäsuorituksista, etenkin Saku Taittosta ei ole turhaan kehuttu. Elokuvassa myös ryypätään verrattain vähän suomalaiseksi musiikkielokuvaksi, enemmänkin elokuva kuvaa rohkeasti miten Neumannille viinan sijasta kihahti kusi päähän, ja hän oli muille ihan hirveä jätkä. Rohkea näkökulma kun huomioidaan, että suomalaisille musiikkielämäkerroille poikkeuksellisesti elokuvan kohdehenkilö on edelleen elossa ja keikkailee hyvävoimaisena. Neumann on siis selvästikin antanut siunauksensa tällaiselle kuvaukselle hänestä..
Jonttu oli viimeisessä Arto Nybergissä vieraana ja siinä käsittelivät ko. elokuvaa. Elokuva on siis fiktiivinen kuvaus Dingosta ei mikään elämänkerta tai dokumentaarinen kuvaus Neumanista. Ainakin tuosta haastattelusta sai sellaisen kuvan, että Dingon ukot eivät ole oikeastaan olleet mitenkään ko. elokuvan kanssa tekemisissä ja ilmeisesti tarinaa on haettu lähinnä vanhoilta tallenteilta. Tuli vain tämä mieleen kun puhuit suomalaisesta musiikkielämänkerrasta ja Nybergin showssa moneen kertaan korostettiin elokuvan fiktiivisyyttä.
Clintin (94v!?) ilmeisesti viimeiseksi leffaksi jäävä Juror #2 tuli katsottua eilen Maxilta. Hyvää oikeussalidraamaa ja mietintöä jenkkien surkeista oikeuskäytännöistä.
Katsojille paljastuu, että se on salaisesti ollut MI6:n pätevin kenttäagentti kaikki nämä vuodet, ja pelastanut Bondinkin pulasta lukemattomia keroja. Bond itse on täysin tietämätön, vain ylin johto tietää asiasta. Bondia piirittävän lemmenkipeän vanhapiika-sihteerin osa on ollut täydellinen peiterooli.
Tän tapanen on tehty StarWars orkinaali trilogiaan fanifilminä.. tai sarjana. Kuulus varmaan StarWars ketjuun, mutta laitetaan ny eka tänne... mitä tapahtukaan jota me ei nähty (eka jakso on aila lame, mutta sitte...)
Piipahdinpa minäkin joulupäivän ratoksi katsomassa Levoton tuhkimo -elokuvan ensi-illassa. Harmittavan vähän väkeä oli paikalla. Toivottavasti syynä olivat kinkkuähky tai jotkin pakolliset joulumenot, sillä tämä elokuva kyllä ansaitsisi kunnon katsojaluvut.
Plussat ja miinukset:
+ Ajankuva oli erinomainen.
+ Puvustukseen yms. oli kiinnitetty todella, todella paljon huomiota.
+ Kaikki hahmot olivat täysin uskottavia, eikä yksikään näyttelijäsuoritus ollut heikko, päinvastoin.
+ Elokuva ei juuri silotellut asioita, vaan Neumannista annettiin oikeasti varsin mulkun miehen kuva.
+ Leikkaus oli taidokas, ja vanhojen arkistopätkien käyttö oli erittäin onnistunutta.
+ Tarina on tietysti jo itsessään herkullinen.
+ Valtavan paljon asioita oli selvästi tehty oikein, koska jopa tyttäreni, joka on syntynyt 21 vuotta Dingon hajoamisen jälkeen eikä pahemmin ole yhtyeen tuotantoa kuunnellut, piti elokuvasta kovasti.
– Neumannin isäsuhde ongelmineen ampui välillä ehkä hieman yli, vaikka sillä toki on varmasti ollut suuri vaikutus miehen elämään.
– Bändin muut jäsenet jäivät täysin sivurooleihin. Enemmän heistä olisi saanut irti, varsinkin kun he hoitivat vähäisen osansa erittäin hyvin.
– Pitkän ajanjakson kuvaamisen ikuisena ongelmana on se, että näytetään asioita paljon ja nopeasti mutta usein tuntuu, ettei mistään saatu ihan täysin kiinni. Tätä ansaa ei tämäkään elokuva onnistunut väistämään.
– Elokuvan traileri tuskin houkuttelemaan kauheasti katsojia. Hyvistä elokuvista tehdään harvoin huonoja trailereita. Nyt kävi niin.
Arvosana: 3,5/5
Menkää ihmeessä katsomaan, jos Dingo ja 80-luku herättävät edes hieman positiivista värinää.
Kävin katsomassa eilen myös. Pakko kyllä sanoa että melko vaaleanpunaiseksi oli Rantasila tarinan saanut tehtyä kuitenkin. Vähän veikkaan että oikeasti on bändärit päässyt hakemaan niitä nimmareita hotellihuoneesta saakka. Tässä rainassa kaverit olivat täydellisiä herrasmiehiä. Paitsi Eve joka jopa kirjoitti nimmarinsa rintoihin. Onneksi tarinan good guy ymmärsi hankkiutua moisesta elostelijasta eroon. Näistä elokuvista katoaa uskottavuus ku elokuvan kohde pääsee itse vaikuttamaan lopputulokseen.
Morjesta taas Jatkoajan leffakerholaiset, ajattelin kertoa että;
600 katsottua leffaa on tullut täyteen!
Kuten tänne alkuvuodesta kerroinkin, minulla oli vuonna 2023 leffaprojekti ja se päättyi tammikuun alussa ja jäin leffatauolle. No se leffatauko ehti kestää kuukauden ja jatkoin taas leffojen katselua, en tosin semmoisella hirmuisella tahdilla kuten joka päivä, vaan silloin kun huvitti katsoa.
Tällä kertaa kyllä leffatauko on pitempi, ja siirryn takaisin sarjojen pariin. Tällä kertaa en tehnyt minkäänlaista listausta valmiiksi, koska ei ollut mikään projekti, vaan kirjoitan sen tässä perinteisesti spoilertagin taakse, ettei sivu täyty minun listauksestani :D
Suoritan tosiaan taas tutun ja turvallisen arvosteluasteikon:
***** = Erittäin hyvä
**** = Hyvä
*** = OK
** = Välttävä
* = Huono
Helmikuu:
Kill Bill vol. 1 (2003) - ****
Maaliskuu:
Gone Baby Gone (2007) - **
Huhtikuu:
Back to the Future II (1989) - ****
Meet the Fockers (2004) - *
Looper (2012) - ***
From Dusk Till Down (1996) - *
Orphan (2009) - ***
Eraser (2009) - ***
Tag (2018) - ****
Breaking the Waves (1996) - *****
Reservoir Dogs (1992) - * (anteeksi kaikki Tarantino -fanit, tämä leffa ei vaan ollut kovinkaan mielenkiintoinen mielestäni vaikka klassikkohan tää onkin. Älkää kivittäkö mua jooko :D )
Knock Knock (2015) - *
Edge of Tomorrow (2014) - ****
Final Destination 1 (2000) - ***
300 (2006) - **
Not Another Teen Movie (2001) - **
Toukokuu:
The Equalizer 3 (2023) - ***
Hereditary (2018) - **
The Girl on the Train (2016) - ***
Zohan (2008) - **
Bad Boys 2 (2003) - *****
Kill Bill vol. 2 (2004) - ***
Silver Linings Playbook (2012) - ***
The Grudge (2004) - **
The Monuments Man (2014) - **
Con Air (1997) - *****
Game Night (2018) - ****
Kesäkuu:
V for Vendetta (2005) - **
Burn After Reading (2008) - *
The Cabin in the Woods (2011) - *
No Country for Old Men (2007) - ***
Step Brothers (2008) - *****
Hostel 2 (2007) - **
A Clockwork Orange (1971) - ****
M3GAN (2022) - ***
Footloose (1984) - ***
Heinäkuu:
Damsel (2024) - *
Plane (2023) - ***
Quartet (2012) - ***
Jerry Maquire (1996) - ***
10 Cloverfield Lane (2016) - *** (en tajunnut että Cloverfield (2008) olisi pitänyt katsoa ensin. katson sen jossakin vaiheessa)
Elokuu:
The Book Thief (2013) - ****
Commando (1985) - *****
Nope (2022) - *
Rocky (1976) - ****
Nine Lives (2016) - **
Constantine (2005) - ***
Hacksaw Ridge (2016) - *****
Piranha (1978) - ***
Ad Astra (2019) - **
Batman (1989) - ***
Desperado (1995) - *****
Femme Fatale (2002) - **
Finding Neverland (2004) - ***
Neighbors (2014) - *
Mad Max (1979) - ***
Dirty Harry (1971) - ****
A Dog's Purpose (2017) - *****
Blade Runner 2049 (2017) - ** (ei valitettavasti päräyttänyt kunnolla, hieno leffa joo, mutta ensimmäinen Blade Runner paljon paljon parempi)
Foxy Brown (1974) - ***
Scream 3 (2000) - ****
Drive Angry (2011) - ***
Minority Report (2002) - *****
Syyskuu:
Berlin Syndrome (2017) - *
Clash of the Titans (2010) - *
Batman Begins (1992) - ***
Kingsman: The Secret Service (2014) - **
Moonlight (2016) - ***
Batman Forever (1995) - **
Aliens (1986) - ***** (parempi kun ensimmäinen osa!!!!!!!!!)
The Devil Wears Prada (2006) - ***
Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides (2011) - ***
School of Rock (2003) - *****
Crank (2006) - ****
Lokakuu:
The Thing (1982) - ****
The Invisible Man (2020) - ****
Mr. Nobody (2009) - **** (tää oli aika päräyttävä leffa, pakko katsoa uudestaan jossain vaiheessa ihan ajatuksen kanssa mutta olihan tämä todella hyvä!)
Arachnophobia (1990) - *** (ei valitettavasti vienyt hämähäkkikammoani pois ":D")
The Conjuring 2 (2016) - *****
Equilibrium (2002) - ***
The Naked Gun (1988) - *****
The Lone Ranger (2013) - ****
Trick 'r Treat (2007) - **
Kuolleet lehdet (2023) - ***
Beetlejuice (1988) - * (sori kaikki beetlejuice -fanit kans, ei vaa lähteny.)
Mystic River (2003) - * (henkilökohtainen anteeksipyyntö Clint Eastwoodille ja faneille mutta tää oli todella tylsä leffa mielestäni, teki tiukkaa katsoa loppuun)
Pet Sematary (1989) - ****
Marraskuu:
Enemy at the Gates (2001) - **** (todella hieno sotaelokuva!)
Gunpowder Milkshake (2021) - ***
The Bucket List (2007) - *****
Terminator 3: Rise of the Machines (2003) - ***
Blitz (2011) - **
North By Northwest (1959) - **** (ensimmäinen Hitchcockin leffa jonka katsoin!)
Batman & Robin (1997) - **
Scream 4 (2011) - ***
The Perfect Man (2005)
The Town (2010) - **
Flight (2012) - ****
Joulukuu:
Night Swim (2024) - *
Heat (1995) - *****
Batman Begins (2005) - ****
The Dark Knight (2008) - *****
The Jackal (1997) - ****
Pitch Perfect (2012) - *
Gremlins (1984) - * (sori kans gremlins -faneille, ei vaa lähteny. en oo lapsena nähnyt niin ei oo yhtään nostalginen mulle :D en vaan tykännyt.)
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001) - ***** (paras LOTR)
The Lord of the Rings: The Two Towers (2002) - ***
The Lord of the Rings: The Return of the King (2003) - ****
Semmoinen oli leffavuosi se, vaikka piti pitää jonkinnäköistä taukoa leffoista :D Helmikuu ja Maaliskuu oli tosiaan taukoa, kun sairastuin yhtäkkiä Crohnin tautiin, siinä kesti kauan toipua ja ylipäätään päästä hoitoon, mutta se siitä! Voin nyt paljon paremmin ja olen saanut viimein oikean lääkityksen, niin yritän selvitä ja tottua nyt tähän.
En nyt tehnyt mitään listausta hyvistä ja huonoista leffoista ja mitä mieltä oon niistä sen tarkemmin, mutta yritin ja yritän katsoa enemmän klassikoita, ja minulle vieläkin jäi paljon leffoja jota on jäänyt katsomatta, mutta en nyt halua välittää siitä sen enempää, katson kun kerkeän :D
Nyt minä jään ihan aikuisten oikeasti leffoista tauolle, vaikka mulla onkin hyvin aikaa katsella niin ohan se aika aikaavievää ja mietin pitkään että mitähän leffaa sitä katselisi kyseisenä päivänä, nyt siirryn takaisin sarjojen pariin.
Sillä välin kun olen leffoista tauolla, niin voisitte kertoa mulle suosituksia erimaalaisista leffoista (vaikka nyt esim. Japani, Korea, Venäjä, Ranska, ihan mikä vaan!) olen avoin kaikille suosituksille!
Kahdeksan surmanluotia menossa nyt jossain 3,5h kohdalla. Onhan tämä suomalaiseksi elokuvaksi todella hyvä leffa. Mikko Niskanen kyllä melkoisen työn tehnyt, kun ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi näyttelee vielä hyvin uskottavasti pääroolia.
Turkulaiset joukkueet, Rantasmikko, Gordon Bombay.
Uusin Leijonakuningas eli Mufasan oma elokuva tuli ihan leffateatterissa katsottua.
Mufasa ylitti odotukset kyllä. Ne toki olivat aika alhaiset tällaista tusina live actionia kohtaan, mutta kuitenkin, ei huono leffa.
Kyllä tuota uskaltaa suositella Leijonakuningas faneille. Esiosa, jolla on paikkansa Leijonakuningasuniversumissa. Star Wars termein voisin sanoa, että tämä on Leijonakuninkaan Rogue One. Hahmoille syntyi hyvät taustatarinat ja itse jylhäkalliolle. Soundtrackia on vähän epäreilua vertailla Elton Johnin ja Hans Zimmerin teoksiin, mutta musiikista silti pisteet himaan.
Muutama miinus ehkä pitää antaa siitä, että välillä oli vähän väkinäistä ja päälle liimattua. Disney on aina kuitenkin Disney.
Levoton tuhkimo oli aika keskinkertainen ja toisti pitkälti samaa kaavaa kuin suomalaisista viihteen merkkihenkilöistä tehdyt elokuvat. Hirveä kiire elokuvassa oli joka paikkaan ja oikein mihinkään ei tartuttu kunnolla. Sekä Neumannin vaikea isäsuhde, suosion raskaus, biisinteon vaikeus tuon kaiken keskellä, bändin sisäiset ristiriidat jne. ohitettiin kaikki parilla kohtauksella ja hyvin pinnallisesti. Elokuva keskittyi Neumanniin jopa niin tiiviisti, että ilman taustatietoa bändistä Jontun, Keijo Q:n ja Peten nimetkin olisivat jääneet arvoitikseksi.
Näyttelijätyöstä plussaa, ja lavastus/puvustus oli erittäin onnistunutta. Muuten aika keskinkertainen tekele.
Conclave sen sijaan oli erinomainen elokuva. Juonihan oli periaatteessa hyvin yksinkertainen, eli paavi heittää henkensä ja kardinaalit sulkeutivat konklaaviin valitsemaan keskuudestaan uutta, mutta valinta onkin enemmån tai vähemmän yllättäen hyvin tiukkaa poliittista peliä, jossa vastakkain on liberaalit ja konservatiiviset arvot. Juoneltaan loppujen lopuksi aina ohut elokuva, mutta elokuvan ansio onkin siinä, kuinka se onnistuu näyttämään sen, miten nämä "pyhät hahmot" ovat loppujen lopuksi ihan tavallisia ihmisiä puutteineen, paheineen ja epäilyksineen. Välillä se tehdään näyttämällä kieroilua ja pokitikointia, välillä esim. näyttämällä tauolla tupakoivia ja viiniä lipittäviä kardinaaleja. Erityisen hyvin jäi mieleen kohtaus, jossa leikattiin tauolta äänestykseen kuvan kautta, jossa oli iso kasa tupakantumppeja kiveyksellä.
Visuaalisesti elokuva oli todella hieno. Miljöö teki kuvista aika tummasävyisiä ja väreiltään pelkistettyjä, jolloin punakaapuiset kardinaalit nousivat tyylikkäästi esiin taustoista. Myös näyttelijätyö oli kautta linjan todella laadukasta. Kaikin puolin hyvä elokuva minusta.
Here-elokuvan näyttelijöitä nuorennettiin tekoälyn avulla. Teknologiaan liittyy isoja kysymysmerkkejä, elokuvatoimittaja Anton Vanha-Majamaa analysoi.
yle.fi
Olen kanssa miettinyt miten tekoäly tulee tulevaisuudessa näkymään leffoissa. On käynyt mielessä että ehkä tulevaisuudessa mennään siihen että näissä leffasarjoissa päähenkilöt on tekoälyllä luotuja. Studioiden ei tarvii enää stresssaa siitä että näyttelijät vanhenee rooleihinsa ja sitten ei myöskään tarvii maksaa poskettomia siitä että tekee niitä jatko-osia.
Uskon myös siihen että jotkut tähdet tai edesmenneiden näyttelijöiden kohdalla perikunnat myy käyttöoikeudet likenessiin, eli siihen että näyttelijän habitusta voidaan käyttää leffoissa. Siinä ei välttämättä tarvii kuin istua uima-altaalla eläkepäivistä nauttien kun rojalti korvaukset tippuu tilille ja sitten mahdollisesti pitää vähän promota leffaa ja käydä ensi-illassa näyttäytymässä.
Here-elokuvan näyttelijöitä nuorennettiin tekoälyn avulla. Teknologiaan liittyy isoja kysymysmerkkejä, elokuvatoimittaja Anton Vanha-Majamaa analysoi.
yle.fi
Olen kanssa miettinyt miten tekoäly tulee tulevaisuudessa näkymään leffoissa. On käynyt mielessä että ehkä tulevaisuudessa mennään siihen että näissä leffasarjoissa päähenkilöt on tekoälyllä luotuja. Studioiden ei tarvii enää stresssaa siitä että näyttelijät vanhenee rooleihinsa ja sitten ei myöskään tarvii maksaa poskettomia siitä että tekee niitä jatko-osia.
Uskon myös siihen että jotkut tähdet tai edesmenneiden näyttelijöiden kohdalla perikunnat myy käyttöoikeudet likenessiin, eli siihen että näyttelijän habitusta voidaan käyttää leffoissa. Siinä ei välttämättä tarvii kuin istua uima-altaalla eläkepäivistä nauttien kun rojalti korvaukset tippuu tilille ja sitten mahdollisesti pitää vähän promota leffaa ja käydä ensi-illassa näyttäytymässä.
Jos ja kun sinne haluaisi täysin AI-generoidun näyttelijän, niin varmaankin suurimmat haasteet ovat silmät ja vuorosanojen lausuminen, kun ne samat sanat voivat eri tavoin painotettuna ja rytmitettynä saada lukemattomia eri merkityksiä. Wilt Chamberlain -dokkarisarjassa käytettiin jo AI-Wiltiä kertojana läpi sarjan, ja vielä on silläkin saralla matkaa kuljettavana. Olisi ollut parempi sarja eläväisemmällä ihmiskertojalla.
Haluaisin myös uskoa, että ihmiset tulisivat tällaisia AI-näyttelijöitä kohtelemaan samoin kuin animaatiota. Eli siitä ehkä voisi äärimmäisimmässä muodossa oma uudenlainen genrensä kehkeytyä, mutta ihmisnäyttelijöitä ne eivät kokonaan korvaisi. Taide ja ihmisyys ovat niin erottamaton yhtälö. Elokuvatähtikin tuo ruudulle aina myös sen oman henkilökohtaisen persoonansa ja historiansa.
Vähän groteskia tuo on ollut itselle, että kuolleita näyttelijöitä on nähnyt pienissä cameo-rooleissa nyt joissain isoissa elokuvissa. James Earl Jonesin äänikin taitaa jatkaa kulkuaan. Sopii toki tähän nykyiseen franchise-elokuvantekoon, että kaikki jatkuu ad infitum. Kaikki tuotteistetaan ja mikään ei saa olla rauhassa.
Itseä masentaa aina välillä nykyisiä elokuvia katsoessa se ajatus, ettei se kamera enää vangitsekaan todellisuutta ja oikeita hetkiä. Samaan aikaan yhdessä sun toisessa uudessa toimintaseikkailuspektaakkelissa kehitellään toinen toistaan näyttävämpiä ja villimpiä toimintakohtauksia, jotka jaksavat vangita itseä vähemmän ja vähemmän.
Levoton tuhkimo oli aika keskinkertainen ja toisti pitkälti samaa kaavaa kuin suomalaisista viihteen merkkihenkilöistä tehdyt elokuvat. Hirveä kiire elokuvassa oli joka paikkaan ja oikein mihinkään ei tartuttu kunnolla. Sekä Neumannin vaikea isäsuhde, suosion raskaus, biisinteon vaikeus tuon kaiken keskellä, bändin sisäiset ristiriidat jne. ohitettiin kaikki parilla kohtauksella ja hyvin pinnallisesti. Elokuva keskittyi Neumanniin jopa niin tiiviisti, että ilman taustatietoa bändistä Jontun, Keijo Q:n ja Peten nimetkin olisivat jääneet arvoitikseksi.
Näyttelijätyöstä plussaa, ja lavastus/puvustus oli erittäin onnistunutta. Muuten aika keskinkertainen tekele.
Itseä masentaa aina välillä nykyisiä elokuvia katsoessa se ajatus, ettei se kamera enää vangitsekaan todellisuutta ja oikeita hetkiä. Samaan aikaan yhdessä sun toisessa uudessa toimintaseikkailuspektaakkelissa kehitellään toinen toistaan näyttävämpiä ja villimpiä toimintakohtauksia, jotka jaksavat vangita itseä vähemmän ja vähemmän.
Ainakin monessa toimintaleffassa alkaa olemaan että erilaiset takaa-ajo kohtaukset, autoilla kaahailut ja kallioilla hyppimiset tehdään kaikki tietokoneella tai ainakin hyvin paljon lisätään siihen tehosteita jälkikäteen. Kaukana ne ajat kun käytettiin stuntteja tai jopa näyttelijä itse näytteli nuo.
Kyllähän noissa elämänkerranta leffoissa taas varmaan tuo naamatekniikka voi olla todella hyväkin asia ettei tarvitse joko tökeröitä maskeerausta tehdä tai vaihtaa näyttelijää välissä.
No vaikka nyt Kikka, Rentun ruusu, Olavi Virta, Kulkuri ja Joutsen. Osa näistä parempia osa huonompia, mutta aika pitkälti sama kaava kaikissa (tuntemattomuudesta tähdeksi, huippusuosio, vaikeudet ja sitten romahdus).
HBO/max mikä ikinä nykyään onkaan. Kevinin Horizon Chapter 1 oli ihan mukavaa katsottavaa etenkin jos diggailee länkkäreitä. Jatkoa odotan malttamattomana.
Tom of Finland on mielestäni onnistunut henkilökuvaelokuva sekin. Ja tietysti Hymyilevä mies on kerrassaan erinomainen elokuva, mutta ei nyt ehkä ihan täysin osu tähän kategoriaan.
No vaikka nyt Kikka, Rentun ruusu, Olavi Virta, Kulkuri ja Joutsen. Osa näistä parempia osa huonompia, mutta aika pitkälti sama kaava kaikissa (tuntemattomuudesta tähdeksi, huippusuosio, vaikeudet ja sitten romahdus).
Näissä aika monessa tuntuu olevan että valitaan vain joku suosittu näyttelijä pääosaan, ihan sama vaikka ei osaa imitoida yhtään . Siis näistä heikoimmissa, noissa sun mainitsemissa juuri on aika nappiin osunut ja pääosan esittäjät osaa ottaa roolin haltuun. Toki esim. Rentun ruusussa onnistuttu myös tuomaan vaikkapa huumoria joukkoon.
Esimerkiksi sitten heikoista leffoista voi ottaa Juicesta kertovan elokuvan, pääosan esittäjä osaa kyllä kohtalaisesti laulaa Juicea, mutta ei sitten oikein muuten saa hahmoa haltuun ja ei kyllä oikein muutenkaan tarinankerronta lähtenyt. Kaiken kruunaa että juicella on ihan sama ääni kun Spedellä.
House of Gucci. Yllättävän hyvä leffa oli mielestäni. Lady Gaga vetää todella hyvin. Tuli mieleen moderni versio Gaslight-elokuvasta. Löytyy Areenasta:
Uskomaton tositarina italialaisen muoti-imperiumin luoneesta suvusta. Kunnianhimoinen, vaatimattomasta perheestä tuleva Patrizia Reggiani naidaan Guccin perheeseen ja kamppailu perinnöstä käynnistää petosten, rappion ja koston kierteen. Pääosissa: Lady Gaga, Adam Driver, Al Pacino, Jared Leto...
Vähän menee ehkä väärään ketjuun viesti, mutta katsonut youtubesta näitä AI:lla tehtyjä trailereita vanhoista elokuvista, kuin ne olisivat tehty 50-luvulla. Niitä on aika paljon ja ovat ihan hauskoja.
Vuoden 2024 viimeisiksi katsotuiksi elokuviksi jäivät:
Effie Gray (2014 GBR o: Richard Laxton)
Letterboxd: keskiarvo 2.8, yleisin arvosana 3
Katsottu elokuva #2142
Samoilla linjoilla olen massan kanssa eli 3 tähteä. Epookkielokuva on itselle vähän sellainen guilty pleasure ja etenkin brittiyläluokan tuskainen jäykistely omassa erinomaisuudessaan on aina herkullista katseltavaa. Tässä elokuvassa ainekset ikävä kyllä jäivät niin vähiin, että syntyi pelkkä alkukeitto. Tai paremminkin niin, että taitavammissa käsissä näistä aineksista olisi voinut syntyä jotain maukkaampaa.
Kyseessä siis lyhyesti tosielämän erodraama. Vähän pidemmästi kahden toisilleen täysin sopimattomien isolla ikäerolla olevien henkilöiden katastrofiliitto, joka alkaa aika nopeasti kaduttamaan vaimo-osapuolta. Kuten arvata saattaa, avioero viktoriaanisena aikana ei ole ollut mikään läpihuutojuttu ja naisen aloitteesta käytännössä mahdotonta. No, olisihan tuossa ollut jo mukavasti aineksia herkulliseen annokseen, mutta jotain on mennyt vangitsevuudessa pahasti pieleen, kun katsojana alkaa miettimään, että miksi minun pitäisi olla kiinnostunut näiden ihmisten elämästä ja suhteesta.
Googletellessani Effie Graysta lisätietoa, niin aika paljon toistui "scandalous love-triangle" tai "famous love-triangle". Tämä mehukkuus oli jostain syystä puristettu tästä elokuvassa pois ja jäljelle oli jäänyt vain kuiva pihvi. Olihan tässä elokuvassa toki se kolmas osapuolikin, mutta hyvin jäi ohkaiseksi tuo hahmo eikä hänen ja Effie Grayn välillä hirveästi kipinät lentäneet ja intohimo räiskynyt. Vähän pidettiin kädestä kiinni ja katsottiin kaukaisuuteen. Huoh...
Hahmot ja elokuva itsessään oli toki viktoriaanisen kuiva ja tönkkö, mikä oli varmasti harkittu tehokeino, mutta olisihan se mukavasti tuonut kontrastia, jos olisi näytetty mitä seinien ja oman mielen sisällä oikeasti tapahtuu. Dakota Fanningilta ei mikään loistava roolisuoritus. Ei toki ollut huonokaan. Ehkä juuri se 3 tähden arvoinen vetäisy, kuten elokuvakin. Tom Sturridge oli aivan ponneton kolmantena osapuolena. Greg Wiselta sen sijaan todella hyvä suoritus. Varasti shown kuivana, kankeana, tunteettomana, sosiaalisiin suhteisiin kykenemättömänä John Ruskinina.
Miksi sitten annoin 3 tähteä, niin juurikin Greg Wisen suoritus, ajankuva ja näyttävyys sekä se miten ero lopulta toteutui. Ukko oli niin tynnyrissä kasvatettu mammanpoika, että oli täysin seksuaalisesti haluton ja osaamaton. Effie Gray hoksasi pienen vinkkauksen jälkeen, että avioliittohan on mitätön, kun aviomies ei ole suorittanut aviovelvollisuuksia peiton alla. Siinähän oli vähän sitä juonen mehevyyttä, mitä olisi kaivannut enemmänkin.
Onnelliset leikit (1964 FIN o: Esko Elstelä, Aito Mäkinen)
Letterboxd: keskiarvo - (liian vähän arvosteluja), yleisin arvosana 3
IMDB: keskiarvo viiden tähden skaalaan muutettuna 2.6, yleisin arvosana 2.5
Katsottu elokuva #2143
Minä pidin tästä ihan 3.5 tähden verran. Enempää en voinut antaa, koska en juurikaan perusta episodielokuvista. Ei ole mitään järkeä laittaa erillisiä toisiinsa liittymättömiä lyhytelokuvia samoihin kansiin ja väittää syntynyttä tekelettä elokuvaksi. Päädyin kuitenkin antamaan 3.5, koska lopulta omassa päässäni sain muodostettua hauskan yhteyden näiden kahden erillisen episodin välille. Sitä en ole saanut selvitettyä oliko se oikeasti tekijöiden tarkoitus vai onko keksimäni yhteys tahaton. Mainittakoon vielä, että toisen episodin äitiä näytellyt Riitta Elstelä voitti roolistaan vuoden 1966 naispääosa-Jussin. Muuten en tähän elokuvaan olisi varmaan tarttunutkaan, mutta aina välillä tutustun Jussi-palkittuihin elokuviin.
Kuten sanoin kyseessä siis episodielokuva, jonka ensimmäinen osa on Juulia ja toinen osa on Tikku. Tämän vuoksi elokuvalla myös kaksi ohjaajaa. Juulia kertoo kahden nuoren aikuisen kesäromanssista. Suhde alkaa äkkiä ja päättyy lähes yhtä nopeasti. Mies ei elokuvassa puhu mitään, mutta nainen kertoo ystävättärelleen, että ainakin hänen motiivina oli tylsyys. Mies ja nainen olivat samssa työpaikassa, mutta siellä nainen ei ollut kiinnittänyt mieheen mitään huomiota eikä pitänyt kiinnostavana. Vapaa-ajalla leffajonossa alkoi sananvaihto ja edes pienen pieni kipinä syttyi.
Tässä episodissa oli piristävää juuri tämä naisen suhtautuminen ja rooli tässä suhteessa. Ei ollut mikään perinteinen suomalainen rakkauselokuva. Naisen suhtautuminen suhteeseen oli, että katsoo nyt mitä tästä tulee, kun ei ole muutakaan tekemistä. Kaverit lähteneet pois kaupungista kesäloman viettoon ja on tylsää. Suhteen loppuessakin sanoi ystävättärelleen, että hyvä että mies meni, kun oli niin lapsellinen. Vaikka vähän eron hetkellä oikeasti kirpaisikin.
Tämä episodi ansaitsee oikeastaan elokuvan 3.5 tähdestä kolme. Elokuvassa on hieman jotain ranskalaisen uuden aallon tuntua ja kuvaus on kertakaikkisen mahtava. Todella mielenkiintoisia ja älykkäitä kuvakulmia ja erittäin kaunista maalailua kameran avulla. Etenkin kun lähdettiin kaupungista luontoon. Ai että...
Jälkimmäinen episodi Tikku on karkea kontrasti ensimmäiseen episodiin verrattuna. Jos Juulia on ranskalaista uutta aaltoa niin Tikku on jo lähempänä SF-komediaa. Ruuhkavuosista kärsivä perhe lähtee maalle anoppilaan eikä sielläkään pääse sielu varsinaisesti lepäämään. Perheen äiti epäilee, että muusikkohulttioisä pettää keikoilla eikä isä mitenkään edes yritä peitellä flirttailuitaan. Perheen lapset ovat melkoisia riiviöitä ja episodissa näytetään varsin avoimesti ajalle tyypillistä kämmenellä takapuolelle ja tukistamista.
Episodi tarjoilee joitain hyviä hetkiä ja anoppia näyttelevä Etta-Liisa Kunnas on täysin hulvaton. En tiedä miten perheen äitiä näytellyt Riitta Elstelä voitti Jussin, mutta mielestäni Etta-Liisa Kunnas varasti tämän episodin shown. Se miksi sitten nostin arvosanan 3 tähdestä 3.5 tähteen johtuu siitä oivalluksesta, josta jo alussa mainitsin. En tiedä oliko se elokuvan tekijöiden tarkoitus, mutta minua alkoi naurattaa, että ensimmäisessä episodissa näytettiin romanttinen maalaisidylli ja toisessa episodissa maalaiskatastrofi. Oliko tarkoitus näyttää, että ensimmäisen episodin Juulia väisti luodin. Heillä oli Matin kanssa lyhyen kesän kestänyt hetki joka elää ikuisesti kauniina muistoissa. Ehkä oli vain onni, että Matti sai töitä ulkomailta, ettei Juulialle käynyt kuten tämän jälkimmäisen episodin äidille ja onnellinen muisto olisi särkynyt perhehelvettiin. Itsekin ruuhkavuosia elävänä samaistun hyvin tähän 60-lukulaiseen perheeseen (pois lukien lapsien ruumiillinen kurittaminen). Oli se vain sinkkuna ihanan helppoa ja huoletonta elämää... Idylli on idylliä, arki on arkea.
Seuraavassa viestissä sitten vuoden 2025 aloittaneita elokuvia.
