The Ring (2002) ja The Others (2001) ovat myös PG-13 elokuvia. Siinä on moni saanut elämänsä elokuvakokemuksen, jos noita on 13-vuotiaana teatterissa tai yksin kotona katsonut. Sitten samassa PG-13 boksissa on joku Disneyn Haunted Mansion, joka lähinnä kastelee kauhussa varpaitaan.
Itse pidin tuosta mainitusta No One Will Save Yousta yllättävän paljon, erittäin hieno ja sympaattinen teema taustalla etunenässä. Toteutus mallia riittävän hyvä.
Suomessa nämä olivat K-15 mikä vastaisi R-rajaa jenkeissä. Mutta eipä näissä niin yhtenäistä logiikkaa tuolloin ollutkaan, kun monesti PG-13 oli vielä sellainen, minkä alle mahtui paljon rajatapauksia. Sittemminhän vuosituhannen kuluessa tämä vitsi vasta alkoikin, että ihmiset karttoivat kuin ruttoa PG-kamaa, koska se oli selvästi nuorisolle suunnattu.
Suomessa nämä olivat K-15 mikä vastaisi R-rajaa jenkeissä. Mutta eipä näissä niin yhtenäistä logiikkaa tuolloin ollutkaan, kun monesti PG-13 oli vielä sellainen, minkä alle mahtui paljon rajatapauksia. Sittemminhän vuosituhannen kuluessa tämä vitsi vasta alkoikin, että ihmiset karttoivat kuin ruttoa PG-kamaa, koska se oli selvästi nuorisolle suunnattu.
Eikös nykyinen PG-13 -säännöstö mene siten, että tissit tai muu alastomuus on täysin kiellettyä. Ihan muutama kirosana saa olla (kannattaa kiinnittää huomiota vaikkapa Marvelin leffoihin, siellä saattaa tulla yksittäinen "shit" tai "fuck" per leffa, mutta yleisesti ei). Sen sijaan väkivaltaa saa olla jokseenkin vapaasti, kunhan a) se ei ole liian graafista, ja b) kunhan ei näytetä verta. Siis niinku punaista verta, kyllä alieneja joilla veri näyttää eriltä tai sitten jotain robotteja tms. saa tappaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mikä omasta mielestä on jotenkin perverssiä, ei tissit tai kiroilu ole ketään ikinä tappanut (perkele), mutta en olekaan jenkkiläinen puritaani.
Pakko antaa kyllä pienet taputukset Lapua 1976:n katsojamäärälle: 150 000 rikottu. Tai ehkä katsontamääristä pitäisi puhua, kun moni katsonut jo useampaan kertaan, mutta silti. Aika hyvin ohjaajalta, joka näyttäytyy enemmän dj-tiskin takana. Tunnen tyypin ja ihan sen takia kävin tietenkin leffan katsomassa. Ei tarinaltaan osunut tämän ikäiseen turkulaiseen, joka ei muista moisesta tehtaasta kuulleensa mitään. Sukua löytyy Pohjanmaalta, mutta kommunikointi tuonne päin ollut hyvin minimaalista. Mutta ei mikään epäonnistunein elokuva kyllä.
Pakko antaa kyllä pienet taputukset Lapua 1976:n katsojamäärälle: 150 000 rikottu. Tai ehkä katsontamääristä pitäisi puhua, kun moni katsonut jo useampaan kertaan, mutta silti. Aika hyvin ohjaajalta, joka näyttäytyy enemmän dj-tiskin takana. Tunnen tyypin ja ihan sen takia kävin tietenkin leffan katsomassa. Ei tarinaltaan osunut tämän ikäiseen turkulaiseen, joka ei muista moisesta tehtaasta kuulleensa mitään. Sukua löytyy Pohjanmaalta, mutta kommunikointi tuonne päin ollut hyvin minimaalista. Mutta ei mikään epäonnistunein elokuva kyllä.
Appivanhemmat kehuivat elokuvaa. Appiukko itseasiassa oli Lapualla koulussa räjähdyksen aikana, oli kuulemma aikamoinen jysäys. Sanoivat, että varmaan vaikeaa päästä leffaan sisään jos ei ole omaa kosketuspintaa tapahtumaan.
Appivanhemmat kehuivat elokuvaa. Appiukko itseasiassa oli Lapualla koulussa räjähdyksen aikana, oli kuulemma aikamoinenjysäys. Sanoivat, että varmaan vaikeaa päästä leffaan sisään jos ei ole omaa kosketuspintaa tapahtumaan.
Pakko antaa kyllä pienet taputukset Lapua 1976:n katsojamäärälle: 150 000 rikottu. Tai ehkä katsontamääristä pitäisi puhua, kun moni katsonut jo useampaan kertaan, mutta silti. Aika hyvin ohjaajalta, joka näyttäytyy enemmän dj-tiskin takana. Tunnen tyypin ja ihan sen takia kävin tietenkin leffan katsomassa. Ei tarinaltaan osunut tämän ikäiseen turkulaiseen, joka ei muista moisesta tehtaasta kuulleensa mitään. Sukua löytyy Pohjanmaalta, mutta kommunikointi tuonne päin ollut hyvin minimaalista. Mutta ei mikään epäonnistunein elokuva kyllä.
DJ Tony on myös itselle tuttu kaveri. Talkoovoimin kaverit ovat 10 vuotta valmistelleet elokuvaa ja lainaakin sitä varten ottivat. Riskikin oli kohtuullinen koska muistan että 100000 katsojaa oli suunnilleen raja että pääsivät omilleen,nyt sitten on kertynyt hieman voitakin leivän päälle.
Tuohon runsaan miljoonan euron budjettiin suhteutettuna elokuvahan oli hämmentävän hyvin toteutettu, eipä uskoisi että ensikertalainen on kameran takana.
Minun lempileffaksi kautta aikain on kyllä noussut Kim Ki-Dukin ohjaama Viisi vuodenaikaa. Mistään muusta elokuvasta en saa sellaista hyvää oloa ja mielenrauhaa. Toimii suorastaan mediaatioharjoituksena. Elokuvahan kertoo noin tiivistetysti Buddhamestarista ja hänen oppilaastaan.
Minun lempileffaksi kautta aikain on kyllä noussut Kim Ki-Dukin ohjaama Viisi vuodenaikaa. Mistään muusta elokuvasta en saa sellaista hyvää oloa ja mielenrauhaa. Toimii suorastaan mediaatioharjoituksena. Elokuvahan kertoo noin tiivistetysti Buddhamestarista ja hänen oppilaastaan.
Sitä en olekaan nähnyt, kuten en muitakaan Ki-Dukin elokuvia tuota Viittä vuodenaikaa lukuunottamatta. Täytyisi ehdottomasti tutustua muihinkin.
Ylipäätään nyt Netflixin sun muiden myötä on huomannut että parhaat elokuvat eivät tulekaan Hollywoodista, kuten sitä ennen kuvitteli. Itseasiassa sieltä tulevat tuotokset ovat pääasiassa aivan liian kevyttä höttöä.
Taas on tullut aika paljastaa, mitä sitä on tullutkaan katsottua päättyvän kuun aikana. Kuten ennenkin, kaikki näkemäni leffat ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia ja niissä on näkyvissä tietynlainen trendi ilmestymisvuosikymmenen suhteen. Kokonaista 26 leffaa on tullut tässä kuussa nähtyä ja noista neljä on tänä vuonna teattereissa pyörineitä. Yhtään suomalaista leffaa ei ole mukaan mahtunut, mutta sentään yksi ruotsalainen ja yksi venäläinenkin.
High and Low (1963) - ****
The Conjuring 2 (2016) - ***
Past Lives (2023) - *****
Nosferatu the Vampyre (1979) - ****
Four Sons (1928) - ****
Adaptation (2002) - ****
Broken Blossoms (1919) - ***
The Caine Mutiny (1954) - ****
The Invisible Man (2020) - ***
Alexander Nevsky (1938) - ****
Radio Days (1987) - ****
Mildred Pierce (1945) - ****
The Great Silence (1968) - ***
Lady Bird (2017) - ****
Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One (2023) - *****
The Man Who Would be King (1975) - ****
The Kid Brother (1927) - ****
Mary and Max (2009) - *****
Intolerance (1916) - ****
Fast X (2023) - **
A Place in the Sun (1951) - ****
Mitt liv som hund (1985) - ****
Fort Apache (1948) - ***
Z (1969) - ****
John Wick: Chapter 4 (2023) - ***
Vampyr (1932) - ****
TOP 5 Parhaimmat
1. Mary and Max. Koskettava, hauska ja ennen kaikkea mukaansatempaava animaatio kahdesta erilaisesta ja silti samanlaisesta ihmisestä, joista Mary on kymmenvuotias aussityttö ja Max puolestaan aspergerin oireyhtymästä kärsivä sairaalloisen ylilihava juutalainen mies New Yorkista. Kummatkin päähahmot kipuilevat yksinäisyyden kanssa ja kummankin tarina on erinomaisesti esitetty.
2. Past Lives. Yksi parhaimmista korealaisista leffoista, jonka olen nähnyt.
3. Mission: Impossible - Dead Reckoning Part one. Tomppa se vaan jaksaa painaa tukka putkella, vaikka ikä alkaa jo kutosella. Toisaalta: kun leffasarjakin vain paranee jokaisen leffan myötä, niin mikäs on hänen juoksennellessa. Innolla odotan kakkososaa.
4. Mitt liv som hund. Koskettava ja minulle, jokseenkin kehnon kielipään (ainakin mitä tulee ruotsiin) omaavalle tyypille kerrassaan loistava leffa ja kun tarinakin oli iskevä, niin pari tuntia vierähti tämän kanssa todella miellyttävästi.
5. Mildred Pierce. Mitä äiti on valmis tekemäänkään, jotta lapsi olisi tyytyväinen? Jos lapsi sattuu olemaan täysin piloille lellitty, niin aika paljon. Ajatuksia herättävä draama vuosikymmenien takaa, joka toimii edelleen todella hyvin.
Pistesijojen ulkopuolella: Z, The Man Who Would be King, A Place in the Sun, Adaptation
--
TOP 5 Huonoimmat
1. Fast X. Mitä aktuaalista vittua tässä parituntisessa paskassa oikein tapahtuu? Realismi ei ole koskaan ollut tämän franchisen kantava voima, kuten eivät ole olleet myöskään vahvat ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset. Yksi paskimmista leffoista, jonka olen tänä vuonna nähnyt.
2. The Conjuring 2. Leffasarjan ensimmäinen osa toimi, tämä taas ei. Liian paljon jump scare -kohtauksia, liian paljon tuttua kauraa kaikista muista tällä vuosikymmenellä ilmestyneistä ns. kauhuleffoista. Niitä leffoja, jotka alkoivat maistua puulta jo kolmen ensimmäisen minuutin jälkeen. Huutoa ja paikkojen rikkomista oli kyllä paljon, mutta eipä tästä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville.
3. John Wick: Chapter 4. Yli kaksi tuntia pelkkää tappamista ja silti tämä leffa on saanut todella komean Rotten Tomatoes scoren (94 %). Mistä, voisi kysyä. Juonta ei ole ollenkaan ja Keanun tehtäväksi jää vain lahdata tyyppejä kuin jossain paskassa videopelissä. Ensimmäinen John Wick oli ainoa, joka toimi.
4. Broken Blossoms. D.W. Griffithin yli sata vuotta sitten ohjaama draama olisi muuten ansainnut neljä tähteä, mutta kun toista pääosaa eli kiinalaista näytteli valkoihoinen Richard Barthelmess, meni minulta nopeasti maku tähän. Toinen pääosan esittäjä eli Lillian Gish oli vakuuttava roolissaan teinityttönä.
5. The Invisible Man. Nykyaikainen viritelmä vuosikymmeniä vanhasta kauhuklassikosta toimi ensimmäiset 25 minuuttia, sillä tunnelma osattiin luoda hienolla tavalla ja koska Elizabeth Moss oli niin uskottava roolissaan. Sitten kaikki meni päin helvettiä ja aloin tähyillä kelloa toivoen, että raina päättyisi mahdollisimman nopeasti.
Pistesijojen ulkopuolella: Fort Apache (ilman huumorikohtauksia varma neljän tähden leffa), The Great Silence (Klaus Kinski pahiksena toimi, huono dubbaus sekä onnettomat näyttelijäsuoritukset höystettynä omituisilla ääniefekteillä puolestaan eivät toimineet)
Viimeinkin tuli tuossa nähtyä ihan kankaalta tämä kotimainen Sisu (duunin kautta tilausnäytöksenä). Pakko ihan lyhyesti kommentoida, että jälkimaku jonka se jätti oli lähinnä sellainen "mitä helvettiä minä juuri näin" :D ihan jäätävää kun siellä salissa hörähtelin itsekseni tietyille kohdille, kuten nyt vaikka miinakenttäkohtaukselle. Leffa kokonaisuutenahan oli tiivistettynä sellainen, kuin Tarantino olisi ohjannut Rambon.. väkivalta oli jotenkin tarkoituksellisen yliampuvaa ja suorastaan koomista
Jorma Tommila oli hakkuineen kyllä upean karismaattinen pääroolissa, siitä ei kiinni jäänyt. Mutta sitten jotkut jutut häiritsivät ihan suurimpana se, että olisivat ne natsit nyt voineet herranjumala edes keskenään puhua saksaa (etenkin kun puhuivat lähinnä keskenään päähenkilön puhumattomuuden takia)! Toki ymmärrän ettei suomalaiseen elokuvaan varmastikaan taiota mistään noin montaa saksaa puhuvaa näyttelijää, mutta kyllä se natsien englannin puhuminen oli silti epäloogisuudessaan tosi typerän kuuloista
Yhtä kaikki hyvää kertaviihdettä oli. Ja näinköhän aiemmin jossain, että kakkososa olisi jo suunnitteilla..
Itselläni oli Sisun katsomisen jälkeen lähinnä sellainen fiilis, että jos Suomessa tehtäisiin väkivaltainen toimintaleffa niin se näyttäisi juuri tältä. Ei nyt omaan makuun mikään erikoinen tai omaperäinen elokuva mutta kyllä sen ihan mielenkiinnolla katsoi.
Katseltiin Nightcrawler (2014) tuossa pari päivää sitten. Suosittelen. Minulle tämä oli uusintakierros 10 vuoden takaiselle teatterikatsastukselle.
Helvetin tiukkaa öistä meininkiä on ja koko leffakin sijoittuu 95% yöaikaan. Pääosassa on aivan selkeä psykopaatti, joka etsii Losissa yön pimeydestä kaikenlaista raadollista kuvattavaa (väkivaltaa, murhia), jota voi sitten tv-kanaville myydä hyvään hintaan. Ilmeisesti tällaisia crawlereita on jossain muodossa oikeastikin olemassa, mutta tässä elokuvassa homma on ainakin vedetty tarkoituksella aika rajusti yli. Tämä on alkuun vähän sellainen draamasatiiri, joka sitten loppua kohti muuttuu trillerimäisemmäksi. Mukana myös jotain kauhun estetiikkaan viittaavaa, onhan tämä todella visuaalinen ja kaikkea kaupungista siten irti repivä elokuva.
Pääosassa aikamme parhaisiin miesnäyttelijöihin kuuluva Jake Gyllenhaal on kyllä pukeutunut sellaisiin nahkoihin, että ihan kuin hän olisi se roolihahmonsa. Aina puhutaan eleistä ja naamanvääntämisestä, niin katsokaapa tämä suoritus. Aivan erinomaista näyttelemistä juuri siinä mielessä, että sellainen tiukka laskelmoivuus yhdistettynä tunnekylmyyteen ja yleiseen moraalittomuuteen tuodaan näytille kuin tarjottimella. Tässähän oli aika alleviivattuna kamaa ihmisten ahneudesta ja "pahuudesta", jonka varjolla kaikkea hyväksikäytetään oman hyödyn saavuttamiseksi. Ei mitään uutta, mutta Nightcrawlerissa kaikki on tehty siten, että leffa vie mukanaan.
Synkkä elokuva, mutta juuri siksi juuri niin kiehtova. Sitä tekijät varmaan hakivatkin.
Katselin kanssa Sisun parin kaverin kanssa eilen ja päällimmäisenä jäi meillekin fiilis, että mitäs helvettiä tuli katsottua. Viihdyttiin toki ja varsinkin muutaman oluen kanssa nautittuna oikeinkin hyvä mättöelokuva. Just tuo englannin puhuminen häiritsi hieman ja muutamat muut älyttömyydet kuten konekiväärin luotien blokkaaminen ruumiilla jne. Jorma Tommila oli kyllä hyvin castatty tuohon rooliin.
Taas apinoidaan, nimittäin neljäs uusi Apinoiden planeetta saapuu toukokuussa 2024. Tämä on sekä jatkoa Sota apinoiden planeetasta-elokuvalle ja ilmeisesti uuden jatkotrilogian ensimmäinen osa.
Katselin kanssa Sisun parin kaverin kanssa eilen ja päällimmäisenä jäi meillekin fiilis, että mitäs helvettiä tuli katsottua. Viihdyttiin toki ja varsinkin muutaman oluen kanssa nautittuna oikeinkin hyvä mättöelokuva. Just tuo englannin puhuminen häiritsi hieman ja muutamat muut älyttömyydet kuten konekiväärin luotien blokkaaminen ruumiilla jne. Jorma Tommila oli kyllä hyvin castatty tuohon rooliin.
Mutta sitten jotkut jutut häiritsivät ihan suurimpana se, että olisivat ne natsit nyt voineet herranjumala edes keskenään puhua saksaa (etenkin kun puhuivat lähinnä keskenään päähenkilön puhumattomuuden takia)! Toki ymmärrän ettei suomalaiseen elokuvaan varmastikaan taiota mistään noin montaa saksaa puhuvaa näyttelijää, mutta kyllä se natsien englannin puhuminen oli silti epäloogisuudessaan tosi typerän kuuloista
Tuskin se siitä on, ettei saksaa puhuvia näyttelijöitä saisi, eiköhän se ollut ihan selkeä valinta Helanderilta. Ramboista ja muista kasariäksöneistähän Sisu on suurimmat vaikutteensa ottanut (vaikka toki seassa on paljon muitakin vaikutteita), ja niissä pahikset puhuivat aina keskenäänkin englantia aksentilla.
Kävin juuri tyttäreni kanssa katsomassa elokuvan Lapua 1976, jonka tuottaja on minun ala- ja ylästeen luokkakaveri. Kohtuu läheltä Lapuaa kotoisin olevana, tämä elokuva kosketti. Sekä minä että tytär märyttiin loppu leffa. Voisin katsoa uudemmankin kerran.
Kävin juuri tyttäreni kanssa katsomassa elokuvan Lapua 1976, jonka tuottaja on minun ala- ja ylästeen luokkakaveri. Kohtuu läheltä Lapuaa kotoisin olevana, tämä elokuva kosketti. Sekä minä että tytär märyttiin loppu leffa. Voisin katsoa uudemmankin kerran.
Itse tunnen käsikirjoittajan sivariajoiltani ja hienoa huomata, että ne sadat ideat ovat johtaneet johonkin konkreettiseen. Itse en ole vielä leffaa nähnyt mutta täytyy katsoa kun ehtii.
Perjantai-illan viihteenä oli originaali Toxic Avenger vuodelta 1984. Pituutta ruhtinaalliset 78 minuuttia eli ei tämän parissa pitkästymään ehdi, sillä on oikeastaan melko vauhdikasta vääntöä kaiken lisäksi. 80-luvun tunnelma on täydellisesti läsnä. New Jerseyssä tai jossain siellä ympäristössä kuvattu, tuplatornitkin vielä muistuttavat olemassaolostaan kaukaisuudessa. Näitä on kyllä aina jotenkin kylmäävä nähdä vanhemmissa elokuvissa, mutta tässä elokuvassa ne tekevät jo melkein roolin.
Enkä muistanutkaan, että Toxic Avenger oli näin väkivaltainen. Irtoraajoja ja suoliakin lensi, vaikka nyt sinällään verta ei vielä tässä osassa erityisesti roiskuteltu. Mutta kaikkea liikkuvaa hakattiin tai muuten pahoinpideltiin. Mauton kuin mikä, joitain vitsejä ei viitsi oikein edes kirjoittaa tänne, vaikka nekin ovat kaikessa mauttomuudessaan tarkoitettu hauskoiksi (?) tai sitten niiden avulla on tökerösti vain provosoitu. Troma (eli tämä tuotantoyhtiö) on aina ollut vähän sellainen, että mikään ei ole turvassa, aihe kuin aihe. Vaikea tosin on sanoa onko jotain edes etäistä sosiaalista kommentaaria ollut tarkoituskaan tuoda esiin vai...?
Vielä olisi jatko-osat 2-4 edessä. Nämä alkoivat ensimmäisestä jatkiksesta lähtien olemaan muistaakseni jo aidosti huonoja, mutta katsotaanpa nyt kun ihan blu-raylle kaikki ostin. Onneksi näitä ei tarvitse katsoa yksin :)
Hieno elokuva tuo Toxic Avenger ja nimenomaan se ensimmäinen osa. Jatko-osien laatu laski dramaattisesti, mikä oli kyllä täysin odotettavissa, mutta tuossa ykkösessä oli sellaista viatonta ja hauskaa tenhoa alkaen siitä dramaattisesta kohtauksesta, kun Toxic Avenger syntyi kiusatun nörtin pudotessa myrkyllistä kemikaalia sisältävään tynnyriin ollessaan pukeutuneena balettitanssijan asuun.
Kovin syvälliseksi ei tuota leffaa voi missään nimessä sanoa, mutta se toimii täydellisenä aivot narikkaan -leffana vähään samaan tapaan kuin vaikkapa Hatchet -filmisarja.
Vielä olisi jatko-osat 2-4 edessä. Nämä alkoivat ensimmäisestä jatkiksesta lähtien olemaan muistaakseni jo aidosti huonoja, mutta katsotaanpa nyt kun ihan blu-raylle kaikki ostin. Onneksi näitä ei tarvitse katsoa yksin :)
Youtubesta muuten löytyy myös ihan The Toxic Avenger Musical teatteriesitys vuodelta 2018. En ole edes elokuvia nähnyt, mutta tuosta musikaalista pidin. Jos kiinnostaa katsomiskokemusta vielä täydentää.
Mikä on surkein elokuva minkä olette käyneet katsomassa elokuvateatterissa? Minä voisin aloittaa Poliisiopisto 7: Moskovan keikka elokuvalla. 14 vuotiaana tuli tuo käytyä katsomassa Järvenpään Studio 123:ssa ja olipahan harvinaisen surkea tekele. Mites muut, mitä tekeleitä olette käyneet katsomassa elokuvissa?
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy